Koiran kynsien leikkaaminen - pitkä oppimäärä

Ihanana aurinkoisena kesäpäivänä ehtii kerrankin istahtaa läppärin kanssa kuistille ja naputtelemaan tekstiä ajan kanssa. Tämä postaus on päivitetty versio edellisen blogin "Mustan koirankynnen leikkaaja"-postauksesta. Toivottavasti tästä on apua koiran kynnenleikkuuongelmien kanssa painiville!

Säännöllinen kynsienleikkuu on yksi tärkeimmistä koiran perushoitoon kuuluvista hoitotoimenpiteistä. Monelle koiranomistajalle se on harmillisesti myös yksi vaikeimmista, ja moni pelkää kynnenleikkuuta pelätessään voivansa satuttaa koiraa.

Koiran kynnet kuluvat esim. asvaltilla lenkkeillessä ja ulkona häkissä sorapohjalla elävillä yksilöillä jonkin verran, mutta suurin osa koirista vaatii kynsien lyhentämistä leikkaamalla. Kun kynnet alkavat rapista lattiaa vasten on aika kaivaa kynsisakset esille - sopivasti lyhyet kynnet eivät hankaa jokaisella askeleella lattiaa, eikä kynsi yllä anturoiden yli. Yleensä sopiva leikkausväli on 2-4 viikkoa koirasta riippuen.

 Juuri leikatut kynnet, joissa sopiva pituus

Hups! Nämä kynnet kaipaavat lyhentämistä

Välineet

Sakset

Oikeat koiralle ja omaan käteen sopivat välineet ovat tärkeät. Kynsisaksia hankkiessa kannattaa unohtaa kirppisten antimet ja mummon Mustin 25v takaiset leikkurit - kynsisaksien terä kuluu käytössä, ja tylsillä kynsisaksilla saa vain vahinkoa aikaan. Saksien kuuluu leikata, ei runnoa ja repiä kynttä, mikä on tavallista tylsien saksien kanssa. Koirasta tämä tuntuu epämiellyttävältä, jopa kivuliaalta. Suuntaa siis suosiolla kauppaan ja hanki tuliterät sakset.

Tämän päivän markkinoilta saksia löytyy monenmoisia, jokaiselle jotakin. Omat suosikkini ovat Millersin punaiset klassikosakset (kuvassa punaiset) - toisin kuin muilla vastaavilla saksilla, näillä onnistuu kynsien vuoleminen milli milliltä, eikä haavereita satu läheskään niin usein kuin paksummilla "louskuilla". Ihan pienille pennuille käy pentuajalle kissan- tai jyrsijän kynsisakset, mutta pennun kasvaessa ja kynsien vahvistussa on siirryttävä järeämpiin saksiin.

Joitakin koiria inhottaa kynsisaksiin liittyvä napsahdusääni ja paineen tunne kynnessä. Tällöin saksien sijaan voi käyttää sähköistä kynsitrimmeriä (esim. Oster) tai kynsiviilaa.

Tyrehdytysaineet

Joskus kynttä leikatessa sattuu vahinko ja saksilla tulee rapsaistua liian paljon kerralla. Kynnestä vuotaa hämmästyttävän paljon verta vaikka haava olisi miten pieni, mutta onneksi vuodon tyrehdyttämiseen on apuvälineitä.

Hemostaattiset jauheet (kuvassa Bio-Groom Sure Clot) tyrehdyttävät verenvuodon sekunneissa. Jauhetta painetaan kynteen esim. topsypuikolla tai sormenpäällä. Toinen näppärä pika-apu on perunajauho, joka toimii samalla periaatteella. Kokemukseni mukaan hemostaattiset jauheet kuitenkin toimivat nopeammin.

Ystävämme kuonokoppa

Kuonokoppaan yhdistetään yhä paljon negatiivisia mielikuvia, vaikka ronskisti hampaitaan käyttävän koiran omistajalle tämä on yksi parhaimmista kavereista.

Kuonokoppa on ensisijaisesti turvaväline: sen tarkoitus on estää koiraa vahingoittamasta omistajaansa ja myös itseään hoitotoimenpiteiden aikana. Edelleen kuulee paljon voivottelua, kun trimmaaja, eläintenhoitaja tms. laittoi vastaanotolla koiralle kuonokopan, "ihan kamalaa, ei meidän Tessu pure!". Kyse ei ole siitä, että koiraa haluttaisiin kiusata kuonokopalla tai että koira olisi jotenkin paha. Monille eläinten kanssa työskenteleville kädet ovat ensisijainen työväline, ne joilla leipä käytännössä kannetaan pöytään. Koiran purema voi viedä viikkojen sairaslomalle, yksityisyrittäjällä tämä tarkoittaa myös tulojen menetystä. Joskus se voi viedä kokonaan työn, jos purema on osunut pahaan paikkaan ja vahingoittanut käsiä peruuttamattomasti. Mikäli omistaja ei anna lupaa käyttää tarvittaessa kuonokoppaa työ voi jäädä kokonaan tekemättä - kukaan meistä ei varmasti halua tietoisesti puretuttaa käsiään koiran hampaissa.

Sen lisäksi, että kuonokoppa fyysisesti estää koiraa saamasta hampailla otetta käsistä sillä on parhaimmillaan myös rauhoittava vaikutus. Osa koirista rauhoittuu kopan laiton jälkeen huomatessaan, että niiltä on poistettu mahdollisuus purra. Monille omistajillekin kuonokoppa tuo lisää itsevarmuutta, koska tietävät, että koppa päässä koira ei voi purra. Itsevarmuus taas tuo sujuvuutta hoitotoimenpiteiden tekoon. Kuonokoppa on helppo ja halpa apuväline moniin hoitotoimenpiteisiin, jos koira on altis hampaita käyttämään. Ei siis ole syytä tuntea huonoa omatuntoa "eläinrääkkäyksestä". Jos yhtään tuntuu siltä, että koppa voi helpottaa kynnenleikkuuta, se on pätevä hankinta.

Kuonokoppia on erilaisia, koirasta ja omistajan mieltymyksistä riippuu mikä on sopivin hankinta.

Olen pitänyt tähän mennessä eniten ns.baskerville-tyylisistä muovikopista (kuvassa alemmat). Näissä kopissa koira pystyy aukomaan suutaan, mutta se ei pääse puremaan muoviverkon läpi. Olen kokeillut myös nylon-kankaisia kuonokoppia (kuvassa ylhäällä), mutta minusta nämä eivät ole läheskään yhtä turvalliset kuin muoviset: riuhtova koira voi repiä kankaan riikki, kiristettävät versiot ovat koiralle epämukavia ja kiristämättömät taas eivät välttämättä estä koiran suun avaamista, jolloin se pääsee puremaan. Mielestäni baskerville-kopat ovat myös koiraystävällisempiä, koska niillä ei tarkoituksella pakoteta koiran suuta kiinni ja lisätä toimenpiteen epämukavuutta.

 

Asennot

 

Hyvä leikkausasento vähentää riskiä leikata kynsi liian lyhyeksi. Rimpuilevaa koiraa käsitellessä oikea asento myös estää koiraa karkaamasta kesken hoitotoimenpiteen (toki joillakin koirilla on taito muuttua varsinaisiksi saippuapaloiksi kynsisakset nähdessään....). Kynsi täytyy nähdä kunnolla, mielellään sen alapuolelta - etenkin tummissa kynsissä vain tältä puolelta näkee mistä ydin alkaa ja mikä on kynnen kärkeä.

Tassu ojennettuna. Tämä lienee tyypillisin tapa leikata koiran kynnet, joskaan asento ei ole kaikista toimivin. Kynnestä näkee lähinnä sen päällipuolen, ellei tassua ojenna riittävän korkealle, mikä taas on monesta koirasta epämiellyttävää. Joillakin koirilla tämä on toki toimiva, joskus jopa ainoa asento jossa kynnet saa leikattua. Esimerkiski nivelrikkoiset koirat eivät välttämättä anna taivuttaa jalkojaan muuhun asentoon

Kengitysasento toimii lähes joka koiralla. Tässä asennossa näkee kynnen alapuolen, jalan saa taivutettua koiran kannalta ergonomiseen asentoon, koiran liikkumisen saa melko hyvin estettyä ja etenkin pöydällä leikatessa asento on itsellekin kroppaa säästävä.

Kengitysasento pienen koiran etujalkojen kynsiä leikatessa. Koiran kroppa on leikkaajan ylävartaloa vasten ja pää/kaula kainalossa. Koiran liikkuessa sen kroppaa pystyy painamaan käsivarrella ylävartaloa vasten, jolloin koira ei pääse loikkaamaan karkuun. Toinen käsivarsi taas estää pakittamisyritykset. Kun koira seisoo nätisti paikoillaan myös ote löystyy - tarkoitus ei ole pitää koiraa "paketissa" ellei koiran käytös vaadi pitelemään sitä paikoillaan.

Vastaava asento pienen koiran takajalkojen kynsiä leikatessa. Kyynärpäällä voi painaa koiraa ylävartaloa vasten liikkumisen estämiseksi.

Asento keskikokoisella koiralla. Samaa asentoa voi soveltaa myös isoille ja jättikokoisille koirille.

Syliasento. Moni kasvattaja totuttaa pennut kynnenleikkuuseen tässä asennossa, ja kelpaahan se isommillekin koirille jos koira ei koe asentoa epämukavaksi. Meillä Kiisa on totutettu tähän asentoon, koska tämä oli ainoa tapa estää sen pakoyritykset kynsiä leikatessa. Tästä on eri variaatioita: pienet koirat voi esimerkiksi laittaa selälleen makoilemaan reisiä vasten, jolloin ketarat ovat kynsineen sopivasti tyrkyllä leikkaajaan päin.

Yllä olevien tapojen lisäksi on mahdollista leikata kynnet koiran ollessa kyljellään. Tämä voi olla toimiva asento erityisesti lyhytraajaisilla koirilla, tai koirilla joille jalkojen taivuttelu tuottaa kipua.
Paras leikkausasento löytyy vain kokeilemalla eri tapoja. Joillakin koirilla voi olla fyysisiä rajoitteita, mitkä estävät liikkumisen tai jalkojen taivuttelun tiettyihin suuntaan. Tällaisia vaivoja ovat esim. nivelrikko, selkäongelmat, lonkkaviat ja patellaluksaatio. Tällöin on pyrittävä löytämään asento, joka tuottaa koiralle vähiten epämiellyttävää tunnetta.

Miten leikataan?

 

Ihan ensimmäisenä, jos koiran kynnenleikkuu on hankalaa ole sopivassa mielentilassa ennen leikkaamisen aloittamista. Vedä henkeä ja mene koiran kanssa rauhalliseen tilaan. Muista, että jämäkkä, rauhallinen käsittely rauhoittaa myös koiraa. Hankalan koiran kanssa käytetään usein apulaista koiraa pitelemään, mutta hyvin usein tämä vain ahdistaa koiraa ja saa sen haraamaan vastaan entistä kovemmin. Kokeile kynsienleikkuuta ensin yksin ja yritä löytää asento, jossa koira ei pääse rimpuilemaan karkuun. On hoitotoimenpiteitä, joita on pakko tehdä koiran hyvinvoinnin vuoksi, ja tämä on yksi niistä, vaikka koira ei hommasta pitäisikään. 

Kaikkia kynsiä ei ole pakko leikata kerralla, jos jo yhden tassun jälkeen hiki pukkaa jokaisesta huokosesta. Kunhan kynnet tulee säännöllisesti leikattua, ne voi leikata vaikka tassu kerrallaan per päivä. Tärkeintä on, että sinä päätät koska homma loppuu, ei koskaan koira. Yleensä pahimmatkin rimpuilijat tajuavat parin-kolmen kerran jälkeen, että jaa tämä ei sitten enää autakaan. Osa voi kokeilla rimpuilemisen sijaan muita kikkoja, kuten murisemista tai puremista, mutta silloinkaan koiralle ei pidä antaa viimeistä sanaa, vaan jatketaan leikkaamista ja lopetetaan vaikka seuraavaan kynteen, jos se sujuu hyvin. Muistetaan, että koira on opportunisti: se toimii siten mikä sitä eniten hyödyttää. Etenkin ahneilla koirilla tätä on onneksi helppo käyttää hyväksi, ja herkuilla koiralle voi opettaa kuinka kivaa kynsienleikkuu itse asiassa onkaan.

Jos koiralla on oikeasti paha pelkotila kynnenleikkuuta kohtaan nämä kikat eivät toimi ja seuraava osoite on joko eläintenkouluttaja tai eläinlääkäri. On siis tärkeää osata myös tulkita koiran elekieltä ja tunnistaa onko kyse vain pelleilystä vai todellisesta pelosta. Läähättäminen, muriseminen ja näykkimisyritykset ovat normaali reaktio koiralle, joka kokee tilanteen epämiellyttäväksi. Pelkäävä koira taas menee yleensä sellaiseen paniikkiin, että sen käytöksessä ei ole enää mitään tolkkua ja sitä on vaikea rauhoitella puheella, herkuilla jne. Tällaisten koirien kynnet leikataan yleensä eläinlääkärissä rauhoituksessa. Pahasta kynnenleikkuupelosta kärsiviä koiria on kuitenkin todella vähän, ja suurimmalta osalta kynnet pystyy leikkaamaan kunhan koira saadaan ymmärtämään, että rimpuilu, muriseminen tai näykkiminen eivät sitä vapauta tilanteesta.

Jos koira pitää herkuista voit ottaa niitä mukaan palkaksi hyvästä käytöksestä. Palkkaa ei heru jos koira riuhtoo jalkoja tai tekee muuta epäsopivaa. Oikea palkkausajankohta on tärkeä, ettei palkata koiraa väärästä asiasta.
Kynnet leikataan tassu kerrallaan, jotta yksikään kynsi ei jää leikkaamatta. Itse aloitan yleensä takatassuista, etutassut ovat monella koiralla herkemmät.
Unohda kynsileikkurissa oleva "stoppari"! Se on rehellisesti sanottuna yhtä tyhjän kanssa ja siihen luottaessa sattuu yleensä vain vahinkoja. Sopiva leikkauspituus riippuu täysin kynnestä.

Kynsiä leikataan mieluummin liian vähän ja usein kuin kerralla liian paljon. Pidä tukeva ote tassusta, ettei koira pääse riuhtaisemaan jalkaa juuri saksia painaessa.

Kuvassa on Vienon kynnet ennen leikkausta. Koiran kynsi muodostuu kovasta sarveisosasta ja pehmeästä ydinosasta. Kuvassa ydinosa on tuo musta täplä valkoisen sarveisosan keskellä. Ydin koostuu verisuonista ja hermosta - tämän vuoksi jos leikkaa liian pitkälle ytimeen kynnestä valuu verta, mutta se voi tuntua myös koirasta kivuliaalta.

Tässä kuvassa kynsiä on jo hieman leikattu. Keltainen nuoli osoittaa ytimen sijainnin. Moni leikkaa mustakyntisiltä koirilta kynttä liian vähän, vain kynnen terävimmän pään pois - tämä ei kuitenkaan riitä, kun kynsistä halutaan lyhyet. Mustia kynsiä leikatessasi tarkkaile mustaa pistettä kynnen keskellä. Mitä lähempänä ydintä ollaan sitä laajemmaksi ja kiiltävämmäksi se muuttuu.

Kuvan kynnet alkavat olla jo jokseenkin lyhyet, mutta lyhennetänpä niitä vielä vähän lisää!

Nyt kynnet on leikattu niin lyhyiksi kuin ne on mahdollista osumatta hermoon. Kuvassa näkyy kynnen keskiosassa musta ydin, jonka keskellä näkyy valkoinen "pussi". Tämän sisällä on hermo ja verisuonet. Tämä on lyhyin mahdollinen mitta leikata, seuraavasta napsaisusta osutaan hermoon. Omilta koiriltani pyrin leikkaamaan kynnet aina näin lyhyeksi, tai sitten aiemman kuvan mittaisiksi.
Kynnet ovat silloin sopivan mittaiset, kun koiran seistessä jalat tasaisesti lattialla kynnet eivät osu maahan. Mikäli huolellisesta lyhentämisestä huolimatta kynnet ovat liian pitkät ja ydin tulee leikatessa vastaan ydin täytyy ensin saada lyhyemmäksi - tästä enemmän kohdassa "Jos kynnet kasvavat liian pitkiksi....".

Joillakin tummakyntisillä koirilla koko kynsi on ihan musta ja ydintä on hankala erottaa. Tällöinkin ydin on kiiltävämpi kuin kynnen sarveisosa. Alakuvan kynsiä voisi lyhentää vielä aavistuksen, mutta tämäkin pituus on hyvä.

Mustien kynsien kohdalla leikkausrajan hahmottamista voi auttaa myös kynnessä oleva "kolo" kärjen ja ytimen liittymiskohdassa. Kaikilla koirilla (mm. mäyräkoirilla) tämä ei kuitenkaan välttämättä näy, kynnen rakenteesta riippuen. Mikäli kolo olisikin näkyvissä kynsiä on siitä huolimatta hyvä leikata varoen, sillä kohta on todella lähellä ydintä. 

Vaaleissa kynsissä ydin näkyy selvästi ja kynnen kärki on helpompi leikata

Muista leikata myös kannuskynnet! Toisin kuin muut kynnet, kannuskynsiin ei kohdistu luonnollista kulutusta ja ilman leikkaamista ne vain jatkavat kasvuaan.

Kannuskynsiin pätee samat säännöt kuin muihinkin kynsiin, niistä voi vaan olla hankalampi nähdä missä kohtaa kärki alkaa. Paras tapa on leikata kannuskynttä milli milliltä ja seurata merkkejä ytimen lähestymisestä.

 

Jos kynnet kasvavat liian pitkiksi....

 

Kynsien leikkaaminen on yksi tärkeimmistä koiran perushoitotoimenpiteistä. Silti monessa taloudessa koiran kynnet leikataan aivan liian harvoin. Liian pitkät kynnet aiheuttavat pahimmillaan koiralle kivuliaita käpälän virheasentoja, jotka vaikeuttavat koiran liikkumista. Käpälän virheasento voi aiheuttaa ongelmia myös muualla koiran kropassa sen pyrkiessä välttelemään kivun tunnetta jaloissaan. Kasvaessaan kynnet, erityisesti jalan sisäpuolella olevat kannuskynnet alkavat usein kiertyä kohti anturoita voiden vahingoittaa niitä pahasti.

Yllä olevissa kuvissa kynnet ovat vaarallisen pitkät ja hankaloittavat koiran kävelyä. Vas.kuvan koiralla on lisäksi todennäköisesti jokin kynsiä vääntävä sairaus. Etenkin oikeanpuolimmaisen kuvan kaltaiset kynnet ovat valitettavan yleinen näky ihan suomalaisilla kotikoirilla, ongelma ei siis ole vain kaltoinkohdelluiden espanjalaisten rescue-koirien... (Kuvat saatu tätä postausta varten eräältä ystävältäni, kiitos!)

Monella koiralla kynnen ydin kasvaa yhtä mittaa kynnen kanssa eikä koiralta ole mahdollista leikata kynttä kerralla sopivaan pituuteen ilman verenvuodatusta. Tällöin kynnen saaminen takaisin sopivaan mittaan vaatii pidemmän ajanjakson työn ja viikoittaista leikkaamista. Käytännössä kynttä leikataan 1-2 kertaa viikossa pieni pala kerrallaan, niin paljon kuin kynsi antaa myöten eikä osuta ytimeen. Ydin alkaa pikku hiljaa vetäytyä, kun kynsi leikataan säännöllisesti mahdollisimman lyhyeksi. Kynnestä voi leikata siivut myös sivuilta kärjen lisäksi, joidenkin koirien kohdalla tämä voi nopeuttaa prosessia.

Mikäli saksilla leikkaaminen jännittää voi apuna käyttää myös sähköistä kynsitrimmeriä tai kynsiviilaa. 

Nämä kynnet ovat niin pitkät, että ovat alkaneet taittua anturan alle ja myös vääntäneet varpaat virheasentoon. Toisessa kuvassa kynsiä on lyhennetty mahdollisimman paljon, mutta koska ydin on kasvanut pitkäksi ei kynsiä ole mahdollista leikata kerralla oikeaan mittaan. Prosessi kynsien sopivaan mittaan saamiseksi on pitkä ja hidas. (Kuvat saatu tätä postausta varten eräältä ystävältäni, kiitos!)

 

Pennun totuttaminen kynsienleikkuuseen

 

Jokainen pentu on vasta raakile, eikä pentu lähtökohtaisesti inhoa kynnenleikkuuta. Kynnenleikkuun opettaminen on periaatteessa sama kuin minkä tahansa tempun opettaminen: koiraa palkitaan silloin, kun se käyttäytyy toivotulla tavalla.

Pennun kynsiä on leikattu useamman kerran kasvattajan luona ja pohjatyö kynnenleikkuun totuttamiseen on aloitettu - omistajan tehtävä on jatkaa tätä, ei siis kasvattajan, eläinlääkärin tai trimmaajan. Mikäli kynnenleikkuu on uusi juttu tai muuten tuntuu siltä, että kaipaat neuvoa on hyvä kääntyä jonkun osaavamman puoleen, joka voi opastaa alkuun ja tarvittaessa vaikka näyttää mallia. 

Kysy kasvattajalta missä asennossa hän on totuttanut pennun kynnenleikkuuseen. Voit jatkaa tässä asennossa tai kokeilemalla löydät sellaisen, mikä on sinulle luontevin. 

Kynnet on paras leikata pennu ollessa väsynyt, jolloin se on rauhallisimmillaan. Pienten pentujen kynnet ovat kuin linnunnokka, eikä niistä yleensä tarvitse leikata kuin terävä kärki pois. Voit alkuun käyttää leikkaamiseen vauvan/ihmisten kynsisaksia tai pieneläimille tarkoitettuja saksia.

Totuta pentu jalkojen ja tassujen kosketteluun ja tee niiden käsittelystä pennulle mukava asia. Näprää tassuja ja kynsiä tarjoten samalla makupaloja.

Kosketa kynsisaksilla pennun kynsiä sen ollessa rento, ja tarjoa sille samalla makupalaa. Toista tätä eri kynsien kohdalla. Kun tämä sujuu ja pentu ei jännity tuntiessaan sakset kynttä vasten voit napsaista saksilla kynnestä pienen palan. Palkitse pentu kynnen katketessa. Kaikkia kynsiä ei ole pakko leikata kertaheitolla, mutta ne pitää lyhentää säännöllisesti, 1-2 viikon välein.

Pidä pennusta ja sen tassusta tukevasti kiinni. Jotkut pennut voivat etenkin vanhetessaan yrittää kiemurrella pois tilanteesta ääniefektien ja ehkä hammastelun kera, mutta tällöinkään niille ei saa antaa periksi. Muuten pentu vain oppii, että temppuilemalla ei tarvitse mokomaan toimenpiteeseen alistua. Pennun rimpuillessa pidä jalasta kiinni, mutta älä yritä leikata kynttä. Tärkeintä on, että se ei rimpuilemalla saa jalkaansa vapaaksi. Kun pentu rauhoittuu leikkaa kynsi, kehu ja palkkaa. Tämä voi vaatia useamman toiston, mutta ole jämäkkä.

 

Vahinkoja sattuu

Vahinkoja sattuu meille kaikille, eikä ole kerta ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään jos kynttä leikkaa liian lyhyeksi ja osuu hermoon. Tätä on turha panikoida, näin on sattunut monelle muullekin eikä "verikynteen" vahingossa leikkaaminen tee kenestäkään huonoa koiranomistajaa. Koira saattaa ulahtaa ja viimeistään verenvuoto järkyttää kokemattomampaa leikkaajaa. Verenvuoto näyttää pahemmalta kuin se todellisuudessa on, ja koirastakin nirhaisu tuntuu todennäköisesti samalta kuin jos sormenpäästä otettaisiin verikoetta - ei siis hätää, hengenvaaraa ei ole.

Mikäli vahinko sattuu hoito-operaatiota ei saa jättää kesken. Jos pelästyt verenvuotoa ja keskeytät leikkaamisen tämä on koiralle kuin merkki siitä, että nyt sattui jotain todella kamalaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä, meillä kävi näin Tenhon kanssa sen pentuaikana ja sen jälkeenhän homma vasta hankalaa olikin, ja on vielä tänäkin päivänä.

Koiraa ei tarvitse alkaa lohduttelemaan, vaan jatka reippaasti seuraavaan kynteen ellei verenvuoto ole häiritsevän suurta. Harvemmin verta kuitenkaan purskahtaa, vaan se tulee kynnestä tippoina. Vedä henkeä, leikkaa seuraava kynsi ja lähde sitten tyynen rauhallisesti hakemaan tyrehdytystarpeita. Parasta on varata purkki Sure-Clotia tai pottujauhoja viereen ennen leikkaamisen aloittamista, ettei näitä tarvitse vahingon sattuessa lähteä etsimään ympäri taloa. Tupsauta jauhoa kynteen tai jauhon puuttuessa paina kynttä esim. paperinpalalla tai vanulapulla, ja jatka leikkaamista. Osa koirista saattaa vähän hermostua poikkeustilannetta ja hieman rimpuilla alkuun, mutta yleensä rauhoittuvat huomatessaan, että hätää ei ole. 

Koirat reagoivat hermoon leikkaamiseen eri tavalla. Mitä pienempi haaveri sen pienempi on yleensä reaktio. Osa koirista voi vähän värähtää, osa vingahtaa, osa ei noteeraa koko asiaa lainkaan - ja sitten on toki myös se draamakuningatarosasto, jolle tämä on vähintään maailmanloppu.... Koiran reaktioon ei kuitenkaan saa lähteä mukaan, vaan hermot on pidettävä kurissa ja tilanne hoidettava tyynesti. Usein haaveri on niin pieni, että se tyrehtyy muutamissa sekunneissa etenkin hemostaattisella jauheella. Mikäli kynnestä on lähtenyt isompi pala pois siihen voi ensin laittaa jauhetta ja sen jälkeen kääriä sen ympärille paperinpalan tai sidettä. Eläinlääkäriä harvoin tarvitaan, ellei ole onnistunut leikkaamaan koko kynttä irti.

On olemassa ihmisiä, joille verelle leikkaaminen on tabu. Auta armias jo menet nettipalstalla vahingosta kertomaan, niin paikalle varmasti kurvaa joku jeesustelija, joka voivottelee miten koiraan nyt sattuu ja manaa kurjan silpojan alimpaan manalaan. Oikeasti: lähes jokainen meistä on leikannut kynnen joskus hermoon. Hermoon leikkaaminen ei tee kenestäkään huonoa koiranomistajaa eikä ole tarvetta soittaa SEY:tä paikalle. Se ei ole läheskään yhtä paha juttu kuin avohaava, mikä taas vaatii eläinlääkärikäyntiä. Verikynteen leikkaaminen ei myöskään tarkoita sitä, että koko peli on nyt menetetty ja koira pelkää varmasti lopun ikäänsä kynnenleikkuuta - paljon riippuu siitä kuinka itse asiaan reagoit. Maalaisjärki pitää olla mukana tässäkin asiassa.

Tassunpohjat syynin

Kynsihoidon yhteydessä on hyvä tarkistaa myös tassunpohjat ja anturoiden kunto. Etenkin kesäisin anturavälien karvoihin voi tarttua kaikenlaista purukumista pihkaan. Nämä aiheuttavat tassunpohjiin inhottavia ja usein myös kivuliaita paakkuja, jotka vaikeuttavat koiran liikkumista. Toisinaan paakut voivat olla todella syvällä anturaväleissä ja niiden poissaaminen on haastavaa ilman jalkojen perusteellista shampoopesua ja tehokasta lyhytteräistä trimmauskonetta.

Takkujen lisäksi tassunpohjista tarkistetaan niiden yleiskunto. Anturoiden pitäisi olla joustavat ja sileät ja anturavälien terveen ihon väriset ja -näköiset, eikä niiden kuulu tuoksua millekään. Kiinnitä myös huomiota tassukarvojen väriin: punaiseksi värjäytyneet karvat voivat kieliä hiivatulehduksesta, usein anturavälit ovat myös turvonneet ja tuoksahtavat makean hiivaiselle. Furunkoloosi, hiiva, kynsivallintulehdus, hiertymät ja haavat on aina hoidettava.

© Mariza L.

Näissä tassuissa on molemmissa hiivatulehdus, oik. kuvassa tulehdustila on todella paha

Tassunpohjista on suotavaa pitää karvat lyhyinä. Harva koira tekee pitkillä anturavälikarvoilla mitään, etenkin talvella niistä on yleensä vain haittaa lumen kerääntyessä niihin ikäviksi paakuiksi. Paakkuuntuneet jalkakarvat eivät myöskään lämmitä koiran anturoita, joten senkään puolesta karvoja ei ole syytä jättää pitkiksi. Koira voi myös liukastella lattioilla, kun pitkät jalkakarvat luistavat anturoiden alla.

Karvojen lyhentämiseen voi käyttää pieniä (mielellään tylppäpäisiä) tassusaksia tai trimmauskonetta.  Pese koiran tassut ennen karvojen leikkaamista, tämä säästää saksien ja koneen teriä. Karvat voi lyhentää pohjaa myöten, tai napsia vain anturoiden yli menevät karvat. Hyvän näkyvyyden takaamiseksi ota tassusta kiinni ja paina sormella kahta etummaista kynttä alaspäin. Anturaväli avautuu ja näet paremmin karvat ja mahdolliset takut yms.

Siistimätön tassunpohja. Etummaiset kynnet painettu alas, jolloin karvat tulevat paremmin esiin. Koiralla on hiivaa, joka värjännyt tassukarvat punaisiksi.

Vas. kuvan tassu siistitty saksilla ja oik. trimmauskoneella 15FC-terällä (käy myös terät 10 tai 30)

 

Kun koira on liian hankala

Joskus vastaan tulee koiria, joille kynnenleikkuu on yksinkertaisesti niin suuri kynnyskysymys, että leikkaaminen on äärimmäisen hankalaa tai mahdotonta kotioloissa. Nämä koirat ovat kuitenkin lopulta pieni murto-osa. Olen leikannut useiden kymmenien koirien kynsiä, trimmaaja-aikoina parhaimmillaan yli 100 kynttä päivässä, ja muistan tavanneeni vain 3 koiraa, joiden kynsienleikkuu ei normaaliolosuhteissa onnistunut.

Jos koira on hankala usein kyse on siitä, että sitä ei ole totutettu kynnenleikkuuseen tai se on päästetty tilanteesta liian helpolla. Koiralla ei ole sisäsyntyistä inhoa kynnenleikkuuta kohtaan, vaan tämä on opittu asia. Usein koira pelleilee pyrkien tilanteesta karkuun ja omistajan kyllästyttyä tappelemaan koiran kanssa operaatio on jätetty kesken - ja seuraavalla kerralla koira haraa entistä pahemmin vastaan, koska tietää pääsevänsä tilanteesta pois. Tai on käynyt niin, että on leikattu vahingossa liian paljon ja verta turskahtanut, omistaja on tätä säikähtänyt, koira säikähtänyt omistajan reaktiota ja näin kierre on valmis.  Niin tai näin, suurin osa koirista kuitenkin kynnenleikkuuta vaatii ja asia on ratkaistava keinolla tai toisella.

Kun omat keinot alkavat loppua on tarpeen kääntyä jonkun toisen puoleen: trimmaajat, eläinlääkärit, eläintenhoitajat, koirankouluttajat ja myös muut koiraharrastajat sekä kasvattajat voivat tuoda apua ongelmaan. Ensisijaisesti suosittelisin kääntymään trimmaajien puoleen, heille nimen omaan turkin- ja kynsienhoito on työtä ja heillä jos joillakin on kokemusta kynsienleikkuusta sekä koiran käsittelystä hoitotoimenpiteistä. Ylipäänsä koira, joka ei välttämättä kotona anna tehdä hoitotoimenpiteitä voi käyttäytyä vieraan ihmisen käsissä aivan eri tavalla. Koirankouluttajilta taas saa apua, kun ongelmasta halutaan päästä eroon ja tarvitaan työkaluja miten tulisi toimia. Jotkut kynnenleikkuuta pelkäävät koirat on mahdollista siedättää toimenpiteeseen, mutta tämä vaatii töitä, ja tällöin kouluttajan opastuksesta on apua. Viimeisin vaihtoehto on koiran rauhoittaminen eläinlääkärillä kynnenleikkuun ajaksi, mutta onneksi tämä on tarpeellista vain hyvin harvalla koiralla.

Älä jää ongelman kanssa yksin! Jos kynsienleikkaus ei ota sujuakseen pyydä apua ammattilaiselta!

Hard days are the best 'cos that's when champions are made

Lauantaina oltiin Kemi KV:ssa Natsan ja Kiisan kanssa. Toiveet olivat korkealla, olihan kyseessä Natsan viimeinen näyttely ainakin tälle vuodelle.

Kemin näyttely on yksi suosikeistani täällä pohjoisessa, se on joka vuosi yhtä hyvin järjestetty ja hyvässä paikassa nurmipohjaisella urheilukentällä. Hyvät ilmatkin sinne on saatu aina tilattua, eikä tälläkään kertaa tarvinnut värjötellä sateessa.

Kävi tuuri, kun kaikki omat rodut (karhukoira, pystykorva ja kääpiösnautseri) olivat samalla kentällä vierekkäisissä kehissä, ja käppänätkin ehdin näkemään. Pieta joutui jättämään vielä nämä kisat käymättä, mutta koska sillä on tällä hetkellä lähes täydellinen runkoturkki ilmoitin sen elokuulle vielä yhteen näyttelyyn - mennään nyt harrastelemaan omaksi iloksi :) Onneksi meillä on naapurissa ihana nuori kenneltyttö, joka oli käynyt koirat hoitamassa meidän ollessa Kemissä kisaamassa, kiitos Milka!

Natsa meni kehään ensin. Karhukoiria oli paikalla 11, joista uroksia 6, KÄY-luokassa kilpaili toinenkin uros.

Natsa käyttäytyi kehässä varsin siivosti ja tyypilliseen tapaansa liiteli sulavasti ympäri kehää. Luokkavoitto toisen uroksen saadessa EH:n ja heti perään PU-kehään. Jännitys kaikkosi siinä vaiheessa, kun tuomari laittoi juoksemaan peräkanaa ympyrää Natsa etummaisena ja sivukorvalla kuulin lauseen "ja tämä on päivän järjestys". Natsa saavutti viidennen ja myös viimeisen sertinsä samalta tuomarilta, jolta se 1,5 vuotta sitten sai ensimmäisen sertinsä - meillä on nyt uusi Suomen muotovalio!

Kuvat Juha Koskenniemi & Venla Oinas

KÄK-ERI1, SA, PU1, SERT, CACIB, VSP -> Suomen muotovalio

tuomari Mari Lackman

"2v. Keskikokoa hieman kookkaampi. Erinomainen tyyppi. Mittasuhteiltaan oikea. Hyvä pää. Keskiruskeat silmät. Hyvä pigmentti. Erinomainen ylä- ja alalinja. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä oikeanlaatuinen kesäturkki. Karhunmustaa. Väritys 7/3. Liikkuu kevyesti erinomaisella askelpituudella." 

Kuva Venla Oinas

ROP Rohmoivan Ava - VSP Suvenkehrän Stuffe

Kiisa joutui odottelemaan pari tuntia ennen kehään pääsyä, ja sillä alkoikin olla jo vähän väsy. Kehään meno oli vähän hankalan takana, hihnassa liikkuminen oli sen mielestä tympeää ja jarrut oli useampaan kertaan päällä. Tyypillinen pystykorva....

Kotimaisten rotujen kehillä tuomariteltan vieressä on usein "kehänlaitatuomarit" kuulemassa tuomarin mielipiteen koirasta (kotimaisia rotuja tuomaroidessa tuomarin tulee kertoa katsojille ääneen huomionsa koiran ulkomuodosta), ja kuuleepa sieltä myös jos jonkinnäköistä kommenttia koirista. Aina eivät kommentit ole kovin mairittelevia, eikä tältä säästytty tällä kertaa mekään. Suoraan meidän takana kehän laidalla istuskeli vanhempi herra, joka antoi heti kehään päästyämme mielipiteensä Kiisan takajaloista ("katso nyt miten suorat pölkyt!") sekä kuulosti myös ihmettelevän mistä perähikiältä on tämmönen sessu näyttelyyn raahattu :D Herra sai meikäläiseltä kyllä varsin vihaisen mulkaisun, tämän pölkkykintun näyttelyt on vasta alussa ;)

Pystykorvilla oli miellyttävä tuomari, hän käsitteli Kiisaa hyvin ottaen huomioon, että kyseessä on vasta pentu harjoittelemassa. Kiisa antoi taas hyvin tunnustella kroppansa ja hampaat, eikä säikkynyt mittakeppiäkään. Näiden eteen on tehtykin töitä, olen ihan liian monta kertaa nähnyt tuomareita karkuun juoksevia ja puremista yrittäviä pystykorvia - meillä ei toivottavasti sitä hätää ole jatkossakaan. Kiisa poikkeuksellisesti mitattiin, vaan mittakeppi näytti koon olevan 40cm huitteilla - nartuilla säkä on rotumääritelmän mukaan 39-45cm, ihanne on 42cm.

Liikkuessa Kiisa taas stoppaili, mutta päästiin me silti kokonaiset ympyrät pyörähdettyä. Kiisalla on vielä pennunpehmeyttä ylälinjassa ja onhan se muutenkin kesken kehityksen vaikka ikäisekseen onkin hyvin kehittynyt. Oli siis mieluisa yllätys, että tällä kertaa meille heltisi kunniapalkinto. Ainoana pentuna Kiisasta tuli myös ROP-pentu

Kuvat Juha Koskenniemi

PEK1, KP, ROP-pentu

tuomari Perttu Ståhlberg

"Kokoon sopiva vahvuus. Nartulle hyvät mittasuhteet. Silmät saisivat olla tummemmat. Hyvät korvat. Vielä pehmeä selkä. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko. Riittävästi kulmautunut. Keskipunainen, jossa ei vielä riittävät värivaihtelut. Hyvä häntä. Rodunomainen liikunta."

Kiisa ja ensimmäiset rosettinsa kotipihalla kuvattuna

Palkintorohmut, edustusposeeraukset jäivät molemmilla kehään

Erinomainen näyttelypäivä! Tuore muotovalio ja roppipuppy lähtivät appivanhempien kyydillä kotia kohti, Juhan kanssa suuntasimme vielä Ikean läpijuoksulle... Kotona oltiin alkuillasta, jännittävä päivä vaati veronsa....

Natsasta otettiin seuraavana päivänä parempi valiokuva. Ei meistä varmaan kukaan olisi arvannut vuosi sitten, että Natsasta tulisi vielä jonain päivänä muotovalio - ensimmäiseen näyttelyyn se ilmoitettiin pentuluokkaan vähän sillä mentaliteetilla, että katsotaan mitä sieltä nyt tulee. On ollut kunnia viedä näin hienoa koiraa kehiin ja tuoda samalla kotimaista rotua esille. Onnea Kosti ja kasvattaja Pasi Keränen!

Natsan näyttelyt on tosiaan tältä erää taputeltu, seuraavaksi se suuntaa omistajansa kanssa käyttökokeisiin ja hirvimetsälle. Toivottavasti Natsa seuraa isänsä Sutkin (21 x HIRV-1 tulosta peräkkäin) jalanjäljissä  ja voimme myöhemmin juhlia kaksoisvalion arvoa :)

Tämän vuoden viimeisetkin näyttelyt alkavat olla käsillä, mutta niistä taas tuonnempana.

Oulu KV

Oulun reissu on tältä kesältä paketissa. Näyttelykesä jatkuu yhä turhankin tapahtumarikkaana: sen lisäksi, että tässä on jouduttu jättämään useampi näyttely väliin tuomarimuutosten takia ja Pietan heinäkuun näyttelyt menivät hänekseen luustokuvauksen takia, niin meinattiin vielä aamulla myöhästyä näistä kisoista... Tulipahan nukuttua 45 minuuttia pidempään kuin oli tarkoitus, enkä muista milloin meillä olisi viimeksi ollut yhtä rivakka lähtö kotoa - ja lopulta oltiin kuitenkin hyvissä ajoin tapahtumapaikalla! Pietan jouduin jättämään kotiin, harmittaa edelleen...  Mukana olivat siis Kiisa ja Natsa naapurista, kotimaisten edustusjoukko.

Kiisan kanssa ollaan käyty pitkin kevättä ja alkukesää näyttelytreeneissä Pellossa. Näyttelypaikalla se tohottikin alkuunsa innoissaan, kovasti sitä kiinnosti kaikki muut koirat ja uudet hajut - häntä koko ajan uljaasti pystyssä. Kehään mennessä taisi kuitenkin uuden paikan uuden jutut alkaa jo vähän jännittää, liikkuminen oli kengurubensailua asiaankuuluvine pysähdyksineen. Kuitenkin Kiisa on vasta pentu ja tämä oli sille ensimmäinen näyttely, joten siihen nähden olen todella tyytyväinen neidin kehäesiintymisen - hampaat antoi katsoa hyvin vaikka alkuun vähän pakittikin, silloin kun liikuttiin niin liikuttiin hyvin, malttoipa se myös seistä paikoillaan. Samassa luokassa oli 2 muuta narttupentua, ja meille tuli nyt 3. sijoitus, syynä koko ja rungon pituus (joskaan Kiisa ei minusta ole liian kookas, ei tosin nartuksi kovin pienikään).

© Juha Koskenniemi

PEK3

tuomari Hannu Talvi

"Kellanpunainen. Koon ylärajoilla. Näyttävä narttu. Oikeat pään mittasuhteet. Aavistuksen pitkä runko. Niukka eturaajojen kulmaus. Hyvät takaraajat. Hieman valkeaa rinnassa, muuten hyvä turkki. Pitkä korkeakaarinen häntä. Normaali luonne ja liikunta."

Mukava kehäkokemus Kiisalle, nyt vaan kokemusta ja treeniä lisää niin sujuu kuin unelma :)

Natsan saapumista ja karhukoirakehän alkua odotellessa ehdin piipahtaa käppänäkehällä kuvaamassa. Pieta olisi todennäköisesti saanut vähintään ERI:n, tämä vaikutti olevan päivän linja (yksikään kääpiösnautseri ei saanut ERI:ä alempaa laatuarvosanaa missään värissä). Noh, ehkä ensi vuonna, loppuvuodesta meillä on toivottavasti muuta tekemistä :) Mukava oli taas nähdä tuttuja, mielellään olisi jutellut joidenkin kanssa enemmänkin jos aikaa olisi ollut. Shoppailemassakin piti käydä, moneskohan kymmenes karvamatto lähti mukaan, ja toki piti taas yhdet sakset ja karsta kotiuttaa kokeiltavaksi - välineurheilua, sitä trimmaaminen on. Meille on ensi vuoden puolella valmistumassa autotalli ja siihen trimmaushuone, Milomaticilta löytyikin sinne sopiva pesuallas. Nyt pitäisi vaan vuosi malttaa sen kotiuttamista, sitä odotellessa karvaamme yhä kylppärissä....

Natsa saapui appiukon ja kepon veljen kyydillä sopivasti ennen kehän alkua. Rovaniemeen verrattuna se oli huomattavasti rauhallisempi ja myös sen esittäminen oli mukavampaa, olin todella tyytyväinen! Liekö syy siinä, että sen isäntä oli mukana eikä sen tarvinnut turhaan odotella vuoroaan näyttelypaikan hälinässä. Uroksia oli ilmoitettu 5, joista vain 2 sai SA:n, Natsa toinen näistä.

© Jouni Koskenniemi

KÄK-ERI1, SA, PU2, va-SERT, va-CACIB

tuomari Hannu Talvi

"MV 7/3. Kookas ja näyttävä uros. Hieman kallo-osaltaan kapea pää. Hyvä voimakas kuono. Erinomainen säkä & selkälinja. Hyväluustoiset raajat. Hyvät käpälät. Komea turkki ja häntä. Oikea uroksen luonne. Hyvä liike."

Ja niin.... Me ollaan erikoistuttu tänä vuonna varojen keräilyyn :D Viimeinen serti oli niin pienestä kiinni, käytännössä pitkästä raajaluustosta, joka lopulta ratkaisi sijoittuminen - on liian soreat missikintut pojalla tälle tuomarille ;) Ensi viikolla on tälle vuodelle viimeinen yritys saada muotovalionarvoon oikeuttava serti, sitten heitetään pois ja Natsa alkaa valmistautua koekauteen ja hirvimetsälle. Yhtään en kuitenkaan epäile etteikö tästä koirasta kaksoisvaliota saataisi, vaikka tänä vuonna ainakin näyttelypuolella on ollut vähän kitkaista menoa. Kotimatkalla Juhan kanssa juteltiinkin, että jännä kuinka joinakin vuosina tuntuu kaikki menevän putkeen, sertit melkein tippuu syliin ja kokeista paukahtaa ykköset tilille - ja seuraavana kaikki yritykset menee ihan harakoille vaikka mitä tekisi. Mutta tätä tämä välillä on, aina ei oikein tiedä vaikuttaako menestykseen eri mieltymysten lisäksi myös lottonumerot ja tähtien asennot.

Natsa piti vähän hauskaa kehässä! © Veera Ruotsalainen

Rovaniemen näyttelystä on näemmä jäänyt kirjoittamatta. Lyhyesti ja ytimekkäästi Pietalle PN4 & vara-SERT, Natsalle PU4 & vara-CACIB. Pietan arvostelu löytyy kotisivuilta ja kennelin FB-sivulta, jos joku on siitä kiinnostunut.

Priimaa pukkaa!

Tässä mökkiviikonlopun lomassa iloisia terveyspäivityksiä! Pieta kävi eilen luustokuvissa, ja tänään oli tulokset jo tulleet nettiin. Kyllä jännitti, etenkin kun käppänöitä luustokuvataan varsin vähän eikä näin ollut oikein mitään ennakkotietoa, johon Pietan kuvausten suhteen nojata. Hyvin kuitenkin kävi, kuten tuloksetkin osoittavat:

Lonkat A/A

Kyynärät 0/0

Selkä terve, LTV0, VA0

Polvet 0/0 (epävirallinen, ei näy KoiraNetissä) 

Ihan kuvaaminen ei mennyt kuten Strömsössä. Olin varta vasten ottanut ajan niin, että 7vkr doping-varoajan rauhoitusaineen varoaika ehtii mennä umpeen ennen seuraavaa näyttelyä. Kävi kuitenkin niin, että Pieta alettiin rauhoittaa aineella, jonka varoaika on 28vrk.... Lopulta se ei siihen edes nukahtanut, joten sille annettiin toista, tehokkaampaa ainetta, jossa on myös 28vrk varoaika. Kyllä harmitti, koska tämän takia meillä jää nyt heinäkuun näyttelyt Pietan osalta kokonaan väliin. Onneksi sentään tulokset olivat priimaa, niin harmittaa vähän vähemmän. Katsotaan, jos elokuulle keksisi vielä jonkun näyttelyn, jossa kehdataan lähteä käymään.

Elokuussa Pieta käy vielä silmätarkastuksessa ja lokakuun alussa luonnetestissä. Jos nämäkin menevät hyvin Pietalle on suunnitteilla pentue talvi 2017 - kevät 2018.

Pieta kotilookissa mökillä

Kesäkuun

Kesäkuu on jo yli puolen välin, huh! Kiirettä on pitänyt ja reissattu on kirjaimellisesti Suomen päästä päähän - ja pari reissua on vielä edessä tämän kuun puolella, heinäkuusta puhumattakaan.

Pari viikkoa sitten oli odotettu etelä-Suomen reissu kääpiösnautsereiden pääerikoisnäyttelyn muodossa. Ajelimme Pietan kanssa torstai-iltana äitini luo Tornioon yöksi, josta matka jatkui seuraavana aamuna Kajaanin Annen ja Sannin luo. Kajaanissa hypättiin Annen ja Sannin kyydille, matka taittui porukalla mukavasti etelään asti ja majapaikkaamme keskelle Vihdin kaunista maaseutua.

Lauantaiaamu käynnistyi 8:n koiran pesulla ja föönaamisella, mutta silti aamu oli melko kiireetön ja oltiin hyvissä ajoin näyttelypaikalla.

Musta-hopeita oli ilmoitettu 54, joten meni tovi jos toinenkin ennen kuin päästiin Pietan kanssa kehään. Sää alkoi olla aika paahtava, mutta ehkä kuitenkin se aurinko kuin viime vuonna ollut vesisade...

Musta-hopeat arvosteli saksalainen rodun erikoistuomari Peter Schön. Erkkariin lähdettiin nimen omaan kuulemaan erikoistuomarin näkemys, menestys oli ajatuksissa toissijalla. Vaan ei meillä mennyt huonostikaan, meidän sileiden ERI:en putki katkesi vihdoin!

Pietan kuva Sari Möller, kiitos!

NUK-ERI2, SA

Seitsemän nartun NUO-luokassa Pieta sijoittui toiseksi saaden SA:n. Paras narttu-kehässä ei sijoituttu, mutta olen Pietan tulokseen enemmän kuin tyytyväinen! Kannatti lähteä täältä peninkulmien takaa kauas etelään.

Illalla majapaikassa syötiin Leenan tuomaa ihanaa kiinalaista ruokaa ja oltiin ja rentouduttiin. Sunnuntaiaamuna lähdettiin ajamaan takaisin pohjoiseen. Kajaanista kotiinpäin taas sattui ja tapahtui, tämä Murphyn laki alkaa jo käydä tutuksi.... Navigattori eksytti  kuoppaiselle pikkutielle matkalla kohti Oulua, bensavalo paloi, puhelimesta akkukin miltei lopussa - tyypillistä tuuria. Päädyttiin lopulta johonkin pieneen kylään, josta ei ensin meinattu saada autoon bensaa, mutta kiitos ystävällisten paikallisten auto saatiin lopulta tankattua ja päästiin jatkamaan matkaa Tupokselle, josta taas saatiin autolaturi. Kotona oltiin klo 2 yöllä, mutta pääasia että päästiin perille.

Kiitos Anne, Sanni ja Leena mukavasta viikonlopusta! Oli myös mukava nähdä pitkästä aikaa eteläisen pään käppänähmisiä, täältä pohjoisesta kun on kuitenkin niin pitkä matka joka suuntaan ja rodun harrastajia on aika vähän.

Seuraavana viikonloppuna otettiinkin suunnaksi Suomen toinen pää ja Norja. Perjantaina pakattiin Pieta, Vieno ja Natsa autoon ja auton keula kohti pohjoista. Sen verran monta kertaa on reitti jo ajettu, että navigaattoria ei edes tarvittu. Norjan puolella ajoimme Tromssasta 25km pohjoiseen sijaitsevalle Skittenelv Campingille, josta meillä oli pikku mökki varattu viikonlopulle. Näiden Tromssa KV:n aikaisten majoitusten kanssa saakin olla aikaisin liikkeellä. Aloin tehdä majoitusvarausta omasta mielestäni ajoissa tammikuussa, mutta niinhän siinä taas kävi, että myöhässä oltiin ja esimerkiksi ihan näyttelypaikan vieressä olevasta Tromsö Campingista ei ollut muita kuin koirattomia luxus-mökkejä vapaana. 

Viime reissusta viisastuneena (la-iltana Rovaniemen näyttelystä suoraan Norjaan, jossa yö ja seuraavana aamuna muutaman tunnin unien jälkeen paahdettiin 60km päästä näyttelypaikalle....kokemus tämäkin) lauantaina vaan oltiin ja nautittiin maisemista ja yleisestä tekemisenpuutteesta. Sunnuntaina lähdettiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle, vaan onneksi tänä vuonna järjestelyt mm. parkkipaikkojen osalta olivat toimivat ja auto saatiin ohjatusti parkkiin - toissavuonna paikoitustila oli loppunut heti aamusta ja auto kurvattiin sinne minne se saatiin mahtumaan kävelymatkan päähän näyttelypaikasta. Teltta oltiin käyty pystyttämässä jo edellisiltana, ja vaikka kepo tätä telttaostosta kummastelikin, niin sepä maksoi itsensä takaisin jo tällä reissulla. Puolen päivän jälkeen vettä nimittäin viskoi kuin Esterin siitä kuuluisasta.....

Kolmen koiran kanssa liikkeellä ollessa ilmeni ongelma, kun aikataulutoiveeni ei ollut mennyt läpi eikä sitä oltu edes huomattu järjestäjien puolesta, ja kaiken lisäksi kaikki rodut menivät aikataulun mukaan päällekäin. Onneksi kanssaharrastajat eivät jättäneet pulaan, Pieta oli Maritan osaavissa käsissä käppänäkehällä ja Vieno Marikan (kennel Tigertan's) luotsattavana mäykkykehällä. Kiitos avusta! Minä sain keskittyä Natsan esittämiseen. Kehäkuvia meillä ei tältä reissulta ole kuin Vienosta, mutta tulokset puhukoon puolestaan.

Suvenkehrän Stuffe "Natsa" KÄK-ERI1, SA, PU1, SERT, CACIB, ROP

Proceller Waltz With Kaiser "Pieta" NUK-ERI1, SA

Evening's Unni "Vieno" AVK-ERI1

Karhukoiria oli ilmoitettu 2, Natsan lisäksi NUO-luokan narttu. Natsa sai reissulta kaiken sen mitä lähdettiin hakemaankin, eli sertin ja cacibin ollen myös ROP! Karhukoirakehältä ehdin parahiksi käppänäkehälle, jossa nartut olivat juuri alkaneet ja kerkesin viemään Pietan kehään. Pieta pärjäsi hienosti voittaen luokkansa, PN-kehässä ei enää sijoitusta - sen sijaan Pietan emä "Elli" (P. Quencienta Sky), joka oli tullut pitkän matkan päästä viimeisen cacibin metsästysreissulle sijoittui PN2:ksi saaden cacibin ja myös Norjan sertin, ja valioitui siis C.I.B:iksi ja myös POHJ & NO MVA:ksi. Onnea Minna & Satu!

Vienon kehäsuoritusta en ehtinyt näkemään, mutta mäykkyneiti oli kuulema käyttäytynyt edukseen ja ollut mukava esitettävä. Tuomari oli moittinut liikkeitä puuttuvan temperamentin takia, joten Vienolle tältä reissulta ERI ilman SA:ta.

Natsan kanssa jäätiin kokeilemaan onnea myös ryhmäkehään, mutta se ei mennytkään kuten Strömsössä. Näyttelyiden loppu oli todella huonosti organisoitu, ryhmät alkoivat tunnin myöhässä, kokoomakehien kokoaminen oli todella jähmeää ja hidasta - Suomessa kun on totuttu siihen, että RYP-kehään osallistuvia aletaan koota kun ryhmän rodut on tuomaroitu, mutta täällä odotettiin kaikki mahdolliset kehät valmiiksi..... Tähän lisäksi taukoamaton vesisade, joka oli parhaimmillaan niin rankka, että siellä oli koirat ja esittäjät litskumärkinä. Natsa oli pitkän päivän päätteeksi väsynyt ja ilmaisi hyvin selkeästi, että kehään meno ei kiinnostanut enää pätkääkään - aamulla sillä oli hyvä draivi päällä, kehässä esiintyi edukseen ja motivoitui myös herkuista, mutta kokoomakehässä herkut vain syljeskeltiin pois, koiraa sai nostella jaloilleen ja ylipäänsä koko touhu meni ihan pelleilyksi. Olisi pitänyt jättää leikki kesken jo siinä vaiheessa, kun esiarvostelu meni ihan hölmöilyksi..... Ei sijoitusta meille, ihan ymmärrettävästä syystä. Kotimatkalla tehtiin päätös, että Natsa ei enää osallistu ryhmiin vaikka sinne asti pääsisikin, tässä on jo muutaman kerran käyty sama kaava läpi.... Ei ole mieltä jäädä odottelemaan ryhmiä ja pahoittamaan omaa ja koiran mieltä, jos koiraa ei vaan touhu kiinnosta - parempi jättää välistä ja lähteä hyvissä ajoin kotiin, tässäkin kaikista eniten harmitti, kun kotiinlähtö venyi pitkälle alkuiltaan. Muuten oltiin kyllä reissun tuloksiin tyytyväisiä. Ja mistä sen tietää jos Natsakin joskus aikuistuttuan ja kypsyttyään jaksaisi vielä loppupäivästä, senpä näkee sitten. Kotona oltiinkin taas vasta puolenyön jälkeen, ja aamulla töihin... 

Huomenna reissataan taas, onneksi tällä kertaa kyseessä lähinäyttely Rovaniemellä. Kehään on meidän koplasta menossa Pieta ja Natsa. Natsa metsästää nyt viimeistä Suomen sertiä muotovalioituakseen, ja sitä onkin nyt urakalla ilmoiteltu näyttelyihin, että se serti jostain tulisi ennen koekauden alkua. Katsotaan miten käy! :) Teltta on vielä pakkaamatta ja koirakin vailla viimeistelytrimmiä, onneksi tässä on yö aikaa puuhailla.....

Toukokuu

Kuukausi on taas kulunut blogihiljaisuutta, vaikka täällä ruudun toisella puolella onkin touhotettu enemmän tai vähemmän.

Toukokuun alussa pakkasimme narttulauman autoon urosten jäädessä appivanhemmille hoitoon, ja hurautimme Kannonkoskelle Suomen Pystykorvajärjestön järjestämille suomenpystykorvapäiville. Lauantaina keskityttiin lähinnä luentoihin ja sunnuntaina paikalla järjestettiin pystykorvaurosten jalostustarkistus sekä PEVISA-tarkki. Harmillisesti äitienpäivä oli sekoittanut suunniteltua ohjelmaa ja muutama minua kiinnostava luento jäi tällä kertaa kuulematta, mutta onneksi tilalle oli löydetty vähintään yhtä kiinnostavia luennoitsijoita. Aamulla oli koko osallistujien kesken mielenkiintoinen paneelikeskustelu pystykorvapennun koulutuksesta lintumetsälle, keskustelusta on myöhemmin tulossa yhteenveto SPJ:n lehteen. Iltapäivällä luontokuvaaja Esa Ringom kertoi kuvausreissuistaan ottamiensa kuvien johdatuksella. Tämä jälkeen eläinfysioterapuetti Emmi Aarnio-Metsänen piti todella hyvän luennon koira lihashuollosta. Siinä tuli pohdittavaa niin uusille kuin vanhemmille metsästyskoiraihmisille kuinka koira pitäisi lämmitellä ja erityisesti venytellä työpäivän jälkeen.

Pystykorvapäivien yhteydessä tapasimme myös Kiisan kasvattajat sekä Kiisan emän ja siskon. Olihan sisaruksissa paljon samaa näköä!

Kiisa Hiisu-emän ja Unna-siskon kanssa

Seuraavana viikonloppuna meidän piti olla Ruotsissa Piteåssa näyttelyssä, mutta meidän epäonneksi sinne tuli tuomarimuutos. Karjalankarhukoirille tuli tuomariksi sama herra, jolta Natsa oli saanut kuukausi aiemmin ERI:n ja rokottanut silmien vaaleudesta. Koska tulos oli ennalta-arvattavissa päätettiin jättää lähtemättä. Myös Pieta jäi kehästä pois, vaikka sille tuomarinmuutos olisikin ehkä ollut eduksi. Ehtiipä sitä Ruotsiin myöhemminkin, ja säästyipä pakarat yli 8h autossaistumisreissulta.

Piteån sijaan ajelin lauantaina Rovaniemelle Muurolan ryhmikseen kuvailemaan ja kaupunkiasioita hoitamaan. Muurolaan oli ilmoitettu ensimmäistä kertaa Vienon "pikkupoika" Sulo (E. Quintus), ja ihan silläkin piti päästä näyttelyitä katsomaan. Paljon on pojassa emäänsä, mutta myös isäänsä, ja hyvin oli lapsi kasvanut. Sulo menestyikin näyttelyssä hienosti ollen ROP-pentu!

Evening's Quintus

Sitten olikin vuorossa meidän "kesän" ensimmäinen näyttely, Sodankylä RN. Kyllä siinä aamulla klo 6 autoa startatessa ja hiekkateitä pitkin Sodankylään ajaessa tuli taas mietittyä, että on tämä hullun hommaa... Välillä sateli lunta ja lämpötila huiteli +2 tuntumissa, ihan ei tuntunut eikä näyttänyt toukokuulta.

Näyttelypaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, mutta aamun muka-väljästä aikataulutukseta huolimatta lopulta kiirettä pukkasi. Jämptikehästä käytiin ottamassa vähän vauhtia, välissä kerettiin trimmata yksi koira ja seuraavaksi jo juostiinkin kehään.

Kuvat Josefiina Niska

NUK-ERI1

tuomari Hannele Jokisilta

"Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä nartun pää, jossa oikea pituus. Hyvä ilme. Suuret korvat. Sopivat kulmaukset. Hieman lyhyt rintakehä. Värin tulee puhdistua ja tummentua. Selällä makaava häntä. Liikkuu erinomaisella asenteella, leveästi edestä." 

Koiria sijoittaessa tuomari vielä kommentoi, että erinomainen tulee, mutta SA:ta ei johtuen hännästä ja haluaisi myös värien puhdistuvan.

Taannoin eräässä Facebookin koiraryhmässä oli keskustelua näyttelytulosten julkaisemisesta. Minulle on ollut alusta asti selvää, että meillä ei häpeillä "huonompiakaan" tuloksia, vaan julkaisen kaikki riippumatta siitä, onko tulos ERI vai H. Julkaisen myös koirieni saamat kirjalliset arvostelut, koska pelkkä laatuarvosana ei kerro oikeastaan yhtään mitään. Kukin kiinnostunut voi siis halutessaan lukea mistä arvostelu on kullakin tuomarilla muodostunut. Valitettavasti joillakin ihmisillä on edelleen se käsitys, että näyttelymenestys tai -menestymättömyys määrittelee koko koiran arvon. Tämä on erikoista putkinäköisyyttä ja kertonee myös siitä mihin suuntaan monen rodun jalostuksessa ollaan menossa.

Näyttelyt ovat mukava harrastus, mutta näyttelytulokset eivät kerro koirasta kaikkea. Näyttelytulos on yhden tuomarin mielipide koirastasi, ja vaikka rotumääritelmä on sama tuomareiden mieltymykset voivat olla erilaiset. En tarkoita, että näyttelytulokset olisivat yhtä tyhjän kanssa, toki se aina jotain koiran rakenteesta kertoo, ja totta kai meilläkin iloitaan kun koirat kehissä pärjää. Erityisesti metsästyskoirapuolella, jossa pääsääntöisesti liputetaan koiran käyttöominaisuuksien puolesta koen hyväksi, että koira edes joskus käy rodun tuntevalla tuomarilla, koska näillä koirilla on erityisen tärkeää, että myös koiran rakenne palvelee sen käyttötarkoitusta. Silti se H, T tai ERI ei kerro koirasta kaikkea - on tuomareita, jotka katsovat kokonaisuutta, ja tuomareita, jotka kiinnittävät erityishuomiota detaljeihin. On käynyt niinkin, että koira voittaa edellispäivänä kaiken mahdollisen ja seuraavana päivänä sille rätkäistään H.

Näyttelyissä ei myöskään pääsääntöisesti mitata esim. koiran luonnetta eikä terveyttä. Koiran käsiteltävyyttä kyllä, mutta kehässä esiin tuleva luonne on vain jäävuoren huippu siitä mitä koira todellisuudessa on. 

Siitäkin huolimatta, että meille ei tänä vuonna osuisi kohdalle yhtäkään sertiä me jatkamme Pietan kanssa näyttelyiden koluamista - se ei välttämättä jokaisen tuomarin sydäntä sykähdytä väreillään, korvillaan tai hännällään, mutta minulle se, kuten meidän muutkin koirat ovat aina BIS-voittajia. Seuraava reissu onkin ihan nurkan takana, viikonlopuksi matkaamme nimittäin toiseen päähän Suomea kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyyn Espooseen kuulemaan saksalaisen kasvattajatuomarin mielipiteen Pietasta.

Kehäkuulumiset

Tuoreimmat näyttelykäynnit ovat jääneet raportoimatta, joten tähän hiljaisuuden väliin terveisiä kehistä!

Kuun alussa heitimme mutkan Vaasassa Pietan kanssa. Torniossa loikattiin Minnan ja Marin kyydille ja lähdettiin ajelemaan kohti Pohjanmaata. Kerrankin ei tarvinnut pitää kiirettä ja pysähdyttiin muutaman kerran kaffepussilla ja syömässä. Täällä blogissakin on vinkattava ennen Vaasaa sijaitseva Tesses Cafesta, aivan loistavat ruuat ja miljöökin mitä kodikkain! Aiottiin pysähtyä siellä myös paluumatkalla, mutta moni muukin oli huomannut paikan erinomaisuuden pihalla olleista autoista päätellen, joten toinen käynti jäi nyt toiseen kertaan.

Yövyimme Best Western Hotel Valloniassa, huonekavereinamme Tarja ja pikku-Iiris.Tytöt tulivat varin hyvin toimeen keskenään, Pieta ollen itselleen ominaiseen tapaan vieraskoreampi ja hitaasti lämpenevä.

Aamulla nautittiin hotellin runsas aamupala ja lähdettiin Botniahallille. Edellinen reissu Vaasaan lienee ollut 20 vuotta sitten pikkutyttönä, näyttelyreissuna tämä oli meille ensimmäinen kerta. Näyttelypaikka yllätti positiivisesti tilavuudellaan, mukava oli myös nähdä pitkästä aikaa tuttuja kehän laidalla!

Käppänät tuomaroi Veli-Pekka Kumpumäki. Syyni oli tarkka, mutta arvostelu kattava ja ihan Pietan näköinen.

NUK-ERI2

"Reipas nuori narttu, jolla erittäin hyvät mittasuhteet. Sopiva luusto. Ilmeikäs narttumainen pää. Vielä eturinnaltaan vailla täytteitä. Seisoessaan kaunis ylälinja. Rintakehä saa syvetä ja rotevoitua. Hyvä takaosa, mutta hännän tulisi olla suorempi. Karkea, hyvin trimmattu karvapeite. Huojuu hieman edestä liikkeessä."

Sijoittamisen jälkeen saatiin vielä maininta, että nätti narttu, mutta liikkeessä häntä taittuu liikaa selälle. Sinänsä vähän harmittaa, kun Pieta on kokonaisuutena nätti pakkaus, mutta hännän takia se SA on nyt jäänyt saamatta parissa näyttelyssä.Toki virhe mikä virhe, mutta me ei luovuta toivosta - näyttelykausi on vasta alussa.

Seuraavaksi näyteltiin Pello RN:ssä Natsan kanssa. Natsaa on käytetty alkuvuodesta harvoin kehässä, sillä kun on jo 4 sertiä kasassa eikä se oikeastaan tarvitse mitään ennen 2-vuoden ikää - veisi vaan turhaan sertit niitä ehkä enemmän tarvitsevilta, mikäli palkintopallille pääsisi. Pelloon kuitenkin lähdettiin ihan oman seuran kannatuksen vuoksi.

Natsa on vuodessa miehistynyt ja maailmaa ihmettelevästä karhukoiranuorukaisesta on kasvanut itsetietoinen ja itsevarma uros. Muille koirille se kertoo mielipiteensä louskutusta kuullessaan, mutta itse ei kyllä aloita provosointia.

KÄK-ERI2
tuomari Kurt Nilsson

"Erinomainen pää ja ilme. Hieman vaaleat silmät. Hyvä kaula. Hyvät mittasuhteet. Hyvä rintaosa. Hyvät kulmaukset. Hyvät liikkeet. Hyvä häntä. Hyvä väri." (suomennettu)

Sijoittamisten jälkeen tuomari kävi kertomassa, että silmät ovat liian vaaleat ja se määräsi sijoittumisen. Tämä vuosi on siis aloitettu molempien koirien kanssa sileällä ERI-tilillä, vaan jos kesää kohti mentäessä petrataan ja alkaisi sitä SA:takin tipahdella....

Seuraavat näyttelyt kisataankin Ruotsin puolella, Natsa ja Pieta on molemmat ilmoitettu Piteån KR-näyttelyyn. Natsalle on toiveissa saada Ruotsin serti, vaikka se ei Ruotsiin valioituisikaan kuin "sitten joskus" mikäli sille saadaan Ruotsin KVA-titteli... Olivat valioitumissäännöt länsinaapurissa kiristyneet vuoden alussa. Aloitetaan siitä Suomen käyttövalionarvosta, hirvenhaukkukokeita sille on jo syksylle laitettukin kalenteriin. Pietalle odotan taas mainintaa hännästä ja lämmintä kättä, mutta koska kaksi koiraa menee siinä missä yksikin, niin samahan se on ottaa mukaan ja lähteä kokeilemaan - jos sitä vaikka yllättyisi positiivisesti....

Ennen seuraavia missikisoja on kuitenkin luvassa reissu Keski-Suomeen Kannonkoskelle SPJ:n pystykorvapäiville. Lauantaina on luvassa mielenkiintoiselta vaikuttavia luentoja mm. käyttökoiran ruokinnasta ja pennun koulutuksesta lintukoiraksi, joista tällainen keltanokkakin pystynee oppia ammentamaan. Kiisa lähtee luonnollisesti mukaan ja samalla reissulla tavataan pikku-Kisun kasvattajatkin, niin pääsevät hekin näkemään neidin kehittymistä.

Kiisa 4,5kk

Kiisa on päässyt tutkan kanssa seikkailemaan metsään ja on tähän mennessä tehnyt pätevänoloista hakulenkkiä - koppelonkin on jo itsenäisesti löytänyt. Pikkuhiljaa alkaa siis pohdinnoissa olla josko jo syksyllä lähdetään ensimmäisiin kokeisiin.... Koppelohaukkujen tämänvuotista paikkaa ja ajankohtaa yritin kaivellakin, mutta aika heikolla menestyksellä.

Ollaan käytyä myös tälle vuodelle ensimmäisissä näyttelytreeneissä Pellossa. Rotua asiantuntevilta saatiin kommentteja lupaavasta nartusta, joten jos kehityksessä ei tapahtu mitään maata kaatavaa loppukesästä olisi tarkoitus lähteä Kiisan kanssa näyttelyihin. Saatiin myös kutsu tulla Pelloon viikonloppuna järjestettävän tapahtumaan, jossa on Suomi100-juhlavuoden kunniaksi kotimaisten rotujen esittely - meidät voi siis bongata lauantaina Rohki-Hallilla järjestettävästä perhetapahtumasta!

Muuta porukkaa on siistitty kevätkuntoon, Tenho ja Vieno pääsivät eroon pitkistä karvoista ja ovat taas katseenkestäviä. Vienolle on joku näyttely mietinnässä tälle kesälle, mutta kovin ahkerasti emme taida kehissä kiertää ainakaan Suomen puolella.

Tenhon kanssa käytiin alkuviikosta eläinlääkärin paikkeilla sen saatua omituisia kipukohtauksia, mutta syitä näille ei löytynyt. Mistään epilepsiatyyppisestä ei kuitenkaan ole kyse, vaan todennäköisemmin kyseessä on jotain ruuansulatukseen liittyvää häikkää. Sille aloitettiin kokeeksi närästyslääke Antepsin. Nyt kipuilua ei olekaan ollut ja myös ruokinnan jälkeinen nuoleskelu on vähentynyt, joten ilmeisesti lääke toimii. Samalla käynnillä siltä palpoitiin myös mahan alue sekä eturauhanen, joista ei löytynyt mitään poikkeavaa, ja tutkittiin virtsanäyte (ei kiteitä/kiviä). Ainoa poikkeus löytyi sydänkuuntelussa, jossa havaittiin "mahdollisesti hyvin lievä sivuääni". Tätä tullaan nyt seuraamaan eläinlääkärireissujen yhteydessä, mutta mikäli pumpussa nyt jotain on, se on hyvin hyvin lievää vaikuttamatta koiran elämään eikä aiheuta tällä hetkellä mitään toimenpiteitä. Tenholta tullaan tutkituttamaan sappihappoarvot samalla kun ne katsotaan Pietalta, jos kohtausten aiheuttava voisikin olla siellä.... Toivotaan kuitenkin, että Antepsinin aloittamisen jälkeen näitä ei enää tule.

Tähän loppuun vielä vähän lehtikuvaa. Joulukuisen Helsinki-reissun tiimoilta Natsasta löytyi kuva uusimmasta SPJ:n lehdestä :)