Pennut 4vko

lauantai 22. kesäkuuta 2019
Pennut ovat ehtineet 4-viikon ikään. Jalat ovat alkaneet kantaa ja pennut ovat laajentaneet reviiriä pentuaitauksesta tupakeittiöön sekä pihalle. Sääskiä ja mäkäräisiä on tänä vuonna hirvittävästi, joten ulkoilusta nautitaan lyhyitä hetkiä kerrallaan.
Priska on ottanut isosiskon roolin haltuunsa ja nauttii pentujen leikittämisestä. Välillä täytyy toppuutella, kun Priska tuntuu unohtavan kokoeron ja tönii pentuja kumoon kuonollaan tai tekee liian vauhdikkaita hypähdyksiä. Muuten se on todella nätisti nuorempien sisarustensa kanssa, makailee selällään ja antaa pentujen kävellä päällään - tälläkin hetkellä se rellottaa selällään puruluuta pureskellen yhden pennun kiipeillessä sen mahan päällä. Pennutkaan eivät onneksi vähästä säikähdä, vaan murahtelevat ja haastavat Priskaa leikkiin tassuilla huitoen. Pieta ei ole pitänyt pahana Priskan ja pentujen leikkimistä, päin vastoin tuntuu vain olevan tyytyväinen, kun joku muu vetää huomion itseensä eivätkä pennut roiku jatkuvasti nisillä kiinni.

Roiston (K. Alluring Arctic) omistaja Pinja kävi perjantaina kylässä ja auttoi trimmaamaan sekä kuvaamaan pennut. Seisotuskuvien otto on näin nuorilla vielä haastavaa, mutta ihan kivat passikuvat saatiin.



Pennuista Kaapo, Raipe ja Kiira-Kyllikki ovat kirkasmerkkisimmät, Kevinin ja Milan merkit ovat keskikirkkaat ja Mörkö nimensä mukaisesti on pentueen tummin. Tällä hetkellä näyttää lupaavasti siltä, että neljällä pennulla on todella sileät turkit, mikä siis tarkoittaa karkeaa ja todennäköisesti myös helppohoitoista karvaa. Vielä kun häntänsä pitäisivät suorina alkaisi olla perusasiat kunnossa.

Yksi urospentu on mahdollisesti vapaana. Tässä tapauksessa toivon kodin löytyvän Lapin alueelta, mitä lähempää sen parempi. Kodilta toivoisin kiinnostusta koiran kanssa harrastamiseen, mutta huomioin myös hyvät ns. kotikoirakodit, joilla on kiinnostusta tehdä kasvattajan kanssa yhteistyötä, esimerkiksi koiran näyttelyissä käyttämisen suhteen. 


A-pentueen Uuno (K. Auspicious Vesper) kävi pyörähtämässä kotinäyttelyssä Rovaniemi KV:ssa ruotsalaisen Anna Lena Angerian kehässä. Tuloksena NUK-ERI1 hyvällä arvostelulla! Seuraavaksi meidän joukkiota voi tavata Oulussa.



Pappakoira Tenho täytti viikko sitten 8-vuotta, ollen nykyään virallisesti veteraani. Tenhon vointi on pysynyt hyvänä, se on pirteä ja leikkisä. Uusimmassa kontrollikokeessa oli enää pari arvoa punaisella.


Maksan vajaatoiminta siis on yhä olemassa, mutta se on hallinnassa. Tenhon hoitona on kotiruokavalio sekä Samylin-ravintolisävalmiste.
Viikko sitten Tenhoa trimmatessa tein päätöksen ajella sen turkki tästä lähtien. Vanhemmiten trimmaaminen on Tenhon mielestä ollut selkeästi aina vaan ikävämpää, vaikka turkki onkin rullattava ja nypittävää täten kerralla vähemmän. Nytkin aloin turkkia nyppiä, mutta koiran kiemurrellessa aloin punnita vaihtoehtoja ja lopulta päätin, että pappa jää nyt totaalieläkkeelle emmekä enää edes yritä lähteä valloittamaan veteraanikehiä. Ei ollut helppo päätös, kun viimeiset 3 vuotta olen ylläpitänyt turkkia nyppien toiveena viedä Tenho vielä joskus vetskuihin.... Maksan vajaatoiminta ja sen hoitona oleva kotiruokavalio kuitenkin vaikuttaa siihen, että Tenholle on hankala saada enää kunnon lihasmassaa pysymään yllä. Sen lisäksi sen suun terveys on sillä tolalla, että sille joutuisi hakemaan hammastodistuksen ja silti se voitaisiin hylätä kehässä puuttuvien hampaiden takia. Nyt kun maksa on kuitenkin paremmalla tolalla ja anestesia turvallisempaa varasin Tenholle uuden ajan hammashuoltoon Rovaniemelle, sekin auttaa maksan hyvinvointia kun suu on hoidettu kuntoon. Näyttelykehissä pyörimiseen keskitytään nuoremman sukupolven kanssa.

Lopuksi vielä muutaman kuva pentujen ulkoiluhetkestä.


Pennut 2vko

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

 Pennuilla on nyt ikää 2 viikkoa. Tasaisesti kasvavat ja silmät ovat kaikilla avautuneet.

Vauhdikas viikonloppu

torstai 30. toukokuuta 2019
Meillä on ollut tapahtumia toisensa perään, vasta tänään sain aikaiseksi kirjoittaa niistä täällä bloginkin puolella.

Viime viikonloppu oli tarkoitus viettää säpäkällä näyttelyturneella välillä Sodankylä - Tromssa. Monta kertaa olin kalenterista laskenut päivät ja aina sama luku, Pietalla vuorokausia 57-58. Kyydin olin kuitenkin reissukavereille luvannut ja koirat ilmoitettu, joten kotona kepo-parka sai viime hetken ohjeistuksen "jos nyt alkaa synnytys" ennen matkaan lähtöä. En odottanut synnytystä tapahtuvaksi ennen maanantaita, mutta näistähän ei ikinä tiedä...

Lauantaiaamuna starttasimme reissukavereiden Marin ja Hilman sekä australianterrieri Tillin kanssa kohti Luostoa, olikohan kello vielä kuuttakaan. Parin vuoden takaisesta oppineena jätettiin pikkutiet rauhaan ja ajettiin valtateitä pitkin, sujuikin joutuisammin kun oli paremmin kartalla missä mennään. Luntakaan ei tipahdellut tällä kertaa, vaikka keli ei muuten kovin lämmin ollutkaan.

Aikataulutoiveesta huolimatta australianterrierit ja kääpiösnautserit olivat hyvin eri aikaan, joten leirin pystytyksen jälkeen kotiuduttiin näyttelypaikalle... Ja odotettiin. Tilli kävi kehässä ensin, onneksi tuomari oli nopea ja ajoittain jopa edellä aikataulua. Priskan karva ei tällä hetkellä ole parhaimmillaan, kevään kiireisinä päivinä tunnit loppuivat päivistä kesken ja omien koirien turkin laitolle ei juuri ollut aikaa - ja tällaisen rodun kanssahan se kostautuu, jos karvaa ei ole ehtinyt rullata 8-10 viikkoa sitten.

Käppänöitä oli harmillisen vähän: musta-hopeita paikalla 3 ja kaikki narttuja, pippureita 1 ja valkoisia 2 - mustia pyöreä 0. Näin ryhmiksessä, nykyään alkaa KV-näyttelyissä musta-hopeita olla niin kehän täydeltä, että välillä mietin pitäisikö ottaa joku muunkin värinen kehäkaveri, vielä en ole kuitenkaan pystynyt työstämään ajatusta sen pidemmälle (kepo kiittää).

Oli iloinen yllätys, kun karvasta ei noottia tullut ja värimerkeistäkin vain maininta kuinka voisivat olla kirkkaammat - Priskalle kotiinviemisinä ensimmäinen ROP ja toinen SERT!


Sodankylä RN 25.5., tuomari Hans Almgren
JUK-ERI1, SA, PN1, SERT, ROP

Kieltämättä tuntuu hyvältä, nyt on ensimmäinen kasvatti sertiä vaille Suomen muotovalio!

Matkalla kohti välipysäkkiä Muoniota anoppilasta tuli viestiä, että Pietan lämpö on alle 37 astetta. Kun kokemusta on, että synnytykseen ei tuosta ole enää kovin pitkä matka oli tehtävä päätös mihin suuntaan reissu jatkuu - onneksi oltiin vielä lähimaastossa menossa, joten kotimatka ei ollut pitkä ja Muoniosta kyytiin hypänneeltä kolmannelta reissukaverilta sain autonkin lainaan. Tällä kertaa jäi siis käsivarren maisemat ihastelematta ja Norja valloittamatta, katsotaan loppuvuodesta onko intoa lähteä Harstadiin vai kokeillaanko uutta reissua vasta ensi vuonna. Sodankylän tulos lämmitti niin mieltä, että reittimuutos ei edes harmittanut - tärkeämpää on olla Pietan tukena synnytyksessä ja saada pennut turvallisesti maailmaan.

Kotona oli rauhallista, Pieta oli itsekseen mennyt pentuaitaukseen lepäämään. Lämpö sahasi 37 asteen molemmin puolin, joten vietin yön Pietan kanssa siskonpedissä pentuaitauksessa. Pieta välillä petaili ja läähätteli, ruoka maistui pieninä annoksina. Vasta iltapäivän puolella alkoi tapahtua.


Pennut syntyivät sunnuntaina ja viimeinen maanantain vastaisena yönä. Synnytys oli pitkä ja vaati veronsa koiralta ja kätilöltä, viimeistä pentua maailmaan auttaessa silmiä kirveli väsymyksestä...

Klo 16.29 tumma uros 229g (vihreä)
Klo 17.05 vaaleamerkkinen viirurintainen uros 196g (sininen)
Klo 18.26 vaaleatassuinen viirurintainen narttu 227g (oranssi)
Klo 19.09 vaaleamerkkinen uros 216g, haukkoi hetken henkeä mutta ei virkistynyt (kuollut)
Klo 20.50 tumma uros 214g (keltainen)
Klo 22.44 vaaleamerkkinen narttu 212g (pinkki)
Klo 00.50 vaaleamerkkinen uros, pieni tähti rinnassa 216g (punainen)

Näin iso pentue oli todella yllätys, vaikka olihan Pieta muhkean kokoinen. Ultrassa sikiöitä oli arvion mukaan 5, ja viidennen pennun synnyttyä ajattelin, että tottapa se oli tässä. Oli yllätys, kun 1,5h tämän jälkeen saatiin vähän jälkitoimituksena kaivattu toinen narttupentu, ja sen jälkeen oli vielä isompi yllätys viimeinen urospentu. Suurin osa pennuista syntyi perätilassa, ja ensimmäistä sekä viimeistä avitin vetämällä - muut tulivat varsin nätisti itsekseen. Viimeisen pennun kohdalla oletin sen jo menehtyneen synnytyskanavaan, sen kalvo puhkesi jo ensimmäisten työntöjen aikana ja pennun ulossaaminen oli työn takana, Pieta oli jo niin väsynyt ja supistuksia tuli harvemmin. Otettiin vähän lisäpontta portaista ja pihamaalta, tukevasti kiinni pennun jaloista mistä saatiin hyvä ote ja vihdoin puolen tunnin äherryksen jälkeen saatiin pentu ulos - hieman heikkona, mutta hönkä alkoi heti kulkea ja oli saman tien nisällä. On ne sitkeitä, vaikka pieniä ja vieä varsin avuttomia ovatkin.

Pentue on todella tasainen painoiltaan, ja nyt 3vrk iässä kaikilla on painot yli 300g. Pieta hoitaa pentuja antaumuksella, ruoka- ja juomatarjoilu hoidetaan pentulaatikkoon ja sieltä se poistuu ainoastaan ulos tarpeille - lenkille olisi tosin mieli tehnyt, kun kuuli hihnojen kilinän ja oli salamana eteisessä.
Tässä pentueessa näyn myös vihdoin saaneeni haluamiani vaaleita värimerkkejä, nyt on nokisten mu-hojen kierre tässä tallissa katkaistu ;) Aika näyttää täyttyvätkö muut yhdistelmälle asetetut toiveet ja tavoitteet. Tämäkään yhdistelmä ei ole hetkellisen aivopierun tulos, vaan pitkään pohdittu vanhempien ominaisuuksia vertailemalla ja sukutaulua analysoimalla. Jokaisessa yhdistelmässä on omat hyvät ja huonot puolensa, ja vaikka paperilla ajatus näyttäisi kuinka hyvältä vasta pentujen kasvettua näkee kantoiko ajatus käytännössä vai mentiinkö metsään. Mielelläni kysyn myös minua kokeneempien ja näkeneempien apua riskejä miettiessäni, Pietan ja Hugon sukutauluja ja ominaisuuksia on yhdessä analysoitu niin Pietan kasvattajan Satun kuin Hugon kasvattajan Sannin kanssa. Lopputulos näistä keskusteluista on tässä, ajan saatossa näkee oliko meidän kristallipallot kuinka kiillotettuja.


Pentueen synnyttelyn aikaan Suomen jääkiekkojoukkue pelasi finaaliottelua Kanadaa vastaan. Pennut saivat työnimensä uuden maailmanmestarijoukkueen jäsenten ja parin muun kaukalossa mainetta niittäneen mukaan. Aakkosjärjestyksessä pentue on B-pentue, tällä kertaa pentujen virallisia nimiä inspiroivat B-kirjaimella alkavien laulujen (biisien) nimet. Pitkä nimilista on valmiina, katsotaan myöhemmin kuka saa kantaakseen minkäkin nimen.


Alkuvuodesta meillä ihmeteltiin rodun kohonneita keisarinleikkauslukuja ja mietittiin missä on vika. Nyt pari synnytystä hoitaneena, en yhtään ihmettele näin verkkaisella tahdilla, jos synnytyksen kestäessä alkaa puntit tutista ja etenkin kaltaisestani keltanokasta alkaa tuntua siltä, että parempi hoitaa homma loppuun leikkaussalissa. Myös ensimmäisen pennun jäädessä jumiin (kuten meillä on käynyt molemmilla kerroilla) ja kun kokemusta ei juurikaan ole, tuntuuhan se turvallisemmalta lähteä eläinlääkäriin pentua irrottelemaan. Iso kiitos siitä, että minulla on tukenani kokeneita ja luotettavia mentoreita, jotka tsemppaavat ja tukevat etänäkin - onneksi tämä nykyaika älypuhelimineen mahdollistaa myös se, että voi vaikka ottaa videonpätkää tapahtumien kulusta ja näyttää konkreettisesti missä ollaan menossa. Ihan kaikille aloitteleville kasvattajille, tai vaikka vaan narttunsa kerran pennuttaville, suosittelen todella lämpimästi etsimään itsellenne tukihenkilön, joka jakaa samat kasvatukselliset ajatukset ja pystyy neuvomaan kriittisissäkin tilanteissa. Älkää jääkö yksin, ja se mitä on itse tullut opittua parista kerrasta, älkää hoppuilko. Kiitos taas Satulle ja Sannille hyvistä neuvoista ja tsempeistä, Sanni etäkätilöi viimeistä pentua ihan loppuun asti, kun täällä meinasi jo puhti olla vähissä. Olette korvaamattomia! Kiitos myös teille muille kanssaeläjille! Kiitos myös tätä kautta appivanhemmilleni Pietan ja Tenhon hoidosta!

Nyt vain odotellaan pentujen kasvua, kriittisimmät ensipäivät alkavat olla ohi ja kaikki ovat tiukasti elämänlangoissaan kiinni. Seuraava virstanpylväs on syntymäpainon tuplaantuminen - johon ei enää pitkä matka olekaan -, ja sitten aletaan odotella silmien avautumista.

Tällä hetkellä näyttää lupaavasti siltä, että pennuille on alustavasti kodit odottamassa.

50vrk

lauantai 18. toukokuuta 2019

Tiineyden viimeiset päivät alkaa olla käsillä, tänään mittarissa 50vrk ensimmäisestä astutuksesta. Pieta on pirteä, vaan kyllähän iso maha haittaa jo askelta ja pidemmistä lenkeistä on hetkeksi luovuttu. Huomenna laitetaan pentuaitaus valmiiksi ja aletaan mittailla lämpöjä. Ennen kuun viimeistä viikkoa en kuitenkaan odota mitään tapahtuvaksi.


Kehäkuulumisia

torstai 16. toukokuuta 2019
Kevätalvi meni töitä tehdessä ja vapailla käytiin jonkin verran näyttelyissä junnujen kanssa.

Maaliskuussa käytiin Priskan kanssa Latviassa 2x Riika KV-näyttelyssä.

23.3. JUN-ERI, Svetlana Kokonena: "15 months, feminine, good bones, hight, proportions, head in good balance with body, typical expression, enough neck, correct topline, tailset, well spread ribs, would like bit more filled forechest, typical movement, a bit free in elbow, correct coat quality, would like more clearer silver marks."24.3. JUN-EH, Benny Blidh Von Schedvin:" good size, feminine head, good neck & topline. Deep chest. A bit narrow front. Good ___. Good behind. Moves a bit short. Hard enough coat, good colour on body but needs clearer silver markings on all places."



Tältä erää ei isompaa menestystä, mutta siitä huolimatta meillä oli todella mukava reissu hyvässä seurassa, kiitos vielä tätäkin kautta! Kauas oli taas pitkä matka, otettiin matkailun kannalta. Priskan kuvat otti Sanna Koivurova.

Huhtikuussa seikkailtiin koko pentueen voimin kotimaassa "lähinäyttelyissä", ensin Vaasassa ja sitten Kiuruvedellä.

14.4. Vaasa KV, tuom. Beata Petkevica
K. Auspicious Vesper "Uuno" JUK-EH4
K. Alluring Arctic "Roisto" NUK-ERI1
K. Aurora Waltz "Priska" JUN-ERI



Vaasan jälkeen viikko taukoa, ja sitten Kiuruvedelle. Jonkin verran odotuksia oli, mutta taisi tulossaldo olla yllätys meille kaikille!

28.4. Kiuruvesi RN, tuomari Paavo Mattila
K. Auspicious Vesper "Uuno" JUK-EH1
K. Alluring Arctic "Roisto" NUK-ERI1, SA, PU1, SERT, VSP
K. Aurora Waltz "Priska" JUK-ERI1, SA, PN2, SERT

Pentujen sertitili auki, pojille tämä oli Messarin jälkeen vasta toinen näyttely. Ikää kaikilla 15kk. Priskan onneksi kaiffari Macy (PN1) oli juuri edellispäivänä saanut viimeisen sertinsä Outokummussa, mielellämme otettiin tämä Macylle ylimääräinen serti meille ;) Uunolla harmillisesti torppasi häntään ja värimerkkeihin, mutta eiköhän me Uunollekin serti(t) jostain saada, jahka osutaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.



Seuraavaksi suuntaamme Priskan kanssa Sodankylään ja Norjan Tromssaan - ja sieltä äkkiä takaisin pentujen syntymää odottamaan. Kesällä käydään vaan parit lähinäyttelyt, muuten keskitytään pentujen hoitamiseen.

Tiineysultra

maanantai 6. toukokuuta 2019

Pieta käväisi tiineysultrassa vrk 34 ja useampi pennunalku siellä näkyi. Tiineydestä on menty yli puolet, joten nyt vaan toivotaan, että loppuaika sujuu hyvin ja pennut syntyvät aikanaan turvallisesti. Pieta itse voi hyvin ja kuten kuvasta näkyy, selkeästi myös paksusti. Hellyydenkipeä on ja nauttii entistä enemmän läheisyydestä ja mahansa rapsuttelusta. Kohta voidaan jo odottaa pentujen liikkeiden tuntemista. Arvioitu synnytysajankohta on toukokuun viimeisellä viikolla. 

B-pentue toiveissa alkukesälle

torstai 4. huhtikuuta 2019
Meillä on toivottavasti pentukesä edessä B-pentueen muodossa. Pieta ja Hugo ovat treffanneet viikonlopun aikana ja treffit ovat sujuneet kuin oppikirjoissa. Iso kiitos vielä tätäkin kautta Anne, Sanni ja Tytti, minun ollessa lettupannun äärellä Pietasta on pidetty erinomaista huolta! Kiitos myös Pinja matkaseurasta, sain pari tuntia torkahtaa Kajaanista Ouluun ajaessa, niin jaksoin loppumatkan Oulusta kotiin.
Kieltämättä sitä mietti Kajaanista yön pimeydessä kotiin ajaessani, että on tämä aikamoista ja ilman yhteystyötä ja ystäviä olisi tämä harrastaminen varsin hankalaa. Minun piti tänään lähteä hakemaan Pieta kotiin, mutta viikon ainoa vapaapäivä muuttuikin sairaslomaksi, kun juuri suunnatessani kohti autokatosta heitin peilijäisellä pihalla puolivoltin selälleni ja kolautin takaraivoni jäähän. Kaikkea sitä... Eiköhän vihdoin sunnuntaina saada lauman puuttuva jäsen kotiin ja toivottavasti päästään seuraamaan kasvavaa mahaa. Pyrin kertomaan yhdistelmästä ja vanhemmista myöhemmin lisää täällä bloginkin puolella, jahka ehdin.

Tulevasta pentueesta voi lukea lisää Pentuesivulta. Mikäli pentue kiinnostaa toivon yhteydenottoa ensisijaisesti sähköpostitse, puhelimitse minua on tällä hetkellä hankala tavoittaa pitkien työpäivien takia. Kerrothan yhteydenotossasi itsestäsi, mm. Miten olet päätynyt rotuun, koirataustastasi ja millaista koiraa olet etsimässä. Pennuille etsin koteja ensisijaisesti pohjois-Suomen alueelta (akselilla Lappi - Pohjois-Pohjanmaa / Oulun alue) taatakseni pennuille ja tuleville omistajille kasvattajan tuen. Tulevilta kodeilta odotan yhteistyökykyä ja halua olla tekemisissä kasvattajan kanssa pentujen luovutuksen jälkeenkin. Oletan myös, että tulevissa kodeissa sitoudutaan teettämään koiralle virallinen silmätarkastus sen ollessa 2-3 vuoden ikäinen, rodussa on perinnöllisiä silmäsairauksia ja tarkastuksesta saatu tieto ei ole ainoastaan hyödyllinen kasvattajalle, vaan myös omistajalle ja pitkässä juoksussa koko rodulle.

Partakomppanian helmikuu

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Meillä on iloittu pitenevistä päivistä, auringosta ja lauhemmista keleistä.Alkukuun paukkupakkaset pistivät päivittämään koirien vaatekaappia tossujen verran, jos lenkille mieli ollenkaan lähteä. Tytöt ottivat uudet vaateparret suopeasti vastaan, mutta Tenho vanha jäärä on
esitellyt sellisia akrobatiataitoja tossut jaloissaan, että takajalkojen tossuttamisesta piti luopua ja herra käy kovemmilla pakkaskeleillä vain lyhyitä lenkkejä.


Tenho alkaa olla takaisin elävien kirjoissa. Viikko aikaa käytiin otattamassa taas pari putkea verta ja tulokset olivat hyvät: kaikki tutkitut viitteissä bilirubiinia lukuun ottamatta, joka oli hieman alakantissa. Huomattava parannus tammikuun takaisiin tuloksiin joka tapauksessa. Muutamia arvoja (AFOS, ASAT, sappihappojen paastoarvo) ei voitu määrittää, koska näyte ei jostain syystä näihin riittänyt. Ensi kuussa ollaan menossa taas arvoja tutkituttamaan, joten jospa silloin näyte riittäisi kaikkien arvojen määritykseen.
Tenhon vointi on ollut erinomainen, voinnin paranemisen on nähnyt päällepäinkin. Ainoa ero entiseen terveeseen Tenhoon on rapsuttelu, ihoa tuntuu kutisevan normaalia enemmän. Toisaalta tämä ilmeisesti kuuluu maksan vajaatoimintaan, mutta koska sen ruokavalio on ollut viimeiset pari kuukautta hyvin rajallinen en ihmettelisi, jos iho reagoisi rasvahappojen tms. puutteeseen. Tenho on ensimmäisen kontrollikokeen jälkeen siirtynyt teollisesta maksanappulasta toipumista tukevalle kotiruualle, josta teen jossain vaiheessa oman artikkelin - kumma kyllä maksasairaan koiran ruokinnasta muilla kuin teollisilla valmisteilla on suomeksi erittäin vähän tietoa, vaikka laadukkaalla ravinnolla on varmasti oma osansa paranemisprosessissa. Tietoa alkoi lopulta löytyä ulkomaisilta sivuilta, ja viimeiset fiksaukset ruokavalioon tehtiin asiantuntevan ruokintaneuvojan avulla.


Tenhon keskittyessä paranemiseen on tyttöjen kanssa jatkettu agilitytreeneissä käyntiä ja odotettu juoksuja... Pietan juoksu on tavanomaiseen kiertoon nähden kuukauden verran myöhässä, joten sopisihan niiden kohta jo alkaa. Kiisa juoksee ihan omia aikataulujaan, eikä Priskankaan juoksuja näy eikä kuulu. Tällä kertaa olisi toiveissa sulan maan aikaisia pentuja, joten jos Pieta nyt juoksunsa aloittaa sopivasti eivätkä tiineyden viimeiset viikot tai synnytys osu meidän harvinaisen koirattoman ulkomaanmatkan päälle saatan astuttaa sen jo kevään juoksusta. Muussa tapauksessa odotetaan loppuvuoteen, jolloin luvassa voikin olla taas talvipennut.....


Tulevasta pentueesta olen saanut jo kyselyjä. Jos Pietan pentue kiinnostaa ei kannata jättää yhteydenottoa viime tinkaan. Meillä ei ole käytössä jonosysteemiä tai varausnumerojärjestelmää, mutta luonnollisesti oletan, että pennusta kiinnostuneet käyvät meillä etukäteen tututumassa koiriimme ja siinä sivussa pentujen kasvuympäristöön sekä kasvattajaan. Kenellekään en pentua lupaa ennen kasvotusten tapaamista, enkä senkään jälkeen vasta kun pennut ovat syntyneet ja tiedän mitä meillä pentulaatikossa kasvaa. Mikäli tähän pentueeseen syntyy potentiaalisen oloisia narttupentuja todennäköisesti jollekin on etsinnässä yhteistyökykyinen sijoituskoti lähiseudulta. Minulta saa lisätietoja Pietasta sekä tulevasta sulhosta. 


Kun maksa voi paremmin

lauantai 5. tammikuuta 2019
2 viikkoa sitten Tenho oli todella heikossa hapessa ja pelättiin onko sillä enää elinaikaa edes jäljellä. Paljon on ollut huolta ja murehdintaa, koiraa on hoidettu myös appivanhempieni voimin (kiitos 💖), on juotettu litratolkulla nesteitä suoraan suuhun ja syötetty muutama nappula pitkin päivää jos ei muuten niin kädestä. Vaikka tilanne näytti tosi huonolta keltaisen pyörtyilevän koiran kanssa työ on tuottanut tulosta. 
Antibioottikuuri loppui alkuviikosta ja keskiviikkona käytiin ottamassa uudet verikokeet. Torstaina sain tulokset sähköpostiini, ja vaikka arvot paperilla ovat ihan viturallaan suunta on parempi.


Lähtötilanteen tarkkoja arvoja minulla ei ole paperilla leukosyyttejä (30, voimakkaasti koholla) ja hemoglobiinia (72, matala) lukuun ottamatta. Näiden lisäksi ainakin AFOS, bilirubiini ja CRP ovat olleet koholla. Eihän ne vieläkään täysin viitteissä ole, mutta ainakin hivuttautumassa kohti normaalin rajaa. Joku varmaan keksii nyt säikähtää sappihappoarvoja, mutta ihmetellään niitä vasta kun koiran kroppa on vähemmän sekaisin ja ollaan kontrolloitu lisää ;) Antibiootti näyttää purreen hyvin ja Tenhon vointi on niin erinomainen, etten omista korteista lähde tähän saumaan shunttia povaamaan kunnon romahduksen syyksi. 

Tenho ei ole aikoihin ollut näin pirteä. Paljonhan se nukkuu ja tyttöjen kisuaminen ei sitä kiinnosta, mutta silloin kun on hereillä ja saadessaan huomiota se vaikuttaa nuortuneen monta vuotta. Ruokakuppien kolinaa kuullessaan tulee heti paikalle, kerjää rapsutuksia ja ulkona jalka nousee vetreästi. Pari viikkoa sitten Tenho ei tosiaan pysynyt omin voimin edes pystyssä, pissata lorotti seisaaltaan ja kävellessä hoippui, joten huomattavasti parempaan ollaan menty. Laiha se on, aivan liian laiha, ja nyt on alkanut suupielet vetää punaiseksi ja hengityksessä haiskahtaa hiiva, joten seuraavaksi räknätään ruokinta paremmalle tolalle. Tenho syö tällä hetkellä 5 pientä ateriaa päivässä, jotta maksa ei joutuisi kovaan rasitukseen isojen ruokamärien kanssa. Ruokahalu sillä on erinomainen. Lääkepuolelta menee edelleen Adursal, Samylin ja laktuloosi. Kuukauden päästä kontrolloidaan taas verinäytteitä, toivottavasti suunta jatkuu myönteisenä. 

Alla Tenho eilen pihalla kuvattuna.