Partakomppanian helmikuu

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Meillä on iloittu pitenevistä päivistä, auringosta ja lauhemmista keleistä.Alkukuun paukkupakkaset pistivät päivittämään koirien vaatekaappia tossujen verran, jos lenkille mieli ollenkaan lähteä. Tytöt ottivat uudet vaateparret suopeasti vastaan, mutta Tenho vanha jäärä on
esitellyt sellisia akrobatiataitoja tossut jaloissaan, että takajalkojen tossuttamisesta piti luopua ja herra käy kovemmilla pakkaskeleillä vain lyhyitä lenkkejä.


Tenho alkaa olla takaisin elävien kirjoissa. Viikko aikaa käytiin otattamassa taas pari putkea verta ja tulokset olivat hyvät: kaikki tutkitut viitteissä bilirubiinia lukuun ottamatta, joka oli hieman alakantissa. Huomattava parannus tammikuun takaisiin tuloksiin joka tapauksessa. Muutamia arvoja (AFOS, ASAT, sappihappojen paastoarvo) ei voitu määrittää, koska näyte ei jostain syystä näihin riittänyt. Ensi kuussa ollaan menossa taas arvoja tutkituttamaan, joten jospa silloin näyte riittäisi kaikkien arvojen määritykseen.
Tenhon vointi on ollut erinomainen, voinnin paranemisen on nähnyt päällepäinkin. Ainoa ero entiseen terveeseen Tenhoon on rapsuttelu, ihoa tuntuu kutisevan normaalia enemmän. Toisaalta tämä ilmeisesti kuuluu maksan vajaatoimintaan, mutta koska sen ruokavalio on ollut viimeiset pari kuukautta hyvin rajallinen en ihmettelisi, jos iho reagoisi rasvahappojen tms. puutteeseen. Tenho on ensimmäisen kontrollikokeen jälkeen siirtynyt teollisesta maksanappulasta toipumista tukevalle kotiruualle, josta teen jossain vaiheessa oman artikkelin - kumma kyllä maksasairaan koiran ruokinnasta muilla kuin teollisilla valmisteilla on suomeksi erittäin vähän tietoa, vaikka laadukkaalla ravinnolla on varmasti oma osansa paranemisprosessissa. Tietoa alkoi lopulta löytyä ulkomaisilta sivuilta, ja viimeiset fiksaukset ruokavalioon tehtiin asiantuntevan ruokintaneuvojan avulla.


Tenhon keskittyessä paranemiseen on tyttöjen kanssa jatkettu agilitytreeneissä käyntiä ja odotettu juoksuja... Pietan juoksu on tavanomaiseen kiertoon nähden kuukauden verran myöhässä, joten sopisihan niiden kohta jo alkaa. Kiisa juoksee ihan omia aikataulujaan, eikä Priskankaan juoksuja näy eikä kuulu. Tällä kertaa olisi toiveissa sulan maan aikaisia pentuja, joten jos Pieta nyt juoksunsa aloittaa sopivasti eivätkä tiineyden viimeiset viikot tai synnytys osu meidän harvinaisen koirattoman ulkomaanmatkan päälle saatan astuttaa sen jo kevään juoksusta. Muussa tapauksessa odotetaan loppuvuoteen, jolloin luvassa voikin olla taas talvipennut.....


Tulevasta pentueesta olen saanut jo kyselyjä. Jos Pietan pentue kiinnostaa ei kannata jättää yhteydenottoa viime tinkaan. Meillä ei ole käytössä jonosysteemiä tai varausnumerojärjestelmää, mutta luonnollisesti oletan, että pennusta kiinnostuneet käyvät meillä etukäteen tututumassa koiriimme ja siinä sivussa pentujen kasvuympäristöön sekä kasvattajaan. Kenellekään en pentua lupaa ennen kasvotusten tapaamista, enkä senkään jälkeen vasta kun pennut ovat syntyneet ja tiedän mitä meillä pentulaatikossa kasvaa. Mikäli tähän pentueeseen syntyy potentiaalisen oloisia narttupentuja todennäköisesti jollekin on etsinnässä yhteistyökykyinen sijoituskoti lähiseudulta. Minulta saa lisätietoja Pietasta sekä tulevasta sulhosta. 


Kun maksa voi paremmin

lauantai 5. tammikuuta 2019
2 viikkoa sitten Tenho oli todella heikossa hapessa ja pelättiin onko sillä enää elinaikaa edes jäljellä. Paljon on ollut huolta ja murehdintaa, koiraa on hoidettu myös appivanhempieni voimin (kiitos 💖), on juotettu litratolkulla nesteitä suoraan suuhun ja syötetty muutama nappula pitkin päivää jos ei muuten niin kädestä. Vaikka tilanne näytti tosi huonolta keltaisen pyörtyilevän koiran kanssa työ on tuottanut tulosta. 
Antibioottikuuri loppui alkuviikosta ja keskiviikkona käytiin ottamassa uudet verikokeet. Torstaina sain tulokset sähköpostiini, ja vaikka arvot paperilla ovat ihan viturallaan suunta on parempi.


Lähtötilanteen tarkkoja arvoja minulla ei ole paperilla leukosyyttejä (30, voimakkaasti koholla) ja hemoglobiinia (72, matala) lukuun ottamatta. Näiden lisäksi ainakin AFOS, bilirubiini ja CRP ovat olleet koholla. Eihän ne vieläkään täysin viitteissä ole, mutta ainakin hivuttautumassa kohti normaalin rajaa. Joku varmaan keksii nyt säikähtää sappihappoarvoja, mutta ihmetellään niitä vasta kun koiran kroppa on vähemmän sekaisin ja ollaan kontrolloitu lisää ;) Antibiootti näyttää purreen hyvin ja Tenhon vointi on niin erinomainen, etten omista korteista lähde tähän saumaan shunttia povaamaan kunnon romahduksen syyksi. 

Tenho ei ole aikoihin ollut näin pirteä. Paljonhan se nukkuu ja tyttöjen kisuaminen ei sitä kiinnosta, mutta silloin kun on hereillä ja saadessaan huomiota se vaikuttaa nuortuneen monta vuotta. Ruokakuppien kolinaa kuullessaan tulee heti paikalle, kerjää rapsutuksia ja ulkona jalka nousee vetreästi. Pari viikkoa sitten Tenho ei tosiaan pysynyt omin voimin edes pystyssä, pissata lorotti seisaaltaan ja kävellessä hoippui, joten huomattavasti parempaan ollaan menty. Laiha se on, aivan liian laiha, ja nyt on alkanut suupielet vetää punaiseksi ja hengityksessä haiskahtaa hiiva, joten seuraavaksi räknätään ruokinta paremmalle tolalle. Tenho syö tällä hetkellä 5 pientä ateriaa päivässä, jotta maksa ei joutuisi kovaan rasitukseen isojen ruokamärien kanssa. Ruokahalu sillä on erinomainen. Lääkepuolelta menee edelleen Adursal, Samylin ja laktuloosi. Kuukauden päästä kontrolloidaan taas verinäytteitä, toivottavasti suunta jatkuu myönteisenä. 

Alla Tenho eilen pihalla kuvattuna.