3 viikkoa ja vauhti kiihtyy

tiistai 23. tammikuuta 2018
Pennut ovat nyt kolmen viikon ikäisiä. Viime viikolla koko porukka muutti tupakeittiöön arkielämän ääniä ja muita koiria ihmettelemään.


Kävelyä on harjoiteltu paljon, etenkin toinen pojista (Allu) on jo ottanut koko tilan haltuun. Murinaa ja ärinääkin kuuluu aika ajoin.


Video tältä päivältä :)

2-viikkoiset

tiistai 16. tammikuuta 2018

Maanantaina pennuille tuli 2 viikkoa täyteen. Silmät ovat avautuneet kaikilla. Painot lähentelevät kaikilla jo kiloa. Kovasti otetaan haparoivia askelia ja opetellaan kävelemään. Bio Sensor-ohjelmaa on tehty pennuille nyt ohjeen mukaisen ajan, etenkin loppuvaiheessa alkoi näkyä kuinka pennut suhtautuivat rennommin käsittelyyn. Tästä eteenpäin jatketaan "normaalilla" käsittelyllä, pidellään käsissä, silitellään, pusutellaan, punnaillaan jne. päivittäin.

 Aurora
 Allu

Loppuviikosta pennut pääsevät laajentamaan reviiriä, kun pentulaatikko jätetään pois ja pääsevät valtaamaan koko pentuaitauksen. Todennäköisesti koko porukka muuttaa aitauksineen loppuviikosta/ensi viikon alussa rauhallisesta pentuhuoneesta tupakeittiöön. Pennut pääsevät samalla harjoittelemaan arjen ääniin ja arkielämää totuttelemista, ja Pieta-mamma seuraa rakastavana nauttimaan enemmän ihmisten ja muiden koirien seurasta. Kiinteääkin aletaan maistella ja ensimmäinen siistiminen trimmauskoneella on kohta ajankohtainen.


Pennut viikon ikäisiä ja muita kuulumisia

maanantai 8. tammikuuta 2018
On kulunut viikko pentujen syntymästä. Pallerot kasvavat kohisten, Pieta on omaksunut emän roolin hienosti ja kasvattajan unirytmi on lähtenyt lapasesta. Nukuin ensimmäiset 3 yötä pentuaitauksen vieressä heräten jokaiseen inahdukseen ja Pietan levottomaan läähätykseen. Loppuviikosta siirryin olohuoneen sohvalle selkäkipujen takia, josta Pieta kävi herättämässä 1-2h välein. Pari viimeistä yötä ovat kuitenkin olleet rauhallisempia, ilmeisesti jälkisupistukset ovat helpottaneet eikä maidontuotantokaan nosta enää ruumiinlämpöä kovin ylös. Välillä on pitänyt käydä katsomassa onko mamma oikeasti pentuja hoitamassa, niin hiljaista ja rauhallista siellä on. Pennut ovat kovin tyytyväisen oloisia. Ääntä lähtee lähinnä silloin, kun nisä karkaa suusta, sitä ei löydy tai mamma vahingossa yrittää laittaa makaamaan jonkun pennun päälle.

Pennuista otettiin eilen muutama kuva :)

Vielä tässä vaiheessa pennut ovat hyvin samannäköisiä, tyttö on tosin selkeästi pienempi ja sirompi kuin isommat veljensä. Hopeoitumat alkavat hiljalleen tulla esiin. Jaloissa ja takamuksissa tämä on selkeintä, myös poskiin on alkanut ilmestyä vaaleampaa karvaa.

"Allu"
"Aurora"
Veljekset syömässä ja Aurora punnituksessa

Pietan perhe.
Hamtaro (Vesper)

Painokäyrät näyttävät tänään tältä. Pennut on punnittu kahdesti päivässä. Pojat painoivat tänä aamuna hieman yli 550g ja tyttö tulee hyvin perässä, 460g.

Pennuilta on eilen leikattu ensimmäisen kerran kynnet. Viime viikolla pentujen ollessa 3:n päivän ikäisiä aloitin niillä myös Bio Sensor/Super Dog-ohjelman. Kyseessä on alun perin Yhdysvaltain armeijan kehittämä pentujen käsittelyohjelma, jonka tarkoitus on stimuloida pentujen aivojen synapsien kehitystä ja täten vahvistaa hermorakennetta, stressinsietokykyä, suorituskykyä ja aivokapasiteettia. Ohjelma aloitetaan 3vrk ikäisillä pennuilla ja jatketaan päivittäin 16vrk ikään asti, koska tänä aikana hermoston kehitys on aktiivisimmillaan. Mitä aiemmin hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Samalla pennut tottuvat käsittelyyn. Ohjelman on tutkittu vaikuttavan pentuihin hermoston varhaisemmalla kehityksellä, paremmalla kardiovaskulaarisella suorituskyvyllä (sydän pystyy pumppaamaan ja lihakset kuljettamaan suurempaa hapen määrää, lihakset kykenevät käyttämään saamaansa happea paremmin), paremmalla vastustuskyvyllä fyysisille sairauksille sekä parempaan ongelmanratkaisukykyyn. Pentujen kasvaessa käsittelyohjelman pitäisi näkyä parhaiten hyvässä hermostossa ja stressisietokyvyssä.
Mitään pentuja satuttavaa tai muuten inhottavaa ei ohjelmaan liity, vaan sen tekemiseen tarvitaan omat kädet, vanupuikko ja kostea jääkaappiviileä pyyhe. Ohjelmassa on 5 vaihetta: 1) pennun yhden tassun varpaiden välejä sivellään pumpulipuikolla 2) pentua pidellään käsissä pystyasennossa 3) pentua pidellään käsissä pää alaspäin 4) pentu asetetaa käsille selälleen 5) pentu asetetaan mahalle märän viileän pyyhkeen päälle.
Ohjelma on käytössä Suomessa useilla kasvattajilla sekä Opaskoirakoululla. Lisää ohjelmasta voi
lukea esimerkiksi täältä.


Tänä aamuna heräsin puhelinsoittoon ja puolen tunnin päästä sain kotiovelle tällaisen lähetyksen. Liityin viime viikolla eri kasvattajakerhoihin (kukapa ei pitäisi alennuksista ja pentupakkauksista :D) ja Luonnollinen KAMU on yksi kasvattajakerhon tarjoavista yrityksistä. Laitoin liittyessäni muutaman kysymyksen tuotteista, koirien pesuaineet kun kiinnostava jo trimmaajan näkökulmasta. Näitä lähdetään kokeilemaan seuraavalla pesukerralla, onneksi Tenho on selkeästi pesua vailla ;) 
Meillä käppänät pestään säännöllisesti 1-2kk välein (näyttelykaudella huomattavasti tiheämmin), ihan jo siksi että parrat pysyvät siistinä ja hoitoaineen kera pestessä parrat ja jalkakarvat takkuuntuvat huomattavasti vähemmän kuin "au naturel". Sisäkoirina kun elävät on myös miellyttävämpi ajatus, että sängyssä ja sohvilla nukkuvat koirat ovat oikeasti puhtaita eivätkä tunnu käteen likaisilta niitä silittäessä (eron oppii kyllä huomaamaan, kun koiraa pesee säännöllisesti). Koirien peseminen on yllättävän tunteita herättävä aihe. Oli aika jolloin meilläkin luotettiin wanhaan hokemaan "karkea karva puhdistuu itsestään". Noh, voin sanoa kun muutaman todella likaisen koiran nypit ja kädet ovat tämän jälkeen mustat karvassa olevasta näljästä häipyy tältäkin hokemalta pohja.... Käppänöille suosittelenkin huomattavasti tiheämpää pesua kuin kerran jouluna ja juhannuksena, ja kunnon pesuaineilla vedessä viruttelun sijaan. Kun pesuaineet ovat kunnossa ja koiralle sopivat ei tarvitse pelätä sitäkään, että iho kuivuisi ja karva kärsisi - ylipänsä tätä "liiallinen pesu kuivattaa ihoa"-hokemaan en ymmärrä, koska on rotuja (laskeutuvaturkkiset kuten coton de tulear ja pp kiinanharjakoira, sekä trimmattavat kiharakarvaiset kuten villakoirat)  joiden pesuväli voi olla 3pv - 2vko, enkä ole kuullut että näillä roduilla ihon kuivuminen olisi mitenkään iso ongelma runsaista pesuista huolimatta. Pelkällä shampoolla pestessä turkki jää lähes aina kuivaksi ja ratisevaksi, mutta hoitoaineen kera ei tätäkään ongelmaa ole. Hoitoaine on myös se takkuja ehkäisevä aine, joka helpottaa arkea. Jätän hoitoaineen pois lähinnä kiivaimmalla näyttelykaudella, jolloin turkin täytyy tuntua kehässä karkealta, muuten se on tärkeä osa meidän arkipesuja.
Todennäköisesti pentujen pentupakkauksista tulee löytymään monen muun tarvikkeen lisäksi shampoota ja hoitoainetta.

Eilen lähdettiin Kiisan kanssa käymään ex temporesti Pellossa match showssa. Meillä on pitkä näyttelytauko takana ja vielä on pari kuukautta taukoa edessä, joten käytiin palauttelemassa muistiin kehäkiemuroita. Tuloksellisesti jälkipolville ei jäänyt paljon kerrottavaa (SIN-), siitäkään huolimatta että Kiisa käyttäytyi kehässä kuin vanha tekijä. Tärkeintä oli kuitenkin harjoittelu, hyvillä mielin voidaan laittaa SPJ:n pääerikoisnäyttely Rokualla suurempaan harkintaan. Kiisa on näyttävä nuori koira ja se on kehittynyt hyvin - kuitenkin suurin kehityskohta on sen etuosa, jonka vuoksi en oikeastaan odota meille mitään suurensuurta näyttelymenestystä. Pääerkkarista haluaisin ennen kaikkea saada erikoistuomarin (Angela Cavill) näkemyksen sen rakenteesta. Ollaan myös puhuttu Natsan ilmoittamisesta näyttelyyn, jotta saadaan sitä pidettyä esillä - kukaan meistä ei pitäisi pahana, jos sillä joskus joku morsmaikku päätyisi käymään kylässä ;)

Loppuviikosta/ensi viikon alussa voi jo odottaa pentujen silmien avautumista. Sitten alkaa pikku hiljaa vauhti kiihtyä, nythän ne lähinnä vain syövät ja nukkuvat. 

A-pentue

tiistai 2. tammikuuta 2018
Pietan pennut syntyivät eilen 1.1., näppärästi vuoden ensimmäisenä päivänä ollen myös mitä todennäköisimmin vuoden ensimmäinen kääpiösnautseripentue Suomessa. Vuorokausia kertyi 59, eli ihan tämän linjan normiin ei päästy - alan jo epäillä onko meillä juomavedessä jotain, koska myös Vieno synnytti pentunsa 59. vuorokaudella ;) Toisaalta koska kyseessä on Pietan ensimmäinen pentue ja pennut olivat isohkoja ei mikään ihme, etteivät malttaneet olla kohdussa kauempaa.

Pietan lämpö alkoi sahailla sunnuntaina ja kävi alimmillaan 36,5 asteessa. Eipä tarvinnut edes kuvitella lähtevänsä kotoa kauemmas uuden vuoden viettoon, yön nukuin pentuhuoneessa. Pieta alkoi päivän aikana hakeutua itsekseen pennutuslaatikkoon ja oli levoton, läähätteli ja petaili, mutta rauhoittui kuitenkin nukkumaan. Klo 4 ummistin silmät ja 6.30 sain koiran päälleni ensimmäisten supistusten alkaessa. Käväistiin Pietan kanssa ulkona ja ryhdyttiin sitten odottelemaan ensimmäistä pentua. Klo 9 maissa tulivat ensimmäiset kunnon supistukset. Työntövaihe kesti tunnin, ja luulin pitkään ensimmäisenä näkyviin tulleen pussukan olevan pelkkää nestettä ja kalvoa. Olin Pietan kasvattajan Satun kanssa puhelimitse yhteydessä ja sitten soitin myös päivystävälle eläinlääkärille (miten nämä sattuukin aina pyhäpäivinä...), koska homma ei ottanut edetäkseen. Ohjeiden mukaan aloin tutkia onko pentu tulossa kuinka kaukana kalvopussista, ja yllätyin kun tunsinkin pussin vielä sisällä olevassa osassa hännän ja käpälän. Sain ohjeet tehdä pussiin reiän, jos suuri veden määrä hankaloittaa pennun tuloa. Jalat näkyivät jo, Pieta-reppana työnsi voimiensa takaa eikä mitään tapahtunut. Tässä vaiheessa soitin itku kurkussa uudestaan päivystävälle, Juha lähti laittamaan autoa käyntiin ja itse aloin valmistella tulevaa eläinlääkärireissua. Päätin kuitenkin vielä kokeilla saisinko pennusta sen verran otetta, että saisin sitä vedettyä ulospäin - takajalat roikkuivat jo ulkona ja tuntui hullulta lähteä ajamaan koiran ja osittain ulostulleen pennun kanssa 40 minuutin matka Äkäslompoloon. Pelko oli, että pentu olisi joka tapauksessa jo kuollut. Lopulta vetoavustuksella pentu humpsahti tälle puolen maailmaa, äkkiä avaamaan kalvot ja kuivaamaan pentua - ja se oli elossa!  Kröhäinen pieni, mutta rivakasti kuivaamalla veri lähti kunnolla kiertämään ja kohta pentu kiljui koko keuhkoilta. Hetki meni ennen kuin hoksasi ottaa ensimmäiset maitohörpyt, mutta muuten pentu on oikein jäntevä ja eloisa. Pietan esikoistyttö <3 Strategiset luvut klo 10.15 ja 214g. Eläinlääkäri soitteli takaisin toimintaohjeita hieroessani pentua kuivaksi, ja tuumattiin että jatketaan hommaa kotona ja katsotaan myöhemmin jos ilmenee tarve lähteä vastaanotolle.
Tunnin päästä klo 11.30 syntyi toinen pentu huomattavasti sutjakkaammin, poika 248g. Tällä pojalla on pieni tähti rinnassa. Jäntevä ja vilkas tapaus, saman tien nisässä kiinni. 
Kolmatta pentua jouduttiin odottelemaan kolme tuntia. Käytin välillä Pietaa ulkona, koska tämä selkeästi vahvisti polttoja ja avitti pentujen työntämisessä. Työntövaihe oli edellisiä pidempi, ja lopulta pentu jäi lantion kohdalta kiinni synnyskanavaan, joten autoin taas pennun vetämisessä. Klo 14.30 syntyi iso tyttö 264g. Valitettavasti tämän pennun kohdalla vastaan tuli myös kasvattamisen nurja puoli - pentu oli jo menehtynyt, ja liman imemisestä ja hieromisesta huolimatta se ei saanut enää elämänlangasta kiinni. Itkuahan siinä pukkasi, ulkoisesti pennussa kun ei ollut mitään vikaa mikä olisi selittänyt sen menehtymisen. Todennäköisesti matka kohdusta oli sille liian pitkä, ja koska pentu oli todella iso oli sen synnyttäminen iso ponnistus Pietallekin. Eviraan en pentua kuitenkaan lähetä avattavaksi, vaan se pääsee kesällä kotimetsään nukkumaan ikiunta.
Viimeinen pentu syntyi klo 15.30 todella sutjakkaasti, viirurintainen ja leukapartainen poika 240g. Tämäkin oli heti hyvin elinvoimainen, kunhan sai ilmaa keuhkoihin oli heti imemässä pyyhkeenkulmaa. Kuolleena syntyneen pennun jälkeen olin todella helpottunut, että tämä viimeinen oli elossa, ja ylipäänsä siitä, että kaikki muut pennut ovat todella elinvoimaisia ja jänteviä. Ulkoisesti pennuissa ei myöskään ole mitään vikaa, kuten häntäknikkejä tai kitalakihalkioita. Tassuissa näkyy jo hieman hopeoitumista, muut värimerkit antavat vielä odottaa itseään. Kaikilla pennuilla on lisäksi "ylimääräiset" viirut eturinnoissa, toisella pojalla myös yhdessä tassussa ja leuassa. Nämä mitä todennäköisimmin pienenevät pentujen kasvaessa eikä niitä välttämättä edes huomaa enää aikuisiässä.

A-pennut alle vuorokauden ikäisinä

Pitkä tarina synnytyksestä, mutta olkoon se itselleni tulevaisuutta varten muistiona, ja mahdollisesti muita aloittelevia kasvattajia varten yhtenä esimerkkinä miten asian voi mennä. Eilispäivä meni väsyneissä ja sumuisissa tunnelmissa. Synnytys oli pitkä, kuten toisaalta kuulemani perusteella osasin odottaakin. Vertailun vuoksi, Vieno synnytti vuosi sitten 5 pentuaan muistaakseni 4h:ssa. Pieta jaksoi silti koko ajan hienosti, välillä hörpittiin hunajaa energiaboostiksi. Tyytyväinen saa olla, kun tähän asti kaikki on sujunut astutuksesta synnytykseen ja pentujen hoitamiseen luomusti. Pennuille Pieta on loistava emä, sai heti juonen päästä kiinni ja tyytyväisen oloisena näyttää hoitavan pienokaisiaan. Myös näin ihmisnäkökulmasta se on helppo emä, kun pentuhuoneeseen tullessa ei kuulu murinaa, pentuja saa käsitellä ja punnita ilman purruksi tulemisen pelkoa ja se myös itsenäisesti huolehtii, että pääsee tarvittaessa tarpeilleen. Tänään olin torkkumassa, kun Pieta loikkasi rintakehälleni ilmoittaakseen, että nyt tarttis päästä käymään pissalla ;) Ulkoilun jälkeen se on viivana takaisin pentuhuoneessa. Tämä vuodenaikana on kyllä vähän rasite, kun ulkoa meinaa kantautua kinttukarvoissa lunta pentulaatikkoon. Jalat pitää joko pyyhkiä tai huuhtaista vedellä ennen Pietan pääsyä takaisin pentujen luo. Alun perin haaveilin kesäpennuista, mutta oli otettava huomioon mahdollisesti tuleva ulkomaanmatka, joka olisi osunut todennäköisesti tiineyden loppuvaiheelle - siksi meillä on nyt talvipennut.

Pentulaatikossa on kaikki hyvin. Painot ovat lähteneet hienosti nousuun: nyt illasta nartulla on painoa 241g, ensimmäisellä uroksella 287g  ja toisella uroksella 284g. 

Vaikka nämä ensimmäiset vuorokaudet ovat pentujen elämän kannalta kriittisimmät on hepuilla jo nimet valmiina. Pentueiden nimet tulevat noudattamaan tyypillistä kirjainjärjestystä A, B, C...jne., ja pyrin vielä erikseen nimeämään pennut teemoittain kirjaimen mukaan. Tämä pentue on siis A-pentua, ja vuodenaikaan sekä syntymäpaikkaansa sopien teema on Arctic (arktinen). Nimet ovat olleet mietittynä jo vuoden päivät, joten oli ihana päästä vihdoin antamaan ne kantajilleen!

narttu Kaiserschnauz's Aurora Waltz
uros Kaiserschnauz's Alluring Arctic
uros Kaiserschnauz's Auspicious Vestertine

Kaikille pennuille on mitä todennäköisimmin jo kodit odottamassa. Arvatenkin tyttö jää meille kotiin emänsä rinnalle kasvamaan, mikäli se nyt kehittyy kauniisti ja jatkoa ajatellen potentiaaliseksi rotunsa edustajaksi - tämä pentue (kuten jatkossa muutkaan pentueet) ei ole teetetty ns. myyntiä ja oman pörssin lihottamista varten (tienaako muka kasvattamisella? hah-hah), vaan kasvatuksessa lähden siitä ajatuksesta, että pentueillani on rodulle annettavaa. Mielenkiinnolla seuraan mitä näistä pennuista kasvaa :) Luonnollisesti toivon, että tulevat omistajat saavat pennuista hyväluonteiset ja reippaat uudet perheenjäsenet, joissa on potentiaalia myös erilaisiin harrastuksiin.