Pennut viikon vanhoja

maanantai 12. syyskuuta 2016

Vienon pennut syntyivät viikko sitten ja pennuntuoksuinen arki alkaa asettua uomiinsa. Nukuin ensimmäiset yöt Vienon ja pentujen kanssa työhuoneessa, mikä olikin tarpeen istukoiden syömisestä seuranneen ripaskan takia. Nyt maha on jo asettunut uomiinsa ja pikkuhiljaa päästään kaurapuuro-jauheliha-kanamuna -kuurista takaisin kuivamuonaan ja lihaan. Ensimmäiset päivät oliva Vienolta aikamoista murinaa ja örinää, kun emänvaistot ottivat vallaan ja hormonit hyrräsivät. Nyt tilanne on rauhoittunut pahimpien hormonihuurujen laskettua, murinaa kuuluu harvemmin ja yleensä sitä saavat osakseen portin taakse eksähtävät Tenho ja Pieta. Mammakoira on muutenkin alkanut rentoutua ja päivällä muiden koirien ollessa pihalla häkissä Vieno käy välillä huoneesta pois ikään kuin ottamassa omaa aikaa. Sen käyttäytymistä on ollut mielenkiintoista seurata, niin huolella se pentujaan hoitaa ja ennen uloslähtöä tai huoneesta poistumista se aina odottaa, että pennut ovat syöneet ja nukahtaneet.


Pennut ovat voineet koko ajan hyvin ja painot nousseet tasaisesti - tällä hetkellä ovat kukin margariinipaketin painoisia jössiköitä. Paljonhan nämä eivät vielä tässä vaiheessa tee - syövät, nukkuvat ja tekevät tarpeensa - joten isompia eroja pentujen välillä en ole vielä huomannut. Violetti tyttö ja vihreä poika ovat pentueen isoimmat ja näillä onkin massan puolesta kyynärpäätaktiikka käytössä ruoka-aikaan. Violetti tyttö on pennuista ehkä äänekkäin, se kyllä ilmaisee kun jokin ei miellytä. Vihreän pojan kutsumanimi on "Kurttu" sen naamassa olevien ryppyjen takia. Valkoisella pojalla on päässä iso tumma maski, saa nähdä miten väri muuttuu sen kasvaessa. Muuten ovat kaikki aika tasaisia, tyytyväisiä pentuja. Viikon päästä pitäisi silmienkin olla avautuneet ja siitä eteenpäin pentulaatikossa taitaa vilinäkin kasvaa :)

Pentuarki alkakoon!

tiistai 6. syyskuuta 2016
Vieno olikin touhkas mamma eikä lopulta pantannut ensimmäistä pesuettaan yli 60 vuorokauden. Veikkailin vielä viikonloppuna, että tiistaina tai keskiviikkona alkaa tapahtua, mutta Vieno kun tekee mäyräkoirana kaiken täysillä pennut syntyivätkin jo eilen 59.vrk astutuksesta. 

Kaikki meni kuin oppikirjoissa, mutta sitä oppikirjoissa ei kuitenkaan kerrottu miten paljon pyyhkeitä pentulaatikon vierelle saa lopulta varata, miten pentujen välissä ehtii välillä ehkä juuri vetää henkeä ja välillä voi joutua odottamaan vähän pidempäänkin, ja miten tällainen keltanokka suoriutuu pikku paniikista huolimatta ensimmäisestä koiran kätilöintikokemuksesta. Mäyräkoirat kuulostavat yleisesti olevan todella tehokkaita synnyttäjiä ja hoitavan homman hyvin itsekseen - toisin kuin kääpiösnautserit vaikuttavat olevan enemmänkin himmailijoita, joiden synnytykset voivat kestää tunteja ja asiat tapahtuvat muutenkin vähän pidemmällä sytytyslangalla. Tässä mielessä oli hyvä, kun ensimmäinen synnytyskokemus oli hyvin omatoimisen ja vahvaviettisen mäyräkoiran kanssa, tietää jo vähän mitä on edessä sitten, kun meillä on ensimmäisen käppänäpentueen aika.


Vienon lämmöt laskivat sunnuntaina juuri ja juuri 37 asteen alapuolelle (36,8-36,9C). Ehkä tästä maltillisesta lämmönlaskusta johtuen en osanut vielä sunnuntaina stressata synnytyksen alkamista, itse kun odotin lämpöjen laskevan lähemmäs 36 astetta. Maanantaina ehdin käydä parin kilometrin päässä kaupassakin ostamassa viime tingassa kertakäyttöhanskoja ja talouspaperia, ja kotiin tullessa pentulaatikossa oli peitteet hujan hajan ja koira vaikutti todella levottomalta. Pari tuntia tästä Vienolla alkoivat selkeät työnnöt ja soittelin Vienon kasvattajalle vetäen samalla hanskoja käteen. Ensimmäiset neljä pentua syntyivät lopulta todella sukkelaan, kaksi poikaa ihan perätysten. Vieno alkoi heti nuolla ja hoivata pentuja, avitin sitä käytännössä vain kalvojen avaamisessa ja pentujen hieromisessa kuiviksi. Ensimmäinen tyttö syntyi n. 20min poikien jälkeen, toinen tyttö n. puolen tunnin päästä. Johanna ehti tulla avuksi neljän pennun synnyttyä, ja loppuviimeksi syntyi vielä 3. poika n. tunnin päästä neljännestä pennusta. Lopullinen saldo on siis 5 pentua, 3 poikaa ja 2 tyttöä :) Koko homma oli ohi suurin piirtein neljässä tunnissa.


Mammamäyrä ja pennut voivat kaikki hyvin. Etenkin tytöt olivat heti synnyttyään todella vilkkaita ja jänteviä. Viimeisenä syntynyt poika oli hieman rohiseva, vaan tänään ei ole rohinoista tietoakaan. Kaikki pennut ovat tomeria, syövät hyvin ja ääntäkin lähtee. Vieno on todella omistautunut emo. Uloslähteminen on vielä missio sinänsä ja pakollisen pissatuksen jälkeen toki juostaan häntä suorana takaisin sisälle.


Mikäli Vienon pennut kiinnostavat asian tiimoilta voi ottaa yhteyttää Johannaan/kennel Evening's :)

Synnytys lähestyy

sunnuntai 4. syyskuuta 2016
Astutuksesta on kulunut 58. vrk ja meillä odotetaan ensimmäisiä merkkejä synnytyksen alkamisesta. Vienon maha alkaa olla jo niin iso, että Vienolla on selvästi itselläänkin hankala olla. Ulkona käydään tekemässä vain pakolliset tarpeet ja muuten mieluiten makoillaan kyljellään. Syöminen tökkii, mutta pieniä määriä ruokaa kuitenkin syö omaan tahtiin. Lämmöt on vielä tasaisesti 37-asteen yläpuolella. 


Pentuhuonekin on saatu kuntoon ja mammakoira ominut pentulaatikon itselleen. Kaiken kiireen keskellä on tuntunut, ettei millään ehdi saada isompia pakollisia asioita tehtyä, mutta eiköhän nyt ala olla suurimmat valmistelut valmiina. Huomenna käyn vielä tekemässä pienempiä hankintoja, mutta sen jälkeen ei varmaan tarvitsekaan poistua kotoa yhtään kauemmas ainakaan ennen pentujen syntymää.


Muulle laumalle kuuluu tasaisen hyvää. Kaikki saivat eilen toisen satsin lääkettä nenäpunkkeihin. Yhdenkään en ole onneksi kuullut enää rohisevan tai ryystävän, vaan mennään silti kuuri loppuun.  Tenhon silmäkin on parantunut. Pietalta nypin viime viikolla kaikki pitkät karvat pois ja poistin pisimmät pohjavillat. Päälaki, kaula ja selkä ovat lähteneet rullautumaan hyvin ja alla oli hyvä kerros uutta karkeaa ja kiiltävää karvaa tulossa. Vielä kun saataisiin sama kylkiin ja reisiin, mutta hyvällä mallilla ollaan. Tenhonkin turkin olen vihdoin saanut rullautumaan ja sillä on nykyään aina uusi kerros alla nyppimisen jälkeen. Ei enää nakukoiria tässä talossa! Tenho sai muutenkin uudentyylisen trimmin, kun näyttelyt eivät ole ihan hetkeen ajankohtaiset: parta lyhentyi ja pyöristyi ns. asian fusion-tyyliin. Uuteen ilmeeseen meni hetki totutella, vaan onhan tuo lyhyempi parta käytännöllisen näppärä ja koirakin nuorentui äijänkäppyrästä takaisin pennun näköiseksi.


Tulevan talven varalle on takapihalle alkanut kohota pystykorvaosastolle oma koiratalo, joka on pitänyt kepon kiireisenä viime viikkoina. Tänään möksä sai ulkovuorauksen ja kohta päästään laittamaan sisätilaa kuntoon.
Näistä koirataloista on varmasti yhtä monta mielipidettä kuin on koiraihmistäkin, mutta kerrottakoon, että meillä tämän tarkoitus on nimen omaan palvella pääsääntöisesti ulkona asuvia koiria ja taata niille mahdollisimman mukavat asuinolot (ei suinkaan haalia mahdollismman paljon koiria ja sulloa niitä ulkorakennuksiin, kun "sisätiloihin ei mahdu", kuten moni tuntuu näistä koirataloista ajattelevan). Kahku ei ole innostunut kopistaan ja mieluummin töröttää ulkona vaikka vettä tulisi Esterin p:stä tai pakkanen huitelee -35 asteessa. Äärimmäisissä sääolosuhteissa se haetaan aina sisälle, mutta toivottavasti koiratalon valmistuttua se alkaa mieltää sen sisätilat mukavaksi paikaksi ja näin pystyy itse kontrolloimaan ulko- ja sisätiloissa oloaan myös pakkas- ja sadepäivinä. Talossa tulee olemaan lämmitys talvea ajatellen ja tilat sieltä löytyvät kahdelle koiralle, laajennusvaraa löytyy tarpeen vaatiessa kolmannellekin. Me ollaan innoissamme tästä kohoavasta pytingistä, ja toivottavasti Kahkukin oppii sitä arvostamaan! Koiratalon jälkeen vuoden viimeinen isompi projekti onkin koira-aitauksen rakentaminen mineille. 150-senttistä verkkoa on hankittu 80m verran ja tolpat on tehty, ne vain pitäisi saada upotettua maahan ja naputeltua verkko paikoilleen.