Kiisa Kemijärvellä

tiistai 27. maaliskuuta 2018
Lauantaina vietettiin päivä Kemijärven näyttelyssä, tällä kertaa mukana menossa vain Kiisa. Pitkä oli päivä eikä tulospuolellakaan jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville, mutta "tulipa käytyä".

JUN-EH
tuomari Marja Talvitie

"Keskikokoa kookkaampi. Hieman lanneosaltaan pitkä. Hyvä pää ja hyvin sijoittuneet, mutta kookkaat korvat. Löysät kyynärpäät ja niukat etukulmaukset, riittävät takakulmaukset. Hieman pehmyt selkä. Aavistuksen alaskiinnittynyt häntä. Hyvä karvanlaatu, muttei täydessä turkissa. Liikkuu löysästi. Pieni valkoinen läiskä rinnassa."

Seuraavia näyttelyitä katellaankin vasta lähempänä kesää. Uutta koira-autoa ollaan kiikaroitu pitkin alkuvuotta ja jahka sopiva kosla osuu kohdalle päästään viilettämään vähän käytännöllisemmällä miehistönkuljetusvälineellä ympäri Suomea ja miksei vähän kauempanakin. Apukuskin paikka on jo varattu, ja eiköhän ne takapenkitkin täyty "tiimiläisistä" ;) Mukavia reissuja pitäisi joka tapauksessa olla luvassa myöhemmin tänä vuonna!


Näyttelyitä lukuun ottamatta koirarintamalla kevät näyttää rauhalliselta. Pari luentoa ja kurssia on kalenterissa, mutta töiden lisäksi me ihan vaan ollaan. Nuoriso on menossa huomenna rokotuksille ja Tenholla on samalla reissulla vuosittainen hammastarkastus. Pahoin pelkään, että jokunen hammas jää tälläkin kertaa vastaanotolle, harjaamisesta ja skrapailusta huolimatta hammaskivi ei pysy poissa ja ikenet jatkavat vetäytymistä. Parempi kuitenkin, että kipua aiheuttavat hampaat poistetaan eikä jätetä suuhun. Samalla kuunnellaan sydäntä, vieläkö sieltä kuuluu epämääräisiä ääniä vai olisiko edelliskerran äänet olleet vain sattumaa. Muuten Tenhon voinnissa ei olekaan ollut mitään mainittavaa, samaan malliin jaksaa porskuttaa tyttöjen kanssa kuin ennenkin. Vienon poismuuton jälkeen on jopa vaikuttanut siltä, että Tenho on ollut eloisampi ja rentoutuneempi.

SPJ:n pääerikoisnäyttely

torstai 22. maaliskuuta 2018
Pystykorvaosaston näyttelykausi starttasi vaatimattomasti Suomen Pystykorvajärjestön pääerikoisnäyttelyssä Rokualla. Viikolla alkanut keuhkoputkentulehdus ei ollut täysin helpottanut, mutta koiranäyttelyt kun on tunnetusti extreme-laji lauantaiaamuna klo 5:20 startattiin Natsan, Kiisan ja appiukon kanssa kohti Oulua. Oulusta napattiin Josefiina mukaan ja jatkettiin reissua Utajärvelle.

Pidemmittä puheitta, Josefiina otti haasteen vastaan ja luotsasi Natsan karhukoirakehässä PU-sijoille saakka! Karhukoiria oli ilmoitettu 94, joista 37 uroksia, joten tämän tason näyttelyssä sijoitus ei ollut lainkaan hullumpi juttu, kannatti lähteä!



VAK-ERI2, SA, PU3
tuomari Markku Mähönen

"Oikeat mittasuhteet ja ääriviivat. Hyvä pään muoto ja uroksen leima. Hyvä korvien asento. Hieman pyöreät ja vaaleat silmät. Erinomainen kaula. Sopiva runko. Hyvä häntä ja sen kiinnitys. Erinomaiset kulmaukset. Matala kinner. Hyvät käpälät. Väritys 8/2. Hyvä karvapeite. Erinomaiset liikkeet. Miellyttävä käytös. 58cm"

Melkein heti Natsan kehäkäynnin jälkeen oli minun ja Kiisan vuoro pyörähtää pystykorvakehässä. Toivoin, että edes sillä EH:lla selvittäisiin ulos kehästä. Olikin positiivinen yllätys, kun Kiisa palkittiin lopulta isossa JUN-narttuluokassa erinomaisen arvoiseksi kasvattajatuomarin toimesta!


JUN-ERI
tuomari Angela Cavill

"Hyvärakenteinen narttu. Alaleuka voisi olla hieman vahvempi. Hyvä selkälinja ja alalinja. Pieni valkoinen pilkku ei haittaa, ei ole liikaa. Silmät voisivat olla tummemmat. Liikkuu hyvin. Hyvät kulmaukset. Ok häntä." 

Kiisan kuvat Josefiina Niska, kiitos!

Mukava ja sopivan menestyksekäs päivä, tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia näyttelyitä (ja loppuvuonna todennäköisesti myös hirven- ja linnunhaukkukokeita). Kiitos Juha, Kosti ja erityisesti Josefiina seurasta ja avusta! Seuraavia reissuja odotellessa ;)

Kuvat Josefiina Niska, kiitos!

Järven jäällä

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018
Viime viikolla ehdittiin pitkästä aikaa kunnolla jäälle lenkkeilemään ja kamerakin pääsi tälle reissulle mukaan. Niin paljon on uusia nippeleitä ja nappeleita rungossa ja aiempaan verrattuna eri paikoissa, että hetki menee opetellessa uuden kaluston käyttöä.... Uudet Hurtan manttelit pääsivät kunnon käyttöön, Tenholle pitäisi vielä tällä viikolla tulla pakkaskeleille mittojen mukaan tehty haalari.


Priska ei luonnollisesti jaksanut kovin pitkään tarpoa lumessa, joten se pääsi reissun puolivälissä kameralaukkuun lepäämään ja lämmittelemään.

Priska opettelee pentukoiralle tärkeitä taitoja, kuten käsittelyä, turkinhoitoa, odota-käskyä ja yksinoloa. Velipojillaan kuulostaa arki alkaneen hienosti omissa kodeissa: vanhemmat koirat on ottaneet nuorukaiset siipiensä suojiin, on ulkoiltu ja reissattu ja ihmetelty uusia paikkoja sekä alettu opettaa koiran elämään kuuluvia peruskäytöstapoja. Varsin sisäsiistejäkin kuulostavat jo olevan :) Kiitos ahkerien omistajien myös turkinhoitoon on paneuduttu heti ensimmäisistä viikoista alkaen ja pentuhötteröt on saaneet kyytiä. Ensimmäinen vuosi on turkin suhteen hankalin, mutta mitä aikaisemmin tukkasavotan aloittaa sitä helpompaa sen säännöllinen ylläpito tulee olemaan - ensimmäistä nyppimistäkään ei tarvitse odottaa puolivuotiaaksi, näiltä 10,5 viikkoisilta on kohta kaikilta nypitty pentuturkit pois. Erityisesti hattua pitää nostaa, että molemmissa kodeissa on sitouduttu turkin hoitoon ja perusylläpito halutaan hoitaa kotona. Kiitos ja kumarrus!

A-pennut uusissa kodeissa

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Pietan pennut ovat lentäneet kotipesästä kohti uusia seikkailuja. Molemmat pojat lähtivät keskiviikkona uusien omistajiensa mukaan, Roisto Oulun kupeeseen Muhokselle ja Uuno (ex-Vesper) Rovaniemelle. Roistolla on uudessa kodissa koirakaverina lk.collie Hertta ja Uunolla rotutoveri, mu-ho käppänä Sepponen. Kuulumisista päätellen molemmat ovat sopeutuneet uusiin koteihinsa loistavasti! Tästä se opinpolku kunnolla alkaa :) Jos kehitys jatkuu yhtä suopeana kuin tähän asti näistä pojista tullaan varmasti vielä kuulemaan!

Meille kotiin jäi Priska ylläpitämään pentuarjen jatkumoa. Vähän hämillään oli keskiviikkoiltana, kun riehukavereita ei enää ollutkaan. Varsin pian löysi kuitenkin oman roolinsa ja paikkansa. On ollut mielenkiintoista nähdä kuinka sen luonne on tullut paremmin esille, kun veljet eivät ole olleet paikalla. Siitä on kuoriutunut samanlainen itsevarma ja puutteellisella itsesuojeluvaistolla siunattu kauhukakara kuin emänsä, eli tylsää ei meidän elo ainakaan ole. Varsinaiset Äly ja Välys nämä äiti ja tytär, toiselle kun on vihdoin alkanut kasvaa järjenhippusia päähän toinen aiheuttaa sydämentykytyksiä kahden edestä.


Nyt vaan odotellaan mitä pennuista kasvaa. Seuraavan pentueen kanssa ei pidetä turhaa kiirettä, vaan katsotaan miten onnistuttiin tämän kanssa. Jotain ajatuksia uroksen suhteen on tämän pentueen pohjalta, mutta tällä hetkellä ovat korkeintaan vasta suuntaviivoja, ei mitään konreettista. B-pentue on ajankohtainen aikaisintaan v. 2019/2020.