Koiranpäivän hulinat

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Tänään käytiin mutka lapsuudenkodissani syömässä pannukakkua ja koirat pääsivät samalla rälläämään pihalle Simo-cotonin kanssa. Simo ja Pieta ovat olleet tekemisissä toistensa kanssa melkein luovutusikäisistä lähtien, kaveruksilla kun on vain parin viikon ikäero. Vauhtia riitti, kotona on loppupäivän rötköttänyt väsyneitä tyytyväisen oloisia koiria.


Sen kummempaa meille ei kuulukaan tällä hetkellä. Pietan ilmoitin ensimmäiseen näyttelyynsä Rovaniemelle, jossa käydään pyörähtämässä pentuluokassa. Kuitenkin luulen, että tänä vuonna näyttelyissä kierrellään aikaisempia vuosia vähemmän ja nautitaan enemmän näyttelyvapaista kesäviikonlopuista ihan kotosalla. Vienon kassa on vappuviikonloppuna luvassa Nose Work-kurssi, saa neiti-mäyräkin normaalista poikkeavaa tekemistä ja aktiviteettia.

Puunpurijat ja huomionhakijat

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Mäyräkoirataloudessa ei koskaan ole tylsää, nämä persoonalliset pitkot pitävät siitä kyllä huolen. Tässä taloudessa klovnin virkaa hoitaa luonnollisesti Vieno.

Käytiin eilen höntsäilemässä vielä iltasella pihalla (ihanaa, kun valoa riittää tätä nykyä tuonne klo 21 asti! Yöttömät yöt ovatkin ihan nurkan takana) ja otin kamerankin mukaan. Vieno rakastaa lumipallojen heittelyä ja kiinniottamista, mutta olen yrittänyt rajoittaa tätä hullaannusta enkä lähde aina mukaan sen riekkumiseen. Neitimäykky tekee kyllä selväksi odottavansa päänsä yli lentäviä palloja vilkuilemalla taivasta kohti, tamppaamalla maata ja kurottelemalla takajalkojen varassa seisten näkymättömiä palloja. Kärttämisestä huolimatta se ei tällä kertaa palloja saanut, ja ilmeisesti itseään rauhoitellakseen se keksi toissijaista tekemistä: Vienosta tuli majava.


Havaitsin tätä samaista käytöstä aikaisemmin talvella, kun taas kerran jätin lumipallot heittämättä ja Vieno lähti nylkemään ensimmäiseksi vastaan tullutta koivunrääpälettä. En oikeastaan tiedä olisiko sitä tarpeellista kieltää tästä käytöksestä, mutta koska se ei itselleen tuota vahinkoa ja puutkin hammastelusta huolimatta jäävät ihan hyväkuntoisina pystyyn olen vain tyytynyt huvittuneena seuraamaan sen toimintaa.

Pieta ottaa vaikutteita....
"Hälytys!" Meillä ei jää kyllä yksikään vieras huomaamatta, siitä tämä lauma pitää huolen.
Luomusti pystyt, Pietalla on hyvin eläväiset ja lennokkaat korvat
Tenho, lauman wanhin

Lauman kuonoluku kohosi taas viikonloppuna viiteen, kun äitini koira on ollut meillä hoidossa. Piika nauttii ulkona olemisesta ja pysyy siivosti pihalla, iltaisin sen joutuu kovemmalla sanalla komentamaan sisälle yön ajaksi. Seurasin eilen huvittuneena, kuinka se iltaruokaa syödessään nyrpisteli suu irvessä sianlihapaloille, mutta lopulta nyrpistelystä huolimatta se söi koko kupin tyhjäksi.

Hyvä ruoka, parempi mieli

lauantai 9. huhtikuuta 2016
Päivät puksuttelee kevättä kohti. Blogi viettää yhtä hiljaiseloa kuin meidän arkikin, mutta tänään oli koirilla suuri ilon päivä - Vauhti-Raksun tilaus saapui!

Minikomppania tarkastaa pakettia.
Pietalla on (taas) nälkä. Meinasi upota koko paketti pahveineen päivineen ahnaan snutserin kitaan.
Nyt päästiin asian ytimeen!
 "Minun. Kaikki M I N U N."

Tilauksessa oli hevosta, poroa, peuraa, nautaa, broiskua, kuivattuja peuran sydämiä ja lohiöljyä. Ruokalista on ollut muutoksen kourissa, kun Tenho on viime aikoina kapsutellut toista etukoipeaan ja nuollut eturaajojaan ja nivusiaan, jonka seurauksena niiden karvat värjääntyivät punaisiksi. Se söi jonkin aikaa nivelravinteita epäillessäni nivelvaivoja, mutta koiran loikkiessa melkein metrin korkuisille lumivalleille eikä sen liikkumisessa ole muutenkaan ollut kivun merkejä tämä teoria ei tuntunut pätevän. Minulle ehdotettiin parilta suunnalta hiivaa ja suoliston epätasapainoa, jota en itse ollut hoksannut miettiä, Tenholla kun ei muita yleisimpiä hiivaoireita ole. Marizan vinkistä lisäsin Tenhon ruokavalioon maitohappobakteeria ja nappulat lähtivät vaihtoon. Pari viikkoa uutta ankka-riisi -pohjaista nappulaa syötyään Tenhon kapsuttelu on vähentynyt, samoin nuoleskelu ja siitä johtuva karvojen punerrus. Tällä hetkellä seuraan tilannetta, ja mikäli oireet tuosta vielä pahenevat on seuraavaksi vuorossa eliminaatiodieetti lihalla ja kuitulisällä. Mahdollisen eliminaation takia tilauksessa tulikin meillä harvemmin syötettyä heppaa, poroa ja peuraa. Toivottavasti päästiin nyt näin vähällä, ainakin tilanne on huomattavasti parempi parin viikon takaiseen verrattuna.

Tenhon ja Pietan karvoja on myös laitettu uuteen uskoon, kun sain tällä viikolla kunnon koiraföönin ja siitä innostuneena koirat kävivät pesulla. Turbolla kuivatessa koirat kuivuivat muutamassa minuutissa. Aika rähjäisessä kunnossa olivatkin, ennen kuvien ottamista oli oikein käyty rypemässä kuralätäkössä. Pietalle odotellaan raajakarvoja, Tenho taas sopivaa hetkeä nyppiä loputkin häntäkarvat.

Sinttura kasvaa

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kuun vaihteessa Pietalle tuli puoli vuotta mittariin. Tummahipiäisestä pennusta (joka ei kepon mukaan ole kasvanut ollenkaan) on kehittynyt nätti ja vilkas nuori koira. Pieta on vallan hulvaton tyyppi, oikea sähikäinen ja aina menossa. Se nauttii kainalossa nukkumisesta, rapsuttelusta ja huomion saamisesta, mutta on toisaalta myös hyvin itsenäinen ja rohkea. Juuri tällainen käppänän mielestäni kuuluu ollakin, vilkas ja reipas vailla turhaa arkuutta. Ruokahalukin on erinomainen, yliherkkyyksiä ruoka-aineille ei ole ollut ja mikä tärkeintä virtsakivialttiista rodusta puhuttaessa, Pietaa ei tarvitse houkutella juomaan, vaan se huolehtii itse riittävästä nesteytyksestä. Mielenkiintoista nähdä mitä tästä tytöstä vielä kehkeytyy!

Voi Natsa minkä teit!

lauantai 2. huhtikuuta 2016
Kemijärven ryhmänäyttely ja samalla appeni karhukoirauroksen Ensimmäinen Virallisempi Näyttely oli tänään. Helmikuussa oltiin käyty Tornion ryhmänäyttelyssä harjoittelemassa pentuluokassa tuloksella KP ja ROP-pentu, joten hyvillä mielin ja toisaalta ilman suurempia tavoitteita suunnistettiin Kemijärvelle. Herätys oli klo 6 pintaan, ei voinut taas olla miettimättä mitä kaikkea ihminen vapaa-aikanaan tekeekään rakastamansa harrastuksen tähden - eihän kukaan nyt vapaaehtoisesti voi herätä tuohon aikaan viikonloppuna!

Näyttelypaikalla ehdin hetken seurata käppänöitä ennen karhukoirakehälle menoa. Nautin suuresti päästessäni esittämään muunrotuisia koiria (kun meikäläisellä herätys näyttelyharrastukseen tuli niin myöhään, että olin Junior Handler-kehiin jo ikäloppu ja kehäkokemus on karttunut omien koirien kautta), niin aina sitä käpsykehään kuitenkin kaipaa omaa rotuaan esittämään. Niin tuttua ja turvallista....

Mutta, sinne karhukoirakehälle. Tavoitteena oli saada Natsalle lisää kehäkokemusta ja virallinen näyttelytulos. Mielessäni olin pyöritellyt, että jos sieltä vaikka se EH tulis ja lähdetään sitten kotiin, matkakumppaneiden ajatukset olivat ilmeisesti samansuuntaiset. Karhukoiria oli ilmoitettu yhteensä 50, joista uroksia oli 27, joten näiden lukemienkaan perusteella en pitänyt todennäköisyyksiä suurempiin saavutuksiin kovin isoina. Pessimisti ei pety vai miten se meni.


Pitemmittä puheitta, junioriluokassa tulos oli ensin ERI, luokkavoitto ja SA. Selvä, jäädään vielä. Hetken päästä paras uros-kehästä napsahti PU1-sijoitus ensimmäisen sertin kera. "Sori pojat, ei lähdetty vielä kotiin". Mutta antakaas kun tuli ROP-VSP -valinnan vuoro ja Natsa oli vielä ROP..... Olo oli hyvin epätodellinen, ensimmäistä kertaa junioriluokassa ja kertaheitolla tällainen potti kotiin vietäväksi, jumaleissön! Tuomari oli perusteellinen, asiallinen ja mukava. Olin viime vuonna Pellon ryhmänäyttelyssä seuraamassa hänen arvosteluaan pystykorvakehällä, ja koska tiesin hänen käsittelevän koiria hyvin ei tarvinnut kahdesti arpoa ilmoitetaanko melko kehäkokematon Natsa hänelle Kemijärvelle vai ei.

 Natsan kanssa ryhmäkehässä

Taika ei ihan kantanut RYP-voittoon asti, mutta ryhmäkehässä käytiin sentään juoksemassa kunniakierros. Aiheutimme myös hämmennystä, kun meitä ennen meni musta-valkoisella värityksellä varustettu laika, joka huudettiin kehään karjalankarhukoirana. Menimme Natsan kanssa kehään hiljaisuuden säestämänä... :D

Suvenkehrän Stuffe "Natsa" 10kk


JUK-ERI1, SA, PU1, SERT, ROP
tuomari Mari Lackman

"Lähes keskikokoinen, erinomaisen tyyppinen, mittasuhteiltaan oikea. Kevyehkö pää ja oikea profiili. Vaaleahkot silmät, hyvät korvat. Rintakehä saa täyttyä. Hyväasentoiset raajat ja erinomaiset kulmaukset. Hyvä häntä ja karvanlaatu. Väri 7/3. Rodunomainen liikemalli, lupaava koira, tarvitsee aikaa."

 Kotimatkalla olikin auto täynnä hymyt pyllyssä olevia ihmisiä, kyllä kannatti herätä kukonlaulun aikaan!