Kesäkuun

Kesäkuu on jo yli puolen välin, huh! Kiirettä on pitänyt ja reissattu on kirjaimellisesti Suomen päästä päähän - ja pari reissua on vielä edessä tämän kuun puolella, heinäkuusta puhumattakaan.

Pari viikkoa sitten oli odotettu etelä-Suomen reissu kääpiösnautsereiden pääerikoisnäyttelyn muodossa. Ajelimme Pietan kanssa torstai-iltana äitini luo Tornioon yöksi, josta matka jatkui seuraavana aamuna Kajaanin Annen ja Sannin luo. Kajaanissa hypättiin Annen ja Sannin kyydille, matka taittui porukalla mukavasti etelään asti ja majapaikkaamme keskelle Vihdin kaunista maaseutua.

Lauantaiaamu käynnistyi 8:n koiran pesulla ja föönaamisella, mutta silti aamu oli melko kiireetön ja oltiin hyvissä ajoin näyttelypaikalla.

Musta-hopeita oli ilmoitettu 54, joten meni tovi jos toinenkin ennen kuin päästiin Pietan kanssa kehään. Sää alkoi olla aika paahtava, mutta ehkä kuitenkin se aurinko kuin viime vuonna ollut vesisade...

Musta-hopeat arvosteli saksalainen rodun erikoistuomari Peter Schön. Erkkariin lähdettiin nimen omaan kuulemaan erikoistuomarin näkemys, menestys oli ajatuksissa toissijalla. Vaan ei meillä mennyt huonostikaan, meidän sileiden ERI:en putki katkesi vihdoin!

Pietan kuva Sari Möller, kiitos!

NUK-ERI2, SA

Seitsemän nartun NUO-luokassa Pieta sijoittui toiseksi saaden SA:n. Paras narttu-kehässä ei sijoituttu, mutta olen Pietan tulokseen enemmän kuin tyytyväinen! Kannatti lähteä täältä peninkulmien takaa kauas etelään.

Illalla majapaikassa syötiin Leenan tuomaa ihanaa kiinalaista ruokaa ja oltiin ja rentouduttiin. Sunnuntaiaamuna lähdettiin ajamaan takaisin pohjoiseen. Kajaanista kotiinpäin taas sattui ja tapahtui, tämä Murphyn laki alkaa jo käydä tutuksi.... Navigattori eksytti  kuoppaiselle pikkutielle matkalla kohti Oulua, bensavalo paloi, puhelimesta akkukin miltei lopussa - tyypillistä tuuria. Päädyttiin lopulta johonkin pieneen kylään, josta ei ensin meinattu saada autoon bensaa, mutta kiitos ystävällisten paikallisten auto saatiin lopulta tankattua ja päästiin jatkamaan matkaa Tupokselle, josta taas saatiin autolaturi. Kotona oltiin klo 2 yöllä, mutta pääasia että päästiin perille.

Kiitos Anne, Sanni ja Leena mukavasta viikonlopusta! Oli myös mukava nähdä pitkästä aikaa eteläisen pään käppänähmisiä, täältä pohjoisesta kun on kuitenkin niin pitkä matka joka suuntaan ja rodun harrastajia on aika vähän.

Seuraavana viikonloppuna otettiinkin suunnaksi Suomen toinen pää ja Norja. Perjantaina pakattiin Pieta, Vieno ja Natsa autoon ja auton keula kohti pohjoista. Sen verran monta kertaa on reitti jo ajettu, että navigaattoria ei edes tarvittu. Norjan puolella ajoimme Tromssasta 25km pohjoiseen sijaitsevalle Skittenelv Campingille, josta meillä oli pikku mökki varattu viikonlopulle. Näiden Tromssa KV:n aikaisten majoitusten kanssa saakin olla aikaisin liikkeellä. Aloin tehdä majoitusvarausta omasta mielestäni ajoissa tammikuussa, mutta niinhän siinä taas kävi, että myöhässä oltiin ja esimerkiksi ihan näyttelypaikan vieressä olevasta Tromsö Campingista ei ollut muita kuin koirattomia luxus-mökkejä vapaana. 

Viime reissusta viisastuneena (la-iltana Rovaniemen näyttelystä suoraan Norjaan, jossa yö ja seuraavana aamuna muutaman tunnin unien jälkeen paahdettiin 60km päästä näyttelypaikalle....kokemus tämäkin) lauantaina vaan oltiin ja nautittiin maisemista ja yleisestä tekemisenpuutteesta. Sunnuntaina lähdettiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle, vaan onneksi tänä vuonna järjestelyt mm. parkkipaikkojen osalta olivat toimivat ja auto saatiin ohjatusti parkkiin - toissavuonna paikoitustila oli loppunut heti aamusta ja auto kurvattiin sinne minne se saatiin mahtumaan kävelymatkan päähän näyttelypaikasta. Teltta oltiin käyty pystyttämässä jo edellisiltana, ja vaikka kepo tätä telttaostosta kummastelikin, niin sepä maksoi itsensä takaisin jo tällä reissulla. Puolen päivän jälkeen vettä nimittäin viskoi kuin Esterin siitä kuuluisasta.....

Kolmen koiran kanssa liikkeellä ollessa ilmeni ongelma, kun aikataulutoiveeni ei ollut mennyt läpi eikä sitä oltu edes huomattu järjestäjien puolesta, ja kaiken lisäksi kaikki rodut menivät aikataulun mukaan päällekäin. Onneksi kanssaharrastajat eivät jättäneet pulaan, Pieta oli Maritan osaavissa käsissä käppänäkehällä ja Vieno Marikan (kennel Tigertan's) luotsattavana mäykkykehällä. Kiitos avusta! Minä sain keskittyä Natsan esittämiseen. Kehäkuvia meillä ei tältä reissulta ole kuin Vienosta, mutta tulokset puhukoon puolestaan.

Suvenkehrän Stuffe "Natsa" KÄK-ERI1, SA, PU1, SERT, CACIB, ROP

Proceller Waltz With Kaiser "Pieta" NUK-ERI1, SA

Evening's Unni "Vieno" AVK-ERI1

Karhukoiria oli ilmoitettu 2, Natsan lisäksi NUO-luokan narttu. Natsa sai reissulta kaiken sen mitä lähdettiin hakemaankin, eli sertin ja cacibin ollen myös ROP! Karhukoirakehältä ehdin parahiksi käppänäkehälle, jossa nartut olivat juuri alkaneet ja kerkesin viemään Pietan kehään. Pieta pärjäsi hienosti voittaen luokkansa, PN-kehässä ei enää sijoitusta - sen sijaan Pietan emä "Elli" (P. Quencienta Sky), joka oli tullut pitkän matkan päästä viimeisen cacibin metsästysreissulle sijoittui PN2:ksi saaden cacibin ja myös Norjan sertin, ja valioitui siis C.I.B:iksi ja myös POHJ & NO MVA:ksi. Onnea Minna & Satu!

Vienon kehäsuoritusta en ehtinyt näkemään, mutta mäykkyneiti oli kuulema käyttäytynyt edukseen ja ollut mukava esitettävä. Tuomari oli moittinut liikkeitä puuttuvan temperamentin takia, joten Vienolle tältä reissulta ERI ilman SA:ta.

Natsan kanssa jäätiin kokeilemaan onnea myös ryhmäkehään, mutta se ei mennytkään kuten Strömsössä. Näyttelyiden loppu oli todella huonosti organisoitu, ryhmät alkoivat tunnin myöhässä, kokoomakehien kokoaminen oli todella jähmeää ja hidasta - Suomessa kun on totuttu siihen, että RYP-kehään osallistuvia aletaan koota kun ryhmän rodut on tuomaroitu, mutta täällä odotettiin kaikki mahdolliset kehät valmiiksi..... Tähän lisäksi taukoamaton vesisade, joka oli parhaimmillaan niin rankka, että siellä oli koirat ja esittäjät litskumärkinä. Natsa oli pitkän päivän päätteeksi väsynyt ja ilmaisi hyvin selkeästi, että kehään meno ei kiinnostanut enää pätkääkään - aamulla sillä oli hyvä draivi päällä, kehässä esiintyi edukseen ja motivoitui myös herkuista, mutta kokoomakehässä herkut vain syljeskeltiin pois, koiraa sai nostella jaloilleen ja ylipäänsä koko touhu meni ihan pelleilyksi. Olisi pitänyt jättää leikki kesken jo siinä vaiheessa, kun esiarvostelu meni ihan hölmöilyksi..... Ei sijoitusta meille, ihan ymmärrettävästä syystä. Kotimatkalla tehtiin päätös, että Natsa ei enää osallistu ryhmiin vaikka sinne asti pääsisikin, tässä on jo muutaman kerran käyty sama kaava läpi.... Ei ole mieltä jäädä odottelemaan ryhmiä ja pahoittamaan omaa ja koiran mieltä, jos koiraa ei vaan touhu kiinnosta - parempi jättää välistä ja lähteä hyvissä ajoin kotiin, tässäkin kaikista eniten harmitti, kun kotiinlähtö venyi pitkälle alkuiltaan. Muuten oltiin kyllä reissun tuloksiin tyytyväisiä. Ja mistä sen tietää jos Natsakin joskus aikuistuttuan ja kypsyttyään jaksaisi vielä loppupäivästä, senpä näkee sitten. Kotona oltiinkin taas vasta puolenyön jälkeen, ja aamulla töihin... 

Huomenna reissataan taas, onneksi tällä kertaa kyseessä lähinäyttely Rovaniemellä. Kehään on meidän koplasta menossa Pieta ja Natsa. Natsa metsästää nyt viimeistä Suomen sertiä muotovalioituakseen, ja sitä onkin nyt urakalla ilmoiteltu näyttelyihin, että se serti jostain tulisi ennen koekauden alkua. Katsotaan miten käy! :) Teltta on vielä pakkaamatta ja koirakin vailla viimeistelytrimmiä, onneksi tässä on yö aikaa puuhailla.....