Kotiutunut punanuttu

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
Helmikuu näyttää menneen yhdessä hujauksessa. Pikku-Piraija on kotiutunut hyvin ja huomenna sillä onkin edessä ensimmäinen rokotuskäynti.

© Juha

Kiisa on ihan erilainen pentu kuin mihin minä olen tottunut. Tenho oli pentuna helppo, ikinä ei tuhonnut mitään ja sen kanssa kaikki tuntui olevan todella helppoa. Vieno oli jo vaativampi tapaus mäyräkoirana, vauhtia ja vähän vaarallisia tilanteitakin riitti, jatkuvasti puremassa varpaita tai sukkia tai kiehnäämässä ahteria jalkoja vasten "huomiotaaa!". Pieta taas oli Tenhon vastakohta, pää viidentenä jalkana menossa vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Mutta Kiisa.... Se on niin pystykorva.  Siinä missä kaikki muut koirat (pl. Kahku, jonka pentuaikoina en ollut vielä kuvioissa) pentuna pyörivät jaloissa eikä tarvinut kuin vähän vislata saadakseen pentu tykö tämä nostaa keskimmäisen varpaan pystyyn ja lähtee toiseen suuntaan. Kun se joutuu portin taakse syömään alkaa armoton piukutus, joka loppuu vasta kun neiti pääsee pois "vankilasta" - joskus tämä vapaudenkaipuu menee syömisenkin edelle. Ratkaisu? Laita Pietan ja Kiisan ruuat ahmimisenestokuppeihin, molemmat portin molemmin puolin vastakkain syömään, kilpailuvietti ruuasta hoitaa loput ja kupit on kohta tyhjät.... Ja luonnetta tosiaan on. Todella itsenäinen ja rohkea sekä periksiantamaton - kieltää saa sen 15 kertaa ja jokainen kielto tuntuu olevan pikemminkin kehotus. Korvien käyttöä harjoitellaa, ensimmäisen viikon olivat pääasiassa koriste ja erikoistuneet erottamaan raksupussin rapinan. Jotain hauskaa kun keksii niin se pysyy kyllä mielessä, vessapaperi on nyt uusin hitti. Olin yhtenäkin aamuna lähdössä töihin ja eteisessä vaatteita pukiessa huomasin, kuinka oven edestä vilahti karvapallo ja sen perässä pari metriä vessapaperia.... Samaten useampana aamuna naamaa paklatessa pentu on hiippaillut vessaan ja alkanut hyppien kurkotella rullaa telineestä, usein tässä onnistuen.


Jottei olisi liian kesyä, niin ajoittain kiinnostusta herättää myö sähkörasiat... Lisäksi pihalle viime keväänä istutettu syreeni on saanut kyytiä, saa nähdä onko siitä tulevana kesänä enää eläjäksi....

Pentu on vasta 12vkoa ja jo nyt on joutunut useamman kertaan ärähtämään kuuluvammin, kun neidit P&K ovat hitsanneet kipinää ja pientä kärhämää on tullut esim. ruuista tai leluista. Periksi ei tosiaan anna, ja jos on ruuasta kyse niin silloin ei anna Pietakaan. Isompaa ei ole kuitenkaan sattunut ja tuntuu, että koirista lähtevät äänet ovat paljon pahemmat kuin itse tilanne, mutta kärhämät keskeytetään heti alkuunsa. Välikohtausten jälkeen likat ovat taas kuin ei mitään, eivät onneksi jää kyräilemään. Ne leikkivät keskenään ja yllätinpä kerran koko akkalauman nukkumasta samalla karva-alustalla. Sinänsä kuitenkin mielenkiintoista seurata miten laumadynamiikka erityisesti näiden kolmen välillä kehittyy Kiisan kasvaessa. Olen aina ollut enempi urosihminen, pidän niiden "putkiaivoisuudesta" ja suoraviivaisuudesta, nartut ovat yleensä vivahteikkaampia ja niistä ei aina tunnu tietävän mitä niiden korvien välissä liikkuu. Vieno nauttii selkeästi vielä Hänen Kunnianarvoisan Mataluutensa valtaistuimesta ja sen suunnalta riittää yleensä ärähdys tai ääritapauksessa näpsäytys, niin muu porukka on taas ruodussa. Kahden nuoremman nartun kohdalla tulee todennäköisesti jossain vaiheessa *kop kop* välienselvittelyjä ja todennäköisesti tämän laukaisee jokin molempia kiinnostava resurssi. Toivotaan, ettei näin kävisi, mutta näillä luonteenlaaduilla ihmettelisin jos tämä ei olisi vielä edessä. Ehkä pitäisi ajatella positiivisesti, että on se hyvä ettei meillä sentään ole täällä laumaa tossukoita....


Muuten uuden tulokkaan kanssa on sujunut mukavasti. Pilliä se opettelee, vähän on leikin varjolla opeteltu pönöttämistäkin, Juha on alkanut opettaa sitä hihnaan ja onpa se häkissäkin käynyt jo maailmanmenoa ihmettelemässä. Viikonloppuna käytiin kahlomassa kelkanjälkiä pitkin metsässä ja hyvinjaksoi sielläkin loikkia.


Muullekaan laumalle ei kuulu sen kummempaa. Pietan kanssa oli tarkoitus lähteä tulevana viikonloppuna Liettuaan 2 x näyttelyyn, mutta päätettiin lopulta jättäytyä reissusta pois. Katsotaan jos olisi saumaa ja jaksamista lähteä Baltian suuntaan taas loppuvuodesta. Nyt odotellaan Vaasaa. Liettuan kisojen sijaan loikkaan sunnuntaina naapureiden kyytiin ja lähden Tornioon tsemppaamaan "kenneltyttöä" hänen ja koiransa ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn, ei siis lainkaan huonompi vaihtoehto :) Kahku on parantunut hyvin kastroinnista ja on siirtynyt takaisin ulos asumaan. Leikkauksen jälkeen sillä ilmeni iltaisin virtsantiputtelua, seurataan mihin suuntaan se kehittyy. Tenho ja Vieno odottelevat kevätturkin laittoa, Tenhon nyppimistä tänään aloittelinkin. Vieno saa vielä odotella hetken aikaa kunnes sopiva vapaaväli tulee, jos jaksaisi ottaa siitä vaihekuvia mäyräkoiran nyppimisartikkelia varten. Kaksijalkaosastollekin on luvassa kouluttautumista, ilmoittauduimme ystäväni kanssa Juha Kareksen handler-kurssille ja loppuvuodesta luvassa olisi Nadja Leinon kääpiösnautsereiden trimmausseminaari, josta saa toivottavasti paljon hyviä vinkkejä käppänän näyttelyturkin laittoon. Vierivä kivi ei sammaloidu jne. :)