Koiran kynsien leikkaaminen - pitkä oppimäärä

maanantai 31. heinäkuuta 2017
Ihanana aurinkoisena kesäpäivänä ehtii kerrankin istahtaa läppärin kanssa kuistille ja naputtelemaan tekstiä ajan kanssa. Tämä postaus on päivitetty versio edellisen blogin "Mustan koirankynnen leikkaaja"-postauksesta. Toivottavasti tästä on apua koiran kynnenleikkuuongelmien kanssa painiville!

Säännöllinen kynsienleikkuu on yksi tärkeimmistä koiran perushoitoon kuuluvista hoitotoimenpiteistä. Monelle koiranomistajalle se on harmillisesti myös yksi vaikeimmista, ja moni pelkää kynnenleikkuuta pelätessään voivansa satuttaa koiraa.

Koiran kynnet kuluvat esim. asvaltilla lenkkeillessä ja ulkona häkissä sorapohjalla elävillä yksilöillä jonkin verran, mutta suurin osa koirista vaatii kynsien lyhentämistä leikkaamalla. Kun kynnet alkavat rapista lattiaa vasten on aika kaivaa kynsisakset esille - sopivasti lyhyet kynnet eivät hankaa jokaisella askeleella lattiaa, eikä kynsi yllä anturoiden yli. Yleensä sopiva leikkausväli on 2-4 viikkoa koirasta riippuen.

 Juuri leikatut kynnet, joissa sopiva pituus
Hups! Nämä kynnet kaipaavat lyhentämistä

Välineet

Sakset
Oikeat koiralle ja omaan käteen sopivat välineet ovat tärkeät. Kynsisaksia hankkiessa kannattaa unohtaa kirppisten antimet ja mummon Mustin 25v takaiset leikkurit - kynsisaksien terä kuluu käytössä, ja tylsillä kynsisaksilla saa vain vahinkoa aikaan. Saksien kuuluu leikata, ei runnoa ja repiä kynttä, mikä on tavallista tylsien saksien kanssa. Koirasta tämä tuntuu epämiellyttävältä, jopa kivuliaalta. Suuntaa siis suosiolla kauppaan ja hanki tuliterät sakset.

Tämän päivän markkinoilta saksia löytyy monenmoisia, jokaiselle jotakin. Omat suosikkini ovat Millersin punaiset klassikosakset (kuvassa punaiset) - toisin kuin muilla vastaavilla saksilla, näillä onnistuu kynsien vuoleminen milli milliltä, eikä haavereita satu läheskään niin usein kuin paksummilla "louskuilla". Ihan pienille pennuille käy pentuajalle kissan- tai jyrsijän kynsisakset, mutta pennun kasvaessa ja kynsien vahvistussa on siirryttävä järeämpiin saksiin.

Joitakin koiria inhottaa kynsisaksiin liittyvä napsahdusääni ja paineen tunne kynnessä. Tällöin saksien sijaan voi käyttää sähköistä kynsitrimmeriä (esim. Oster) tai kynsiviilaa.

Tyrehdytysaineet
Joskus kynttä leikatessa sattuu vahinko ja saksilla tulee rapsaistua liian paljon kerralla. Kynnestä vuotaa hämmästyttävän paljon verta vaikka haava olisi miten pieni, mutta onneksi vuodon tyrehdyttämiseen on apuvälineitä.


Hemostaattiset jauheet (kuvassa Bio-Groom Sure Clot) tyrehdyttävät verenvuodon sekunneissa. Jauhetta painetaan kynteen esim. topsypuikolla tai sormenpäällä. Toinen näppärä pika-apu on perunajauho, joka toimii samalla periaatteella. Kokemukseni mukaan hemostaattiset jauheet kuitenkin toimivat nopeammin.

Ystävämme kuonokoppa
Kuonokoppaan yhdistetään yhä paljon negatiivisia mielikuvia, vaikka ronskisti hampaitaan käyttävän koiran omistajalle tämä on yksi parhaimmista kavereista.
Kuonokoppa on ensisijaisesti turvaväline: sen tarkoitus on estää koiraa vahingoittamasta omistajaansa ja myös itseään hoitotoimenpiteiden aikana. Edelleen kuulee paljon voivottelua, kun trimmaaja, eläintenhoitaja tms. laittoi vastaanotolla koiralle kuonokopan, "ihan kamalaa, ei meidän Tessu pure!". Kyse ei ole siitä, että koiraa haluttaisiin kiusata kuonokopalla tai että koira olisi jotenkin paha. Monille eläinten kanssa työskenteleville kädet ovat ensisijainen työväline, ne joilla leipä käytännössä kannetaan pöytään. Koiran purema voi viedä viikkojen sairaslomalle, yksityisyrittäjällä tämä tarkoittaa myös tulojen menetystä. Joskus se voi viedä kokonaan työn, jos purema on osunut pahaan paikkaan ja vahingoittanut käsiä peruuttamattomasti. Mikäli omistaja ei anna lupaa käyttää tarvittaessa kuonokoppaa työ voi jäädä kokonaan tekemättä - kukaan meistä ei varmasti halua tietoisesti puretuttaa käsiään koiran hampaissa.

Sen lisäksi, että kuonokoppa fyysisesti estää koiraa saamasta hampailla otetta käsistä sillä on parhaimmillaan myös rauhoittava vaikutus. Osa koirista rauhoittuu kopan laiton jälkeen huomatessaan, että niiltä on poistettu mahdollisuus purra. Monille omistajillekin kuonokoppa tuo lisää itsevarmuutta, koska tietävät, että koppa päässä koira ei voi purra. Itsevarmuus taas tuo sujuvuutta hoitotoimenpiteiden tekoon. Kuonokoppa on helppo ja halpa apuväline moniin hoitotoimenpiteisiin, jos koira on altis hampaita käyttämään. Ei siis ole syytä tuntea huonoa omatuntoa "eläinrääkkäyksestä". Jos yhtään tuntuu siltä, että koppa voi helpottaa kynnenleikkuuta, se on pätevä hankinta.

Kuonokoppia on erilaisia, koirasta ja omistajan mieltymyksistä riippuu mikä on sopivin hankinta.


Olen pitänyt tähän mennessä eniten ns.baskerville-tyylisistä muovikopista (kuvassa alemmat). Näissä kopissa koira pystyy aukomaan suutaan, mutta se ei pääse puremaan muoviverkon läpi. Olen kokeillut myös nylon-kankaisia kuonokoppia (kuvassa ylhäällä), mutta minusta nämä eivät ole läheskään yhtä turvalliset kuin muoviset: riuhtova koira voi repiä kankaan riikki, kiristettävät versiot ovat koiralle epämukavia ja kiristämättömät taas eivät välttämättä estä koiran suun avaamista, jolloin se pääsee puremaan. Mielestäni baskerville-kopat ovat myös koiraystävällisempiä, koska niillä ei tarkoituksella pakoteta koiran suuta kiinni ja lisätä toimenpiteen epämukavuutta.

 

Asennot

 

Hyvä leikkausasento vähentää riskiä leikata kynsi liian lyhyeksi. Rimpuilevaa koiraa käsitellessä oikea asento myös estää koiraa karkaamasta kesken hoitotoimenpiteen (toki joillakin koirilla on taito muuttua varsinaisiksi saippuapaloiksi kynsisakset nähdessään....). Kynsi täytyy nähdä kunnolla, mielellään sen alapuolelta - etenkin tummissa kynsissä vain tältä puolelta näkee mistä ydin alkaa ja mikä on kynnen kärkeä.

Tassu ojennettuna. Tämä lienee tyypillisin tapa leikata koiran kynnet, joskaan asento ei ole kaikista toimivin. Kynnestä näkee lähinnä sen päällipuolen, ellei tassua ojenna riittävän korkealle, mikä taas on monesta koirasta epämiellyttävää. Joillakin koirilla tämä on toki toimiva, joskus jopa ainoa asento jossa kynnet saa leikattua. Esimerkiski nivelrikkoiset koirat eivät välttämättä anna taivuttaa jalkojaan muuhun asentoon

Kengitysasento toimii lähes joka koiralla. Tässä asennossa näkee kynnen alapuolen, jalan saa taivutettua koiran kannalta ergonomiseen asentoon, koiran liikkumisen saa melko hyvin estettyä ja etenkin pöydällä leikatessa asento on itsellekin kroppaa säästävä.

Kengitysasento pienen koiran etujalkojen kynsiä leikatessa. Koiran kroppa on leikkaajan ylävartaloa vasten ja pää/kaula kainalossa. Koiran liikkuessa sen kroppaa pystyy painamaan käsivarrella ylävartaloa vasten, jolloin koira ei pääse loikkaamaan karkuun. Toinen käsivarsi taas estää pakittamisyritykset. Kun koira seisoo nätisti paikoillaan myös ote löystyy - tarkoitus ei ole pitää koiraa "paketissa" ellei koiran käytös vaadi pitelemään sitä paikoillaan.

Vastaava asento pienen koiran takajalkojen kynsiä leikatessa. Kyynärpäällä voi painaa koiraa ylävartaloa vasten liikkumisen estämiseksi.

Asento keskikokoisella koiralla. Samaa asentoa voi soveltaa myös isoille ja jättikokoisille koirille.

Syliasento. Moni kasvattaja totuttaa pennut kynnenleikkuuseen tässä asennossa, ja kelpaahan se isommillekin koirille jos koira ei koe asentoa epämukavaksi. Meillä Kiisa on totutettu tähän asentoon, koska tämä oli ainoa tapa estää sen pakoyritykset kynsiä leikatessa. Tästä on eri variaatioita: pienet koirat voi esimerkiksi laittaa selälleen makoilemaan reisiä vasten, jolloin ketarat ovat kynsineen sopivasti tyrkyllä leikkaajaan päin.

Yllä olevien tapojen lisäksi on mahdollista leikata kynnet koiran ollessa kyljellään. Tämä voi olla toimiva asento erityisesti lyhytraajaisilla koirilla, tai koirilla joille jalkojen taivuttelu tuottaa kipua.
Paras leikkausasento löytyy vain kokeilemalla eri tapoja. Joillakin koirilla voi olla fyysisiä rajoitteita, mitkä estävät liikkumisen tai jalkojen taivuttelun tiettyihin suuntaan. Tällaisia vaivoja ovat esim. nivelrikko, selkäongelmat, lonkkaviat ja patellaluksaatio. Tällöin on pyrittävä löytämään asento, joka tuottaa koiralle vähiten epämiellyttävää tunnetta.

Miten leikataan?

 

Ihan ensimmäisenä, jos koiran kynnenleikkuu on hankalaa ole sopivassa mielentilassa ennen leikkaamisen aloittamista. Vedä henkeä ja mene koiran kanssa rauhalliseen tilaan. Muista, että jämäkkä, rauhallinen käsittely rauhoittaa myös koiraa. Hankalan koiran kanssa käytetään usein apulaista koiraa pitelemään, mutta hyvin usein tämä vain ahdistaa koiraa ja saa sen haraamaan vastaan entistä kovemmin. Kokeile kynsienleikkuuta ensin yksin ja yritä löytää asento, jossa koira ei pääse rimpuilemaan karkuun. On hoitotoimenpiteitä, joita on pakko tehdä koiran hyvinvoinnin vuoksi, ja tämä on yksi niistä, vaikka koira ei hommasta pitäisikään. 
Kaikkia kynsiä ei ole pakko leikata kerralla, jos jo yhden tassun jälkeen hiki pukkaa jokaisesta huokosesta. Kunhan kynnet tulee säännöllisesti leikattua, ne voi leikata vaikka tassu kerrallaan per päivä. Tärkeintä on, että sinä päätät koska homma loppuu, ei koskaan koira. Yleensä pahimmatkin rimpuilijat tajuavat parin-kolmen kerran jälkeen, että jaa tämä ei sitten enää autakaan. Osa voi kokeilla rimpuilemisen sijaan muita kikkoja, kuten murisemista tai puremista, mutta silloinkaan koiralle ei pidä antaa viimeistä sanaa, vaan jatketaan leikkaamista ja lopetetaan vaikka seuraavaan kynteen, jos se sujuu hyvin. Muistetaan, että koira on opportunisti: se toimii siten mikä sitä eniten hyödyttää. Etenkin ahneilla koirilla tätä on onneksi helppo käyttää hyväksi, ja herkuilla koiralle voi opettaa kuinka kivaa kynsienleikkuu itse asiassa onkaan.

Jos koiralla on oikeasti paha pelkotila kynnenleikkuuta kohtaan nämä kikat eivät toimi ja seuraava osoite on joko eläintenkouluttaja tai eläinlääkäri. On siis tärkeää osata myös tulkita koiran elekieltä ja tunnistaa onko kyse vain pelleilystä vai todellisesta pelosta. Läähättäminen, muriseminen ja näykkimisyritykset ovat normaali reaktio koiralle, joka kokee tilanteen epämiellyttäväksi. Pelkäävä koira taas menee yleensä sellaiseen paniikkiin, että sen käytöksessä ei ole enää mitään tolkkua ja sitä on vaikea rauhoitella puheella, herkuilla jne. Tällaisten koirien kynnet leikataan yleensä eläinlääkärissä rauhoituksessa. Pahasta kynnenleikkuupelosta kärsiviä koiria on kuitenkin todella vähän, ja suurimmalta osalta kynnet pystyy leikkaamaan kunhan koira saadaan ymmärtämään, että rimpuilu, muriseminen tai näykkiminen eivät sitä vapauta tilanteesta.

Jos koira pitää herkuista voit ottaa niitä mukaan palkaksi hyvästä käytöksestä. Palkkaa ei heru jos koira riuhtoo jalkoja tai tekee muuta epäsopivaa. Oikea palkkausajankohta on tärkeä, ettei palkata koiraa väärästä asiasta.
Kynnet leikataan tassu kerrallaan, jotta yksikään kynsi ei jää leikkaamatta. Itse aloitan yleensä takatassuista, etutassut ovat monella koiralla herkemmät.
Unohda kynsileikkurissa oleva "stoppari"! Se on rehellisesti sanottuna yhtä tyhjän kanssa ja siihen luottaessa sattuu yleensä vain vahinkoja. Sopiva leikkauspituus riippuu täysin kynnestä.

Kynsiä leikataan mieluummin liian vähän ja usein kuin kerralla liian paljon. Pidä tukeva ote tassusta, ettei koira pääse riuhtaisemaan jalkaa juuri saksia painaessa.


Kuvassa on Vienon kynnet ennen leikkausta. Koiran kynsi muodostuu kovasta sarveisosasta ja pehmeästä ydinosasta. Kuvassa ydinosa on tuo musta täplä valkoisen sarveisosan keskellä. Ydin koostuu verisuonista ja hermosta - tämän vuoksi jos leikkaa liian pitkälle ytimeen kynnestä valuu verta, mutta se voi tuntua myös koirasta kivuliaalta.


Tässä kuvassa kynsiä on jo hieman leikattu. Keltainen nuoli osoittaa ytimen sijainnin. Moni leikkaa mustakyntisiltä koirilta kynttä liian vähän, vain kynnen terävimmän pään pois - tämä ei kuitenkaan riitä, kun kynsistä halutaan lyhyet. Mustia kynsiä leikatessasi tarkkaile mustaa pistettä kynnen keskellä. Mitä lähempänä ydintä ollaan sitä laajemmaksi ja kiiltävämmäksi se muuttuu.
Kuvan kynnet alkavat olla jo jokseenkin lyhyet, mutta lyhennetänpä niitä vielä vähän lisää!


Nyt kynnet on leikattu niin lyhyiksi kuin ne on mahdollista osumatta hermoon. Kuvassa näkyy kynnen keskiosassa musta ydin, jonka keskellä näkyy valkoinen "pussi". Tämän sisällä on hermo ja verisuonet. Tämä on lyhyin mahdollinen mitta leikata, seuraavasta napsaisusta osutaan hermoon. Omilta koiriltani pyrin leikkaamaan kynnet aina näin lyhyeksi, tai sitten aiemman kuvan mittaisiksi.
Kynnet ovat silloin sopivan mittaiset, kun koiran seistessä jalat tasaisesti lattialla kynnet eivät osu maahan. Mikäli huolellisesta lyhentämisestä huolimatta kynnet ovat liian pitkät ja ydin tulee leikatessa vastaan ydin täytyy ensin saada lyhyemmäksi - tästä enemmän kohdassa "Jos kynnet kasvavat liian pitkiksi....".

Joillakin tummakyntisillä koirilla koko kynsi on ihan musta ja ydintä on hankala erottaa. Tällöinkin ydin on kiiltävämpi kuin kynnen sarveisosa. Alakuvan kynsiä voisi lyhentää vielä aavistuksen, mutta tämäkin pituus on hyvä.

Mustien kynsien kohdalla leikkausrajan hahmottamista voi auttaa myös kynnessä oleva "kolo" kärjen ja ytimen liittymiskohdassa. Kaikilla koirilla (mm. mäyräkoirilla) tämä ei kuitenkaan välttämättä näy, kynnen rakenteesta riippuen. Mikäli kolo olisikin näkyvissä kynsiä on siitä huolimatta hyvä leikata varoen, sillä kohta on todella lähellä ydintä. 


Vaaleissa kynsissä ydin näkyy selvästi ja kynnen kärki on helpompi leikata

Muista leikata myös kannuskynnet! Toisin kuin muut kynnet, kannuskynsiin ei kohdistu luonnollista kulutusta ja ilman leikkaamista ne vain jatkavat kasvuaan.

Kannuskynsiin pätee samat säännöt kuin muihinkin kynsiin, niistä voi vaan olla hankalampi nähdä missä kohtaa kärki alkaa. Paras tapa on leikata kannuskynttä milli milliltä ja seurata merkkejä ytimen lähestymisestä.

 

Jos kynnet kasvavat liian pitkiksi....

 

Kynsien leikkaaminen on yksi tärkeimmistä koiran perushoitotoimenpiteistä. Silti monessa taloudessa koiran kynnet leikataan aivan liian harvoin. Liian pitkät kynnet aiheuttavat pahimmillaan koiralle kivuliaita käpälän virheasentoja, jotka vaikeuttavat koiran liikkumista. Käpälän virheasento voi aiheuttaa ongelmia myös muualla koiran kropassa sen pyrkiessä välttelemään kivun tunnetta jaloissaan. Kasvaessaan kynnet, erityisesti jalan sisäpuolella olevat kannuskynnet alkavat usein kiertyä kohti anturoita voiden vahingoittaa niitä pahasti.


Yllä olevissa kuvissa kynnet ovat vaarallisen pitkät ja hankaloittavat koiran kävelyä. Vas.kuvan koiralla on lisäksi todennäköisesti jokin kynsiä vääntävä sairaus. Etenkin oikeanpuolimmaisen kuvan kaltaiset kynnet ovat valitettavan yleinen näky ihan suomalaisilla kotikoirilla, ongelma ei siis ole vain kaltoinkohdelluiden espanjalaisten rescue-koirien... (Kuvat saatu tätä postausta varten eräältä ystävältäni, kiitos!)

Monella koiralla kynnen ydin kasvaa yhtä mittaa kynnen kanssa eikä koiralta ole mahdollista leikata kynttä kerralla sopivaan pituuteen ilman verenvuodatusta. Tällöin kynnen saaminen takaisin sopivaan mittaan vaatii pidemmän ajanjakson työn ja viikoittaista leikkaamista. Käytännössä kynttä leikataan 1-2 kertaa viikossa pieni pala kerrallaan, niin paljon kuin kynsi antaa myöten eikä osuta ytimeen. Ydin alkaa pikku hiljaa vetäytyä, kun kynsi leikataan säännöllisesti mahdollisimman lyhyeksi. Kynnestä voi leikata siivut myös sivuilta kärjen lisäksi, joidenkin koirien kohdalla tämä voi nopeuttaa prosessia.
Mikäli saksilla leikkaaminen jännittää voi apuna käyttää myös sähköistä kynsitrimmeriä tai kynsiviilaa. 

Nämä kynnet ovat niin pitkät, että ovat alkaneet taittua anturan alle ja myös vääntäneet varpaat virheasentoon. Toisessa kuvassa kynsiä on lyhennetty mahdollisimman paljon, mutta koska ydin on kasvanut pitkäksi ei kynsiä ole mahdollista leikata kerralla oikeaan mittaan. Prosessi kynsien sopivaan mittaan saamiseksi on pitkä ja hidas. (Kuvat saatu tätä postausta varten eräältä ystävältäni, kiitos!)

 

Pennun totuttaminen kynsienleikkuuseen

 

Jokainen pentu on vasta raakile, eikä pentu lähtökohtaisesti inhoa kynnenleikkuuta. Kynnenleikkuun opettaminen on periaatteessa sama kuin minkä tahansa tempun opettaminen: koiraa palkitaan silloin, kun se käyttäytyy toivotulla tavalla.
Pennun kynsiä on leikattu useamman kerran kasvattajan luona ja pohjatyö kynnenleikkuun totuttamiseen on aloitettu - omistajan tehtävä on jatkaa tätä, ei siis kasvattajan, eläinlääkärin tai trimmaajan. Mikäli kynnenleikkuu on uusi juttu tai muuten tuntuu siltä, että kaipaat neuvoa on hyvä kääntyä jonkun osaavamman puoleen, joka voi opastaa alkuun ja tarvittaessa vaikka näyttää mallia. 

Kysy kasvattajalta missä asennossa hän on totuttanut pennun kynnenleikkuuseen. Voit jatkaa tässä asennossa tai kokeilemalla löydät sellaisen, mikä on sinulle luontevin. 
Kynnet on paras leikata pennu ollessa väsynyt, jolloin se on rauhallisimmillaan. Pienten pentujen kynnet ovat kuin linnunnokka, eikä niistä yleensä tarvitse leikata kuin terävä kärki pois. Voit alkuun käyttää leikkaamiseen vauvan/ihmisten kynsisaksia tai pieneläimille tarkoitettuja saksia.
Totuta pentu jalkojen ja tassujen kosketteluun ja tee niiden käsittelystä pennulle mukava asia. Näprää tassuja ja kynsiä tarjoten samalla makupaloja.
Kosketa kynsisaksilla pennun kynsiä sen ollessa rento, ja tarjoa sille samalla makupalaa. Toista tätä eri kynsien kohdalla. Kun tämä sujuu ja pentu ei jännity tuntiessaan sakset kynttä vasten voit napsaista saksilla kynnestä pienen palan. Palkitse pentu kynnen katketessa. Kaikkia kynsiä ei ole pakko leikata kertaheitolla, mutta ne pitää lyhentää säännöllisesti, 1-2 viikon välein.

Pidä pennusta ja sen tassusta tukevasti kiinni. Jotkut pennut voivat etenkin vanhetessaan yrittää kiemurrella pois tilanteesta ääniefektien ja ehkä hammastelun kera, mutta tällöinkään niille ei saa antaa periksi. Muuten pentu vain oppii, että temppuilemalla ei tarvitse mokomaan toimenpiteeseen alistua. Pennun rimpuillessa pidä jalasta kiinni, mutta älä yritä leikata kynttä. Tärkeintä on, että se ei rimpuilemalla saa jalkaansa vapaaksi. Kun pentu rauhoittuu leikkaa kynsi, kehu ja palkkaa. Tämä voi vaatia useamman toiston, mutta ole jämäkkä.

 

Vahinkoja sattuu

Vahinkoja sattuu meille kaikille, eikä ole kerta ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään jos kynttä leikkaa liian lyhyeksi ja osuu hermoon. Tätä on turha panikoida, näin on sattunut monelle muullekin eikä "verikynteen" vahingossa leikkaaminen tee kenestäkään huonoa koiranomistajaa. Koira saattaa ulahtaa ja viimeistään verenvuoto järkyttää kokemattomampaa leikkaajaa. Verenvuoto näyttää pahemmalta kuin se todellisuudessa on, ja koirastakin nirhaisu tuntuu todennäköisesti samalta kuin jos sormenpäästä otettaisiin verikoetta - ei siis hätää, hengenvaaraa ei ole.

Mikäli vahinko sattuu hoito-operaatiota ei saa jättää kesken. Jos pelästyt verenvuotoa ja keskeytät leikkaamisen tämä on koiralle kuin merkki siitä, että nyt sattui jotain todella kamalaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä, meillä kävi näin Tenhon kanssa sen pentuaikana ja sen jälkeenhän homma vasta hankalaa olikin, ja on vielä tänäkin päivänä.

Koiraa ei tarvitse alkaa lohduttelemaan, vaan jatka reippaasti seuraavaan kynteen ellei verenvuoto ole häiritsevän suurta. Harvemmin verta kuitenkaan purskahtaa, vaan se tulee kynnestä tippoina. Vedä henkeä, leikkaa seuraava kynsi ja lähde sitten tyynen rauhallisesti hakemaan tyrehdytystarpeita. Parasta on varata purkki Sure-Clotia tai pottujauhoja viereen ennen leikkaamisen aloittamista, ettei näitä tarvitse vahingon sattuessa lähteä etsimään ympäri taloa. Tupsauta jauhoa kynteen tai jauhon puuttuessa paina kynttä esim. paperinpalalla tai vanulapulla, ja jatka leikkaamista. Osa koirista saattaa vähän hermostua poikkeustilannetta ja hieman rimpuilla alkuun, mutta yleensä rauhoittuvat huomatessaan, että hätää ei ole. 

Koirat reagoivat hermoon leikkaamiseen eri tavalla. Mitä pienempi haaveri sen pienempi on yleensä reaktio. Osa koirista voi vähän värähtää, osa vingahtaa, osa ei noteeraa koko asiaa lainkaan - ja sitten on toki myös se draamakuningatarosasto, jolle tämä on vähintään maailmanloppu.... Koiran reaktioon ei kuitenkaan saa lähteä mukaan, vaan hermot on pidettävä kurissa ja tilanne hoidettava tyynesti. Usein haaveri on niin pieni, että se tyrehtyy muutamissa sekunneissa etenkin hemostaattisella jauheella. Mikäli kynnestä on lähtenyt isompi pala pois siihen voi ensin laittaa jauhetta ja sen jälkeen kääriä sen ympärille paperinpalan tai sidettä. Eläinlääkäriä harvoin tarvitaan, ellei ole onnistunut leikkaamaan koko kynttä irti.

On olemassa ihmisiä, joille verelle leikkaaminen on tabu. Auta armias jo menet nettipalstalla vahingosta kertomaan, niin paikalle varmasti kurvaa joku jeesustelija, joka voivottelee miten koiraan nyt sattuu ja manaa kurjan silpojan alimpaan manalaan. Oikeasti: lähes jokainen meistä on leikannut kynnen joskus hermoon. Hermoon leikkaaminen ei tee kenestäkään huonoa koiranomistajaa eikä ole tarvetta soittaa SEY:tä paikalle. Se ei ole läheskään yhtä paha juttu kuin avohaava, mikä taas vaatii eläinlääkärikäyntiä. Verikynteen leikkaaminen ei myöskään tarkoita sitä, että koko peli on nyt menetetty ja koira pelkää varmasti lopun ikäänsä kynnenleikkuuta - paljon riippuu siitä kuinka itse asiaan reagoit. Maalaisjärki pitää olla mukana tässäkin asiassa.

Tassunpohjat syynin

Kynsihoidon yhteydessä on hyvä tarkistaa myös tassunpohjat ja anturoiden kunto. Etenkin kesäisin anturavälien karvoihin voi tarttua kaikenlaista purukumista pihkaan. Nämä aiheuttavat tassunpohjiin inhottavia ja usein myös kivuliaita paakkuja, jotka vaikeuttavat koiran liikkumista. Toisinaan paakut voivat olla todella syvällä anturaväleissä ja niiden poissaaminen on haastavaa ilman jalkojen perusteellista shampoopesua ja tehokasta lyhytteräistä trimmauskonetta.

Takkujen lisäksi tassunpohjista tarkistetaan niiden yleiskunto. Anturoiden pitäisi olla joustavat ja sileät ja anturavälien terveen ihon väriset ja -näköiset, eikä niiden kuulu tuoksua millekään. Kiinnitä myös huomiota tassukarvojen väriin: punaiseksi värjäytyneet karvat voivat kieliä hiivatulehduksesta, usein anturavälit ovat myös turvonneet ja tuoksahtavat makean hiivaiselle. Furunkoloosi, hiiva, kynsivallintulehdus, hiertymät ja haavat on aina hoidettava.

© Mariza L.
Näissä tassuissa on molemmissa hiivatulehdus, oik. kuvassa tulehdustila on todella paha

Tassunpohjista on suotavaa pitää karvat lyhyinä. Harva koira tekee pitkillä anturavälikarvoilla mitään, etenkin talvella niistä on yleensä vain haittaa lumen kerääntyessä niihin ikäviksi paakuiksi. Paakkuuntuneet jalkakarvat eivät myöskään lämmitä koiran anturoita, joten senkään puolesta karvoja ei ole syytä jättää pitkiksi. Koira voi myös liukastella lattioilla, kun pitkät jalkakarvat luistavat anturoiden alla.
Karvojen lyhentämiseen voi käyttää pieniä (mielellään tylppäpäisiä) tassusaksia tai trimmauskonetta.  Pese koiran tassut ennen karvojen leikkaamista, tämä säästää saksien ja koneen teriä. Karvat voi lyhentää pohjaa myöten, tai napsia vain anturoiden yli menevät karvat. Hyvän näkyvyyden takaamiseksi ota tassusta kiinni ja paina sormella kahta etummaista kynttä alaspäin. Anturaväli avautuu ja näet paremmin karvat ja mahdolliset takut yms.

Siistimätön tassunpohja. Etummaiset kynnet painettu alas, jolloin karvat tulevat paremmin esiin. Koiralla on hiivaa, joka värjännyt tassukarvat punaisiksi.

Vas. kuvan tassu siistitty saksilla ja oik. trimmauskoneella 15FC-terällä (käy myös terät 10 tai 30)

 

Kun koira on liian hankala

Joskus vastaan tulee koiria, joille kynnenleikkuu on yksinkertaisesti niin suuri kynnyskysymys, että leikkaaminen on äärimmäisen hankalaa tai mahdotonta kotioloissa. Nämä koirat ovat kuitenkin lopulta pieni murto-osa. Olen leikannut useiden kymmenien koirien kynsiä, trimmaaja-aikoina parhaimmillaan yli 100 kynttä päivässä, ja muistan tavanneeni vain 3 koiraa, joiden kynsienleikkuu ei normaaliolosuhteissa onnistunut.
Jos koira on hankala usein kyse on siitä, että sitä ei ole totutettu kynnenleikkuuseen tai se on päästetty tilanteesta liian helpolla. Koiralla ei ole sisäsyntyistä inhoa kynnenleikkuuta kohtaan, vaan tämä on opittu asia. Usein koira pelleilee pyrkien tilanteesta karkuun ja omistajan kyllästyttyä tappelemaan koiran kanssa operaatio on jätetty kesken - ja seuraavalla kerralla koira haraa entistä pahemmin vastaan, koska tietää pääsevänsä tilanteesta pois. Tai on käynyt niin, että on leikattu vahingossa liian paljon ja verta turskahtanut, omistaja on tätä säikähtänyt, koira säikähtänyt omistajan reaktiota ja näin kierre on valmis.  Niin tai näin, suurin osa koirista kuitenkin kynnenleikkuuta vaatii ja asia on ratkaistava keinolla tai toisella.
Kun omat keinot alkavat loppua on tarpeen kääntyä jonkun toisen puoleen: trimmaajat, eläinlääkärit, eläintenhoitajat, koirankouluttajat ja myös muut koiraharrastajat sekä kasvattajat voivat tuoda apua ongelmaan. Ensisijaisesti suosittelisin kääntymään trimmaajien puoleen, heille nimen omaan turkin- ja kynsienhoito on työtä ja heillä jos joillakin on kokemusta kynsienleikkuusta sekä koiran käsittelystä hoitotoimenpiteistä. Ylipäänsä koira, joka ei välttämättä kotona anna tehdä hoitotoimenpiteitä voi käyttäytyä vieraan ihmisen käsissä aivan eri tavalla. Koirankouluttajilta taas saa apua, kun ongelmasta halutaan päästä eroon ja tarvitaan työkaluja miten tulisi toimia. Jotkut kynnenleikkuuta pelkäävät koirat on mahdollista siedättää toimenpiteeseen, mutta tämä vaatii töitä, ja tällöin kouluttajan opastuksesta on apua. Viimeisin vaihtoehto on koiran rauhoittaminen eläinlääkärillä kynnenleikkuun ajaksi, mutta onneksi tämä on tarpeellista vain hyvin harvalla koiralla.
Älä jää ongelman kanssa yksin! Jos kynsienleikkaus ei ota sujuakseen pyydä apua ammattilaiselta!

Hard days are the best 'cos that's when champions are made

tiistai 25. heinäkuuta 2017
Lauantaina oltiin Kemi KV:ssa Natsan ja Kiisan kanssa. Toiveet olivat korkealla, olihan kyseessä Natsan viimeinen näyttely ainakin tälle vuodelle.
Kemin näyttely on yksi suosikeistani täällä pohjoisessa, se on joka vuosi yhtä hyvin järjestetty ja hyvässä paikassa nurmipohjaisella urheilukentällä. Hyvät ilmatkin sinne on saatu aina tilattua, eikä tälläkään kertaa tarvinnut värjötellä sateessa.

Kävi tuuri, kun kaikki omat rodut (karhukoira, pystykorva ja kääpiösnautseri) olivat samalla kentällä vierekkäisissä kehissä, ja käppänätkin ehdin näkemään. Pieta joutui jättämään vielä nämä kisat käymättä, mutta koska sillä on tällä hetkellä lähes täydellinen runkoturkki ilmoitin sen elokuulle vielä yhteen näyttelyyn - mennään nyt harrastelemaan omaksi iloksi :) Onneksi meillä on naapurissa ihana nuori kenneltyttö, joka oli käynyt koirat hoitamassa meidän ollessa Kemissä kisaamassa, kiitos Milka!

Natsa meni kehään ensin. Karhukoiria oli paikalla 11, joista uroksia 6, KÄY-luokassa kilpaili toinenkin uros.
Natsa käyttäytyi kehässä varsin siivosti ja tyypilliseen tapaansa liiteli sulavasti ympäri kehää. Luokkavoitto toisen uroksen saadessa EH:n ja heti perään PU-kehään. Jännitys kaikkosi siinä vaiheessa, kun tuomari laittoi juoksemaan peräkanaa ympyrää Natsa etummaisena ja sivukorvalla kuulin lauseen "ja tämä on päivän järjestys". Natsa saavutti viidennen ja myös viimeisen sertinsä samalta tuomarilta, jolta se 1,5 vuotta sitten sai ensimmäisen sertinsä - meillä on nyt uusi Suomen muotovalio!

Kuvat Juha Koskenniemi & Venla Oinas

KÄK-ERI1, SA, PU1, SERT, CACIB, VSP -> Suomen muotovalio
tuomari Mari Lackman

"2v. Keskikokoa hieman kookkaampi. Erinomainen tyyppi. Mittasuhteiltaan oikea. Hyvä pää. Keskiruskeat silmät. Hyvä pigmentti. Erinomainen ylä- ja alalinja. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä oikeanlaatuinen kesäturkki. Karhunmustaa. Väritys 7/3. Liikkuu kevyesti erinomaisella askelpituudella." 

Kuva Venla Oinas

ROP Rohmoivan Ava - VSP Suvenkehrän Stuffe

Kiisa joutui odottelemaan pari tuntia ennen kehään pääsyä, ja sillä alkoikin olla jo vähän väsy. Kehään meno oli vähän hankalan takana, hihnassa liikkuminen oli sen mielestä tympeää ja jarrut oli useampaan kertaan päällä. Tyypillinen pystykorva....
Kotimaisten rotujen kehillä tuomariteltan vieressä on usein "kehänlaitatuomarit" kuulemassa tuomarin mielipiteen koirasta (kotimaisia rotuja tuomaroidessa tuomarin tulee kertoa katsojille ääneen huomionsa koiran ulkomuodosta), ja kuuleepa sieltä myös jos jonkinnäköistä kommenttia koirista. Aina eivät kommentit ole kovin mairittelevia, eikä tältä säästytty tällä kertaa mekään. Suoraan meidän takana kehän laidalla istuskeli vanhempi herra, joka antoi heti kehään päästyämme mielipiteensä Kiisan takajaloista ("katso nyt miten suorat pölkyt!") sekä kuulosti myös ihmettelevän mistä perähikiältä on tämmönen sessu näyttelyyn raahattu :D Herra sai meikäläiseltä kyllä varsin vihaisen mulkaisun, tämän pölkkykintun näyttelyt on vasta alussa ;)
Pystykorvilla oli miellyttävä tuomari, hän käsitteli Kiisaa hyvin ottaen huomioon, että kyseessä on vasta pentu harjoittelemassa. Kiisa antoi taas hyvin tunnustella kroppansa ja hampaat, eikä säikkynyt mittakeppiäkään. Näiden eteen on tehtykin töitä, olen ihan liian monta kertaa nähnyt tuomareita karkuun juoksevia ja puremista yrittäviä pystykorvia - meillä ei toivottavasti sitä hätää ole jatkossakaan. Kiisa poikkeuksellisesti mitattiin, vaan mittakeppi näytti koon olevan 40cm huitteilla - nartuilla säkä on rotumääritelmän mukaan 39-45cm, ihanne on 42cm.
Liikkuessa Kiisa taas stoppaili, mutta päästiin me silti kokonaiset ympyrät pyörähdettyä. Kiisalla on vielä pennunpehmeyttä ylälinjassa ja onhan se muutenkin kesken kehityksen vaikka ikäisekseen onkin hyvin kehittynyt. Oli siis mieluisa yllätys, että tällä kertaa meille heltisi kunniapalkinto. Ainoana pentuna Kiisasta tuli myös ROP-pentu

Kuvat Juha Koskenniemi

PEK1, KP, ROP-pentu
tuomari Perttu Ståhlberg

"Kokoon sopiva vahvuus. Nartulle hyvät mittasuhteet. Silmät saisivat olla tummemmat. Hyvät korvat. Vielä pehmeä selkä. Ikäisekseen hyvin kehittynyt runko. Riittävästi kulmautunut. Keskipunainen, jossa ei vielä riittävät värivaihtelut. Hyvä häntä. Rodunomainen liikunta."

Kiisa ja ensimmäiset rosettinsa kotipihalla kuvattuna

Palkintorohmut, edustusposeeraukset jäivät molemmilla kehään

Erinomainen näyttelypäivä! Tuore muotovalio ja roppipuppy lähtivät appivanhempien kyydillä kotia kohti, Juhan kanssa suuntasimme vielä Ikean läpijuoksulle... Kotona oltiin alkuillasta, jännittävä päivä vaati veronsa....


Natsasta otettiin seuraavana päivänä parempi valiokuva. Ei meistä varmaan kukaan olisi arvannut vuosi sitten, että Natsasta tulisi vielä jonain päivänä muotovalio - ensimmäiseen näyttelyyn se ilmoitettiin pentuluokkaan vähän sillä mentaliteetilla, että katsotaan mitä sieltä nyt tulee. On ollut kunnia viedä näin hienoa koiraa kehiin ja tuoda samalla kotimaista rotua esille. Onnea Kosti ja kasvattaja Pasi Keränen!


Natsan näyttelyt on tosiaan tältä erää taputeltu, seuraavaksi se suuntaa omistajansa kanssa käyttökokeisiin ja hirvimetsälle. Toivottavasti Natsa seuraa isänsä Sutkin (21 x HIRV-1 tulosta peräkkäin) jalanjäljissä  ja voimme myöhemmin juhlia kaksoisvalion arvoa :)

Tämän vuoden viimeisetkin näyttelyt alkavat olla käsillä, mutta niistä taas tuonnempana.

Oulu KV

lauantai 15. heinäkuuta 2017
Oulun reissu on tältä kesältä paketissa. Näyttelykesä jatkuu yhä turhankin tapahtumarikkaana: sen lisäksi, että tässä on jouduttu jättämään useampi näyttely väliin tuomarimuutosten takia ja Pietan heinäkuun näyttelyt menivät hänekseen luustokuvauksen takia, niin meinattiin vielä aamulla myöhästyä näistä kisoista... Tulipahan nukuttua 45 minuuttia pidempään kuin oli tarkoitus, enkä muista milloin meillä olisi viimeksi ollut yhtä rivakka lähtö kotoa - ja lopulta oltiin kuitenkin hyvissä ajoin tapahtumapaikalla! Pietan jouduin jättämään kotiin, harmittaa edelleen...  Mukana olivat siis Kiisa ja Natsa naapurista, kotimaisten edustusjoukko.

Kiisan kanssa ollaan käyty pitkin kevättä ja alkukesää näyttelytreeneissä Pellossa. Näyttelypaikalla se tohottikin alkuunsa innoissaan, kovasti sitä kiinnosti kaikki muut koirat ja uudet hajut - häntä koko ajan uljaasti pystyssä. Kehään mennessä taisi kuitenkin uuden paikan uuden jutut alkaa jo vähän jännittää, liikkuminen oli kengurubensailua asiaankuuluvine pysähdyksineen. Kuitenkin Kiisa on vasta pentu ja tämä oli sille ensimmäinen näyttely, joten siihen nähden olen todella tyytyväinen neidin kehäesiintymisen - hampaat antoi katsoa hyvin vaikka alkuun vähän pakittikin, silloin kun liikuttiin niin liikuttiin hyvin, malttoipa se myös seistä paikoillaan. Samassa luokassa oli 2 muuta narttupentua, ja meille tuli nyt 3. sijoitus, syynä koko ja rungon pituus (joskaan Kiisa ei minusta ole liian kookas, ei tosin nartuksi kovin pienikään).

© Juha Koskenniemi

PEK3
tuomari Hannu Talvi

"Kellanpunainen. Koon ylärajoilla. Näyttävä narttu. Oikeat pään mittasuhteet. Aavistuksen pitkä runko. Niukka eturaajojen kulmaus. Hyvät takaraajat. Hieman valkeaa rinnassa, muuten hyvä turkki. Pitkä korkeakaarinen häntä. Normaali luonne ja liikunta."

Mukava kehäkokemus Kiisalle, nyt vaan kokemusta ja treeniä lisää niin sujuu kuin unelma :)

Natsan saapumista ja karhukoirakehän alkua odotellessa ehdin piipahtaa käppänäkehällä kuvaamassa. Pieta olisi todennäköisesti saanut vähintään ERI:n, tämä vaikutti olevan päivän linja (yksikään kääpiösnautseri ei saanut ERI:ä alempaa laatuarvosanaa missään värissä). Noh, ehkä ensi vuonna, loppuvuodesta meillä on toivottavasti muuta tekemistä :) Mukava oli taas nähdä tuttuja, mielellään olisi jutellut joidenkin kanssa enemmänkin jos aikaa olisi ollut. Shoppailemassakin piti käydä, moneskohan kymmenes karvamatto lähti mukaan, ja toki piti taas yhdet sakset ja karsta kotiuttaa kokeiltavaksi - välineurheilua, sitä trimmaaminen on. Meille on ensi vuoden puolella valmistumassa autotalli ja siihen trimmaushuone, Milomaticilta löytyikin sinne sopiva pesuallas. Nyt pitäisi vaan vuosi malttaa sen kotiuttamista, sitä odotellessa karvaamme yhä kylppärissä....

Natsa saapui appiukon ja kepon veljen kyydillä sopivasti ennen kehän alkua. Rovaniemeen verrattuna se oli huomattavasti rauhallisempi ja myös sen esittäminen oli mukavampaa, olin todella tyytyväinen! Liekö syy siinä, että sen isäntä oli mukana eikä sen tarvinnut turhaan odotella vuoroaan näyttelypaikan hälinässä. Uroksia oli ilmoitettu 5, joista vain 2 sai SA:n, Natsa toinen näistä.


© Jouni Koskenniemi

KÄK-ERI1, SA, PU2, va-SERT, va-CACIB
tuomari Hannu Talvi

"MV 7/3. Kookas ja näyttävä uros. Hieman kallo-osaltaan kapea pää. Hyvä voimakas kuono. Erinomainen säkä & selkälinja. Hyväluustoiset raajat. Hyvät käpälät. Komea turkki ja häntä. Oikea uroksen luonne. Hyvä liike."

Ja niin.... Me ollaan erikoistuttu tänä vuonna varojen keräilyyn :D Viimeinen serti oli niin pienestä kiinni, käytännössä pitkästä raajaluustosta, joka lopulta ratkaisi sijoittuminen - on liian soreat missikintut pojalla tälle tuomarille ;) Ensi viikolla on tälle vuodelle viimeinen yritys saada muotovalionarvoon oikeuttava serti, sitten heitetään pois ja Natsa alkaa valmistautua koekauteen ja hirvimetsälle. Yhtään en kuitenkaan epäile etteikö tästä koirasta kaksoisvaliota saataisi, vaikka tänä vuonna ainakin näyttelypuolella on ollut vähän kitkaista menoa. Kotimatkalla Juhan kanssa juteltiinkin, että jännä kuinka joinakin vuosina tuntuu kaikki menevän putkeen, sertit melkein tippuu syliin ja kokeista paukahtaa ykköset tilille - ja seuraavana kaikki yritykset menee ihan harakoille vaikka mitä tekisi. Mutta tätä tämä välillä on, aina ei oikein tiedä vaikuttaako menestykseen eri mieltymysten lisäksi myös lottonumerot ja tähtien asennot.

Natsa piti vähän hauskaa kehässä! © Veera Ruotsalainen

Rovaniemen näyttelystä on näemmä jäänyt kirjoittamatta. Lyhyesti ja ytimekkäästi Pietalle PN4 & vara-SERT, Natsalle PU4 & vara-CACIB. Pietan arvostelu löytyy kotisivuilta ja kennelin FB-sivulta, jos joku on siitä kiinnostunut.

Priimaa pukkaa!

lauantai 8. heinäkuuta 2017
Tässä mökkiviikonlopun lomassa iloisia terveyspäivityksiä! Pieta kävi eilen luustokuvissa, ja tänään oli tulokset jo tulleet nettiin. Kyllä jännitti, etenkin kun käppänöitä luustokuvataan varsin vähän eikä näin ollut oikein mitään ennakkotietoa, johon Pietan kuvausten suhteen nojata. Hyvin kuitenkin kävi, kuten tuloksetkin osoittavat:

Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Selkä terve, LTV0, VA0
Polvet 0/0 (epävirallinen, ei näy KoiraNetissä) 

Ihan kuvaaminen ei mennyt kuten Strömsössä. Olin varta vasten ottanut ajan niin, että 7vkr doping-varoajan rauhoitusaineen varoaika ehtii mennä umpeen ennen seuraavaa näyttelyä. Kävi kuitenkin niin, että Pieta alettiin rauhoittaa aineella, jonka varoaika on 28vrk.... Lopulta se ei siihen edes nukahtanut, joten sille annettiin toista, tehokkaampaa ainetta, jossa on myös 28vrk varoaika. Kyllä harmitti, koska tämän takia meillä jää nyt heinäkuun näyttelyt Pietan osalta kokonaan väliin. Onneksi sentään tulokset olivat priimaa, niin harmittaa vähän vähemmän. Katsotaan, jos elokuulle keksisi vielä jonkun näyttelyn, jossa kehdataan lähteä käymään.

Elokuussa Pieta käy vielä silmätarkastuksessa ja lokakuun alussa luonnetestissä. Jos nämäkin menevät hyvin Pietalle on suunnitteilla pentue talvi 2017 - kevät 2018.

Pieta kotilookissa mökillä