Pystykorvaosasto näyttelyissä

tiistai 10. heinäkuuta 2018
Tänä kesänä piti pyörittää vain Pietaa ja Priskaa näyttelyissä, mutta lopulta Natsa ja Kiisakin pääsivät pyörähtämään tälle kesälle kehässä. Olin ehtinyt ilmoittaa Pietan Jällivaara NORD- ja Oulu KV-näyttelyihin, mutta kesäkuun alussa tuumailin karvan ehtivyyttä ja onnekseni sain vaihdettua Pietan ilmoittautumiset Natsan ja Kiisan nimiin. Noh, nythän meillä karvatilanne onkin oikein bueno, mutta jälkiviisaana on todettava, että kerrankin meni nappiin koirien vaihto....

Natsan kanssa päästiin vihdoin ja viimein Ruotsiin, eihän tätä yritettykään viime vuonna kuin kahdesti.... Surkuhupaisa tuuri, kun viime vuonna Pellon ryhmänäyttelyssä Natsa sai eräältä ruotsalaisherralta sileän ERI:n vaaleiden silmien takia. Ilmoitettiin se Piteåon ja Jällivaaraan, ja niinhän siinä sitten kävi, että Piteåssa tuli tuomarimuutos karhukoirille ja tuomarina sama herra kuin Pellossa. Ei tarvinnut kahdesti miettiä lähdetäänkö sinne asti ajamaan samaisen tuomion perässä..... Jäätiin odottamaan Jällivaaraa, mutta siellä kävi lopulta sama homma, tuomarinmuutos vieläpä samalle tuomarille. Rahoja ei tietenkään ilmoittautumisista saatu takaisin, pikkasen tuli paukutettua päätä seinään. Tänä kesänä onni oli suotuisampi ja startattiin lauantai-iltana Kostin ja Natsan kanssa kohti Jällivaaraa. Tietyöt hidastivat matkantekoa, onneksi oltiin varattu extraa ettei ihan talla pohjassa tarvinnut suhata. Ei meille silti jäänyt kuin muutama minuutti parkiin ajamisen ja kehään menon välille :D Suomen näyttelyihin verrattuna karhukoiria oli oletikin vähän, Natsan lisäksi toinen käyttöluokan uros ja narttupentu. Kannatti kuitenkin lähteä, saatiin haettua se mitä tarvittiin.



KÄK-ERI1, SA, PU1, SERT, NORD SERT, ROP
tuomari Eva Nielsen

Kehätoimitsija julisti Natsan myös Ruotsin muotovalioksi, vaan ihan näin helpolla ei tätä titteliä kuitenkaan Natsan nimen eteen lykätä. Näyttelysääntöjen mukaan länsinaapurissa karjalankarhukoiran tarvitsee olla Ruotsin käyttövalio voidakseen tulla myös muotovalioksi. Serti jää kuitenkin "roikkumaan", mikäli Natsan kanssa jossain vaiheessa päädytään hirvenhaukkukokeisiin myös Ruotsin puolelle. Mutta jospa syksyllä tulisi kotomaan kokeista puuttuvat HIRV1-tulokset, niin Natsa valioituisi Suomen KVA:ksi ja samalla myös Norjan MVA:ksi.

Kiisa lähti käymään kehäreissussa Oulussa. Maatajärisyttävää menestystä ei odotettu, maltillisesti olin asettanut tulostavoitteet EH:ksi, kaikki sen yli menevä olisi vain plussaa.
Äimärautiolla oli tuttuun tapaan helkatin kuuma ja kuten edellisinäkin vuonna, niin taas kerran jäi aurinkorasva laittamatta....  Kuumuudesta huolimatta Kiisa meni kehässä todella nätisti, treenailut jäi muutamaan kiekkaan ennen kehään menoa. Hauska huomata miten ajan saatossa koira alkaa lukea aina vaan paremmin kehonkieltä - siinä missä vuosi sitten samaisessa näyttelyssä kehässä olo oli jarruttelua ja pakittamista nyt ei tarvinnut koiraa kahdesti kehottaa, jalkojaankin korjasi itsekseen kun omilla jaloilla vähän näytti mihin suuntaan ketarat tarvitsee liikuttaa


AVK-ERI3
tuomari Jukka Kuusisto

"Hyvät mittasuhteet. Kookas narttu. Oikeanmuotoinen pää. Vahva selkä. Oikea-asentoiset raajat. Hieman korkea-asentoinen häntä. Hyvät raajat ja liikkeet. Toivoisin hieman paremman värin."

ERI tuntui lottovoitolta, ja kauniita oli meidän edelle menneet rotutoverit, joten luokan kolmanneksi sijoittuminen ei edes harmittanut. Ennen pystykorvakehää ehdin seurata hetken aikaa käppänäkehää ja siellä heilahteli siihen malliin sininen kortti ja välillä keltainenkin, että parempi oli olla tänään pystykorvakehässä :D Kiitos taas appivanhemmille kotiin jääneen lauman hoitamisesta!

Kiisakaan ei taida tänä kesänä/syksyllä enempää kehiä kiertää, vaan seuraavaksi odotetaan kiinnipitoajan päättymistä ja lintumetsälle pääsyä. Kokeisiin toivottavasti päästään syksyllä, katsotaan miten tirpat pysyy haukussa.

Seuraava reissu onkin ihan nurkan takana, vihdoin löytyy meidänkin näyttelykalenterista 100% varmana Piteå KV ja erikoisnäyttely, joka sattuu tänä vuonna olemaan ISPU-näyttely (Internationale Schnauzer Pinscher Union). Tälle viikonlopulle on niinkin korkeat tavoitteet kuin nauttia näyttelypäivistä ystävien ja ihanien koirien ympäröimänä ;) Omasta porukasta kehään menee Pieta, Priska ja Uuno. Kun on pari vuotta kiertänyt kehiä enempivähempi yksin on mukavaa, kun on ystäviä ja myös kasvattien omistajia, joiden kanssa lähtee mielellään viikonlopun roadtripille vähän kauemmaskin. Autoon mahdutetaan tällä kertaa 4 ihmistä ja 6-8 koiraa - onneksi Roomsteriin mahtuu...

Pääerikoisnäyttely

perjantai 29. kesäkuuta 2018
Monta viikkoa on tätäkin postausta hillottu arkistossa.... Kuun alussa reissattiin eteläiseen Suomeen pääerikoisnäyttelyn merkeissä. Ajelin torstai-iltana Muhokselle, josta startattiin perjantaiaamuna Pinjan, Roiston, Pietan ja Priskan kanssa kohti pääkaupunkiseutua. Väliltä napattiin Maijun p&s käppänä Valma kyytiläiseksi, toisaalla pysähdyttiin parilla geokätköllä, Kangasalla ja ehdittiin me heseateriatkin syödä ennen määränpäähän saapumista.

4 koiraa kyydillä

 Lauantaiaamu meni stressissä juosten, kun aina sitä torkuttaa liian kauan ja sitten onkin jo hoppu. Kiire loppui kuin seinään siinä vaiheessa, kun Pinjaa ja Roistoa odotellessa vilkaisin aikataulua ja huomasin, että musta-hopeat alkavat vasta parin tunnin päästä :D Saikin rauhassa asettua näyttelypaikalle omaa vuoroa odottelemaan.

Roisto (takana), Pieta ja Priska

Meillä oli tällä kertaa kehässä pennut, Pieta fiilisteli turistina mukana. Eikä ollut yhtään hullumpi kehädebyytti 5-kuukautisilla kakaroilla! Veljekset kilpailivat pikkupentuluokassa keskenään Roisto (K. Alluring Arctic) sijoittuen 1:ksi ja saaden KP:n, Uuno (K. Auspicious Vesper) 2. sija. Priskan kanssa samassa luokassa kilpaili kaksi muuta narttupentua, joista toinen oli itse asiassa Pietan siskopuoli. Priskalle 2.sija ilman KP:ta.

Kehäkuvat on ottanut Jari Päivö, kiitos!

Kaiserschnauz's Alluring Arctic "Roisto" PPEK1, KP, VSP-pentu - ROP-pentu Proceller Crown Jewel "Soma"

K. Auspicious Vesper "Uuno" ja Esteri
K. Aurora Waltz "Priska" ja Proceller Crown Jewel
Uuno ja Esteri

Roisto - Roisto, Pieta ja Priska

Mukava päivä, jonka Roiston yllärimenestys kyllä kruunasi. Iso kiitos vielä tätäkin kautta Esteri ja Pinja! Uusia reissuja odotellessa, seuraava onkin jo nurkan takana :) Kiitos myös muulle telttaseurueelle, Satu, Salla ja kumppanit!

Takaisin pohjoista kohti lähdettiin sunnuntaina, autoon pakattiin nyt myös Esteri, Uuno ja Sepponen. Roomster osoittautui nimensä veroiseksi, 6 koiraa, 3 ihmistä ja tavarat päälle. Parin viikon päästä tähän tilaihmeautoon pitäisi tetristellä pari koiraa ja yksi ihminen lisää, luotto on kyllä korkealla. Pitkä oli matka kotiin ja ihan saman vuorokauden puolella ei nukkumaan ehtinyt, tyypillinen näyttelyreissu siis ;)


Reissun paras tuliainenkin pitää esitellä ihan täällä blogin puolella, ihan jo siksi että niiden saaminen lahden toiselta puolelta on ihan oma tarinansa..... Kiitos Mikaela kuriirina toimimisesta ;) Huomaa mitä kauemmin näyttelyitä harrastaa sitä mukavuudenhaluisemmaksi tulee - ja yleensä tämä tarkoittaa sitä, että näyttelyihin roudattavan tavaran määrä kasvaa. Ei enää pysty lähtemään mihinkään ilman telttaa, retkituoleja, trimmilaukkua, mutta sentään tämä uusin hankinta vähentää tavaran määrästä trimmipöydän ja vetokärryt. Tervetuloa "laumaan" uudet näyttelyrattaat! Ihan vielä näitä ei päästä korkkaamaan tositoimissa, sillä huomenna (tänään) lähdetään Jällivaara NORDiin karjalankarhukoira Natsan ja appiukon kanssa. Pystykorvaosaston kanssa riittää ainakin vielä, kunhan muistaa ottaa rekkarit, hihnan ja ehkä myös karstan mukaan, välillä kiva käydä näyttelyreissulla vähän kevyemmällä varustuksella!



Toukokuu tiivistettynä

torstai 31. toukokuuta 2018
Toukokuu meni suorastaan hujahtaen! Blogi on jäänyt vähän heitteille trimmien, siivoilujen ja pihatöiden pakottaessa pois näyttöpäätteen ääreltä, mutta elossa ollaan yhä.


Toukokuussa ei koirarintamalla ole tapahtunut juuri mitään autonvaihtoa lukuun ottamatta. Vuosia hyvin palvellut Toyota lähti kuun alussa ja tilalle tuli Skoda Roomster. Farkusta alkoi tila loppua, koiramäärä kun tuskin on vähenemään päin ja nykyään ei näyttelyreissuillekaan lähdetä pelkät rekkaripaperit kädessä, karsta taskussa ja näyttelyhihna toisessa. Ehdottomasti hienointa tässä autossa on muuntuva takatila: käppänäkoon häkkejä pinoaa pari päällekäin ja tarvittaessa kaikki takapenkit saa otettua irti, jolloin tilaa on lähes tuplasti enemmän.


Skodillacin ensimmäinen pidempi reissu odottaakin ihan nurkan takana, aloitamme kesän näyttelykauden Espoossa kääpiösnautserien erikoisnäyttelyssä. Mikä hienointa, meiltä lähtee kehään koko A-pentue! Iso kiitos omistajille turkkien kunnossapidosta ja ylipäänsä pentujen loistavasta hoidosta. Pieta-emä lähtee myös mukaan, mutta tällä kertaa vain maskotiksi. Pietan turkin kohdalla menikin toisin päin, jalkakarvoihin ei ehtinyt tulla riittävästi pituutta ja runkoturkki taas meni jo yli, mutta tätä se joskus on. Monta näyttelyä on vielä tulossa, joten eiköhän Sintturakin jossain kehässä pyörähdä, kunhan saadaan tärkeät detaljit kuosiin :)
Pietan karvaa lukuun ottamatta koirilla pyyhkii hyvin. Tenholla on ihan kohta 7 vuotta mittarissa, meidän pappa. Hieman ikä näkyy, Tenho on rauhoittunut paljon ja välillä käy vähän "hitaalla", mutta fyysisessä kunnossa ei ole suurempaa moitetta. Yhden hampaan menetimme aikaisemmin tehdyn hammasputsin yhteydessä, mutta tämä oli toisaalta odotettavissa. Viime keväänä ihmettelin sen saamia tärinä-läähätyskohtauksia, joiden takia käytin sen eläinlääkärissäkin. Tänä keväänä kohtausten syy kuitenkin selvisi: katolta tippuvan lumen ääni aiheuttaa Tenhossa ahdistusta. Koiran kannalta tämä on erityisen kurjaa, kun hermot eivät vaan pidä, mutta tärkeintä että syy on nyt tiedossa ja osataan seurata mihin äänialttius on menossa.....
Pieta-Sinttura on pentujen jälkeen selkeästi rotevoitunut ja saanut lihasmassaa, muuten on samanlainen hauska itsensä. Priska vaihtaa tällä hetkellä hampaita ja harjoittelee välillä kehäkäyttäytymistä. Arkitohina on samanlaista kuin emänsä ollessa tuon ikäinen, viipottaa tukka putkella paikasta toiseen vauhtia hidastamatta.

Nyt me vielä hetki nautitaan tästä "lomailusta", jospa kesäkuun puolella olisi enemmän kerrottavaa.


Trimmauspalvelu RohkiSoma

tiistai 15. toukokuuta 2018
http://rohkisoma.net/


Pienen lomailun jälkeen on aika kääriä hihat ja työllistyä taas trimmailujen pariin. Trimmaan kotonamme Sieppijärvellä kaikilla tekniikoilla (nyppiminen, koneajelut, saksiminen). Työtiloista johtuen trimmaukseen ovat tervetulleita alkuun max. 15kg kokoiset koirat, tapauskohtaisesti teen myös isompia kavereita. Toivottavasti saamme loppuvuodesta uuden trimmaustilan käyttöön, jonne ei ole kokorajoitusta ;) Tervetuloa!

Facebookista löytyy uusimmat uutiset mm. ajanvaraustilanteesta.

Yhden aikakauden loppu

tiistai 8. toukokuuta 2018


Olin sunnuntaina pitämässä Torniossa mäyräkoirien kotitrimmauskurssia, jonka tiimoilta Vieno tuli meille viikonloppua viettämään. Olin toivonut, että dynamiikka Vienon ja muiden koirien välillä olisi parantunut pitkän poissaolon jälkeen, mutta vielä mitä.... Perjantaina sen tullessa se vastaanotti riekkuvat käppänät häntää kyllä heilutellen, mutta murinan säestämänä. Trimmaamisen jälkeen se luikahti taas tuttuun paikkaan portaiden alle, jonka jälkeen päätin, että se saa viettää yönsä appivanhemmilla rauhassa muilta koirilta. 

 Vieno ja pikku-Natsa v. 2015

Vienolla on onneksi mennyt nykyisessä kodissaan hyvin, joten sen tulevaisuutta ei tarvitse enempää vatvoa. Samalla olen pohtinut omaa tulevaisuuttani rodun parissa. Joskus tuntui siltä, että meillä tulee varmasti aina olemaan mäyräkoira. Pitkään haaveilin hankkivani seuraavaksi ei-käppänäksi kääpiömäyräkoiran. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että minun polkuni mäyräkoirien omistajana päättyy tähän. Rotu on ihana, mutta mitä enemmän olen eri rotuihin tutustunut ja miettinyt mitä koiralta haluan alan olla varmempi siitä, että tämä ei lopulta ole minulle se ns. oma rotu. Alun perinhän mäykky valikoitui roduksi, kun halusin Tenholle kaverin, mutta edellinen siippa ei halunnut toista kääpiösnautseria. Rotuvaihtoehtoja oli kolme; jackrussel, whippet tai mäyräkoira. Mäyräkoira oli minulle näistä tutuin vietettyäni tuolloin ajoittain aikaa Tappijalan Miss Marplen omistajan Ninnin luona, jossa tutustuin myös tähän Korppuun. Paljon on vettä virrannut Torniojoessa näiden vuosien varrella, jossain kovalevyn kätköissä lienee Korpusta ja Vienosta otettu yhteiskuvakin Oulun näyttelystä. Vieno on ihana koira, ja yhä toivon että asiat olisivat menneet toisin, jotta Vieno olisi voinut asua meillä elämänsä ehtooseen. Kokonaan siitä ei kuitenkaan tarvitse luopua, vaan Vieno tulee vierailemaan meillä säännöllisesti trimmausten merkeissä. Koen, että eri rotuisten koirien omistaminen, sekä ylipäänsä eri rotuihin tutustuminen avartaa näkökulmia. Nyt keskitymme kuitenkin meidän omiin ykkösrotuihimme, eli kääpiösnautsereihin ja suomenpystykorviin. 


Priska 4kk

perjantai 4. toukokuuta 2018
Niin se aika rientää! Pennut ovat jo 4kk vanhoja. Kotipesään jääneelle pikkulikalle tehtiin vähän siistimpää trimmiä, johan se alkaa muistuttaa snautseria :)


Kaikki pentueen pennut ovat tärkeitä, mutta Priska on omalla tavallaan erityinen. Ensimmäisenä maailmaan syntynyt pentu, josta ehdittiin jo huolestua selviääkö se synnytyksestä hengissä, kun jäi synnytysteihin jumiin. Tänään täytyy todeta, että onneksi kaikki sujui lopulta hyvin ja henki on neidillä vahva. Luonnekin on yhtä pirskahteleva kuin kutsumanimensä.

A-poikia

lauantai 14. huhtikuuta 2018
Tähän väliin A-pentueen poikien kuulumisia!

Roiston (K. Alluring Arctic) kuvat ovat pääsiäiseltä, tämä kasvattaja ei vaan niitä ole aiemmin ehtinyt blogiin päivitellä. Roisto on käynyt pentukursilla opettelemassa hyödyllisiä arkielämän taitoja ja kuulema nenäkin toimii - mahdollista Nose Work-uraa ajatellen hyvä niin :)

Kuvat Pinja Savolainen

Uunoa (K. Auspicious Vesper) kävin treffaamassa menneellä viikolla, samalla poikaa hieman siistittiin mm. ajeltavilta alueilta. Uuno on käynyt jo tutustumassa tulevaan harrastusympäristöönsä agilityhalliin, putkeen kuulema sujahti arkailematta moista estettä ihmettelemään :)

Kuva Esteri Ruuska

Tähän asti olen ollut Pietan ensimmäiseen pentueeseen tyytyväinen, ja onneksi niin vaikuttavat olevan poikien omistajatkin uusin perheenjäseniinsä. Kesken kehityksen ovat vielä kaikki ja kehittyvät vielä pitkään, mutta näyttävät kasvavan varsin mukavasti. Tähän pentueeseen tilattiin luonnetta, ja sitä myös saatiin. Kaikilla pennuilla on vilkkautta ja reippaasti kovuutta, nämä eivät hätkähdä ihan pienistä ja hermot näyttää olevan kohdallaan. Terävyyttä jaettaessa luontoäiti lorautti sitä luonteisiin runsaalla kädellä, kakarat ovat aika kipakoita ja sen suhteen eivät ole ihan helpoimmasta päästä - onneksi näillä pikku godzilloilla on myös ihmistä rakastava puoli ja tykkäävät sylittelystä ollen sitä myötä helposti käsiteltävissä. Terävyys aiheuttaa oman haasteensa mm. turkinhoidossa, mutta runsaalla käsittelyllä tämänkin saa hallintaan ja toki ikäkin ja järjen kasvu tekee tehtävänsä. Turkeissa on oma työnsä, pohjavillaa joutuu rapsuttelemaan säännöllisesti - peitinkarvat ovat kuitenkin ilmeisesti kaikilla karkeita (Roiston turkkia pääsen hipelöimään ensi viikolla) ja nypittävissä. Tumma on vielä sisarussarja, mutta värimerkit ovat koko ajan tulossa ja jatkossa nyppimisellä myös "puhdistuvat". Onni on kasvatinomistajat, jotka paneutuvat heti pennun oikeanlaiseen hoitoon ja kouluttamiseen, kiitos Pinja ja Esteri! Minun hommakseni jää lähinnä ihailla etäämpää työn tuloksia :D