Kenny 9kk

perjantai 1. toukokuuta 2020
House Kazak Eiken, kuva Juha Koskenniemi
Minun, Annen ja Sannin kimppaprojekti kasvaa ja miehistyy hienosti! Jos elämä olisi mennyt suunnitelmien mukaan olisimme tämän vappuviikonlopun viettäneet Liettuassa näyttelyissä, mutta koska korona Kenny saikin näyttelytrimmin kotioloja ja kuvaussessiota varten.

Tässä kun on kaikki harrastelut tauolla hamaan tulevaisuuteen ei tänne bloginkaan puolelle ole oikein kerrottavaa. Laumassa on pieni muutos tapahtunut, valitettavasti puudelillinen elämä jäi lyhyeksi laumadynamiikasta johtuen ja villakoira lähti uuteen kotiin. Nämä on taas tilanteita, joita joutuu punnitsemaan monesta eri näkökulmasta ja tekemään yhteisen hyvän eduksi hankaliakin päätöksiä.... Aika näyttää tuleeko koiraharrastus jatkumaan vielä joskus villakoirankin muodossa.
Kotisivut tulee lähitulevaisuudessa päivittymään Wordpress-pohjalle ja blogikin siirtyy sitten sinne.

Pentuesuunnitelmat 2021

tiistai 31. maaliskuuta 2020
Selkeästi tämä korona-epidemia ja siitä johtuva etätyö/mökkievakko/karanteeniaika on pistänyt useamman kasvattajan puhelimet soimaan ja sähköpostin kolahtelemaan pentuekyselyistä. Vaikka kotonaoloaikaa onkin nyt enemmän toivottavasti pentukuumeiset miettivät myös hieman pidemmälle tulevaisuuteen: aikaa pennun hoitoon tulee olla myös sitten, kun tämä tilanne on ohi ja normaali arki kutsuu.

Meillä ei ole tälle vuodelle todennäköisesti pentueita tulossa, vähän nyt katsellaan miten tytöillä on juoksuja, onko aiotut terveystutkimukset ehditty tehdä, miten on urosten laita jne. jne. Juuri tänään keskusteltiin kepon kanssa mitenköhän käy syksyn haukkukokeiden, Kiisalle kun olisi mukava saada ennen pennutusta muutakin kuin linnuttomien maastojen nollia. Samoin tämä tilanne vaikuttaa ainakin silmätutkimuksien tekoon, meillä täällä periferiassahan ei ole vasittuja silmätarkastajia, vaan taitaapa lähin klinikalla silmätarkkeja tekevä olla Oulussa (näillä pohjoisen etäisyyksillä siis n. 300km päässä). Toivottavasti tämä tilanne on jo syksyksi normalisoitunut sen verran, että päästään koirat käyttämään joukkotarkissa jossain vähän lähempänä. Päiväreissu Ouluun 5:n silmätutkittavan koiran kanssa on jo ajatuksen tasolla aika mielenkiintoinen....

Ensi vuodelle on kuitenkin hyvällä tuurilla 3 pentuetta tulossa.


Jos juoksut menee kuten tähän asti todennäköisesti ensimmäinen astutettava on Kiisa talvi 2020/kevät 2021. Käytännön metsästyksestä Kiisalla on jo useamman linnun verran näyttöjä, sen hakutyöskentely on parantunut huimasti viime syksyn kaudella. Kiisa on itsenäinen työskentelijä ja se on melko laajahakuinen, mutta malttaa nykyään pitää ukkoa paremmin silmällä ja ottaa säännöllisesti yhteyttä. Hirvetkin se sinnikkäästi haukkuu, mutta sen kanssa on keskitytty linnustukseen. Silmät on jo kertalleen tutkittu terveiksi 10/2018 eikä sen polvetkaan naksu ja pauku meikäläisen käsiin, hoidetaan kuitenkin silmä- ja polvilausunnot kuntoon ennen astutushommia. Näyttelyistä Kiisalla on Erinomaista ja Erittäin Hyvää sekä pystykorvalle harvinainen luonnetestitulos LTEP 140+++. Linnunhaukkukokeista tullut tähän mennessä 0-tuloksia vähälintuisten maastojen takia, toivottavasti ensi syksynä päästään kokeisiin ja saadaan muitakin numeroita tilastoihin. Kisu on hauska ja hyvähermoinen pystärinarttu, ei mureskele saati pureskele ihmisiä. Ei ole kuitenkaan mikään nössykkä, vaan ruutia löytyy sopivasti.
Kiisan pennuille on jo alustavasti ollut paljon kysyntää, mutta jos nyt joku kokee kaipaavansa rehtiä kotimaista punanuttua mettäkaveriksi kannattaa olla yhteyksissä kepoon koskjuha@gmail.com. Mikäli pentuja syntyy ne lähtevät vain metsästäviin koteihin.


Kiisan pentujen jälkeen on toivottavasti vuorossa kääpiösnautseripentuja. Kuten aina, kaikki riippuu juoksuista, onnistuuko astutukset, syntyykö pentuja jne. Koska meillä ei kuitenkaan ole sanan varsinaisessa tarkoituksessa "kenneliä" ja homma toimii harrastuspohjalta täytyy kaikki pentuekuviot miettiä niin, että meillä ei ole pystäri- ja käpsypentuja limittäin, siinä olisi liikaa sirkusta. Toivottavasti tytöt juoksee yhtä järkevästi kuin tähänkin mennessä ja käpsypentuja voisi olla tiedossa kesälle 2021.
Pietalle pentue olisi sen 3. ja myös viimeinen, Priskalle pentue olisi sen toinen. Molemmat on kattavasti luustokuvattu, silmätutkittu, geenitestattu PRA B:n osalta ja Pieta myös luonnetestattu. Pieta on PRA-B terve ja tarkoitus on se geenitestata vielä MAC:in ja Myotonian osalta, ehkä myös Comma Defectin. Priska on PRA-B kantaja, tarkoittaen sitä, että sille käytettävä sulhaspoika tulee olla tämän osalta terve (ei kantaja). Testi on nyt käytössä oleva Wisdom Healthin testi, mutta mikäli Lohen ryhmän PRA-geenitesti tulee vielä tämän vuoden puolella markkinoille tutkitaan kantajuus myös tällä. Toivottavasti syksympänä saan sen käytettyä myös luonnetestissä, niin on tästäkin jotain mustaa valkoisella.
Molempien likkojen kanssa harrastetaan näyttelyitä ja agilitya, erityisesti Priska on osoittautunut lahjakkaaksi jälkimmäisessä harrastuksessa. Pieta on luonteeltaan tytärtään tasaisempi, mukautuvainen ja varsinainen kainaloinen, ollen silti reipas ja aktiivinen käpsykkä. Priska on toimelias ja reaktiivinen, kova kommentoimaan ja vielä kovempi menemään pää viidentenä jalkana - silti kaikessa tohinassaan hyvin rakastettava sähikäinen.
Mikäli pentuja syntyy potentiaalisimmille pyritään löytämään harrastuskiinnostuneet kodit. Toivottavaa on, että kodeissa ei olla ehdottomia esimerkiksi kerran tai parin näyttelykäynnin suhteen, kodeilta odotetaan myös kiinnostuneisuutta terveystutkimuksia kohtaan, vähintään silmätarkastuksen teettämiseen tulisi sitoutua. Ensisijaisesti mahdollisille pennuille etsitään koteja Lapista/Pohjois-Suomesta. Haluan olla tekemisissä pentujen ja niiden omistajien kanssa myös luovutuksen jälkeen, joten maantieteellisten etäisyyksien takia etsin pennuille koteja täältä Suomen pohjoisemmasta päästä.

Roiston luustokuvaus


Priskan veli Roisto kävi myös luustokuvissa ja nyt oli kaikki osaset myös lausuttu ja lisätty KoiraNetiin.


Roisto on vahvarakenteinen poika, joten jo siltä kantilta on hyvä tietää, että tukiranka on kunnossa. Selästä tuli nollien lisäksi lisätietoja, että "ristiluun etureuna kovera" ja "viimeinen lannenikama lyhyt ja sijaitsee takana". Tyytyväinen saa olla tuloksiin, nolla on kuitenkin aina nolla pienellä lisätiedollakin - ja siksihän näitä kuvataan, tiedon takia.

Roisto on kasvateistani ensimmäinen, joka hyödynsi ns. tutkimusporkkanan, miten nyt kukin haluaa ajatella osallistuiko kasvattaja tutkimuskustannuksiin vai palauttiko rahhoo kasvatinomistajalle. Niin tai näin, iso kiitos Pinjalle aktiivisuudesta! ❤️ 
Nyt on A-pennuista 2/3 luustokuvattu, eiköhän kolmaskin tulla vielä kuvaamaan ihan jo agilityharrastuksen takia. Toivottavasti näitä nähdään tulevaisuudessa lisää. Jälleen kerran totean, että pelkästään kasvattaja ei voi yksinään toimia rodun terveyden eteen ja raahata puolta sukua terveystutkimuksiin, vaan tämä on tiimityötä. Kukin kasvatinomistaja loppupeleissä päättää itse tutkiiko koirastaan vain silmät vai vähän muutakin, vai jättääkö tutkimatta - toivon kuitenkin, että aikanaan kaikki kasvattini olisi edes kerran elämässään silmätutkittu ja osa myös kattavasti luustokuvattu.

Priskan luustokuvaus

tiistai 17. maaliskuuta 2020
Ennen Serbiaan lähtöä käytin Priskan läpivalaistavana, siltä tutkittiin kauttaaltaan luusto niiltä osin kuin rodulle on mahdollista saada lausunto. Emänsä tulokset tulivat aikoinaan priimana takaisin, mutta tokihan se jännitti mitä tyttärestä sanotaan Kennelliiton taholta.

Lonkka- ja kyynärlausunnot tulivat heti kuvaamisen jälkeisenä päivänä ja selkälausunto reissun päällä ollessa. Nyt voi taas huokaista helpotuksesta ja jatkaa suunnitelmia sekä agilityn harrastamista.


Tulokset ovat tosiaan parhaat mahdolliset ja näin ollen Priska on kaikilta lausuttavilta luuston osa-alueilta terve.

Tässä yhteydessä pitää nostaa esille se seikka, että meillä ei rodussa luustoja kuvata mitenkään runsaasti ja kokonaisuudessaan tietoa kääpiösnautsereiden luustojen terveydestä on vähän. Omassa kasvatustyössäni olen lähtenyt koiria kuvaamaan tiedonkartuttamisen vuoksi ja tilanteen ollessa tämä, ei luustokuvaukset ole se ensimmäinen asia, joiden pohjalta teen jalostuspäätökset. Olisi hienoa, jos näiden pohjalta voisi tehdä selektiivistä valintaa yhdistelmiä pohtiessa, mutta niin kauan kuin kuvausprosentti populaatioon nähden on näin alhainen luustokuvaukset ovat vain yksi pieni osa-alue pentuesuunnitelmia ajatellen. Mielestäni tältä pohjalta on myös kaksinaismoralistista jättää oireettomia, muun kuin 0-tuloksen saaneita koiria pois jalostuskäytöstä, koska tälläkin hetkellä suurin osa meillä tehdyistä yhdistelmistä on luustokuvaamattomista vanhemmista.

Jälleen kerran toivoisin, että pennunostajat miettisivät mikä on se oma panos minkä voivat antaa rodun terveyden eteen. Ei auta penätä kasvattajia tutkimaan koiria, vaan jos halutaan joskus olla siinä tilanteessa, että voidaan miettiä pentujen vanhempia luuston terveyden pohjalta silloin pitäisi saada huomattavasti isommalla otannalla tietoa koirien terveydestä - ei pelkästään jalostuskoirista, vaan myös niiden jälkeläisistä, sisaruksista, isovanhemmista jnejne.
Priskan luustokuvaus kustansi yhteensä n. 300e, sisältäen kuvaamisen eläinlääkärillä sekä Kennelliiton lähetteen ja lausuntomaksun. Omia kasvattejani kannustan myös tutkimuksiin kustantamalla osan tutkimuskuluista, kasvattieni omistajat saavat valita käyttävätkö tämän silmätutkimukseen (summa korvaa tämän 100%) vai luustokuvaukseen (korvaus n. 1/3 kuvaamisen hinnasta). Priskan veli Roisto onkin lähipäivinä menossa kuvattavaksi, saadaan lisää mielenkiintoista tietoa A-pentueen terveydestä. 

Kenny

lauantai 14. maaliskuuta 2020

Kuukausien odotus on päättynyt ja pääsimme vihdoin hakemaan uuden laumanjäsenen kotiin. Tervetuloa Suomeen Kenny! Virallisesti Kenny on House Kazak Eiken ja on kotoisin Serbiasta. Omistamme Kennyn yhdessä Anne ja Sanni Oikarisen (kennel Juliuksen) kanssa. 

Teimme äitini kanssa lyhyen lomamatkan Serbian pääkaupunkiin Belgradiin, yhden päivän vietimme Kennyn hakureissulla kasvattajansa luona.

Äitini ja Kennyn isä Vuk (vas) / Kennyn kasvattaja Jelena

Kenny Belgradissa

Tähän mennessä Kenny on osoittautunut olevansa todella mukautuvainen kaveri, se on ollut varsinaisessa luonnetestissä koko matkansa ajan. Matkustimme eilen melkein vuorokauden ympäri, klo 4 aamulla lähdimme lentokentälle ja kotimatkalle, äitini luona Torniossa olimme n. klo 22 taksi-, lento- ja junamatkan jälkeen. Ainoastaan lentokoneen noustessa Kennyä hermostutti, muuten se on matkustellut kuin vanhakin tekijä. Tänään iltapäivällä oltiin vihdoin kotona Sieppijärvellä, tutustumisen jälkeen se solahti porukkaan kuin olisi ollut meillä jo pidempään. Ei hassumpi pentu! Ikää Kennyllä on 7,5kk, koiran tuontisäännöt Serbiasta ovat tiukemmat kuin EU-alueen sisäpuolella vaatien mm. rabiesvasta-ainemäärityksen.

Meidän ollessa Belgradissa oli kotimaan koronavirustilanne muuttunut hälyttävästi. Hieman jännitti päästäänkö Suomeen takaisin, koska Serbia alkoi juuri torstaina rajoittaa epidemia-alueilta matkustavien maahanpääsyä. Lentokone ei ollut läheskään täynnä matkustajia, Suomen päässä Finavian kentällä oli hiljaista erityisesti siinä osassa kenttää mihin saavuimme. Myös junassa porukka väheni ja vaunu hiljeni sitä mukaa mitä pohjoisemmas edettiin. Serbia ei onneksi meidän siellä ollessa ollut varsinainen riskimaa viruksen osalta, mutta seuraavat pari viikkoa ollaan hiljaiseloa, vältetään ylimääräistä kanssakäymistä ihmisten kanssa jne. Toivoa sopii, että Kennyn lisäksi mukana ei tullut muita, epämiellyttävämpiä tuliaisia. Pienyrittäjälle varsinainen paskanakki, etenkin kun nyt olisi normaalisti trimmaamon sesonkiaika, mutta minkäs teet, koira oli saatava haettua ja aikaisemmin sitä ei olisi voinut tehdä - näköjään ei olisi myöskään voinut jättää hakua yhtään myöhempään. Koronavirustilanne on luonnollisesti vaikuttanut myös meidän harrastussuunnitelmiin: viikonlopun palkintotuomarikurssi, jolle olin ilmoittautunut on peruttu, ensi viikon villakoirien trimmausseminaarin jouduin perumaan osaltani, samoin kevään näyttelyreissut Baltiassa ja kotimaassa on pitänyt haudata. Tyhjentynyttä kalenteria selatessa tuli pohdittua kuinka iso merkitys näyttelyillä on minulle, erityisesti Baltian reissut ovat olleet mukavia pieniä pakomatkoja arjesta ja kaikesta raskaudesta huolimatta käyneet myös lomareissuista. Nyt täytyy kehitellä useaksi viikonlopuksi muuta tekemistä, ehkä innostun komeroiden raivaamisesta.... Sikäli harmittaa, kun pieni haave Sherin viimeisestä junnusertistä ja sitä myötä Latvian junnumuotovalioudesta näyttää haihtuvan tuhkana tuuleen, mutta tämä on nyt vaan nieltävä. Toivottavasti tilanne alkaa tasoittua ja kesempänä saadaan myös tätä junioriosastoa tuotua kehiin.

Lopuksi muutama kuva reissulta. Belgrad ei nähtävyyksien puolesta ole yhtä isosti esillä kuin jotkut muut historialliset kaupungit, kuten vaikka Rooma, mutta nähtävää oli riittävästi, paikalliset olivat todella ystävällisiä ja osasivat erinomaisesti englantia, paikallinen ruoka oli myös hyvää ja hintataso huokea - mitä nyt paikalliset palveluntarjoajat osasivat kyllä nyhtää länsimaalaisilta kunnon hinnan. Olimme kyllä kaukaa viisaita, kun vuokrasimme Kennyn hakureissulle kuskin autoineen emmekä lähteneet itse autoilemaan, täällä on nimittäin yhä käytössä tietullit ja paikallinen liikennekulttuuri etenkin kaupungin keskustassa oli jännittävä. Kuskin vuokraus päiväksi kustansi n. 120e, mikä ei ollut lainkaan paha hinta omien hermojen säästämisestä.

 Pyhän Savan katedraali

 Kalemegdan
Ravintola Palilula, perinteistä serbialaista ruokaa

Pennut uusissa kodeissa

maanantai 3. helmikuuta 2020
C1-pennut ovat kukin pakanneet pentureppunsa ja muuttaneet omiin koteihin.


Kaiserschnauz's Cream 'N' Candy Canes 

"Rokka" eli nykyään Kosti muutti Rovaniemelle vanhemman käppänäherran kaveriksi. 


Kaiserschnauz's Starry Howly Night 

"Susi", nykyinen Sisu muutti Ouluun lapsiperheen arkea vauhdittamaan. 


Kaiserschnauz's Pawprints In Snow 

Ruuti asuu nykyään Keminmaassa vanhemman käppänärouvan kaverina, melkein B-pentueen Milan (K. Bedtime Story) naapurissa. 


Kaiserschnauz's Gift Full Of Wonders 

"Lilli", nykyään Mila asuu myös Meri-Lapissa Kemissä, Lillillä on täytettävinä perheen edesmenneen käppänän isot tassunjäljet. 


Kaiserschnauz's Secret Under Mistletoe 

Mona muutti Kuusamoon kampaamo- ja koulukoiraksi, myös käppänäkokeneeseen perheeseen. 

Kasvattajana oli taas helppo luovuttaa pennut omiin koteihinsa, kun jokainen pentu oli odotettu perheenjäsen.

Mainitaan nyt vielä täälläkin, että pennut rekisteröitiin omasta tahdostani EJ-rekisteriin. Pentueen olisi voinut rekisteröidä "yhden kämmin kortilla" normaaliin FI-rekisteriin, mutta vaikka Priskalla olisi ollut silmätutkimuslausunto voimassa oletettuna astumisajankohtana en koe moraalisesti oikeaksi rekisteröidä FI-rekisteiin pentuja, joiden isä on terveyden ja hermorakenteen takia pois jalostuskäytöstä. Aika näyttää miten geenilotossa on käynyt, mutta lähtökohdista huolimatta tässä pentueessa on paljon hyvääkin. Rakenteellisesti koko porukka on tasaisen vahva ja erityisesti luonnepuoli oli iloinen yllätys, näistä tulee toivottavasti loistavia seura- ja harrastelukavereita perheilleen. EJ-rekisteröintihän ei käytännössä muuten eroa FI-rekisteröinnistä kuin estämällä koirien jalostuskäytön. Asia on omistajien tiedossa ja näille pennuille etsittiinkin vastuullisia koteja, joilla ei ole kasvatussuunnitelmia. Kasvattajana kuitenkin toivon, että kasvateistani on aikanaan muutakin dataa kuin pelkkä nimi KoiraNetissä, joten perheiden kanssa on puhuttu, että mahdollisesti tulevaisuudessa pentuja voisi ainakin kerran pyöräyttää näyttelykehässä hakemassa laatuarvostelun - ovathan nämä kaikesta huolimatta Priskan jälkelöisnäyttöä. Lisäksi kuten aikaisempien pentujen myyntisopimuksiin, myös näiden pentujen sopimuksiin on kirjattu toive silmätutkimuksessa tai luustokuvauksessa käyttämisestä niiden ollessa 2-3v ikäisiä. 

Tupa on hiljentynyt pikkutassuista ja tälle vuodelle meillä ei enempää pentueita ole ajatuksissa. Mahdollisesti ensi vuodelle 2021 pentueita on useampi, alkuvuodelle suomenpystykorvia ja myöhemmin, toivottavasti kesällä tai syksyllä kääpiösnautsereita. 

Priskasta ja Pietasta on lähetetty PRA B-näytteet kohti Amerikkaa Wisdom Healthille, sieltä toivottavasti kuukauden sisään kuullaan mikä näiden geneettinen status on sairauden suhteen. Priska käy helmi-maaliskuussa kokovartaloröntgenissä ja siitä taas aletaan suunnitella... 

Pennut 4vko

maanantai 6. tammikuuta 2020
Pennut täyttivät viikko sitten 3vko ja ne saivat ensimmäisen pentutrimmin. Niiden korvat, posket, kaula ja peräpeili ajeltiin ja tassut sekä silmien väliset karvat siistittiin. Näin ne pääsevät jo ennen luovutusta totuttelemaan trimmaukseen ja käsittelyyn. Näin nuorina ne eivät vielä vastustele trimmauskonetta ja antavat tehdä siistimisen nätisti, mutta on tärkeää jatkaa käsittelytoimenpiteitä myös uusissa kodeissa pennun kotiutumisen jälkeen. Pennut siistitään täällä kotipesässä 2-3 kertaa ennen luovutusta, pohjavillaa kokeillaan poistaa ja myös turkkeja nyppiä. Tuleville perheille ohjeistan ensimmäisen nyppimällä tehtävän siistimistrimmin olevan, kun pentu on n. 4kk ikäinen ja varsinainen kokonyppiminen viimeistään 6-7kk iässä. Ei siis niin, että trimmaajalle lähtöä pantataan kunnes pentu on puolivuotias karvakasa, vaan mitä aikaisemmin ja säännöllisemmin turkkeja hoidetaan sen parempi aina pennulle. Pentupakkauksissa uusiin koteihin pennun mukana lähtee aina metallikampa, karsta ja pohjavillaveitsi sekä rotujärjestön turkinhoito-opas, jotta turkinhoitoa pääsee aloittamaan heti kotona. 


Koko käpsykomppania lähtee tulevana keskiviikkona eläinlääkärin vastaanotolle. Pennuille laitetaan mikrosirut ja otetaan poskisolunäytteet polveutumismääritystä varten, tämä sama otetaan myös Tenholta. Lisäksi Pietalta ja Priskalta otetaan samalla keikalla näytteet PRA B-geenitestiä varten. Kun aina puhutaan kuinka kasvattajat vaan rahastavat pentujen myynnillä, niin tästä on kyllä roopeankkailut kaukana, en ole edes halunnut laskea montako satasen seteliä tähän eläinlääkärikäyntiin saa varata 😉 olisi mielenkiintoista joskus avata tätä kasvatuksen kulupuolta täällä blogissa, vaan kuulemma kasvattajat ei saa kulujakaan laskeskella, kun tämänhän pitäisi olla vain kiva harrastus. Todettakoon siis, että plusmiinusnollassa yleensä mennään ainakin täällä meikäläisen tasolla, ja jos jotain jää viivan alle se menee hyvinkin suoraan takaisin koiriin tai kasvatukseen. Ehkä sillä rahalla rahoitetaan jonkun koiran luustokuvaukset, geenitestit, haetaan uutta jalostusmateriaalia kotimaata kauempaa, ilmoitetaan kasvatustyön aikaansaannoksia näyttelyihin tai pantataan seuraavia astutusmaksuja varten....

Tulevia omistajia on käynyt pentuja katsomassa menneellä viikolla. Olin vähän yllättynyt kuinka paljon kyselyitä pentujen tiimoilta tuli ottaen huomioon Tenhon sairaudet. Se on toki kaikkien pentua etsivien ymmärrettävä, että olipa rotu tai yhdistelmä millainen tahansa sairausriskejä on aina olemassa. Pentujen luonteenpiirteet kehittyvät mukavasti, koko sakki on vilkkaita ja sosiaalisia käppänänalkuja. Ei auta kuin toivoa, että elämä kohtelee pentuja hyvin, hermot eivät reistaile ja terveys pysyisi mahdollisimman pitkään hyvänä.

Tämän vuoden ensimmäidet näyttelyilmoittautumiset on tehty. Tulevana viikonloppuna olen Kajaanissa seuraamassa kasvattien kehäilyjä, tästä se näyttelykausi taas alkaa.... Aina loppuvuodesta kisakalenteria kootessa mietin, että jospa ensi vuonna vähän levättäisiin, vaan hyvinpä noita näyttelyitä (tällä hetkellä 22....) on kertynyt.... Vuonna 2012 näyttelyharrastusta aloitellessani sinä vuonna käydyt 9 kisaa tuntuivat kovin paljolta 😁