6-viikkoisten passikuvat

tiistai 9. heinäkuuta 2019
 Raipe
 Kiira-Kyllikki
 Mila
 Kaapo
 Kevin
 Mörkö


Beekkoset 5,5vko

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019
Aika rientää! Vastahan näiden silmät avautuivat, ja kohta lähtevät jo kotipesästä... 

Minulta on kysytty miten pennuista voi luopua ja eikö niitä tule ikävä. Totta kai pentujen luovutus liikuttaa, vähän surettaakin. Mielenrauhan tuovat kuitenkin uusia perheenjäseniä odottavat mukavat perheet, joiden kanssa on tavattu etukäteen kerran tai useammin. Pennuille pyrin löytämään kodit, joilla on mielenkiintoa pitää kasvattajaan yhteyttä luovutuksen jälkeenkin - kasvattajana taas toivon voivani olla sellainen tuki ja turva, jonka puoleen on helppo kääntyä ongelmatilanteissa, toki muutenkin ihan jo kuulumisten muodossa.

Nyt näyttäisi ilahduttavasti siltä, että kaikille pennuille on kodit löytyneet pohjoisesta, yhtä lukuun ottamatta poppoo jää Lapin lääniin asustamaan. Vielä joutuvat uudet omistajat pentujaan vartomaan pari viikkoa, lähtöluvan saavat vasta kun ollaan eläinlääkärin paikkeilla käyty ja mittarissa on ikää 8 viikkoa. Kauaa ei meillä hiljaisuutta kuitenkaan kestä pentujen lähdön jälkeen - tosin, Priska pitää joka tapauksessa huolen, että ääntä ei talosta puutu....

Kevin ja Kaapo

Mila ja Kaapo
Mörkö
Mila
Raipe

Kiira-Kyllikki

Kiira-Kyllikki

Mila

Kaapo

Raipe

Kevin

Kaapo
Mörkö
Kevin ja Raipe

Pennut 4vko

lauantai 22. kesäkuuta 2019
Pennut ovat ehtineet 4-viikon ikään. Jalat ovat alkaneet kantaa ja pennut ovat laajentaneet reviiriä pentuaitauksesta tupakeittiöön sekä pihalle. Sääskiä ja mäkäräisiä on tänä vuonna hirvittävästi, joten ulkoilusta nautitaan lyhyitä hetkiä kerrallaan.
Priska on ottanut isosiskon roolin haltuunsa ja nauttii pentujen leikittämisestä. Välillä täytyy toppuutella, kun Priska tuntuu unohtavan kokoeron ja tönii pentuja kumoon kuonollaan tai tekee liian vauhdikkaita hypähdyksiä. Muuten se on todella nätisti nuorempien sisarustensa kanssa, makailee selällään ja antaa pentujen kävellä päällään - tälläkin hetkellä se rellottaa selällään puruluuta pureskellen yhden pennun kiipeillessä sen mahan päällä. Pennutkaan eivät onneksi vähästä säikähdä, vaan murahtelevat ja haastavat Priskaa leikkiin tassuilla huitoen. Pieta ei ole pitänyt pahana Priskan ja pentujen leikkimistä, päin vastoin tuntuu vain olevan tyytyväinen, kun joku muu vetää huomion itseensä eivätkä pennut roiku jatkuvasti nisillä kiinni.

Roiston (K. Alluring Arctic) omistaja Pinja kävi perjantaina kylässä ja auttoi trimmaamaan sekä kuvaamaan pennut. Seisotuskuvien otto on näin nuorilla vielä haastavaa, mutta ihan kivat passikuvat saatiin.



Pennuista Kaapo, Raipe ja Kiira-Kyllikki ovat kirkasmerkkisimmät, Kevinin ja Milan merkit ovat keskikirkkaat ja Mörkö nimensä mukaisesti on pentueen tummin. Tällä hetkellä näyttää lupaavasti siltä, että neljällä pennulla on todella sileät turkit, mikä siis tarkoittaa karkeaa ja todennäköisesti myös helppohoitoista karvaa. Vielä kun häntänsä pitäisivät suorina alkaisi olla perusasiat kunnossa.

Yksi urospentu on mahdollisesti vapaana. Tässä tapauksessa toivon kodin löytyvän Lapin alueelta, mitä lähempää sen parempi. Kodilta toivoisin kiinnostusta koiran kanssa harrastamiseen, mutta huomioin myös hyvät ns. kotikoirakodit, joilla on kiinnostusta tehdä kasvattajan kanssa yhteistyötä, esimerkiksi koiran näyttelyissä käyttämisen suhteen. 


A-pentueen Uuno (K. Auspicious Vesper) kävi pyörähtämässä kotinäyttelyssä Rovaniemi KV:ssa ruotsalaisen Anna Lena Angerian kehässä. Tuloksena NUK-ERI1 hyvällä arvostelulla! Seuraavaksi meidän joukkiota voi tavata Oulussa.



Pappakoira Tenho täytti viikko sitten 8-vuotta, ollen nykyään virallisesti veteraani. Tenhon vointi on pysynyt hyvänä, se on pirteä ja leikkisä. Uusimmassa kontrollikokeessa oli enää pari arvoa punaisella.


Maksan vajaatoiminta siis on yhä olemassa, mutta se on hallinnassa. Tenhon hoitona on kotiruokavalio sekä Samylin-ravintolisävalmiste.
Viikko sitten Tenhoa trimmatessa tein päätöksen ajella sen turkki tästä lähtien. Vanhemmiten trimmaaminen on Tenhon mielestä ollut selkeästi aina vaan ikävämpää, vaikka turkki onkin rullattava ja nypittävää täten kerralla vähemmän. Nytkin aloin turkkia nyppiä, mutta koiran kiemurrellessa aloin punnita vaihtoehtoja ja lopulta päätin, että pappa jää nyt totaalieläkkeelle emmekä enää edes yritä lähteä valloittamaan veteraanikehiä. Ei ollut helppo päätös, kun viimeiset 3 vuotta olen ylläpitänyt turkkia nyppien toiveena viedä Tenho vielä joskus vetskuihin.... Maksan vajaatoiminta ja sen hoitona oleva kotiruokavalio kuitenkin vaikuttaa siihen, että Tenholle on hankala saada enää kunnon lihasmassaa pysymään yllä. Sen lisäksi sen suun terveys on sillä tolalla, että sille joutuisi hakemaan hammastodistuksen ja silti se voitaisiin hylätä kehässä puuttuvien hampaiden takia. Nyt kun maksa on kuitenkin paremmalla tolalla ja anestesia turvallisempaa varasin Tenholle uuden ajan hammashuoltoon Rovaniemelle, sekin auttaa maksan hyvinvointia kun suu on hoidettu kuntoon. Näyttelykehissä pyörimiseen keskitytään nuoremman sukupolven kanssa.

Lopuksi vielä muutaman kuva pentujen ulkoiluhetkestä.


Pennut 2vko

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

 Pennuilla on nyt ikää 2 viikkoa. Tasaisesti kasvavat ja silmät ovat kaikilla avautuneet.

Vauhdikas viikonloppu

torstai 30. toukokuuta 2019
Meillä on ollut tapahtumia toisensa perään, vasta tänään sain aikaiseksi kirjoittaa niistä täällä bloginkin puolella.

Viime viikonloppu oli tarkoitus viettää säpäkällä näyttelyturneella välillä Sodankylä - Tromssa. Monta kertaa olin kalenterista laskenut päivät ja aina sama luku, Pietalla vuorokausia 57-58. Kyydin olin kuitenkin reissukavereille luvannut ja koirat ilmoitettu, joten kotona kepo-parka sai viime hetken ohjeistuksen "jos nyt alkaa synnytys" ennen matkaan lähtöä. En odottanut synnytystä tapahtuvaksi ennen maanantaita, mutta näistähän ei ikinä tiedä...

Lauantaiaamuna starttasimme reissukavereiden Marin ja Hilman sekä australianterrieri Tillin kanssa kohti Luostoa, olikohan kello vielä kuuttakaan. Parin vuoden takaisesta oppineena jätettiin pikkutiet rauhaan ja ajettiin valtateitä pitkin, sujuikin joutuisammin kun oli paremmin kartalla missä mennään. Luntakaan ei tipahdellut tällä kertaa, vaikka keli ei muuten kovin lämmin ollutkaan.

Aikataulutoiveesta huolimatta australianterrierit ja kääpiösnautserit olivat hyvin eri aikaan, joten leirin pystytyksen jälkeen kotiuduttiin näyttelypaikalle... Ja odotettiin. Tilli kävi kehässä ensin, onneksi tuomari oli nopea ja ajoittain jopa edellä aikataulua. Priskan karva ei tällä hetkellä ole parhaimmillaan, kevään kiireisinä päivinä tunnit loppuivat päivistä kesken ja omien koirien turkin laitolle ei juuri ollut aikaa - ja tällaisen rodun kanssahan se kostautuu, jos karvaa ei ole ehtinyt rullata 8-10 viikkoa sitten.

Käppänöitä oli harmillisen vähän: musta-hopeita paikalla 3 ja kaikki narttuja, pippureita 1 ja valkoisia 2 - mustia pyöreä 0. Näin ryhmiksessä, nykyään alkaa KV-näyttelyissä musta-hopeita olla niin kehän täydeltä, että välillä mietin pitäisikö ottaa joku muunkin värinen kehäkaveri, vielä en ole kuitenkaan pystynyt työstämään ajatusta sen pidemmälle (kepo kiittää).

Oli iloinen yllätys, kun karvasta ei noottia tullut ja värimerkeistäkin vain maininta kuinka voisivat olla kirkkaammat - Priskalle kotiinviemisinä ensimmäinen ROP ja toinen SERT!


Sodankylä RN 25.5., tuomari Hans Almgren
JUK-ERI1, SA, PN1, SERT, ROP

Kieltämättä tuntuu hyvältä, nyt on ensimmäinen kasvatti sertiä vaille Suomen muotovalio!

Matkalla kohti välipysäkkiä Muoniota anoppilasta tuli viestiä, että Pietan lämpö on alle 37 astetta. Kun kokemusta on, että synnytykseen ei tuosta ole enää kovin pitkä matka oli tehtävä päätös mihin suuntaan reissu jatkuu - onneksi oltiin vielä lähimaastossa menossa, joten kotimatka ei ollut pitkä ja Muoniosta kyytiin hypänneeltä kolmannelta reissukaverilta sain autonkin lainaan. Tällä kertaa jäi siis käsivarren maisemat ihastelematta ja Norja valloittamatta, katsotaan loppuvuodesta onko intoa lähteä Harstadiin vai kokeillaanko uutta reissua vasta ensi vuonna. Sodankylän tulos lämmitti niin mieltä, että reittimuutos ei edes harmittanut - tärkeämpää on olla Pietan tukena synnytyksessä ja saada pennut turvallisesti maailmaan.

Kotona oli rauhallista, Pieta oli itsekseen mennyt pentuaitaukseen lepäämään. Lämpö sahasi 37 asteen molemmin puolin, joten vietin yön Pietan kanssa siskonpedissä pentuaitauksessa. Pieta välillä petaili ja läähätteli, ruoka maistui pieninä annoksina. Vasta iltapäivän puolella alkoi tapahtua.


Pennut syntyivät sunnuntaina ja viimeinen maanantain vastaisena yönä. Synnytys oli pitkä ja vaati veronsa koiralta ja kätilöltä, viimeistä pentua maailmaan auttaessa silmiä kirveli väsymyksestä...

Klo 16.29 tumma uros 229g (vihreä)
Klo 17.05 vaaleamerkkinen viirurintainen uros 196g (sininen)
Klo 18.26 vaaleatassuinen viirurintainen narttu 227g (oranssi)
Klo 19.09 vaaleamerkkinen uros 216g, haukkoi hetken henkeä mutta ei virkistynyt (kuollut)
Klo 20.50 tumma uros 214g (keltainen)
Klo 22.44 vaaleamerkkinen narttu 212g (pinkki)
Klo 00.50 vaaleamerkkinen uros, pieni tähti rinnassa 216g (punainen)

Näin iso pentue oli todella yllätys, vaikka olihan Pieta muhkean kokoinen. Ultrassa sikiöitä oli arvion mukaan 5, ja viidennen pennun synnyttyä ajattelin, että tottapa se oli tässä. Oli yllätys, kun 1,5h tämän jälkeen saatiin vähän jälkitoimituksena kaivattu toinen narttupentu, ja sen jälkeen oli vielä isompi yllätys viimeinen urospentu. Suurin osa pennuista syntyi perätilassa, ja ensimmäistä sekä viimeistä avitin vetämällä - muut tulivat varsin nätisti itsekseen. Viimeisen pennun kohdalla oletin sen jo menehtyneen synnytyskanavaan, sen kalvo puhkesi jo ensimmäisten työntöjen aikana ja pennun ulossaaminen oli työn takana, Pieta oli jo niin väsynyt ja supistuksia tuli harvemmin. Otettiin vähän lisäpontta portaista ja pihamaalta, tukevasti kiinni pennun jaloista mistä saatiin hyvä ote ja vihdoin puolen tunnin äherryksen jälkeen saatiin pentu ulos - hieman heikkona, mutta hönkä alkoi heti kulkea ja oli saman tien nisällä. On ne sitkeitä, vaikka pieniä ja vieä varsin avuttomia ovatkin.

Pentue on todella tasainen painoiltaan, ja nyt 3vrk iässä kaikilla on painot yli 300g. Pieta hoitaa pentuja antaumuksella, ruoka- ja juomatarjoilu hoidetaan pentulaatikkoon ja sieltä se poistuu ainoastaan ulos tarpeille - lenkille olisi tosin mieli tehnyt, kun kuuli hihnojen kilinän ja oli salamana eteisessä.
Tässä pentueessa näyn myös vihdoin saaneeni haluamiani vaaleita värimerkkejä, nyt on nokisten mu-hojen kierre tässä tallissa katkaistu ;) Aika näyttää täyttyvätkö muut yhdistelmälle asetetut toiveet ja tavoitteet. Tämäkään yhdistelmä ei ole hetkellisen aivopierun tulos, vaan pitkään pohdittu vanhempien ominaisuuksia vertailemalla ja sukutaulua analysoimalla. Jokaisessa yhdistelmässä on omat hyvät ja huonot puolensa, ja vaikka paperilla ajatus näyttäisi kuinka hyvältä vasta pentujen kasvettua näkee kantoiko ajatus käytännössä vai mentiinkö metsään. Mielelläni kysyn myös minua kokeneempien ja näkeneempien apua riskejä miettiessäni, Pietan ja Hugon sukutauluja ja ominaisuuksia on yhdessä analysoitu niin Pietan kasvattajan Satun kuin Hugon kasvattajan Sannin kanssa. Lopputulos näistä keskusteluista on tässä, ajan saatossa näkee oliko meidän kristallipallot kuinka kiillotettuja.


Pentueen synnyttelyn aikaan Suomen jääkiekkojoukkue pelasi finaaliottelua Kanadaa vastaan. Pennut saivat työnimensä uuden maailmanmestarijoukkueen jäsenten ja parin muun kaukalossa mainetta niittäneen mukaan. Aakkosjärjestyksessä pentue on B-pentue, tällä kertaa pentujen virallisia nimiä inspiroivat B-kirjaimella alkavien laulujen (biisien) nimet. Pitkä nimilista on valmiina, katsotaan myöhemmin kuka saa kantaakseen minkäkin nimen.


Alkuvuodesta meillä ihmeteltiin rodun kohonneita keisarinleikkauslukuja ja mietittiin missä on vika. Nyt pari synnytystä hoitaneena, en yhtään ihmettele näin verkkaisella tahdilla, jos synnytyksen kestäessä alkaa puntit tutista ja etenkin kaltaisestani keltanokasta alkaa tuntua siltä, että parempi hoitaa homma loppuun leikkaussalissa. Myös ensimmäisen pennun jäädessä jumiin (kuten meillä on käynyt molemmilla kerroilla) ja kun kokemusta ei juurikaan ole, tuntuuhan se turvallisemmalta lähteä eläinlääkäriin pentua irrottelemaan. Iso kiitos siitä, että minulla on tukenani kokeneita ja luotettavia mentoreita, jotka tsemppaavat ja tukevat etänäkin - onneksi tämä nykyaika älypuhelimineen mahdollistaa myös se, että voi vaikka ottaa videonpätkää tapahtumien kulusta ja näyttää konkreettisesti missä ollaan menossa. Ihan kaikille aloitteleville kasvattajille, tai vaikka vaan narttunsa kerran pennuttaville, suosittelen todella lämpimästi etsimään itsellenne tukihenkilön, joka jakaa samat kasvatukselliset ajatukset ja pystyy neuvomaan kriittisissäkin tilanteissa. Älkää jääkö yksin, ja se mitä on itse tullut opittua parista kerrasta, älkää hoppuilko. Kiitos taas Satulle ja Sannille hyvistä neuvoista ja tsempeistä, Sanni etäkätilöi viimeistä pentua ihan loppuun asti, kun täällä meinasi jo puhti olla vähissä. Olette korvaamattomia! Kiitos myös teille muille kanssaeläjille! Kiitos myös tätä kautta appivanhemmilleni Pietan ja Tenhon hoidosta!

Nyt vain odotellaan pentujen kasvua, kriittisimmät ensipäivät alkavat olla ohi ja kaikki ovat tiukasti elämänlangoissaan kiinni. Seuraava virstanpylväs on syntymäpainon tuplaantuminen - johon ei enää pitkä matka olekaan -, ja sitten aletaan odotella silmien avautumista.

Tällä hetkellä näyttää lupaavasti siltä, että pennuille on alustavasti kodit odottamassa.

50vrk

lauantai 18. toukokuuta 2019

Tiineyden viimeiset päivät alkaa olla käsillä, tänään mittarissa 50vrk ensimmäisestä astutuksesta. Pieta on pirteä, vaan kyllähän iso maha haittaa jo askelta ja pidemmistä lenkeistä on hetkeksi luovuttu. Huomenna laitetaan pentuaitaus valmiiksi ja aletaan mittailla lämpöjä. Ennen kuun viimeistä viikkoa en kuitenkaan odota mitään tapahtuvaksi.