Kesäkuun

lauantai 24. kesäkuuta 2017
Kesäkuu on jo yli puolen välin, huh! Kiirettä on pitänyt ja reissattu on kirjaimellisesti Suomen päästä päähän - ja pari reissua on vielä edessä tämän kuun puolella, heinäkuusta puhumattakaan.

Pari viikkoa sitten oli odotettu etelä-Suomen reissu kääpiösnautsereiden pääerikoisnäyttelyn muodossa. Ajelimme Pietan kanssa torstai-iltana äitini luo Tornioon yöksi, josta matka jatkui seuraavana aamuna Kajaanin Annen ja Sannin luo. Kajaanissa hypättiin Annen ja Sannin kyydille, matka taittui porukalla mukavasti etelään asti ja majapaikkaamme keskelle Vihdin kaunista maaseutua.


Lauantaiaamu käynnistyi 8:n koiran pesulla ja föönaamisella, mutta silti aamu oli melko kiireetön ja oltiin hyvissä ajoin näyttelypaikalla.
Musta-hopeita oli ilmoitettu 54, joten meni tovi jos toinenkin ennen kuin päästiin Pietan kanssa kehään. Sää alkoi olla aika paahtava, mutta ehkä kuitenkin se aurinko kuin viime vuonna ollut vesisade...
Musta-hopeat arvosteli saksalainen rodun erikoistuomari Peter Schön. Erkkariin lähdettiin nimen omaan kuulemaan erikoistuomarin näkemys, menestys oli ajatuksissa toissijalla. Vaan ei meillä mennyt huonostikaan, meidän sileiden ERI:en putki katkesi vihdoin!

Pietan kuva Sari Möller, kiitos!

NUK-ERI2, SA


Seitsemän nartun NUO-luokassa Pieta sijoittui toiseksi saaden SA:n. Paras narttu-kehässä ei sijoituttu, mutta olen Pietan tulokseen enemmän kuin tyytyväinen! Kannatti lähteä täältä peninkulmien takaa kauas etelään.


Illalla majapaikassa syötiin Leenan tuomaa ihanaa kiinalaista ruokaa ja oltiin ja rentouduttiin. Sunnuntaiaamuna lähdettiin ajamaan takaisin pohjoiseen. Kajaanista kotiinpäin taas sattui ja tapahtui, tämä Murphyn laki alkaa jo käydä tutuksi.... Navigattori eksytti  kuoppaiselle pikkutielle matkalla kohti Oulua, bensavalo paloi, puhelimesta akkukin miltei lopussa - tyypillistä tuuria. Päädyttiin lopulta johonkin pieneen kylään, josta ei ensin meinattu saada autoon bensaa, mutta kiitos ystävällisten paikallisten auto saatiin lopulta tankattua ja päästiin jatkamaan matkaa Tupokselle, josta taas saatiin autolaturi. Kotona oltiin klo 2 yöllä, mutta pääasia että päästiin perille.
Kiitos Anne, Sanni ja Leena mukavasta viikonlopusta! Oli myös mukava nähdä pitkästä aikaa eteläisen pään käppänähmisiä, täältä pohjoisesta kun on kuitenkin niin pitkä matka joka suuntaan ja rodun harrastajia on aika vähän.


Seuraavana viikonloppuna otettiinkin suunnaksi Suomen toinen pää ja Norja. Perjantaina pakattiin Pieta, Vieno ja Natsa autoon ja auton keula kohti pohjoista. Sen verran monta kertaa on reitti jo ajettu, että navigaattoria ei edes tarvittu. Norjan puolella ajoimme Tromssasta 25km pohjoiseen sijaitsevalle Skittenelv Campingille, josta meillä oli pikku mökki varattu viikonlopulle. Näiden Tromssa KV:n aikaisten majoitusten kanssa saakin olla aikaisin liikkeellä. Aloin tehdä majoitusvarausta omasta mielestäni ajoissa tammikuussa, mutta niinhän siinä taas kävi, että myöhässä oltiin ja esimerkiksi ihan näyttelypaikan vieressä olevasta Tromsö Campingista ei ollut muita kuin koirattomia luxus-mökkejä vapaana. 


Viime reissusta viisastuneena (la-iltana Rovaniemen näyttelystä suoraan Norjaan, jossa yö ja seuraavana aamuna muutaman tunnin unien jälkeen paahdettiin 60km päästä näyttelypaikalle....kokemus tämäkin) lauantaina vaan oltiin ja nautittiin maisemista ja yleisestä tekemisenpuutteesta. Sunnuntaina lähdettiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle, vaan onneksi tänä vuonna järjestelyt mm. parkkipaikkojen osalta olivat toimivat ja auto saatiin ohjatusti parkkiin - toissavuonna paikoitustila oli loppunut heti aamusta ja auto kurvattiin sinne minne se saatiin mahtumaan kävelymatkan päähän näyttelypaikasta. Teltta oltiin käyty pystyttämässä jo edellisiltana, ja vaikka kepo tätä telttaostosta kummastelikin, niin sepä maksoi itsensä takaisin jo tällä reissulla. Puolen päivän jälkeen vettä nimittäin viskoi kuin Esterin siitä kuuluisasta.....

Kolmen koiran kanssa liikkeellä ollessa ilmeni ongelma, kun aikataulutoiveeni ei ollut mennyt läpi eikä sitä oltu edes huomattu järjestäjien puolesta, ja kaiken lisäksi kaikki rodut menivät aikataulun mukaan päällekäin. Onneksi kanssaharrastajat eivät jättäneet pulaan, Pieta oli Maritan osaavissa käsissä käppänäkehällä ja Vieno Marikan (kennel Tigertan's) luotsattavana mäykkykehällä. Kiitos avusta! Minä sain keskittyä Natsan esittämiseen. Kehäkuvia meillä ei tältä reissulta ole kuin Vienosta, mutta tulokset puhukoon puolestaan.


Suvenkehrän Stuffe "Natsa" KÄK-ERI1, SA, PU1, SERT, CACIB, ROP
Proceller Waltz With Kaiser "Pieta" NUK-ERI1, SA
Evening's Unni "Vieno" AVK-ERI1

Karhukoiria oli ilmoitettu 2, Natsan lisäksi NUO-luokan narttu. Natsa sai reissulta kaiken sen mitä lähdettiin hakemaankin, eli sertin ja cacibin ollen myös ROP! Karhukoirakehältä ehdin parahiksi käppänäkehälle, jossa nartut olivat juuri alkaneet ja kerkesin viemään Pietan kehään. Pieta pärjäsi hienosti voittaen luokkansa, PN-kehässä ei enää sijoitusta - sen sijaan Pietan emä "Elli" (P. Quencienta Sky), joka oli tullut pitkän matkan päästä viimeisen cacibin metsästysreissulle sijoittui PN2:ksi saaden cacibin ja myös Norjan sertin, ja valioitui siis C.I.B:iksi ja myös POHJ & NO MVA:ksi. Onnea Minna & Satu!
Vienon kehäsuoritusta en ehtinyt näkemään, mutta mäykkyneiti oli kuulema käyttäytynyt edukseen ja ollut mukava esitettävä. Tuomari oli moittinut liikkeitä puuttuvan temperamentin takia, joten Vienolle tältä reissulta ERI ilman SA:ta.

Natsan kanssa jäätiin kokeilemaan onnea myös ryhmäkehään, mutta se ei mennytkään kuten Strömsössä. Näyttelyiden loppu oli todella huonosti organisoitu, ryhmät alkoivat tunnin myöhässä, kokoomakehien kokoaminen oli todella jähmeää ja hidasta - Suomessa kun on totuttu siihen, että RYP-kehään osallistuvia aletaan koota kun ryhmän rodut on tuomaroitu, mutta täällä odotettiin kaikki mahdolliset kehät valmiiksi..... Tähän lisäksi taukoamaton vesisade, joka oli parhaimmillaan niin rankka, että siellä oli koirat ja esittäjät litskumärkinä. Natsa oli pitkän päivän päätteeksi väsynyt ja ilmaisi hyvin selkeästi, että kehään meno ei kiinnostanut enää pätkääkään - aamulla sillä oli hyvä draivi päällä, kehässä esiintyi edukseen ja motivoitui myös herkuista, mutta kokoomakehässä herkut vain syljeskeltiin pois, koiraa sai nostella jaloilleen ja ylipäänsä koko touhu meni ihan pelleilyksi. Olisi pitänyt jättää leikki kesken jo siinä vaiheessa, kun esiarvostelu meni ihan hölmöilyksi..... Ei sijoitusta meille, ihan ymmärrettävästä syystä. Kotimatkalla tehtiin päätös, että Natsa ei enää osallistu ryhmiin vaikka sinne asti pääsisikin, tässä on jo muutaman kerran käyty sama kaava läpi.... Ei ole mieltä jäädä odottelemaan ryhmiä ja pahoittamaan omaa ja koiran mieltä, jos koiraa ei vaan touhu kiinnosta - parempi jättää välistä ja lähteä hyvissä ajoin kotiin, tässäkin kaikista eniten harmitti, kun kotiinlähtö venyi pitkälle alkuiltaan. Muuten oltiin kyllä reissun tuloksiin tyytyväisiä. Ja mistä sen tietää jos Natsakin joskus aikuistuttuan ja kypsyttyään jaksaisi vielä loppupäivästä, senpä näkee sitten. Kotona oltiinkin taas vasta puolenyön jälkeen, ja aamulla töihin... 

Huomenna reissataan taas, onneksi tällä kertaa kyseessä lähinäyttely Rovaniemellä. Kehään on meidän koplasta menossa Pieta ja Natsa. Natsa metsästää nyt viimeistä Suomen sertiä muotovalioituakseen, ja sitä onkin nyt urakalla ilmoiteltu näyttelyihin, että se serti jostain tulisi ennen koekauden alkua. Katsotaan miten käy! :) Teltta on vielä pakkaamatta ja koirakin vailla viimeistelytrimmiä, onneksi tässä on yö aikaa puuhailla.....

Toukokuu

maanantai 5. kesäkuuta 2017
Kuukausi on taas kulunut blogihiljaisuutta, vaikka täällä ruudun toisella puolella onkin touhotettu enemmän tai vähemmän.

Toukokuun alussa pakkasimme narttulauman autoon urosten jäädessä appivanhemmille hoitoon, ja hurautimme Kannonkoskelle Suomen Pystykorvajärjestön järjestämille suomenpystykorvapäiville. Lauantaina keskityttiin lähinnä luentoihin ja sunnuntaina paikalla järjestettiin pystykorvaurosten jalostustarkistus sekä PEVISA-tarkki. Harmillisesti äitienpäivä oli sekoittanut suunniteltua ohjelmaa ja muutama minua kiinnostava luento jäi tällä kertaa kuulematta, mutta onneksi tilalle oli löydetty vähintään yhtä kiinnostavia luennoitsijoita. Aamulla oli koko osallistujien kesken mielenkiintoinen paneelikeskustelu pystykorvapennun koulutuksesta lintumetsälle, keskustelusta on myöhemmin tulossa yhteenveto SPJ:n lehteen. Iltapäivällä luontokuvaaja Esa Ringom kertoi kuvausreissuistaan ottamiensa kuvien johdatuksella. Tämä jälkeen eläinfysioterapuetti Emmi Aarnio-Metsänen piti todella hyvän luennon koira lihashuollosta. Siinä tuli pohdittavaa niin uusille kuin vanhemmille metsästyskoiraihmisille kuinka koira pitäisi lämmitellä ja erityisesti venytellä työpäivän jälkeen.
Pystykorvapäivien yhteydessä tapasimme myös Kiisan kasvattajat sekä Kiisan emän ja siskon. Olihan sisaruksissa paljon samaa näköä!

Kiisa Hiisu-emän ja Unna-siskon kanssa

Seuraavana viikonloppuna meidän piti olla Ruotsissa Piteåssa näyttelyssä, mutta meidän epäonneksi sinne tuli tuomarimuutos. Karjalankarhukoirille tuli tuomariksi sama herra, jolta Natsa oli saanut kuukausi aiemmin ERI:n ja rokottanut silmien vaaleudesta. Koska tulos oli ennalta-arvattavissa päätettiin jättää lähtemättä. Myös Pieta jäi kehästä pois, vaikka sille tuomarinmuutos olisikin ehkä ollut eduksi. Ehtiipä sitä Ruotsiin myöhemminkin, ja säästyipä pakarat yli 8h autossaistumisreissulta.
Piteån sijaan ajelin lauantaina Rovaniemelle Muurolan ryhmikseen kuvailemaan ja kaupunkiasioita hoitamaan. Muurolaan oli ilmoitettu ensimmäistä kertaa Vienon "pikkupoika" Sulo (E. Quintus), ja ihan silläkin piti päästä näyttelyitä katsomaan. Paljon on pojassa emäänsä, mutta myös isäänsä, ja hyvin oli lapsi kasvanut. Sulo menestyikin näyttelyssä hienosti ollen ROP-pentu!

Evening's Quintus

Sitten olikin vuorossa meidän "kesän" ensimmäinen näyttely, Sodankylä RN. Kyllä siinä aamulla klo 6 autoa startatessa ja hiekkateitä pitkin Sodankylään ajaessa tuli taas mietittyä, että on tämä hullun hommaa... Välillä sateli lunta ja lämpötila huiteli +2 tuntumissa, ihan ei tuntunut eikä näyttänyt toukokuulta.
Näyttelypaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, mutta aamun muka-väljästä aikataulutukseta huolimatta lopulta kiirettä pukkasi. Jämptikehästä käytiin ottamassa vähän vauhtia, välissä kerettiin trimmata yksi koira ja seuraavaksi jo juostiinkin kehään.

Kuvat Josefiina Niska

NUK-ERI1
tuomari Hannele Jokisilta

"Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä nartun pää, jossa oikea pituus. Hyvä ilme. Suuret korvat. Sopivat kulmaukset. Hieman lyhyt rintakehä. Värin tulee puhdistua ja tummentua. Selällä makaava häntä. Liikkuu erinomaisella asenteella, leveästi edestä." 
Koiria sijoittaessa tuomari vielä kommentoi, että erinomainen tulee, mutta SA:ta ei johtuen hännästä ja haluaisi myös värien puhdistuvan.

Taannoin eräässä Facebookin koiraryhmässä oli keskustelua näyttelytulosten julkaisemisesta. Minulle on ollut alusta asti selvää, että meillä ei häpeillä "huonompiakaan" tuloksia, vaan julkaisen kaikki riippumatta siitä, onko tulos ERI vai H. Julkaisen myös koirieni saamat kirjalliset arvostelut, koska pelkkä laatuarvosana ei kerro oikeastaan yhtään mitään. Kukin kiinnostunut voi siis halutessaan lukea mistä arvostelu on kullakin tuomarilla muodostunut. Valitettavasti joillakin ihmisillä on edelleen se käsitys, että näyttelymenestys tai -menestymättömyys määrittelee koko koiran arvon. Tämä on erikoista putkinäköisyyttä ja kertonee myös siitä mihin suuntaan monen rodun jalostuksessa ollaan menossa.

Näyttelyt ovat mukava harrastus, mutta näyttelytulokset eivät kerro koirasta kaikkea. Näyttelytulos on yhden tuomarin mielipide koirastasi, ja vaikka rotumääritelmä on sama tuomareiden mieltymykset voivat olla erilaiset. En tarkoita, että näyttelytulokset olisivat yhtä tyhjän kanssa, toki se aina jotain koiran rakenteesta kertoo, ja totta kai meilläkin iloitaan kun koirat kehissä pärjää. Erityisesti metsästyskoirapuolella, jossa pääsääntöisesti liputetaan koiran käyttöominaisuuksien puolesta koen hyväksi, että koira edes joskus käy rodun tuntevalla tuomarilla, koska näillä koirilla on erityisen tärkeää, että myös koiran rakenne palvelee sen käyttötarkoitusta. Silti se H, T tai ERI ei kerro koirasta kaikkea - on tuomareita, jotka katsovat kokonaisuutta, ja tuomareita, jotka kiinnittävät erityishuomiota detaljeihin. On käynyt niinkin, että koira voittaa edellispäivänä kaiken mahdollisen ja seuraavana päivänä sille rätkäistään H.
Näyttelyissä ei myöskään pääsääntöisesti mitata esim. koiran luonnetta eikä terveyttä. Koiran käsiteltävyyttä kyllä, mutta kehässä esiin tuleva luonne on vain jäävuoren huippu siitä mitä koira todellisuudessa on. 

Siitäkin huolimatta, että meille ei tänä vuonna osuisi kohdalle yhtäkään sertiä me jatkamme Pietan kanssa näyttelyiden koluamista - se ei välttämättä jokaisen tuomarin sydäntä sykähdytä väreillään, korvillaan tai hännällään, mutta minulle se, kuten meidän muutkin koirat ovat aina BIS-voittajia. Seuraava reissu onkin ihan nurkan takana, viikonlopuksi matkaamme nimittäin toiseen päähän Suomea kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyyn Espooseen kuulemaan saksalaisen kasvattajatuomarin mielipiteen Pietasta.