Kehäkuulumiset

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017
Tuoreimmat näyttelykäynnit ovat jääneet raportoimatta, joten tähän hiljaisuuden väliin terveisiä kehistä!

Kuun alussa heitimme mutkan Vaasassa Pietan kanssa. Torniossa loikattiin Minnan ja Marin kyydille ja lähdettiin ajelemaan kohti Pohjanmaata. Kerrankin ei tarvinnut pitää kiirettä ja pysähdyttiin muutaman kerran kaffepussilla ja syömässä. Täällä blogissakin on vinkattava ennen Vaasaa sijaitseva Tesses Cafesta, aivan loistavat ruuat ja miljöökin mitä kodikkain! Aiottiin pysähtyä siellä myös paluumatkalla, mutta moni muukin oli huomannut paikan erinomaisuuden pihalla olleista autoista päätellen, joten toinen käynti jäi nyt toiseen kertaan.
Yövyimme Best Western Hotel Valloniassa, huonekavereinamme Tarja ja pikku-Iiris.Tytöt tulivat varin hyvin toimeen keskenään, Pieta ollen itselleen ominaiseen tapaan vieraskoreampi ja hitaasti lämpenevä.

Aamulla nautittiin hotellin runsas aamupala ja lähdettiin Botniahallille. Edellinen reissu Vaasaan lienee ollut 20 vuotta sitten pikkutyttönä, näyttelyreissuna tämä oli meille ensimmäinen kerta. Näyttelypaikka yllätti positiivisesti tilavuudellaan, mukava oli myös nähdä pitkästä aikaa tuttuja kehän laidalla!


Käppänät tuomaroi Veli-Pekka Kumpumäki. Syyni oli tarkka, mutta arvostelu kattava ja ihan Pietan näköinen.


NUK-ERI2

"Reipas nuori narttu, jolla erittäin hyvät mittasuhteet. Sopiva luusto. Ilmeikäs narttumainen pää. Vielä eturinnaltaan vailla täytteitä. Seisoessaan kaunis ylälinja. Rintakehä saa syvetä ja rotevoitua. Hyvä takaosa, mutta hännän tulisi olla suorempi. Karkea, hyvin trimmattu karvapeite. Huojuu hieman edestä liikkeessä."

Sijoittamisen jälkeen saatiin vielä maininta, että nätti narttu, mutta liikkeessä häntä taittuu liikaa selälle. Sinänsä vähän harmittaa, kun Pieta on kokonaisuutena nätti pakkaus, mutta hännän takia se SA on nyt jäänyt saamatta parissa näyttelyssä.Toki virhe mikä virhe, mutta me ei luovuta toivosta - näyttelykausi on vasta alussa.

Seuraavaksi näyteltiin Pello RN:ssä Natsan kanssa. Natsaa on käytetty alkuvuodesta harvoin kehässä, sillä kun on jo 4 sertiä kasassa eikä se oikeastaan tarvitse mitään ennen 2-vuoden ikää - veisi vaan turhaan sertit niitä ehkä enemmän tarvitsevilta, mikäli palkintopallille pääsisi. Pelloon kuitenkin lähdettiin ihan oman seuran kannatuksen vuoksi.

Natsa on vuodessa miehistynyt ja maailmaa ihmettelevästä karhukoiranuorukaisesta on kasvanut itsetietoinen ja itsevarma uros. Muille koirille se kertoo mielipiteensä louskutusta kuullessaan, mutta itse ei kyllä aloita provosointia.


KÄK-ERI2
tuomari Kurt Nilsson

"Erinomainen pää ja ilme. Hieman vaaleat silmät. Hyvä kaula. Hyvät mittasuhteet. Hyvä rintaosa. Hyvät kulmaukset. Hyvät liikkeet. Hyvä häntä. Hyvä väri." (suomennettu)

Sijoittamisten jälkeen tuomari kävi kertomassa, että silmät ovat liian vaaleat ja se määräsi sijoittumisen. Tämä vuosi on siis aloitettu molempien koirien kanssa sileällä ERI-tilillä, vaan jos kesää kohti mentäessä petrataan ja alkaisi sitä SA:takin tipahdella....

Seuraavat näyttelyt kisataankin Ruotsin puolella, Natsa ja Pieta on molemmat ilmoitettu Piteån KR-näyttelyyn. Natsalle on toiveissa saada Ruotsin serti, vaikka se ei Ruotsiin valioituisikaan kuin "sitten joskus" mikäli sille saadaan Ruotsin KVA-titteli... Olivat valioitumissäännöt länsinaapurissa kiristyneet vuoden alussa. Aloitetaan siitä Suomen käyttövalionarvosta, hirvenhaukkukokeita sille on jo syksylle laitettukin kalenteriin. Pietalle odotan taas mainintaa hännästä ja lämmintä kättä, mutta koska kaksi koiraa menee siinä missä yksikin, niin samahan se on ottaa mukaan ja lähteä kokeilemaan - jos sitä vaikka yllättyisi positiivisesti....

Ennen seuraavia missikisoja on kuitenkin luvassa reissu Keski-Suomeen Kannonkoskelle SPJ:n pystykorvapäiville. Lauantaina on luvassa mielenkiintoiselta vaikuttavia luentoja mm. käyttökoiran ruokinnasta ja pennun koulutuksesta lintukoiraksi, joista tällainen keltanokkakin pystynee oppia ammentamaan. Kiisa lähtee luonnollisesti mukaan ja samalla reissulla tavataan pikku-Kisun kasvattajatkin, niin pääsevät hekin näkemään neidin kehittymistä.

Kiisa 4,5kk

Kiisa on päässyt tutkan kanssa seikkailemaan metsään ja on tähän mennessä tehnyt pätevänoloista hakulenkkiä - koppelonkin on jo itsenäisesti löytänyt. Pikkuhiljaa alkaa siis pohdinnoissa olla josko jo syksyllä lähdetään ensimmäisiin kokeisiin.... Koppelohaukkujen tämänvuotista paikkaa ja ajankohtaa yritin kaivellakin, mutta aika heikolla menestyksellä.
Ollaan käytyä myös tälle vuodelle ensimmäisissä näyttelytreeneissä Pellossa. Rotua asiantuntevilta saatiin kommentteja lupaavasta nartusta, joten jos kehityksessä ei tapahtu mitään maata kaatavaa loppukesästä olisi tarkoitus lähteä Kiisan kanssa näyttelyihin. Saatiin myös kutsu tulla Pelloon viikonloppuna järjestettävän tapahtumaan, jossa on Suomi100-juhlavuoden kunniaksi kotimaisten rotujen esittely - meidät voi siis bongata lauantaina Rohki-Hallilla järjestettävästä perhetapahtumasta!

Muuta porukkaa on siistitty kevätkuntoon, Tenho ja Vieno pääsivät eroon pitkistä karvoista ja ovat taas katseenkestäviä. Vienolle on joku näyttely mietinnässä tälle kesälle, mutta kovin ahkerasti emme taida kehissä kiertää ainakaan Suomen puolella.
Tenhon kanssa käytiin alkuviikosta eläinlääkärin paikkeilla sen saatua omituisia kipukohtauksia, mutta syitä näille ei löytynyt. Mistään epilepsiatyyppisestä ei kuitenkaan ole kyse, vaan todennäköisemmin kyseessä on jotain ruuansulatukseen liittyvää häikkää. Sille aloitettiin kokeeksi närästyslääke Antepsin. Nyt kipuilua ei olekaan ollut ja myös ruokinnan jälkeinen nuoleskelu on vähentynyt, joten ilmeisesti lääke toimii. Samalla käynnillä siltä palpoitiin myös mahan alue sekä eturauhanen, joista ei löytynyt mitään poikkeavaa, ja tutkittiin virtsanäyte (ei kiteitä/kiviä). Ainoa poikkeus löytyi sydänkuuntelussa, jossa havaittiin "mahdollisesti hyvin lievä sivuääni". Tätä tullaan nyt seuraamaan eläinlääkärireissujen yhteydessä, mutta mikäli pumpussa nyt jotain on, se on hyvin hyvin lievää vaikuttamatta koiran elämään eikä aiheuta tällä hetkellä mitään toimenpiteitä. Tenholta tullaan tutkituttamaan sappihappoarvot samalla kun ne katsotaan Pietalta, jos kohtausten aiheuttava voisikin olla siellä.... Toivotaan kuitenkin, että Antepsinin aloittamisen jälkeen näitä ei enää tule.


Tähän loppuun vielä vähän lehtikuvaa. Joulukuisen Helsinki-reissun tiimoilta Natsasta löytyi kuva uusimmasta SPJ:n lehdestä :)


Villa Spitz

torstai 6. huhtikuuta 2017
Kesällä aloitettu koiratalon rakennusurakka on saavuttanut sen vaiheen, että pystykorvaosasto on päässyt muuttamaan uusiin asuintiloihinsa. Kahku haaveili tönöön kotiutumisesta jo ennen kuin lattialaudat oli laitettu paikoilleen, siihen malliin se yritti pyrkiä sisään kiinnilaudatuista kulkuaukoista. Sitä ei tarvinnutkaan houkutella sisätiloihin talon valmistuttua asumiskuntoon, nytkin sen näkee usein makailevan talossa ikkunasta pihaa vahtien.



Talosta löytyy tällä hetkellä sopet kahdelle koiralle, laajennusvaraa on tarvittaessa kolmannenkin koiran asumukselle. Nukkumistasot on sijoitettu kulkuaukkojen yläpuolelle vedon välttämiseksi, lisäksi hurtat pääsevät tiirailemaan maisemia ikkunoista. Kulkuaukoissa on vinkkaa estämässä paksut puuvillakaistaleet, eteis-/tuulikaappiratkaisu on vielä ideoinnissa ja rakennetaan myöhemmin. Onneksi meilläkin on ilmat jo sen verran lauhtuneet, että mikään kiire tällä ei ole. Talossa on myös lämmitys päällä, että senkin puolesta koirilla on oikein mukavat oltavat ilman tuulikaappiakin.
Pientä yksityiskohtien hiomista vielä löytyy, valaisinten asennusta jne., mutta nämä edistyy sitten aikanaan.


Kiisa ja Kahku käyttävät molemmat samaa soppea, vaikka molempiin on kulku ulkohäkistä  eikä häkkiä ole vielä pistetty kahtia. Koirilla on siis myös ruhtinaallisen paljon ulkoilutilaa, ja tilaa on sittenkin reippaasti, kun häkki joskus kesempänä jaetaan.

Pystykorvat tulevat hyvin juttuun toistensa kanssa. Kastroinnin jälkeen Kahku on rauhoittunut selkeästi, välillä se tuntuu pyörittelevän silmiään kakaran säntäilylle ja nuoruudeninnolle.

Kiisa 16vko

Saatiin me jotain minilaumallekin, joskin tässä tapauksessa elämänlaatu koheni pikemminkin talon kaksi- kuin nelijalkaisilla. Meillä on koko talven pyörinyt kuistilla jos jonkinlaista barrikadiviritelmää ehkäisemässä koirien pääsy vapauteen, ne kun kulkevat etupihan pienempään aitaukseen kuistin kautta. Yhtenä iltana sain kuvaviestin ihanasta näystä - portti! On se hienoa, kun on käsistään kätevä mies, joka tylsyyksissään naputtelee kaikenlaisia arjen parantajia :) Kuvassa näkyykin portin takana myrtynyt minikolmikko, tätä estettä ei läpäise edes mäyräkoira....

Maaliskuun menoja

tiistai 4. huhtikuuta 2017
Otsikko juksaa, sillä maaliskuussa ei menty yhtään mihinkään eikä tehty yhtään mitään arjesta poikkeavaa. Työharjoittelu vie käytännössä kaiken valoisan ajan ja kotiin tullessa olen ollut niin rättipoikkiväsynyt, että kaikenlainen koirien kanssa touhuaminen on ollut ihan minimissä. Onneksi mennään koko ajan kesää ja valoa kohti, ja kalenterikin täyttyy jos ei muusta niin edes näyttelyistä, niin virtaa ja aikaa on taas harrastuksillekin.

Kiisasta on kasvamassa toimelias ja lupaava metsästyskoiranalku. Kuvassa sillä on ikää 13vkoa. Kääpiösnautsereihin tottuneena onhan se ihan erilainen, ja toki sen kuuluu ollakin. En vain ole ymmärtänyt kuinka erilainen rotu todellisuudessa on, jopa karjalankarhukoiriin verrattuna...
Suomenpystykorvan rotumääritelmän tulkintaopas kuvaa rodun luonnetta seuraavasti: Suomenpystykorva on luonteeltaan omaperäinen, vain isännälleen ja kotiväelleen uskollinen. Se on peitellysti hyvin älykäs ja kuritus loukkaa sitä ikuisesti. Haukku- ja hälytyskynnys ovat sillä herkät. Mitkään laatusanat sen pirteyden ja eloisuuden korostamiseksi eivät ole ylimitoitettuja. -- Juuri nyt olemme suomenpystykorvn luonteen suhteen sen omaperäisyyden omimmalla alueella, on osattava ymmärtää ja käsitellä sitä oikein. Vasta nyt olen todella huomannut kuinka erikoinen rotu on luonteeltaan. Esimerkiksi hankikoira.fi-sivustolla rotua kuvataan "Vilkas, tarmokas, rohkea ja peräänantamaton. Voi olla vieraita kohtaan hieman pidättyväinen, mutta silti sosiaalinen.", vaan tämä raapaisee vaan pintaa. Kiisa on utelias ja rohkea, omanarvontunteva ja sen "minäminäminäMINÄ"-asenne on potenssin 2500, vähintään. Pienistä se ei hätkähdä, mutta jos sitä lähestyy aikomuksena ottaa siitä kiinni esim. kynnenleikkuun takia koira näkee aikeen metrien päästä ja loikkii saman verran taaksepäin sitä lähestyessä. Kahkun kohdalla luulin, että se on vain käsittelyyn tottumaton, mutta ilmeisesti tämä on jonkun sortin rotuominaisuus, Kiisan kanssa kun käsittelyä on harjoiteltu ja harjoitellaan edelleen. Purutikut ja kaikki muu mahdollinen on sen, jos se jonkin haluaa niin tavarahan riistetään vaikka toisen koiran suusta. Jos toinen koira ei siitä suosiolla luovu, niin sitten alkaa läpitunkeva haukkuminen.... Juha on käynyt sen kanssa metsässä tarpomassa, ja siellä se seikkailee ja tutkii maastoa erittäin itsenäisesti, on kiinnostunut riekkojen kiepeistä, innostuu liikkeelle lähtevistä metsoista jne.


Kynnenleikkuu meillä jo sujuu, tähän mennessä koira on ollut sylissäni ketarat kohti kattoa ja kynnet on napsittu tassu kerrallaan runsaiden kehujen kera. Tänään vähän harjailtiin karstalla pentuhöttyrää pois, harjaaminen oli hirveän kivaa ja etenkin karstan pureminen superkivaa. Hampaiden katsomista on harjoiteltu runsaasti, vaan koska koira tosiaan on hyvin omanarvonsatunteva ja kaikenlainen epäkunnioittava iholle tunkeva lääppiminen on siitä tosi ällöä, niin tämän kanssa tehdään vielä töitä ennen kuin uskaltaudutaan ensimmäisiin näyttelyihin - onneksi sellainen on katsottu vasta heinäkuulle, ehditään vielä monta kertaa neuvotella toimintaohjeista asian suhteen. Millään tavalla arka, epävarma tai aggressiivinen Kiisa ei ole, vaan ihan päinvastoin, egoa on nahan alla parinkin pilvenpiirtäjän verran.

Tenhon, Pietan, Vienon ja Kiisan kanssa käytiin yhtenä aurinkoisena vapaapäivänä ottamassa pitkästä aikaa kuviakin. Hirveän vähän on tälle keväälle koiria tullut kuvailtua...


Natsasta otettiin myös jokunen kuva. Paljon se on miehistynyt! Tasan vuosi sitten sen kanssa oltiin ensimmäisessä virallisessa junnuluokassa näyttelemässä tuloksena SERT & ROP, ja tästä se on selvästi massaantunut ja muutenkin kaikin puolin aikuistunut. Natsan ensimmäinen näyttely tälle vuodelle on Pellon ryhmis, mennään nyt käymään kun on käytännössä kotinäyttely. Muutenkin Natsan kanssa reipastutaan tällä saralla kesää kohti mentäessä, tarkoitus on koluta jokunen lähinäyttely kotimaassa ja myös naapurimaissa.


Pietan ja ystäväni Niinan kanssa tehtiin viime viikonloppuna reissu Ouluun. Lauantaina osallistuimme Juha Kareksen ohjaamalle handler-kurssille. Esittämispuolella meillä ei ilmeisesti hirvittävästi korjattavaa ollut, sen sijaan rakenneluonnolta tuli paljon uusia juttuja, joita ei ollut osannut edes ajatella kuinka taas kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ehdittiin myös lauantai-iltana ja sunnuntaina koluta kauppoja ja löytyihän sieltä tälle kesälle yksi uusi kehämekko. Kiitos Tiina Pietan perään katsomisesta sunnuntaina! Viikonloppuna suuntaamme Pietan kanssa Vaasaan katsomaan, mitä Veli-Pekka Kumpumäki on siitä mieltä.