Pentutarkastus

perjantai 23. helmikuuta 2018

Kolmikko kävi tänään Kolarissa sirutuksessa ja pentutarkastuksessa. Pennuilla on kaikki priimaa; purennat ok, pojilla kivekset oikeilla paikoilla, ei napatyriä näin muutamia asioita mainitakseni. Samalla reissulla niille laitettiin mikrosirut. Pentujen tiedot on tänään laitettu eteenpäin Kennelliittoon, joten kohtapa ne on rekisteröity ja löytyvät myös KoiraNetistä.


Poikien pentupaketit on pakattu muuttoa varten. Uusiin koteihin lähtee Musti&Mirrin pentupaketit (3kg nappulaa, ruokakuppi, köysilelu, märkäruokaa, herkkuja) sekä kylkiäisenä turkinhoitovälineitä (trimmausveitsi, kampa, karsta, pyöreäpäiset sakset, kynsisakset, Magic towel-pyyhe), leluja, metallikuppi, pentupanta, lohiöljypullo, hampaidenhoitosetti, Luonnollinen KAMU-siivoussuihkeen ja shampoon sekä kovaa purtavaa. Kuvasta puuttuu karva-alustat, jotka ovat vielä pentuaitauksessa "hajustumassa" tutuilla sisarusten tuoksuilla :) Pentukansiosta löytyy rotuyhdistyksen pennunhoito- ja turkinhoito-oppaat, esitteitä, lahjakortteja sekä viralliset paperit mm. pentutarkastuksesta. Pennunhoito-ohjeet omistajat ovat saaneet aikaisemmin mukaansa luettavaksi. Rekisteripaperit eivät välttämättä tähän samaan pakettiin ehdi, kun sirutus oli mahdollista vasta tänään ja pojat lähtevät maailmalle jo keskiviikkona, mutta omistajat saavat ne sitten jälkikäteen postitse.


Vähiin käy yhteinen aika, joskin toisaalta on myös mukavaa, kun pojat pääsevät aloittelemaan uutta elämää uusissa kodeissa ja voin keskittyä vain yhden pennun tarpeisiin. Iltaisin töiden jälkeen meinaa hymy vähän hyytyä, kun ennen nukkumaanmenoa haluaisi rauhoittua sohvalle katselemaan telkkaria, ja muutaman metrin päässä pentuaitauksessa kiljuu kurkilauma kurkut suorina vapauden kaipuuta :D  Paljon ne toki myös antavat, niiden leikkimistä on ollut mukava seurata ja mikä olisikaan parempaa terapiaa kuin tuoksutella pennun tuoksuja ja rapsutella pörröturkkeja.


Meillä on ollut hervottoman kylmä, vaikka pakkasasteita on ollut melko maltillisesti. Tenholle odottelen tilaamaani mittojen mukaan tehtyä haalaria, mutta sitä odotellessa silmiin sattui mukava tarjous Hurtta Extreme Warmer-mantteleista. Johan näitä olen ehtinyt kyttäämään vuoden päivät, joten halvan hinnan innoittamana tilasin Tenholle ja Pietalle molemmille omat. Nyt alkaa olla vaatekaappi kunnossa, seuraava hankinta pukinepuolelle on tossut. Jossain vaiheessa täytyy alkaa kasata myös Priskalle omaa garderoobia, mutta nyt kasvaessa neiti saa käyttää emältä perittyjä vaatteita :)

Pennut 7vko ja posekuvat

tiistai 20. helmikuuta 2018
Pennuilla oli tänään kauneudenhoitohetki pidemmän kaavan kautta, kun koko porukka kävi pesulla ja vähän siistittiin turkkeja. Näin nuorille pennuille ei vielä tehdä kovin massiivisia trimmejä, pöydällä ehtii kyllä pönöttää vanhemmallakin iällä. Föönatessa pennuilla oli korvien suojana happy hoodie-tuubit, ettei kovaääninen turbofööni säikäytä pieniä. 

narttu Kaiserschnauz's Aurora Waltz "Priska"
uros Kaiserschnauz's Alluring Arctic "Roisto" 

uros Kaiserschnauz's Auspicious Vesper

Jännityksellä seuraan mitä pennuista kasvaa! Etenkin luonteet ovat kaikilla kovin mieleeni ja paranevat vaan mitä enemmän ikää tulee - näistä vanhemmista toki oli odotettavissakin, että jälkikasvussa on ruutia.

Seuraava etappi on sirutus ja eläinlääkäritarkastus, jossa ei toivottavasti tule mitään yllätyksiä.

6,5-viikkoiset

perjantai 16. helmikuuta 2018
Pennuille tuli ikämittariin taas yksi viikko lisää maanantaina. Huligaanit muistuttavat joka päivä enemmän isoja koiria pentujen ruumiissa. Pennut viettävät mahdollisimman paljon aikaa vapaana tupakeittiössä, joten aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä kuulee äänekästä protestointia niiden halutessa pois pentuaitauksesta. Muutaman kerran olen luullut, että siellä on jollakin isompikin hätä, niin raastavia ääniä näistä söpöliineistä lähtee..... Hampaat ovat alkaneet tulla ja välillä pienet naskalit nippaavat ikävästi siskoa/veljeä korvasta, emää tissistä, muita koiria jaloista ja ihmisiä varpaista. Pieta onkin hyvää vauhtia vieroittamassa pentuja ja ottaa yhä enemmän omaa aikaa. Uusia kokemuksia on pyritty myös tarjoamaan: meillä on käynyt vieraita pentuja rapsuttelemassa, pystykorvia on päästy ihmettelemään (tai pikemminkin pystykorvat ovat päässeet ihmettelemään pentuja, pennut kun eivät juurikaan punaturkkejakaan arastele), ollaan käyty autoajelulla lähikaupassa ja joka päivä käydään useita kertoja ulkoilemassa pihalla. Pakkaset ovat onneksi olleet maltilliset, mutta hyvin pennut jaksavat painia ja juosta muiden koirien perässä pienessä viimassakin. Viimeksi tänään seurasin, kuinka Tenho innosti pentuja leikkimään kanssaan eikä porukkaa meinannut saada sisälle ollenkaan.


Myös turkinhoito on jo osa pentujen elämää. Poskia, kaulaa, korvia ja takamuksia on ajeltu  useamman kerran trimmauskoneella ja saksiakin on hieman näytetty. Turkkien nyppimistä olen aloitellut hiljalleen, jotta poikien uusissa kodeissa on helpompi päästä kiinni turkinhoitoon. Toisin kuin usein kuulee ohjeistettavan ensimmäistä nypintää ei tarvitse odotella 6kk ikään asti, vaan helpommalla pääsee mitä aikaisemmin pystyy nyppimään pentukarvan pois. Näilläkin pennuilla on selkeästi nähtävissä 2 karvakerrosta, ja ensimmäisen kun saa pois alla on toinen tasainen karvakerros kasvamassa. Kun turkkeja alkaa nyppiä jo nyt ei ensimmäinen varsinainen nypintätrimmi ole pennuille shokeeraava ja pitkä kuin nälkävuosi. Myös ulkonäkö pysyy siistimpänä, eikä ole pelkoa, että trimmien jälkeen nahka paistaisi. Aavistuksen tiukassa karva on aikuiskarvaan verrattuna, mutta karstalla kun ensin karstaa karvat erilleen ja nyppii vain todella pieniä tupsuja kerralla karva lähtee nätisti irti. Usein pennut nukkua tursottavat nyppimisen aikana eivätkä edes hoksaa mitä niiden karvoille tapahtuu ;)


Pojilla alkaa olla viime hetket kotipesässä käsissä, kuun vaihteessa pakataan pentureput ja poitsut lähtevät uusiin koteihin. Nopeasti se aika lopulta menee, vastahan ne syntyivät.... Narttupennun tulevaisuuskin on sinetöity, se jää meille kotiin kasvamaan emänsä rinnalle.


Auroran eli "Priskan" kotiinjäämisen lisäksi meillä on laumassa tapahtunut muitakin muutoksia. Ihana mäyräkoiramme Vieno muutti jokunen viikko sitten sille jo pentuajalta tuttujen ihmisten luo. Päätös ei syntynyt hetkessä eikä todellakaan ollut helppo. Vienon muuttoon syynä oli muuttunut laumadynamiikka, se ei enää nauttinut olostaan osana laumaa ja koko sen olemus kertoi ahdistuksesta, mitä muiden koirien läsnäolo sille tuotti. Se on aina ollut resursseista tarkka tyttö, ja vaikka merkkejä syventyvästä resurssien vahtimisesta on ollut nähtävillä jo viikkoja pentujen syntymä ja erityisesti niiden siirtäminen olohuoneeseen pahensi tilannetta. Vieno ei enää ollut meillä onnellinen, mitä sen koko olemus ilmensi sen kulkiessa alakerrassa jäykkänä kuin viritetty jousi muille koirille ja välillä myös ihmisille äksyillen. Monet itkut on itketty eri vaihtoehtoja miettiessä, mutta onneksi Vienolle varmasti paras vaihtoehto löytyi ja se muutti jonkin matkan päähän sille tärkeiden ihmisten luo. Saman tien kun ajoimme tuttuun pihaan ja Vieno pääsi autosta ulos se juoksi innosta ulisten talon ovelle. Koko puolentoista tunnin aikana mitä paikalla olin Vieno ei edes noteerannut minua, ja se oli pitkästä aikaa se iloinen ja pusutteleva mäyräkoira mikä se normaalioloissa on. Verrattuna esimerkiksi naapurissa appivanhempien luona kylästelyyn Vieno ei edes halunnut lähteä mukaani: sen huomatessa minun tehdessä lähtöä se tuli luokseni alistuneen oloisena ja ahdistuksesta täristen. Kun se tajusi, että tällä kertaa en ota sitä matkaan se lähti saman tien luotani häntä huiskien. Tähän mennessä kaikki on kuulostanut menneen hyvin eikä Vienon ahdistuneisuudesta ole ollut jälkeäkään sen saadessa nauttia yksin ihmisten jakamattomasta huomiosta ainoana koirana.


Nämä on varmasti sellaisia asioita, mitä osa koiranomistajista ei pysty käsittämään eikä edes hyväksymään. Varmasti silloin jos kotona on korkeintaan kaksi koiraa tällaista tilannetta harvemmin pääsee edes syntymään, eikä vastaavaa osaisi kuvitella omalle kohdalle. Koirat ovat kuitenkin yksilöitä, ja vaikka koira pohjimmiltaan on laumaeläin kaikille koirille useamman koiran laumassa eläminen ei vain sovi. Meillä jokainen koira on ja asuu sillä mentaliteetilla, että sillä on paikka meillä aina loppuun asti "kehdosta hautaan", mutta aina ei asiat mene kuten on ajateltu. Vaikka sitä itsekkäästi haluaisi pitää jokaisen koiran kotona hamaan loppuun joskus on pakko kaivaa ne silmät omaa napaa tuijottamasta ja ajateltava asiaa muidenkin kannalta. Jos elämä koirien kanssa menee siihen, että käytännössä hiippailet omassa kodissa miettien koko ajan mitä tehdä ja mitä jättää tekemättä, jotta yksi koira ei ahdistuisi ja terrorisoisi käytöksellään koko muuta laumaa ihmisiä myöten on pakko tehdä muutoksia. Vieno on yksi elämäni tärkeimmistä koirista: se on meille kaikille hirvittävän rakas, mutta rakkautta on myös päästää irti silloin kun huomaa, että kiinnipitämisessä ei ole enää kenenkään kannalta järkeä. Koko tämä prosessi on ollut kipeä ja pakottanut kohtaamaan uusia, huonompia puolia koirien omistamisessa. Tärkeintä kuitenkin on, että Vienolla on kaikki hyvin ja myös meidän muulle laumalle on palautunut keskinäinen balanssi. Virallisesti Vieno on vielä ns. koeajalla, mutta toivottavasti kaikki sujuu hyvin jatkossakin ja Vieno on uudessa kodissa jäädäkseen.

Muun lauman kuulumisia sen verran, että Kiisa ja Natsa on ilmoitettu vuoden ensimmäisiin näyttelyihin. Maaliskuussa molempia kutsuu Pystykorvajärjestön pääerikoisnäyttely Rokualla sekä Kiisaa perinteinen Kemijärven ryhmänäyttely. Partaosaston kanssa kehiin palaillaan aikaisintaan kesällä, katsotaan miten mamacita palautuu pentujen hoitamiselta ja lapset kasvaa ja kehittyy. Tänä kesänä olisi toiveissa saada pihaa jollekin mallille, joten ihan hyväkin jos jokainen kesäviikonloppu ei mene ympäri Suomea ajellessa ja kehissä juostessa.
Tenhon kanssa lähdetään nyt viikonloppuna pitkästä aikaa muistelemaan miten kehissä käyttäydytään ja toivottavasti oppimaan myös uusia esittämistaitoja Ilpo Ojalan handler-kurssille. Samalla ressulla täydennetään koirien ruokavarastoa, tavataan ihanaa (ihmis)ystävää perinteisen ravintolapäivällisen merkeissä ja tehdään viimeiset hankinnat pentujen survival kiteihin eli pentupakkauksiin. Pennuilla taas on jännä päivä ensi viikon perjantaina, jolloin niillä on pentutarkastus ja ne saavat samalla mikrosirut. Tämän jälkeen pääsenkin vihdoin laittamaan niiden rekisteröinnin eteenpäin.

Pennut 5 viikkoa

keskiviikko 7. helmikuuta 2018
Karvakakarat kasvaa ja kehittyy, maanantaina mittariin rapsahti 5 viikkoa. Jalat kantavat jo hyvin ja leikit on laajentuneet pentuaitauksesta koko alakertaan. Kovan pakkasen takia (lähemmäs -30 astetta) pennut ovat pysytelleet lähinnä sisätiloissa, mutta vihdoin keli on alkanut lauhtua ja pennut ovat päässeet ihmettelemään ulkomaailmaa.

Tenho-setä kävi kiusaamassa lapsukaisia

Ruokapuolella maitobaarin antimet maistuvat edelleen, mutta pennut syövät yhä enemmän myös kiinteää. Liha näyttelee isoa osaa medän koirien ruokinnassa, joten oli luonnollista lähteä samalle tielle myös pentujen kanssa. Pennut syövät siis raakaa lihaa ja nappulaa, ruokamössön koostumuksesta riippuen lisäksi lohiöljyä ja sinkkiä. Uusissa kodeissa on sitten heppo jatkaa sitä ruokintatyyliä mikä heille parhaiten sopii. Kalkkunaa, broileria, nautaa ja sikaa on jo maisteltu hyvällä ruokahalulla.
Nappulaksi pennuille valikoitui BritCare, koska sitä Pieta ja Tenho ovat normaalisti syöneet ja tästä merkistä löytyi kätevästi vastaava penturaksu. BC tuli meille alun perin nappulaksi Tenhon hiivaherkkyyden takia, sitä syöttäessä parta ja jalkakarvat punoittavat vähemmän - koska Tenholla menisi iäisyys 12kg säkin tuhoamisessa myös Pieta pääsi samoille apajille. Tätä raksua en kuitenkaan syöttäisi pelkästään, vaan minusta se vaatii lihaa kylkeen ajaakseen asiansa. Nappulapainotteisemmalla ruokinnalla valitsisin jonkin lihapitoisemman ruuan.


Pennuista on nyt myös ensimmäiset julkaisukelpoiset sivukuvat. Täytyy sanoa, että tyytyväinen olen siihen mitä näistä Pietan ja Zvanten lapsosista on tähän mennessä kasvanut!

narttu Kaiserschnauz's Aurora Waltz

uros Kaiserschnauz's Alluring Arctic

uros Kaiserschnauz's Auspicious Vesper

Tämä yhdistelmä oli pitkän etsinnän ja pohdinnan tulos, joten jo siksi on mukava todeta, että päänsisäiset visiot ovat konkretisoituneet näissä pennuissa. Sen lisäksi, että halusin pennuille röyhkeän ja vilkkaan rodulle tyypillisen luonteen ja hyvän terveyden halusin myös ulkonäöllisesti tiettyjä asioita. Kaikkea en voi yhdessä pentueessa enkä yhdessä sukupolvessa saada, joten oli keskityttävä siihen minkä haluaisin olevan paremmin seuraavassa polvessa. Tällä pentueella ulkoisilta ominaisuuksilta toiveena oli saada tasapainoista takaosaa, paremmat hännän asennot ja kirkkaammat värimerkit, sekä säilyttää luuston ja rungon vahvuus, eturinnat, pitkät kaulat, pitkät päät ja turkin laatu. Aika näyttää miten hyvin tämä lopulta onnistui, mutta omiin silmiin näissä (vielä toki erittäin keskenkasvuisissa) pennuissa on hyvinkin potentiaalia.

Pentujen tummat merkit ovat saaneet osakseen hieman ihmetystä. Useimmilla musta-hopeilla pennuilla on toki jo tässä iässä (monella jo heti syntyessä) varsin selkeät värimerkit, kun nämä pennut syntyivät lähes mustina. Todennäköisesti tämä värimerkkien tummuus johtuu Pietan sukutaustasta, Pietan isähän on syntynyt kahdesta mustasta kääpiösnautserista. Kyseessä lienee jokin samankaltainen ilmiö, jos musta-hopealla on suvussa valkoisia kääpiösnautsereita: näillä valkoiset merkit ovat usein hyvin laajat ja kirkkaan valkoiset. Mustataustaisten tapauksessa asia lienee siis toisin päin. En kuitenkaan ole huolissani, että pennuista tulisi värivirheellisiä: kaikilla on selkeästi hopeoitumat  jaloissa, peräpeilissä ja poskissa, muutama hassu vaalea haiven on myös näkyvissä silmien päällä ja kirsujen ympärillä. Kyllä ne sieltä tulevat ;) Elävänä esimerkkinä tästä pentujen emä, kuvissa 5vkon ja 8kk iässä. Ja tavoitteitahan pitää aina olla, joten tässä on yksi asia mitä pohdiskella ja työstää jatkossa.


Pentujen luonteisiin olen ollut tähän mennessä erittäin tyytyväinen. Kaikki pennut ovat reippaita, ovat mielellään syliteltävinä ja tulevat juoksujalkaa luokse. Rohkeuttakaan ei puutu, ja painimiset suoritetaan kovien ääniefektien kera ;) Luonteina eivät todennäköisesti ihan sieltä helpoimmasta päästä, mutta onneksi poikien tulevissa kodeissa on koira- ja koulutuskokemusta ennestään.


Tasapuolisuuden nimissä pari kuvaa myös pystykorvista. Ihme homma, että juuri kovimpien pakkasten aikaan aloitetaan villojen vaihto.... Kiisa on myös kovasti yrittänyt sisustaa omaa huonettaan repimällä thermopatjoja ja kuramattoa irti, mutta valitettavasti tämä teinineiti joutuu myötäilemään ainakin vielä minun sisustusvalintojani ;)