A-pennut vuoden ikäisiä

maanantai 31. joulukuuta 2018

Tasan vuosi on kulunut siitä, kun varrottiin Pietan synnytystä ja A-pennut näkivät päivänvalon. Tiiviisti olen pentujen kasvua saanut seurata, ja tähän asti kaikki on sujunut niin hyvin kuin voi toivoa. Koko porukka on pysynyt terveenä, luonteiltaan ovat kaikki reippaita ja hyvin tukevasti omilla jaloillaan seisovia pikkukäppänöitä. Iso kiitos Uunon ja Roiston omistajille kaikesta yhteistyöstä, upeaa työtä olette tehneet poikien kanssa! Saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan, toivottavasti kehitys jatkuu yhtä hyvänä :)

Alla kuvat pennuista 7 viikon ja 11 kuukauden ikäisinä, on ne hieman muuttuneet tässä kuukausien vieriessä.

Priska - Roisto - Uuno

Meidän vuodenvaihde sujui rauhallisesti 6-päisen koiralauman kanssa. Vähän höristeltiin korvia rakettien äänille, muuten torkuttiin ja katseltiin telkkaria. Kun on lapsuudessa elänyt rakettipelkoisten koirien kanssa tätä osaa arvostaa.

Tenhon vointi on kohentunut huimasti, antibioottikuuri loppui tänään. Huomenna on kontrolliverikokeiden ottoa, mutta onneksi näkee jo ulkoisesti, että arvoissa on tapahtunut muutos parempaan. Nyt vaan toivotaan, että selvittiin säikähdyksellä ja Tenholla on vielä edessään monta hyvää vuotta elettävänä.

Kun maksa vaivaa...

lauantai 29. joulukuuta 2018
Messarin jälkeen meillä on ollut huolta ja murhetta, jonka vuoksi en ole tuloksia jaksanut aikaisemmin päivittääkään.

Palasin kotiin maanantaiaamuna. Ihmettelin tiistai-iltana Tenhon oksennettua ruokansa, että mistähän nyt kiikastaa. Pistin kuitenkin tämän suolisto-ongelmien syyksi ja ehkä kuppiin oli kipattu poissaollessani jotain, mitä ei suolisto sulata. Keskiviikkoiltana sama tapahtui, ja torstaiaamuna aloin todella huolestua, kun Tenho oli oksentanut loputkin ruuat. Töistä kotiin tullessa ostin meidän perussetin vatsan hoitoon, broiskujauhista ja riisiä. Olin juuri keittämässä näistä Tenholle iltaruokaa, kun sivusilmällä näin kuinka narttujen riehuessa olohuoneessa jompikumpi tönäisi Tenhon kumoon ja Tenho putosi erikoisesti jalat suorana kyljelleen, eikä päässyt itse ylös. Ensimmäisenä mielessä oli joku aivoperäinen kohtaus mennessäni auttamaan koiraa pystyyn. Konsultoin paria tuttua kasvattajaan asiasta ja jäin seuraamaan tilannetta. Yrittäessäni juottaa Tenhoa lusikalla se sai uudestaan kohtauksen, jossa sillä vain lähti jalat alta ja se lysähti voimattomana maahan pysyen kuitenkin tajuissaan. Soittelin päivystävälle (tottakai nämä tulevat aina illalla ja yleensä vielä pyhiä vasten...) ja sovittiin, että tuon koiran aamulla vastaanotolle. Tenhon tila alkoi kuitenkin pian huonontua, se kompuroi, hengitti raskaasti ja sai vielä yhden kohtauksen, joten lähdimmekin yötä vasten ajamaan päivystävälle Äkäslompoloon n. 60km päähän.
Tilanteen karmeus alkoi selvitä perillä, kun kävin eläinlääkärille oireita läpi. Pyörtyilyn ja oksentelun lisäksi Tenho hengitti raskaasti ja sen virtsa oli huolestuttavan väristä, hyvin tummaa oranssiin vivahtavaa. Eläinlääkäri tutki Tenhoa hetken ja totesi, että sinähän olet koira aivan keltainen, maksa tätä vaivaa. Tuossa vaiheessa muistin pari päivää aikaisemmin Tenhon hampaista ottamani kuvan, jonka ienten keltaisuutta ihmettelin. Luulin tämän olevan vain kameran omituista valotusta... Tarkemmin kun alkoi katsoa Tenho tosiaan oli keltainen, ihossa oli selkeä kellertävä sävy ikeniä ja silmämunia myöten. 

Tenhon hampaista otettu kuva, jossa näkyy ienten keltaisuus

Tenho sai ensiapuna nesteytystä, mutta koska asumme täällä kaukana kaikesta ei verikokeita ollut kannattavaa ottaa, koska ne olisivat jääneet pyhien takia jumiin postiin. Olimme seuraavana päivänä ajamassa Rovaniemen kautta Kemijärvelle pappani hautajaisiin, joten sain ohjeeksi pyrkiä saamaan ajan Rovaniemelle eläinlääkäriasemalle, jossa pystyttiin tutkimaan verinäytteet paikan päällä. Tuossa vaiheessa en voinut olla synkkänä miettimättä lasketaanko ensin pappani lepoon ja pian sen jälkeen myös Tenho... Oli karua tajuta, että saatan todella menettää pappakoiran, joka ei ole vielä edes veteraani-iässä!
Yön nukuin vähän väliä heräillen ja Tenhon hengitystä kuulostellen. Aamulla soitin useamman eläinlääkäriaseman läpi ja vihdoin Rovaniemen kaupungineläinlääkäriltä saimme ajan verikokeisiin. Olen äärimmäisen kiitollinen, että meidät otettiin ulkopaikkakuntalaisina vastaan ja Tenho sai tarvitsemaansa hoitoa, se oli todella huonossa kunnossa enkä tiedä miten pitkään olisi hoitamattomana selvinnyt, kun joulun pyhätkin osuivat kohdalle... Asemalla oli todella kiire akuuttitapausten takia ja annettu vastaanottoaika venyi, mutta olisin tuossa vaiheessa istunut maailman tappiin asti kunhan olisin saanut Tenholle apua. Pissanäytettä kun yritin ottaa Tenho menetti raajojensa hallinnan vaikkei muuta tehnyt kuin seisoi paikoillaan. Maksa ei pystynyt puhdistamaan verta kuona-aineista ja ammoniakin korkea pitoisuus alkoi jo vaikuttaa sen aivoihin. Odotustilassa se kyllä tenhomaiseen tapaansa yritti äykätä muille tilassa olleille koirille.
Tenholta otettiin verinäytteet, jonka lisäksi se sai nesteytystä nahan alle. Kaikkia arvoja ei pystytty analysoimaan ja crp lähti iltapäivän postin mukana ulkopuoliseen labraan analysoitavaksi. Bilirubiini oli niin koholla, että se häiritsi jopa muiden arvojen analysointia, tämä kyseinen aine värjäsi myös virtsan sairaalloisen väriseksi. Kohollaan olevat leukosyytit antoivat sen verran osviittaa, että kyseessä voisi olla tulehdus. Kun vihdoin iltapäivällä pääsimme jatkamaan matkaa kohti Kemijärveä Tenholle oli antibioottia maksan- ja mahdollisen haimatulehduksen hoitoon, pahoinvoinninestolääkettä, Samytolia maksan toimintaa tukemaan sekä Hill's i/d Liver Care-ruokaa. Yöllä Tenhon raskasta hengitystä kuunnellessa ja selkeästi epämukavaa olotilaa seuratessa mietin teinkö oikein - yritänkö vain tekohengittää koiraa takaisin elävien kirjoihin ja pitkitänkö sen kärsimystä? Toipuuko se tästä, missä sillä on vika, onko se parannettavissa? Olisiko ollut armeliainta lopettaa se jo eilen päivystävällä? En ole vuosiin joutunut näiden kysymysten äärelle, ja kipeää teki, kun koira selkeästi kärsi. Olin jossain vaiheessa yötä ihan varma, että löydän sen aamulla herätessäni kuolleena sängyn jalkopäästä, ja papan lisäksi olisi pitänyt luopua Tenhostakin.

Kotiin päästyämme kaivoin klassisen 10-terän esille ja ajelin Tenhon parran lyhyeksi, parin päivän päästä lähtivät toiselta puolelta myös jalkakarvat. Tenhon tämänhetkinen troppiarsenaali on isompi mitä meillä on koko lauma joutunut tähän mennessä lääkkeitä syömään, ja koska Tenho ei itse suostunut syömään saati juomaan kaikki lääkkeet ja nesteet oli pakko juottaa sille spruutalla. Varmaa diagnoosia maksan vajaatoiminnan aiheuttajaan ei saatu eikä tiedossa ole kauanko tätä joudutaan jatkamaan. Siis valmiiksi hankalasti hoidettavien ja pehmeiden koristekarvojen rapsuttelu takuttomiksi ei ole prioriteettilistan kärkipäässä. Parraton käppänä aiheuttaa usein negatiivisia reaktioita rodun harrastajissa, viimeksi Tenhon ollessa lyhyessä parrassa sain oman osani huvittavista ja jopa asiattomista kommenteista. Henkilökohtaisesti minulle on yksi lysti miten koirani parran pituus sopii kenenkin silmään, jos lyhyt parta on koiran hyvinvoinnin etu niin sitten se leikataan lyhyeksi, piste.


Tenhoa on hoidettu viikon ajan ja nyt alkaa näyttää valoisalta. Antibiootit ovat alkaneet tehota ja koira on jo lähes entisensä ainakin käytökseltään. Tiistaina töistä tullessa ihmettelin oliko Tenho itsekseen tullut portaiden alta minua vastaan, häntäänsäkin vähän heilutteli ja ruokakin hieman maistui, ensimmäistä kertaa sitten lauantaiaamun. Fyysisesti se on ihan kamalassa kunnossa, lihakseton ja niin laiha, että selkäranka näkyy... Ruokinta on kuitenkin voitu aloittaa hyvin varovasti, pitkän syömättömyyden jälkeen suolistolla menee hetki totutellessa kiinteään ruokaan. Ruokana menee vielä i/d-ruoka, vaan toivottavasti tämä oli nyt tulehdusperäinen vajaatoiminta ja päästään lähiaikoina palaamaan jollekin normaalille sapuskalle, tämä sapuska kun koiraparkaa närästää ja onpa alkaneet taas suupielet värjäytyä runsaan viljapitoisuuden takia.... Antibiootteja jatketaan vielä viikon ajan ja ensi viikolla käydään kontrollissa otattamassa taas liuta verikokeita.


Tenhon jäädessä näyttelyeläkkeelle kolmisen vuotta sitten ajatus oli tuoda se takaisin kehiin veteraani-iässä. Tätä silmällä pitäen sen turkkia on yhä nypitty ja saatu se rullattavaksi ja olin myös saanut jalkakarvat parempaan kuntoon ja karkeuteen. Tenhon oli tarkoitus tehdä comeback kehiin 2019 kesällä sen täytettyä kesäkuussa 8 vuotta. Nyt eletään kuitenkin päivä kerrallaan ja toivotaan, että pappakoira tästä toipuu ennalleen, terveys menee kehäkäyntien edelle. Tenholla piti myös olla kattava suunhuoltokäynti Rovaniemellä tammikuun alussa, mutta koska vajaalla toimivalla maksalla ei nukuttaminenkaan onnistu joudutaan hampaat hoitamaan kuntoon myöhemmin.

Koiramessut 2018

Näyttelykausi päättyi perinteisesti Helsingissä pidetyillä Koiramessuilla Helsinki Winner- ja Voittaja-näyttelyihin. Meiltä oli ilmoitettu viikonlopun kemuihin kaikki A-pennut, Priska ja Uuno lauantaille ja Roisto sunnuntaille. Molempina päivinä oli paljon junnuja kehissä molemmissa sukupuolissa, joten ei lähdetty henkseleitä läpsytellen kilpailemaan titteleistä. Minulle henkilökohtaisesti oli tärkeämpää saada junnuja esille, sen verran kivannäköistä sakkia kuitenkin ovat ettei näitä tarvitse häpeillä esittää. Kirkasmerkkisten kavereiden keskellä junnut näyttivät normaalia nokisemmilta ja osittain värimerkeistä laatuarvostelut jäivätkin kiinni, mutta kokonaisuudessaan hyvin meni!

Lauantai, Helsinki Winner
tuomari Birgit Bischoff (FinnSG-tuomari)

K. Auspicious Vesper "Uuno" JUN-EH

K. Aurora Waltz "Priska" JUN-ERI 

Sunnuntai, Voittaja
tuomari Mervi Raisaari (FinnSG-tuomari) 

K. Alluring Arctic "Roisto" JUN-EH

Tältä vuodelta on näyttelyt näytelty. Kiitos menneen vuoden reissukavereille, kehänlaitaseuralaisille ja muille kanssaharrastajille! Erityiskiitokset Pinja ja Esteri poikien tuomisesta esille! Nyt on tauko paikallaan, saavat junnut kasvaa ja ihmiset valmistautua ensi vuoteen istuakseen taas satoja kilometrejä auton penkeillä. Aikomus kyllä olisi näytemöidä ensi vuonna vähemmän ja kotoilla enemmän, mutta jahka tässä kevät levätään saattaahan se mieli muuttua.

Kuulumisia

sunnuntai 2. joulukuuta 2018
Marraskuu on menty hiljaiseloa, mutta täällä ollaan yhä!

Marraskuun alussa tein reissun Sastamalaan kääpiösnautsereiden jalostuspäivän merkeissä yhtenä tapahtuman järjestäjän roolissa. Päivän luentoaiheina oli monipuolinen kattaus terveys- ja jalostusasiaa, saimme kattavat tietopaketit maksashunteista, selkäsairauksista mm. välimuotoinen lanne-ristinikama sekä jalostuksen perusteista. Vähän jännitti miten päivä lähtee sujumaan, mutta hyvin saatiin tapahtuma vietyä läpi ja seuraavana päivänä jatkettiin jalostustarkastuksella. Se vasta olikin mielenkiintoista, kun ulkomuototuomarin johdolla pääsi tunnustelemaan koiria ja esittämään myös kysymyksiä rakenteen eri osien vikutuksesta koiran ulkomuotoon ja liikkeisiin. Taas vähän viisaampana, ja sen verran hyvä draivi jäi päälle päivästä, että toivottavasti saadaan vastaavia tapahtumia järjestettyä jatkossakin!

Tyttöjen kanssa on jatkettu agilitytreeneissä, ja sanoisinko, että varsin pätevät agiparrat onkin käteen osuneet! Erityisesti Priska herättää ihastusta oma-aloitteellisuudellaan, kaikki menee. Putki? OK! Kepit? Selvä homma! Keinu? Ei ongelmaa! Puomi? Täältä tullaan! Pieta ottaa asiat aavistuksen maltillisemmin, mutta vain aavistuksen. Se tosin tuntuu lukevan ohjaajaansa vähän paremmin, toisin kun tyttärensä, jolla on ihan omat radat usein mielessä. Ohjaajalla taas on niin paljon tekemistä oman kroppansa hallitsemisessa, että hetki menee ennen kuin oikeat moovit on otettu haltuun. Videomatskua en ole treeneistä saanut kuvattua, mutta eiköhän sitäkin tule jossain vaiheessa.

Priska ja Pieta kävivät toistamiseen hierojalla, mehän mielellään tällaista palvelua käytetään kun sellainen on saatu lähistölle. Marjatassu-Kirsi hieroi plikat taas vetreiksi, ja siitä parin päivän päästä lähdettiinkin Suvin ja Sannin kanssa kohti Viron Narvaa. Omasta poppoosta mukana olivat Priska ja veljensä Uuno. Baltian reissu täältä pohjoisen metsistä ovat pitkiä ja raskaita, mutta hyvässä seurassa ja reissumielellä on aina mukava lähteä katsastamaan uusia maisemia. Tuloksellisestikin mukava viikonloppu, juniorit avasivat serti-tilinsä!


Uuno (K. Auspicious Vesper) JUK-ERI1, SA, jun-SERT, ROP-jun, PU3
Priska (K. Aurora Waltz) JUK-ERI1, SA, jun-SERT, VSP-jun, PN3
tuomari Oksana Vertinska (FinnSieger-tuomari)

Sunnuntaina molemmille EH ruotsalaiselta Eva Liljeqvist Borgilta, hänkin FinnSG-tuomari. Hänelle molemmat juniorit, nyt juuri 11-kuukauden ikäiset olivat kesken kehityksen, muuten hyvät arvostelut molemmille. Tästä on hyvä jatkaa kohti Messaria!

Pystykorvat ovat päässeet metsään ja Kiisalle on tälle syksylle saatu 2 metsoa. Yhä on turhan kauas irtoava ja etäisyyttä ottaa kuin hirvikoira, mutta ainakin haukku raikaa ja saalista on tullut. 

Koiriin liittyen, meillä on nyt uudet trimmitilat, vasitusti tähän käyttöön suunnitellut! Tästä suurin kiitos menee miehelleni, joka tilat on pitkälti omin käsin rakentanut, jotta saadaan työhommat asiallisempiin oloihin ja karvat pois meidän kylppäristä ;) Alkavalla viikolla on tulossa Ikea-reissu ja onpa sitä tavaraa tilattu ympäri nettiä, mutta tilat ovat jo tällä viikolla käyttökunnossa. Palvelen Sieppijärvellä kaikenrotuisia kotikoiria ja myös tietyn rotuisia näyttelykoiria turkinhoitoasioissa, lisätietoja löytää kotisivuilta: http://rohkisoma.net/


Pentukyselyitä on jokunen tullut, ja nyt kun kotisivut ovat yhä rempan alla päivitän uusimpia pentuesuunnitelmia tänne. Meillä on seuraava pentue toiveissa loppukesälle/alkusyksylle 2019 Pietalle. Sulhoherra meillä on mietitty ja omistajansa kanssa ajatuksia yhdistelmästä vaihdettu yksimielisessä hengessä. Koska astutukseen on vielä aikaa yhdistelmän julkaisen vasta onnistuneen astutuksen jälkeen. Mikäli Pietan pentue kiinnostaa annan lisätietoja yhdistelmästä mielelläni sähköpostitse nathalie.karakko@gmail.com .
Pietan A-pennut ovat tällä hetkellä 11-kuukauden ikäisiä ja niiden kasvu ja henkinen kehitys on ollut mukava seurattavaa. Suunnitelmissa oleva pentue on Pietan toinen ja mahdollisesti myös viimeinen. Yhdistelmä on minulle kovin mieleinen ja toiveissa on rodunomaista liioittelematonta rakennetta, tasapainoista ja itsevarmaa käppänän luonnetta sekä rehellisesti karkeaa helppohoitoista karvaa. Terveys on tottakai myös tärkeä tekijä. Vanhempien silmät on PEVISA-tutkittu, Pieta tämän lisäksi laajasti luustokuvattu ja tullaan myös DNA-testaamaan MAC:in (Mycobacterium Avium Complex) osalta ennen astutusta.

Kuluneen vuoden aikana olen miettinyt paljon rooliani kasvattajana, ja myös koiraharrastuksen ja koirien asemaa elämässäni. Meillä koirat ovat ensisijaisesti perheenjäseniä, eivät pennutuskoneita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pentueita syntyy harvakseltaan, tarkoin harkituista yhdistelmistä, harkittuina ajankohtina - kasvattaminen ei ole minulle koiraharrastuksessa pääasia, vaikka tärkeässä osassa onkin. Haluan aikaansaada laadukkaita pentueita, koen tämän onnistuvan kasvatustoiminnan ollessa pienimuotoista. Kasvattamisessakin on ongelmansa ja kipukohtansa, enkä halua altistaa koiriani tarpeettoman paljon kantoajan ja synnytyksen riskeille. Yhdistelmissä minulle on tärkeää sairausriskien minimoiminen ja geenipoolin ylläpitäminen mahdollisimman laajana. Toki kun olemme luonnon ja sattuman kanssa tekemisissä ikinä ei voi tietää miten geenilotossa käy ja saako pentu kuitenkin ne huonot geenit, jotka jossain kohtaa johtavat sairasteluun - parhaani pyrin kuitenkin tekemään, että näin ei kävisi. Pidän pennutuksissa mieluummin pidemmät välit, jotta narttu ehtii toipua edellisen tiineyden rasituksista. Pennuille taas pyrin antamaan mahdollisimman hyvän alun elämälle: niitä käsitellään heti ensimmäisistä päivistä lähtien, totutetaan hoitotoimenpiteisiin, ruokitaan laadukkaalla monipuolisella ruualla (jo emän kantoajasta lähtien), aletaan opettaa sisäsiisteyden alkeita, sosialistaa ja tutustuttaa arjen eri ääniin ja toimiin. Ennen kaikkea niille pyritään etsimään parhaat mahdolliset kodit. Välttämättä ei tarvitse olla innostunut esimerkiksi näyttelyharrastuksesta, vaikkakin harrastavat kodit ovat minulle kasvattajana eduksi. Esimerkiksi jalostusuroksia on hankala löytää kotisohvilta, vaan jotta meillä aikaansaadaan uusia käppänäsukupolvia pitää olla erilaisia, erisukuisia uroksia, jotka myös ovat nähtävissä, esimerkiksi siellä näyttelykehässä. Jalostuskoiranhan ei tarvitse olla kovin menestynyt tai ravata näyttelyissä joka viikonloppu, näyttelytuloksilla ei aina ole yhteyttä uroksen jalostusominaisuuksien kanssa. Myyn pentuja myös ihan ns. kotikoiriksi, mutta toivon, että mikäli näen koirassa potentiaalia esimerkiksi näyttelykehiin omistajia tämä harrastus kiinnostaisi edes sen verran, että antaisivat koiransa kerran tai pari lainaan kehässä pyöräytettäväksi. Pennut myyn ensisijaisesti pohjois-Suomen alueelle, jotta voin taata omistajille avun mm. turkinhoidossa.

Terveystuloksia

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Kuten missä tahansa rodussa, myös kääpiösnautsereilla on joukko sairauksia, joiden tiedetään olevan perinnöllisiä. Rodun PEVISAan (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) on kirjattu pentujen rekisteröintivaatimuksena vanhempien silmätutkimus. Kääpiösnautsereilla esiintyy perinnöllisinä silmäsairauksina mm. kaihia (samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan, kaihityypistä riippuen voi johtaa sokeutumiseen), PRA:ta (etenevä verkkokalvon surkastuma, johtaa koiran sokeutumiseen), RD:tä (retinal dysplasia, verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö, muodosta riippuen voi johtaa sokeutumiseen), PHTVL/PHPV:aa (sikiöaikainen verisuoniverkosto linssin ja silmäpohjan välillä ei surkastu normaalisti syntymän jälkeen, voi johtaa sokeutumiseen). Tällä hetkellä rodulle ei ole näille sairauksille geenitestejä, joilla voitaisiin jo ennen astutusta varmistaa, että kumpikaan vanhemmista ei kanna pentuja sairastuttavia geenejä. PRA:n kahdelle tyypille on kehitetty geenitesti, mutta nykytietämyksen valossa A-tyyppiä ei rodussa esiinny ja B-tyyppikin on harvinainen, sen sijaan todennäköisesti rodussa yleisimmälle C-tyypille meillä ei tällä hetkellä geenitestiä ole kehitetty. Toimivaa kristallipalloa en tiedä kenenkään kasvattajan omistavan ja ennustamisen lahjaakaan ei joka sormelle ole jaossa, joten täytyy käyttää muita keinoja sairaiden koirien kartoittamiseen. Tämän takia meilläkin ravataan suurin piirtein kerran vuodessa terveytutkimuksissa: ei siksi, että PEVISA niin sanoo, vaan jotta saadaan jalostuksen takia tarpeellista tietoa rodun eri yksilöistä.

Miksi tämän pitäisi liikuttaa kotikoiran omistajaa? Siksi, että jokaisen yksilön terveys- tai sairaustieto on tärkeä. Vaikka koira olisi hankittu kotikoiraksi sen emä ja isä ovat jalostuskäytössä. Mahdollisesti kotikoiran sisko tai veli tulee joskus lisääntymään.
Geenien elämä on välillä hieman mutkikasta ja ennalta arvaamatonta. Puolet pennun geeneistä on peritty isältä ja puolet emältä.Vaikka vanhemmat olisivatkin terveiksi tutkittuja joskus voi käydä niinkin, että geenilotossa osuu kohdalle huonot numerot, ja näiden vanhempien jälkeläinen sairastuu. Perusgenetiikan sanoin, vanhemmat voivat molemmat kantaa samaa sairautta, jota ei näe niistä päällepäin. Laskennallisesti kahdesta sairausgeenin kantaja-vanhemmasta syntyneestä pentueesta 25% jälkeläisistä on terveitä, 50% kantajia ja 25% sairaita. Tämän takia olisi tärkeää, että niiden jalostuksessa käytettävien pentuesisarusten lisäksi myös ne kotikoira-sisarukset kävisivät virallisissa terveystutkimuksissa, kääpiösnautserin ollessa kyseessä edes silmätutkimuksessa. Koska vaikka jalostuksessa käytettävä sisko tai veli olisi tutkittu terveeksi sen kotikoirana elelevä sisarus voi olla sairas. Ja mikäli koira on sairas tieto olisi tärkeä omistajan itsensä lisäksi myös kasvattajille, jotta saadaan tietää mitä sairauksia tämän koiran vanhemmat kantavat.

Nyt jos mielessä vilahtaa kuinka rotukoirat ovat sairaita ja kannattaisi siirtyä sekarotuisiin, ilonpilaajana on todettava, että sekarotuisuus ei valitettavasti vapauta koiraa sairausgeeneistä. Kahden eri rodun risteytysjälkeläinen kun voi myös saada vanhemmiltaan sairausgeenin, mikäli nämä molemmat sitä kantavat. Jos tätä on vaikea uskoa, niin ihan täältä ruudun takaa löytyy kokemusta sekarotuisesta epilepsia-sairaasta koirasta.

Toivoisin, että pennunostajat tiedostaisivat kasvattajan vastuun lisäksi myös oman vastuunsa rodun terveyden eteen tehtävästä työstä. Tätä ei valitettavasti voida kipata pelkästään kasvattajien harteille, vaan jotain pitää myös tehdä itse terveemmän rodun eteen. Monessa rodussa kasvattajia sitoo jo PEVISA-ohjelmat, mutta pennunostajalla taas ei nykymenon mukaan saisi olla mitään velvoitteita koiraa tai rotua kohtaan. Sitten kun kaikki ei menekään kuten Strömsössä ja koiralla jokin sairaus todetaan vika on tottakai vastuuttoman kasvattajan, joka tehtailee airaita pentuja sairailla vanhemmilla - asia ei kuitenkaan ole lopulta näin mustavalkoinen, vai onko?

Meiltä uuteen kotiin lähtevien pentujen myyntisopimukseen kirjataan lisäehdoksi, että kasvattaja toivoo pennun silmien virallista tutkimista 2-3 vuoden iässä, ja silmätutkimuksen eläinlääkärikulut korvataan kerran pennun omistajalle. Itse toki toivoisin, että minulta pentua haluavia kiinnostaa koiransa tutkituttaminen, ilman näitä porkkanoitakin. Kääpiösnautserikin elää parhaimmillaan yli 10-vuotiaaksi, joten on käsittämätöntä mikäli se yksi ainoa silmätutkimus koetaan niin vaikeaksi missioksi, että sitä ei tuon 10 vuoden aikana kyetä koiralle teettämään. Joukkotarkastuksessa käyttäessä tämä voi halvimmillaan kunstantaa n. 60 euroa, mikä on koiraan en eliniän aikana uppoavissa kuluissa vain pisara muiden joukossa. Vaikka silmäsairaus tuntuisikin todella kaukaiselta asialta ja "tuskin se omalle kohdalle sattuu", niin ihan KoiraNetistä saatuna tilastotietona: tänä kuluvana vuonna 2018 on silmätutkittu 134 koiraa, joista 6:lla on todettu jonkinasteinen kaihi ja 2:lla PRA. Eli valitettavasti tämä jäpätys ei ole pelkkää sanahelinää, riskit on ihan todelliset.

Tämän intron päätteeksi sitten itse ne terveystulokset. 
Pieta silmät terveet
Tenho silmät terveet, sydänkuuntelu puhdas
Kiisa silmät terveet

Pystykorvien PEVISA eroaa kääpiösnautsereiden PEVISA:sta siinä, että niiltä ei vaadita tutkimuksia ensimmäisen pentueen kohdalla. Toista pentuetta suunnitellessa koiralla pitää olla teetetty virallinen silmä- ja polvitutkimus - mitä minä pidän erikoisena on se, että nähdäkseni silmät kun kerran tutkii lausunto on voimassa aina. Kiisalla ei vielä ole pentueita suunnitelmissa, mutta koira kun lähestyy kahden vuoden ikää eivätkä pystykorvatkaan ole turvassa kaihilta ja PHTVL/PHPV:ltä oli sille silmätutkimus ihan ajankohtainen. Meillä ei myöskään tuudittauduta vain tuohon yhden lausunnon ikuisuuteen, vaan mikäli pystykorvapentuja tässä tuvassa syntyy niiden emä (ja myös isä) on käynyt ennen astutusta silmätutkimuksessa.
Pietalle tämä tulos taas tarkoitti naimalupaa, joten mikäli asiat sujuvat suunnitellusti meillä on toivottavasti pentuja ensi vuonna. Tenho kävi vilauttamassa silmiä ja pumppuaan (sekä haukkumassa kaikki vastaantulevat koirat syvällä kurkkuäänellä.... ) terveystietojen päivittämiseksi ja yleisen hyödyn takia, mielestäni iäkkäämmän koiran terveystiedot ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin nuorempien.

Syksyä

perjantai 12. lokakuuta 2018
Loppukesän/alkusyksyn viimeiset näyttelykuulumiset...

Syyskuun puolella pennuilla oli viimeiset esiintymiset pentukehissä. Priska ja Roisto osallistuivat Siikajoen pentunäyttelyyn ja Priska ja Uuno seuraavana viikonloppuna Oulun pentunäyttelyyn. Pidemmittä puheitta tuloksia!

Siikajoki 8.9.

 Priska PEK1, KP, VSP-pentu - Pieta - Roisto PEK1, KP, ROP-pentu
Kuva © Tiina Kopsa
Parikilpailun 3. sija, kuva © Petra Tiittanen
Priska ja Roisto, kuvat © Petra Tiittanen


Oulu 16.9.
Uuno PEK1, KP, VSP-pentu - Priska PEK1, KP

Kiitos Pinja ja Esteri kesän näyttelyreissuista! Hetki lepäillään ennen kuin pennun siirtyvät kilpailemaan junnuluokkiin. Ilokseni voin kertoa, että meiltä lähtee koko kolmikko joulukuun Voittaja-näyttelyihin, sitä siis mielenkiinnolla odotellessa :)

Kehätauon aikana Pietan ja Priskan kanssa on aloitettu agilityn alkeiskurssi. Pieta on lähinnä muistellut viime vuonna kesken jääneen kurssin oppeja, ja Priska taas lähtenyt ihan nollista. Hauskaa on ollut molemmilla tytöillä, tekemisen intoa löytyy. Toivottavasti päästään molempien kanssa kurssi loppuun asti ja saadaan repertuaariin uusi harrastus. Tenhon elo on pysynyt rauhallisena, lähinnä lenkkeilyä ja turkinlaittoa. Välillä meinaa vanhaa herraa jumit vaivata, vaan tässäkin meillä kävi koirahieroja huoltamassa koko lauman kropat kuntoon, ja tullaan varmasti jatkossa hyödyntämään tätä palvelua enemmänkin. Pystykorvat ovat linnustuskauden alun myötä päässeet taas metsään töihin, ja tulihan sieltä vihdoin kotiintuomisiakin!


Kiisalle ammuttiin alkuviikosta ensimmäinen metso. Juhalle ehti jo stressintynkä iskeä, kun koira haukkui myös hirviä ja ne olivat monesti lintuja kiinnostavampia, että semmonen kaikenviljan koira.... Saatiin me tässä Kiisasta ostotarjouskin johtuen sen kiinnostuksesta hirviin, vaan ei ollut likka myytävänä. Jospa kiinnostus lintuihin tästä nousisi hirviä korkeammalle, kun ensimmäinen tiputus on saatu ja lisää toivottavasti tulossa.

Natsa-karhukoiran kanssa käytiin korkkaamassa elokuun puolella HIRV-koekauden alku Pellon ladyhaukuissa. Jälkipolville ei jäänyt paljon kerrottavaa, sää oli tuulettomana ja sateisena koiralle hankala, ja liekö maastossa sillä kertaa hirveä edes ollut. Mutta tulipahan kokemusta! Tulos HIRV-0, 9,5p ja ensimmäisiä sieltä toisesta päästä (9/9), Natsa tienasi ohjaajalleen oman leukun ja uistimen :)


Sunnuntaina päivitetään koirien osalta PEVISA-tutkimuksia Pietan, Tenhon ja Kiisan käydessä virallisessa silmätutkimuksessa. Tenholle tehdään samalla sydänkuuntelu, niin saa siitäkin asiantuntijan arvion. Mikäli kaikki on kunnossa Pietalle on suunnitteilla toinen pentue v. 2019 kesälle/syksylle, juoksuista riippuen - A-pennut ovat tuohon mennessä reippaasti yli vuoden ikäisiä. Jos suunnitelma toteutuu sen jälkeen meillä lienee seuraavia pentuesuunnitelmia vasta Priskan varalle, mikäli neiti vielä aikuisikään ehtiessään täyttää kriteerini jalostuskoirasta. Kiisankin kohdalle on toiveita saada siitä jälkikasvua, mutta ensin täytyy käydä muutama LINT-koe katsastamassa kuinka niiden kanssa käy.

Baltic Winner-viikonloppu

torstai 20. syyskuuta 2018
Elokuun puolella teimme reissun Viroon, päämäränä Tallinna ja siellä järjetetty Baltic Winner- sekä Schnauzer Cup-erikoisnäyttely snautseriroduille. Menossa mukana kotolauman Pietan ja Priskan lisäksi kasvattipoika Roisto, Josefiina Reskon ja Kaskon kanssa sekä Henna p&s käpsypoika Väinön kera.

Tämäkin reissu alkoi perinteisesti auton kanssa taistellessa, voi luoja.... Peräluukun lukko oli heittänyt toimimasta, ja viikko ennen reissua siihen tilattiin Saksasta uutta lukkoa ja punottiin piuhoja. Noh, lukko kun saatiin toimimaan (maadoitusjohto poikki) kesken ajon siitä meni sylinteri lukkoon. Tämä tapahtui vain pari päivää ennen kuin oli tarkoitus startata kohti etelää, joten kyllähän siinä stressiä pukkasi. Juha haki yhden päivän ajan ympäri Pelloa ja Rovaniemeä oikeaa osaa, mutta aina kun luultiin, että oikea osa löytyi paikan päällä se osoittautuikin vääräksi. Yritä siinä töissä hoitaa hommia toisella kädellä ja toisella kriisipuhelinta reissuporukan ja urhean autonkorjaajan kanssa. Ehdimme jo kehitellä suunnitelmat B, C ja D Skodan varalle, vaan onneksi reissuunlähtöä edeltävänä iltana Juha sai auton kursittua kasaan (taas...) ja päästiin matkaan. Tällä kertaa kyse oli runsaasta ruosteen määrästä, joka junttasi sylinterin kiinni, joten Skodalla on lähiaikoina tiedossa ruosteenpoistoa ja jarrujen uusimista. Saas nähdä montako Skoda-tarinaa tähän blogiin mahtuu tämän auton olemassaolon aikana, toivottavasti ei enää kovin montaa ainakaan koiriin liittyen :D

Reissuun päästiin aikataulun mukaisesti torstaina ajaessani ensin täältä mettänperältä Ouluun, josta napattiin muut matkalaiset kyytiin. Paljon ei jäänyt tilaa takapenkille, mutta kaikki suunniteltu saatiin mukaan.

Dreamteam goes to Estonia, ja tilaihmeeseen mahtuu mm. 2 pöydällistä näyttelykärryä

Meillä oli koko reissu hyvin aikataulutettu siinä mielessä, että kiirettä ei tullut kertaakaan. Ajoimme läpi yön Helsinkiin ja siellä satamaan, jossa koirat pääsivät ulkoilemaan vielä ennen laivaannousua. Helteisen kesän takia olimme varanneet lemmikkihytin, jossa ehdittiin levätä koirien kera pari tuntia laivan seilatessa lahden yli. Koirat suhtautuivat laivallaoloon varsin lunkisti, lähinnä stressaavin vaihe oli päästä autokannelta hytteihin näin ison lauman kanssa.

Priska, Pieta ja Roisto Nõmmen metsissä

Viron päässä selviydyttiin satamasta majapaikkaan, joka sijaitsi Tallinnassa Nõmmen kaupunginosassa.Tämä olikin ehkä matkan mielenkiintoisin osuus, koska majoitusta varatessa olin ymmärryksessä, että kyseessä oli oma mökki.... Lopulta tämä "mökki" osoittaututui vanhaksi 4-asuntoiseksi puutaloksi, meidän huoneistomme sijaitsi talon yläkerrassa. Ei kovin ihanteellinen majoitus silloin, kun mukana oli 6 + 3 yön yli kyläilevää koiraa, ja talossa ei varmasti ollut juuri minkäänlaista äänieristystä. Emme olleet myöskään saaneet mitään ennakko-ohjeistusta majoittumiseen liittyen, joten kun vihdoin löysimme oikean talon päädyimme kolkuttelemaan asuntojen ovia. Kävi ilmi, että talossa asui huoneistoa vuokraavan perheen lisäksi 2 virolaismummoa, jotka eivät puhuneet sanaakaan suomea tai englantia. Vuokraaja ei ollut tuolloin edes kotona, mutta vihdoin sain hänet puhelimen päähän ja ohjeet majoittua yläkerran huoneistoon. Huoneisto itsessään oli tällaiseen viikonloppuvisiittiin sopiva ja yllättävän tilava, joskaan ei siistein mahdollinen - tuskin tulemme sitä enää toiste varaamaan... Illalla seuraamme liittyi vielä Mikaela koirineen, joten seurasta ei ollut pulaa.

Aamulla ajettiin näyttelypaikalle Luigeen, jossa olikin vastassa tuttuja suomalaisia käppänäihmisiä. Liitimme telttamme Sannin ja Susannan teltan jatkoksi ja aloimme odottaa kehään pääsyä.

Ensin kehään meni Väinö, ja täytyy vaan sanoa, että onneksi Henna innostui lähtemään kanssamme reissuun - Väinö nimittäin pokkasi kotimatkalle mukaansa tittelin Baltic Junior Winner 2018 ja jun-SERTin!Väinön jälkeen kehässä kävi pyörähtämässä Kasko tuloksella VAK-ERI4. Sitten oli käppänäkehässä puppejen vuoro ja kivastihan sekin meni: Priskasta ROP-pentu ja Roistosta VSP-pentu, epävirallisesti "Baltic Puppy Winnerit" siis. Pieta-mammalle AVK-ERI2. Resko-keskarille samaan aikaan toisaalla kehässä PU4, SERT, va-CACIB ja uusi Viron MVA!

Roisto7kk. Kuva Josefiina Niska

Priska: "7 months, nice female, good in size, very good topline, good tail, feminine head, correct flat skull, could have bit more forechest - but correct for the age, nie puppy movement." tuom. Gerard Jipping. PEK1, KP, ROP-pentu

Pieta: "Almost 3, correct proportions, topline could be better when connecting with rear angulations, correct skull & earset, nice eye & expression, good bite, correct forechest, good headshape, good mover." tuom. Gerard Jipping. AVK-ERI2


Alla video Baltic Winnerin pentujen kokoomakehästä, jossa käytiin Priskan kanssa kunniakierros. Tippa kihosi linssiin, kun kehään kävellessä mieleen nousi, että hihnan toisessa päässä on tosiaan oma kasvatti ensimmäisestä kasvattamastani pentueesta. Meille ei menestystä tällä kertaa, mutta tunnelma oli hieno!


Meillä oli tarkoitus käydä kehien jälkeen Tallinnassa syömässä ja tutustumassa vanhaan kaupunkiin, vaan kehien venyessä ja vesisateenkin alkaessa ajoimme näyttelypaikalta Solaris-kauppakeskukseen. Koiratkin olivat tervetulleita kauppakeskukseen JA ravintolaan (Vapiano), mikä tuntui aika hurjalta Suomeen verrattuna. Näyttelykärryt ovat kyllä hinnastaan huolimatta olleet tämän harrastuksen saralla yksi parhaimmista hankinnoista, koirat nimittäin reissasivat nätisti niissä läpi kauppakeskuksen ja nukkua tursottivat kärryjen kätköissä meidän syödessä. Illalla oli majapaikassa väsynyttä, mutta tyytyväistä porukkaa.

Sunnuntai valkenikin sateisena, joten koirat välttyivät puunaamiselta ja saatiin nukkua hieman pidempään. Näyttelypaikka oli sama kuin edellispäivänä, erikoisnäyttely pidettiin alueen toisella laidalla. Meillä olikin taas hieno rivariteltta viritettyjen katosten kera sadetta estämässä, vaan onneksi sade hellitti ajan mittaa.

Tulosrivi oli jopa edellispäivää parempi! Resko PU2, Kasko PU2, SERT ja uusi Viron MVA, Väinö VSP-juniori, PU3 ja toinen jun-SERT, Pieta PN4, Priska KP, VSP-pentu ja Roisto KP, ROP-pentu ja BIS2-pentu! Roisto oli kovasti tuomarin mieleen, vaikka hän vähän huokaillen minulle totesikin, että "he's big, he's dark, but I like him very much! He has a real schnauzer type!". Olkoon kuinka pentu tahansa, mutta jos erikoisnäyttelyssä kasvattajatuomarilta saa tuollaista kommenttia, niin onhan se mannaa korville ;)

Kuvat Josefiina Niska, kiitos!

BIS-kehän jälkeen tetristeltiin taas tavarat autoon ja suuntasimme kohti satamaa. Yö ajettiin kohti pohjoista, välillä käytiin Mäkkärissä syömässä ja nukuttiin pari tuntia huoltoaseman pihalla. Auto oli käytännössä kattoa myöten täyteen pakattu, kilometrejä mittariin kertyi  n. 1900. Kotona olin vasta iltapäivällä, mutta vaikka matka oli pitkä onneksi auto kulkee ja seura oli mitä loistavin! Kiitos vielä tätäkin kautta, ja kiitos Pinjalle Roiston lainasta! "Harmi" kun Josefiinan Viron valloitusta ei tarvitse jatkaa kertaa enempää, mutta onneksi baltiasta löytyy vielä pari muuta maata ;) Hennan kanssa meillä onkin uudet suunnitelmat tulilla, pitäähän Väinölle kolmas junnuserti hakea.


Vaikka blogi onkin nyt ollut varsin näyttely- ja tulospainotteisella linjalla täytynee vielä tähän loppuun mainita, että näyttelyharrastuksesta huolimatta koirat ovat meille ennen kaikkea seuralaisia, tovereita ja perheenjäseniä. Näyttelyt ovat vain yksi, lopulta hyvin pieni osa niiden elämää, 90% ajasta ne viettävät ihan normaalia "kotikoiran" arkea kuin mikä tahansa muu koira. Näyttelyharratus on enemmän meitä omistajia varten, vaikka koirat tämän harrastuksen varsinaisia tähtiä ovatkin. Silti näyttelyt antavat paljon meille ihmisille: monta reissua olisi jäänyt tekemättä, uutta paikkaa näkemättä ja ystävyyttä solmimatta ilman tätä harrastusta. Tämäkin reissu sai alkunsa, kun Josefiinan kanssa tuli puheeksi kuinka voisi tehdä reissun Viroon, ja kohtahan sitä kaivettiinkin Eesti Kennelliitin näyttelykalenteria esille ja varattiin majoitusta.... Kasvattajana pidän myös tärkeänä saada jonkun muun henkilön mielipiteen koirieni rakenteista, vaikka itsekin varsin kriittisellä silmällä omiani katson ja varmasti niiden rakenteelliset ongelmakohdat tiedän paremmin kuin yksikään tuomari. Ja ovathan näyttelyt myös paikka kohdata muita koiria (isäehdokkaita on varsin hankala bongata kenenkään kotisohvalta) ja tuoda omaa kasvatustyötä esille.

Heinäkuun lopun näyttelymenot

maanantai 27. elokuuta 2018
Hetki on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Kesä ja kesän näyttelykausi alkaa olla lopuillaan, mutta on meillä ollut varsin mukavia kehäkäyntejä! Menestyspuolesta taas on jäänyt vähänlaisesti jälkikasvulle kerrottavaa, vaan sehän ei ole se pääasia (eihän?).

Heinäkuisen Oulu KV:n jälkeen suuntasimme kehäkemuihin länsinaapuriin. Piteå-reissulle pakkautui mukaan Esteri ja Uuno, Tiina ja Miikka & Siri sekä Josefiina ja Resko & Kasko. Omasta laumasta mukana olivat Pieta ja Priska. Auto oli kirjaimellisesti kattoon asti täynnä, ja tunnelma oli vähintään yhtä tiivis kuin kaloilla sardiinipurkissa - reissufiilis siis ylimmillään!
Skoda-tetris kotona ennen reissuunlähtöä. Mahtuu, mahtuu!

Matka sujui joutuisasti, perillä Piteåssa käytiin kaupassa ja suunnattiin majapaikkaan Sikfors campingiin. Vähän meinasi stressikäyrä nousta respan tätien siunaillessa miten aiotaan nelistään koirien kanssa mahtua pieneen mökkiin näillä helteillä, "hot hot!". Mökki oli lopulta tällaiseen lyhyeen viipymiseen ihan soppeli ja koiratkin saatiin jaettua sopivasti oleskelutilaan ja makkariin kompostiverkkoelementeillä. Päivisin ei mökin kuumuudessa edes ehditty viettää aikaa, vaan sekin hikoiluosuus hoitui näyttelypaikoilla. Illalla koiria ulkoiluttaessa seuraan lyöttäytyi leirintäalueella perheineen majaillut nuori poika, joka kävi koko viikonlopun ajan meitä vähän väliä viihdyttämässä jopa liiaksi asti.... 

 Kompakti majapaikka kera 7:n koiran

Lauantaina aloitimme näyttelyviikonlopun Piteå KV:lla. Päivä oli kuuma, niin kuuma, että koiria ei juuri haluttanut hiuttaa kehän ulkopuolella yhtään pakollista enempää. Kehässä oli omasta porukasta Priska pentuluokassa ja Pieta AVO-luokassa, Uuno osallistui pentuluokkaan vasta sunnuntaina. KV:ssa käppäöiden tuomari oli Ruth Thompson, Australia


Priska PEK2, KP

"Quality puppy with good proportions. Very pleasant head & correct expression. Good lenght of neck. Good laid of shoulders. Little short upperarm. Compact body. Excellent hindquarters. Excellent topline. Moves very well. Good coat & colour."


Pieta AVK-ERI

"Very pleasing bitch with good proportions. Very pleasing head & expression. Good lenght of neck. Well constructed forequarters just her feet in east west in pasterns. Good body & spring of ribs. Well angulated hindquarters. Good topline. Tailset a little low. Moves well. Excellet coat texture."


Priskalle tämä oli erikoisnäyttelyn jälkeen toinen kerta kehässä, ja ihan kivastihan se meni. Erityisesti mieltä lämmitti arvostelun alku "quality puppy". Luokassa oli Priskan lisäksi toinen narttupentu, joka sijoittui ensimmäiseksi tuomarin kommentin ollessa, että toinen narttu oli kehittyneempi- Priska kun on vielä vähän kalapuikkomallia eikä meillä oikein noita koristekarvojakaan vielä ole, kasvatellaan ja kasvetaan. Muuten olen kyllä tyytyväinen pentusen kehitykseen, siitä on kasvamassa emänsä junioriversi.


Pieta taas on pentujen jälkeen kehittynyt edukseen. Sen runkoon on tullut pyöreyttä, tällä hetkellä sillä on ehkä pikkasen liikaakin massaa. Mutta onhan se nätti, vaikkei ehkä kehän näyttävin narttu varsinaisesti olekaan. Luokassa oli 6 narttua, joista Pieta oli sijoitusjärjestyksessä 5. SA edelleen kiertää meidät kaukaa....

Koiraihmisen luottokampe: kompostiverkkoelementit.

Sunnuntaina oli vuorossa ISPU-erikoisnäyttely. Tiedossa oli, että aika lailla samat koirat tulee tänäänkin olemaan kehässä, joten suurempia odotuksia ei ollut - pikemminkin tuntui siltä, että mitä jos vaan oltais lähdetty hyvissä ajoin kotiin. Päivä alkoi pennuilla, kehässä siis molemmat Uuno ja Priska. Tuomari Carina Andersson Rapp, Ruotsi.

Uuno PEK2

(suomennettu) "Maskuliininen pää ja ilme. Erinomainen sukupuolileima. Hieman etuasentoinen lapa. Vahva selkä. Hyvä häntä. Riittävät kulmaukset. Kroppa vielä kesken kehityksen. Erittäin karkea karva, mutta toivoisin puhtaamman värin merkkeihin. Liikkuu tänään vähän keveästi edestä ja ahtaasti takaa. Hyvin esitetty."

Priska PEK2

Uunon sijoittuminen 2:ksi ei ihan vieläkään uppoa meikäläisen päähän, mutta noh... Näin tällä kertaa. Hienosti menivät molemmat pennut, vaikka jo edellispäivänä olivat viettäneet pitkän päivän helteessä. Tuomarilta tuli noottia tummista merkeistä, mutta Priskan kohdalla kommenttia päästä "fantastic head". Sanallisten arvostelujen käännökset ovat jossain jemmassa, lisään ne viimeistään kotisivuille jahka saan sinne joskus päivitettyä uuden ulkoasun.

Pitkän odottelun jälkeen oli vihdoin Pietan vuoro mennä kehään. AVO-luokassa oli taas useampi narttu, joten en odottanut ihmeitä. Vaan joskus ne ihmeet tapahtuu silloin kun niitä vähiten odottaa...

 Pieta AVK-ERI1, SA, ISPU-kiinnitys
tuomari Jeanette Lemmeke, Ruotsi

Pieta voitti luokkansa ja sai samalla ensimmäisen ISPU-kiinnityksen! Mitä! Minun pieni tirriäinen, joka ei yleensä pärjää näyttävämpien puuhkajalkaisten narttujen seurassa kiilasi jonon kärkeen! PN-kehässä jäätiinkin vuorostaan jonon hännille, vaan väliäkös sillä - nauroinkin, että Ruotsiin asti piti lähteä rikkomaan meidän sileiden ERIen putki, vieläpä kattojärjestön alaisessa erikoisnäyttelyssä. ISPU-kiinnitys on vastaava Suomen FinnSieger-pisteelle, näitä kun jaksaisi lähteä havittelemaan Pietasta voisi tulla joku kaunis päivä ISPU Club Winner.


Kotimatkan alussa jätettiin Tiina ja koirat toiselle kyydille ja suunnattiin Josefiinan ja Esterin kanssa pikaruuan äärelle. Sen jälkeen lähdettiin etsimään tankkausmahdollisuutta Skodan kurisevalle bensasäiliölle, ja tämähän ei mennyt kuten Strömsössä. Ensin ei ymmärtänyt automaatti minun maksukortin päälle, ja seuraavaksi me ei ymmärretty tankkausaseman kanssa toisiamme. Lopulta kun tästä kielimuurista päästiin yli lorotti pistooli löpöä niin itarasti, että siinä 10-litran tankkaamisessa hurahti useampi minuutti.... Vihoviimeisenä asiana otettiin vähän osumaa rotvallin reunasta, tehtiin varmasti lähtemätön vaikutus huoltoaseman henkilökuntaan. Äkkiä takaisin Suomeen, ennen kuin hajoaa koko auto..... Kotimatkan reitti kulki Tornion kautta Rovaniemelle ja sieltä tänne metsän perälle, mutta hengissä selvittiin! Kiitos vielä tätäkin kautta meidän ryhmä Rämälle!

Piteån jälkeen ehdittiin taas muutama hassu arkipäivä levätä ennen seuraavaa reissua. Perjantaina pakkailin autoa suunnatakseni illaksi Roiston ja omistajansa Pinjan luo Muhokselle, ja kumartuessani nostamaan kamppeita maasta huomioni kiinnittyi auton takarenkaaseen - voi perkele, mikä tuo viilto on! Parin paniikkipuhelun jälkeen ajoin naapuriin, jossa appiukko avusti vaihtamalla renkaan vararenkaaseen, joka sentään oli ehjä ja samaa kokoakin muiden renkaiden kanssa. Myöhemmin kävi ilmi, että tämä viilto oli aiheutunut juurikin tästä viime viikolla sattuneesta rotvallin lähemmästä tutkiskelusta, kuinkas muuten.... Matkaan päästiin sentään ja selvittiin ilman kommelluksia Muhokselle. Seuraavana aamuna Pinja lähti seurakseni viikonlopun näyttelyrientoihin, muun pohjoisen näyttelykansan suunnatessa Kemin KV-näyttelyyn me lähdimme etelään kohti Seinäjoen ryhmänäyttelyä. Tämä olikin varsinaista Proceller-juhlaa, kun musta-hopeissa ei muita ollutkaan kuin Satun omia koiria ja kasvatteja.

Pieta AVK-ERI3, SA, PN4
tuomari Juha Putkonen

"Hyvänkokoinen (34cm), ryhdikäs. Erinomaiset rungon mittasuhteet ja sopiva luusto. Narttumainen pää, lähes yhdensuuntaiset pään linjat. Hyvät korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta ja hampaat. Erinomainen rintakehä, riittävä eturinta. Karkea karva rungossa raajoissa pehmeä. Häntä kaartuu koskien lannetta. Tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu ryhdikkäästi riittävällä askelpituudella."
 
Pieta osallistui myös Proceller-kasvattajaryhmään, joka olikin ROP-kasvattajaryhmä ja päivän lopulla BIS1-kasvattajaryhmä. Onnea Satu! Juuri BIS-kehien aikaan taivas aukeni ja saatiin vettä niskaan, kamppeiden kasaamisen autoon siinä rankkasateessa olikin varsinaista hupia - vaan kuulunee Suomen näyttelykesään. Seinäjoelta otimme suunnaksi Toholammin, jossa meillä oli yön majapaikka. Tykästyimme molemmat entisestä palvelutalosta tehtyyn hostelliin, huone oli iso, siisti ja hyvin rempattu.

Aamulla matka jatkui takaisin pohjoiseen päin, nyt otettiin suunnaksi Ylivieska. Tänne oli tullut musta-hopeille tuomarimuutos, ja vielä näyttelypaikalle saapuessa olin sitä mieltä, että turistihommiksi meni enkä vie Pietaa kehään. Siinä arvostelua seuratessa (ja Pinjan lupaamaan kiinalaisbuffet-lounaan houkuttelemana) päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan onnea, tuomari ei näyttänyt olevan niin häntien päälle. Muutama minuutti ennen kehän alkua Pieta sai pikasukimisen ja sitten mentiin. Ja taas yllätyttiin....

 Pieta AVK-ERI1, SA
tuomari Kirsi Tevalin

"Hyvä koko, tanakka neliömäinen narttu, jolla kaunis ylälinja. Hyvät pään linjat & sopiva pituus. Kauniit silmät. Hieman kookkaat, mutta hyväasentoiset korvat. Tasapainoisesti kulmautunut edestä & takaa. Saisi kantaa häntäänsä paremmin. Vaivattomat, reippaat liikkeet."

Luokkavoitto tuli yllätyksenä, ja kehän laidan taputuksista päätellen en ollut ainoa. PN-kehässä ei sijoitusta, mutta meidän viime vuoden kehänkiertojen jälkeen olen hyvin tyytyväinen SA:iin. Näyttelyn jälkeen suunnattiin lupausten mukaisesti syömään lähimpään kiinalaiseen ravintolaan ja sieltä kotimatkalle. Kiitos Pinja reissuseurasta ja te kaikki muut mukavista hetkistä kehän laidalla!

Tänä kesänä on kyllä tullut suhattua kotimaata ristiin rastiin, lienee tämän harrastuksen yksi parhaimpia anteja. Nyt elokuun puolella tehtiin pitkään odotettu ja yli odotusten mennyt reissu Viroon Baltic Winneriin ja Estonian Schnauzer CUP-näyttelyyn, muistoja tästä seuraavassa postauksessa. Sitten aletaankin olla taas hetken aikaa ajan tasalla kuulumisissa.