Toukokuu tiivistettynä

torstai 31. toukokuuta 2018
Toukokuu meni suorastaan hujahtaen! Blogi on jäänyt vähän heitteille trimmien, siivoilujen ja pihatöiden pakottaessa pois näyttöpäätteen ääreltä, mutta elossa ollaan yhä.


Toukokuussa ei koirarintamalla ole tapahtunut juuri mitään autonvaihtoa lukuun ottamatta. Vuosia hyvin palvellut Toyota lähti kuun alussa ja tilalle tuli Skoda Roomster. Farkusta alkoi tila loppua, koiramäärä kun tuskin on vähenemään päin ja nykyään ei näyttelyreissuillekaan lähdetä pelkät rekkaripaperit kädessä, karsta taskussa ja näyttelyhihna toisessa. Ehdottomasti hienointa tässä autossa on muuntuva takatila: käppänäkoon häkkejä pinoaa pari päällekäin ja tarvittaessa kaikki takapenkit saa otettua irti, jolloin tilaa on lähes tuplasti enemmän.


Skodillacin ensimmäinen pidempi reissu odottaakin ihan nurkan takana, aloitamme kesän näyttelykauden Espoossa kääpiösnautserien erikoisnäyttelyssä. Mikä hienointa, meiltä lähtee kehään koko A-pentue! Iso kiitos omistajille turkkien kunnossapidosta ja ylipäänsä pentujen loistavasta hoidosta. Pieta-emä lähtee myös mukaan, mutta tällä kertaa vain maskotiksi. Pietan turkin kohdalla menikin toisin päin, jalkakarvoihin ei ehtinyt tulla riittävästi pituutta ja runkoturkki taas meni jo yli, mutta tätä se joskus on. Monta näyttelyä on vielä tulossa, joten eiköhän Sintturakin jossain kehässä pyörähdä, kunhan saadaan tärkeät detaljit kuosiin :)
Pietan karvaa lukuun ottamatta koirilla pyyhkii hyvin. Tenholla on ihan kohta 7 vuotta mittarissa, meidän pappa. Hieman ikä näkyy, Tenho on rauhoittunut paljon ja välillä käy vähän "hitaalla", mutta fyysisessä kunnossa ei ole suurempaa moitetta. Yhden hampaan menetimme aikaisemmin tehdyn hammasputsin yhteydessä, mutta tämä oli toisaalta odotettavissa. Viime keväänä ihmettelin sen saamia tärinä-läähätyskohtauksia, joiden takia käytin sen eläinlääkärissäkin. Tänä keväänä kohtausten syy kuitenkin selvisi: katolta tippuvan lumen ääni aiheuttaa Tenhossa ahdistusta. Koiran kannalta tämä on erityisen kurjaa, kun hermot eivät vaan pidä, mutta tärkeintä että syy on nyt tiedossa ja osataan seurata mihin äänialttius on menossa.....
Pieta-Sinttura on pentujen jälkeen selkeästi rotevoitunut ja saanut lihasmassaa, muuten on samanlainen hauska itsensä. Priska vaihtaa tällä hetkellä hampaita ja harjoittelee välillä kehäkäyttäytymistä. Arkitohina on samanlaista kuin emänsä ollessa tuon ikäinen, viipottaa tukka putkella paikasta toiseen vauhtia hidastamatta.

Nyt me vielä hetki nautitaan tästä "lomailusta", jospa kesäkuun puolella olisi enemmän kerrottavaa.


Trimmauspalvelu RohkiSoma

tiistai 15. toukokuuta 2018
http://rohkisoma.net/


Pienen lomailun jälkeen on aika kääriä hihat ja työllistyä taas trimmailujen pariin. Trimmaan kotonamme Sieppijärvellä kaikilla tekniikoilla (nyppiminen, koneajelut, saksiminen). Työtiloista johtuen trimmaukseen ovat tervetulleita alkuun max. 15kg kokoiset koirat, tapauskohtaisesti teen myös isompia kavereita. Toivottavasti saamme loppuvuodesta uuden trimmaustilan käyttöön, jonne ei ole kokorajoitusta ;) Tervetuloa!

Facebookista löytyy uusimmat uutiset mm. ajanvaraustilanteesta.

Yhden aikakauden loppu

tiistai 8. toukokuuta 2018


Olin sunnuntaina pitämässä Torniossa mäyräkoirien kotitrimmauskurssia, jonka tiimoilta Vieno tuli meille viikonloppua viettämään. Olin toivonut, että dynamiikka Vienon ja muiden koirien välillä olisi parantunut pitkän poissaolon jälkeen, mutta vielä mitä.... Perjantaina sen tullessa se vastaanotti riekkuvat käppänät häntää kyllä heilutellen, mutta murinan säestämänä. Trimmaamisen jälkeen se luikahti taas tuttuun paikkaan portaiden alle, jonka jälkeen päätin, että se saa viettää yönsä appivanhemmilla rauhassa muilta koirilta. 

 Vieno ja pikku-Natsa v. 2015

Vienolla on onneksi mennyt nykyisessä kodissaan hyvin, joten sen tulevaisuutta ei tarvitse enempää vatvoa. Samalla olen pohtinut omaa tulevaisuuttani rodun parissa. Joskus tuntui siltä, että meillä tulee varmasti aina olemaan mäyräkoira. Pitkään haaveilin hankkivani seuraavaksi ei-käppänäksi kääpiömäyräkoiran. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että minun polkuni mäyräkoirien omistajana päättyy tähän. Rotu on ihana, mutta mitä enemmän olen eri rotuihin tutustunut ja miettinyt mitä koiralta haluan alan olla varmempi siitä, että tämä ei lopulta ole minulle se ns. oma rotu. Alun perinhän mäykky valikoitui roduksi, kun halusin Tenholle kaverin, mutta edellinen siippa ei halunnut toista kääpiösnautseria. Rotuvaihtoehtoja oli kolme; jackrussel, whippet tai mäyräkoira. Mäyräkoira oli minulle näistä tutuin vietettyäni tuolloin ajoittain aikaa Tappijalan Miss Marplen omistajan Ninnin luona, jossa tutustuin myös tähän Korppuun. Paljon on vettä virrannut Torniojoessa näiden vuosien varrella, jossain kovalevyn kätköissä lienee Korpusta ja Vienosta otettu yhteiskuvakin Oulun näyttelystä. Vieno on ihana koira, ja yhä toivon että asiat olisivat menneet toisin, jotta Vieno olisi voinut asua meillä elämänsä ehtooseen. Kokonaan siitä ei kuitenkaan tarvitse luopua, vaan Vieno tulee vierailemaan meillä säännöllisesti trimmausten merkeissä. Koen, että eri rotuisten koirien omistaminen, sekä ylipäänsä eri rotuihin tutustuminen avartaa näkökulmia. Nyt keskitymme kuitenkin meidän omiin ykkösrotuihimme, eli kääpiösnautsereihin ja suomenpystykorviin. 


Priska 4kk

perjantai 4. toukokuuta 2018
Niin se aika rientää! Pennut ovat jo 4kk vanhoja. Kotipesään jääneelle pikkulikalle tehtiin vähän siistimpää trimmiä, johan se alkaa muistuttaa snautseria :)


Kaikki pentueen pennut ovat tärkeitä, mutta Priska on omalla tavallaan erityinen. Ensimmäisenä maailmaan syntynyt pentu, josta ehdittiin jo huolestua selviääkö se synnytyksestä hengissä, kun jäi synnytysteihin jumiin. Tänään täytyy todeta, että onneksi kaikki sujui lopulta hyvin ja henki on neidillä vahva. Luonnekin on yhtä pirskahteleva kuin kutsumanimensä.