Mr. Harvahammas vuositarkastuksessa

torstai 26. tammikuuta 2017
Vuosi on aloitettu panostamalla koirien terveyspuoleen. Viime viikolla Pieta kävi ottamassa rokotukset niskaan ja samalla varattiin aika Tenhon hammashuoltoon. Keskiviikkona oli Tenhon vuoro käväistä vastaanotolla vilauttamassa suukalustoa.

Kääpiökoiraroduilla on paljon ongelmia hampaiden kanssa, eikä kääpiösnautserikaan ole näiltä vaivoilta säästynyt.Tenho on jokseenkin tyypillinen hammaspotilas. Sen hampaisiin on muodostunut aina runsaasti hammaskiveä, ensimmäinen hammasputsi sille tehtiin vuoden ikäisenä. Kun kyse oli vielä ensimmäisestä tämänsorttisesta koirasta täytyy myöntää, että alkuun (pentuaikana) ei tullut kauheasti suuhun vilkuiltua. Koira söi runsaasti luita ja sai ruuan mukana merilevää, mutta silti hammaskiveä muodostui. Harmillisesti huomasin tämän liian myöhään, ja ikenet olivat jo alkaneet vetäytyä hampaiden päältä. Ensimmäisen hammasputsin jälkeen koiralle kotiutui vessan kaappiin oma hammasharja ja -tahna, ja myöhemmin suun kotihoitoarsenaali on vielä laajentunut. Vaikka Tenhon hammaskalustoa hoidetaan kotona säännöllisesti tämäkään ei onnistunut täysin ehkäisemään ienten vetäytymistä ja hammaskiven muodostumista. Muilla koirilla hammaskiveä ei ole ollut riesaksi asti, ja tähän mennessä kotihoito (harjaus ja raspilla rapsuttelu) on riittänyt pitämään leegot kunnossa.

Tenho on käynyt putsauttamassa kalustonsa muutaman kerran, mutta parina viime kertana ilmeni uusi ongelma: Tenho ei nuku. Ja hampaita on vaikea hoitaa koiralta, joka pyrkii puolihorteessakin pystyyn - siitäkin huolimatta, että on saanut kokoisekseen 3x annostuksen. En tiedä tarkkaan kuinka laaja kirjo erilaisia rauhoitus- ja nukutusaineita on Suomessa käytössä, mutta Tenhon kohdalla ainakin Domitor + L-Polamivet on todettu tehottomaksi nahan alle laitettuna - sitten taas olen nähnyt, kuinka monta kertaa isompi paimenkoira reagoi tähän coctailiin sammuen kuin soihtu pari minuuttia aineen laitosta.... Olisi sinänsä mielenkiintoista tietää kuinka yleistä tämä nukutusaineisiin reagoimattomuus on kääpiösnautsereilla ja mitkä aineet ovat kyseessä. Kun jo pelkkä koiran nukuttaminen toimenpidettä varten on näin hankalaa käytän Tenhon hammasputsissa vain silloin, kun on oikeasti pakko. Nytkään en juurikaan ollut huolestunut itse toimenpiteestä vaan siitä 1) nukkuuko koira 2) millaisen hevosannoksen se tällä kertaa vaatii 3) herääkö se lopulta nukutuksesta.

Olin jo jonkin aikaa huomioinut, että Tenho ei juurikaan suostu pureskelemaan kovia puruluita, ja purressaankin se käyttää vain toista puolta ja tiettyjä hampaita. Koska katson koirien hampaat viikoittain syykin oli aika selvä: yhden premolaarin (kulma- ja poskihampaiden välissä olevat välihampaat) kohdalta oli ien vetäytynyt niin, että hampaan ja ikenen välissä näkyi pieni rako. Lisäksi sen etuhampaat ovat olleet jo pidemmän aikaa karun näköiset vetäytyneiden ienten takia. Yksikään hammas sillä ei heilu, mutta varmaa oli silti, että joku leego sieltä lähtee pois, vetäytyneiden ienten kanssa ei juuri muuta keinoa ole.

Tenhon hammaskalusto ennen operointia.

Vastaanotolla kävimme Kolarin kunnaneläinlääkärillä. Tenholla oli taas nukahtamisvaikeuksia, aineen lisäämisen jälkeenkin se puolihorteessa paiskoi häntäänsä pöytätasoa vasten. Uni tuli vasta, kun ainetta laitettiin sille suoraan suoneen. Lähdin käymään kaupassa ja kylästelemässä, vajaan tunnin päästä operaatio oli valmis. Koska kyse on Tenhosta mennessäni sitä hakemaan se kekkuloi jo hereillä... ei paljon tarvinnut herätellä.
Kuten oletinkin, hampaita oli otettu pois useampi: ei vain premolaari, vaan myös pari etuhammasta ja molemmin puolin taaimmaiset poskihampaat. Jälkimmäiset olivat pieni ylläri, en arvannut niiden oleva niin huonossa kunnossa - olivat kuulema niin mädät, että eivät paljon edes vaatineet irrotakseen. Ihmekös pureskelu on tuntunut epämiellyttävältä :/ Todennäköisesti hammasremppa ei edes jää tähän ja seuraavalla käynnillä perushammastarkastuksen yhteydessä lähtövuorossa on mahdollisesti toiset premolaarit ja pari etuhammasta lisää. Koirallakin mahtaa olla totuttelemista uusitun pepsodentinsa kanssa, vaan pääasia on, että sen elämänlaatu paranee eikä suu ole kipeä.


Sitkeänä Sissinä Tenho koisasi kotona pari tuntia häkissä, ja torkkujen jälkeen se jo loikkasi yhä tutisevin jaloin pööpöilemään pitkin keittiötä. Muut koirat olivat sitä mieltä, että kaverissa on nyt jotain omituista ja jättivät sen omaan rauhaansa. Ulkona käytiin pari kertaa, vasta toisella onnistui tarpeiden teko - reppana parkkeerasi itsensä lumipenkkaa vasten nostaakseen kinttua kaatumatta. Ilmeisesti kipulääke toimi hyvin, kun pihalla se jo yritti loikiskella ja innostui tarttumaan hanskoihinkin hampaillaan. Yön se nukkui häkissä varmuuden vuoksi, ja aamulla olikin normaali itsensä. Se saa vielä parin päivän ajan kipulääkettä, mutta suu on jo tervehtynyt hyvin.

Tenhon koloisa pepsodent-hymy

Seuraava eläinlääkärireissu onkin helmikuun alussa, tällä kertaa vuorossa on Kahku ja piilokivesten poisto.

1500km, punanuttuja ja Tamminäyttely

sunnuntai 15. tammikuuta 2017
Viikonloppu meni käytännössä autossa istuen. Perjantaina starttasimme klo 6 aamulla auton nokan kohti Keski-Suomea. Koirista mukana oli vain Pieta muiden ollessa appivanhempien hellässä huomassa. Reitti kulki perjantaina väliä Sieppijärvi-Äänekoski-Kajaani, Äänekoskella koukkauksen syy näkyy kuvissa :)


Kepo on etsinyt pitkään toista metsästyskaveria, ja nyt vihdoin on uusi tuleva perheenjäsen löytynyt. Neiti jäi vielä synnyinkotiinsa kasvamaan ja oppimaan tärkeitä taitoja emältään, muutaman viikon päästä on tiedossa uusi keski-Suomen reissu pennunhaun merkeissä.

Kajaanissa olimme puolenyön jälkeen. Majoituimme Mieslahdessa sijaitsevan Kainuun Opiston tiloissa, oikein näpsäkkä paikka tällaisia yön yli-reissuja varten. Aamulla ajelimme Kajaanin ja pienen navigaattorin ohjauksessa heitetyn ylimääräisen eksymismutkan jälkeen löysimme näyttelypaikalle. Edellisestä Tamminäyttelystä olikin kulunut muutama vuosi, tällä välin hallin lattialle oli vedetty keinonurmimatot.

Rehellisesti sanottuna tämä näyttelykauden aloitus ei ollut esiintymisen kannalta parhaimmistoa. Vaikka Pietan häkki oli lattiatason yläpuolella kärryissä, sillä oli vaatetta päällä, huopa häkissä ja häkin päällä toinen huopa ei neiti säästynyt kylmältä. Hallissa oli ahdasta, eikä paljon liikkumavaraa lämmittelyyn ollut. Koiraparka meni kehään takajalat täristen, ja näyttipä sillä kaiken lisäksi pissahätäkin olleen, vaikka ennen näyttelypaikalle lähtöä oli ulkoilemassa käynyt... Liikkuminen oli kankeaa ja koira meni nokka maassa, seisomisestakaan ei tahtonut tulla tärinän takia mitään. Itseäkin turhautti, kun normaalisti niin nätisti seisova ja hyvin keskittyvä koira oli nyt omissa maailmoissa, aseteltunakin seisominen oli hötkymistä - ei puhettakaan vapaana esittämisestä. Esiintymisellä tuskin oli varsinaisesti kuitenkaan vaikutusta tulokseen. Olin ilmoittanut Pietan NUO-luokkaan, mutta pienikokoinen ja aika sirpsakka ja kehityksessä kesken oleva narttu kun on tuli noottia siitä, että koira kaipaa vielä aikaa - mikä on ihan totta.

NUK-ERI3
tuomari Birgitta Hasselgren

"Feminint huvud. Mycket bra hals och resning. Bra skuldra. Något lösa armbågar. Behöver utveckla sig i kroppen. Normala vinklar bak. Bra päls men onskar bättre färger. Rör sig bra."

Och samma på fiska, "Femiininen pää. Todella hyvä kaula ja koko. Hyvät lavat. Hieman löysyyttä kyynärpäissä. Rungon tulee kehittyä. Normaalisti kulmautunut takaosa. Hyvä karva, mutta toivoisin parempaa väriä. Liikkuu hyvin." Kehityskelpoinen arvostelu, ja tästä on hyvä jatkaa kohti kevään ja kesän näyttelyjä. Suuria odotuksia ei muutenkaan ollut tälle reissulle, tältä tuomarilta kun on aikoinaan saatu Tenholle EH.
Olen itsekseni miettinyt sitä, kun näyttelyharrastuksen alkuaikoina totuin siihen, että melkein joka näyttelystä lähdettiin kotimatkalle rosetit kourassa. Tenho menestyi näyttelyissä erinomaisesti, samoin Vieno voitti junnuässä helposti ensimmäiset sertit. Tässä välissä on näyttelytetty karhukoira Natsaa, jonka kanssa on saatu aina vähintään serti kouraan. Pietan kanssa ollaan vasta alussa, lisäksi kääpiösnautserinartuissa on kova taso ja narttuja on kehissä yleensäkin enemmän kuin uroksia. On ollut hyvä opetella nöyryyttä, vaikka olen aina pyrkinyt lähtemään näyttelyihin sillä mielellä, että kaikki EH:ta parempi on vaan plussaa, henkseleitä en turhia paukuttele. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea arvostelulajista, ja mitä enemmän kehiä on kerennyt kokea sitä varmempi alan olla siitä, että tulokseen vaikuttaa tuomarin mieltymysten lisäksi kuun asento ja lottonumerot. Tässä välissä olen ehtinyt ajoittain väsyä näyttelyihin ja jättänyt useammat kisat väliin silloin, kun ei vaan huvita. Etenkin kesäisin on joskus mukava olla viikonloput ihan vaan kotona autossa istumisen ja koirien puunaamisen sijaan. Olenkin todennut, että niin kauan kuin harrastus tuntuu itsestä ja koirasta mukavalta näyttelyissä käymme. Niin pyhimyskään en ole ettenkö myöntäisi, että menestystähän siellä toki myös tavoitellaan. Aina se on kivempi lähteä kotiin edes joku muovipytty kourassa kehässä saadun lämpimän käden sijaan. Mutta sitten kun mennään siihen, että kilpaillaan hampaat irvessä, niin täytyy tajuta tehdä asennemuutos korvien välissä, pitää taukoa tai heittää kokonaan pois.

"Niin kylmä!"

Kotimatkalle lähdettiinkin hyvin pian kehästä pääsyn jälkeen, että päästiin ajaman vielä valoisaan aikaan. Erityiskiitos Juliuksen-porukalle seurasta ja pöytälainasta! Me otetaan nyt pikkasen reilu kuukauden mittainen näyttelytauko ja tehdään muita juttuja. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus käydä tutustumassa Pietan kanssa rally-tokoon :)

Talvihorroksen karistelua

keskiviikko 11. tammikuuta 2017
Viime vuoden tekstejä selatessa mietiskelin mihin suuntaan haluan tätä blogia viedä. Kirjoitteluaktiivisuus on laskenut etenkin bloggaamisen alkuvuosista kuin lehmänhäntä - osittain siksi, että elämämme koirien kanssa pyörii tänä päivänä hyvin pitkälti arjen ja näyttelyiden ympärillä, niistä ei kovin montaa erilaista tekstiä saa aikaiseksi. Pari edellistä vuotta koira-alalla työskennellessä rajoitti mielipide- ja asiatekstien kirjoittamista syistä, joille en itse mahtanut mitään. Nyt kun alan työt ovat jääneet sivutoimiseksi ja  silloinkin harvoin ko.töitä tehdessä vastaan ainoastaan itselleni käteni ja sanani eivät ole enää niin kahlitut.

Blogin tarkoitus ei ole koskaan ollut haalia suurta lukijamäärää enkä ole pyrkinyt ahkeraan kirjoittelutahtiin, vaan päivitän blogia silloin kun ehdin ja on jotain asiaa. Blogi tulee jatkossakin olemaan ns. kennelblogi, jossa keskitytään meidän koirien kuulumisiin. Olen kuitenkin aina pitänyt myös asiapitoisempien tekstien kirjoittamisesta, etenkin jos pystyn tekstien välityksellä auttamaan jotain henkilöä ruudun toisella puolella. Toivon, että tänä vuonna on aikaa ja jaksamista antaa enemmän blogillekin. Näitä aiheita listasin kirjoitettavien postausten teemoiksi v. 2015, mutta harmillisesti edellisvuonna en ehtinyt/pystynyt toteuttaa näitä. Toivottavasti tässä vuoden edetessä ja oman jaksamisen kasvaessa ehtisin naputella mietteitä ylös ao. aiheista:

- KoiraNet for Beginners, opas KoiraNetin käyttöön erityisesti ensimmäistä koiranpentua hankkiville
- Rakkaudesta rotuun, miksi kääpiösnautseri on Oma Rotuni, rotumietteitä ja haaveita
- Kotikoira vs näyttelykoira, onko kotikoirilla kaikki aina paremmin?
- Kotikasvattaja vai kennelnimikasvattaja,  liittyen erääseen syksyllä 2016 käytyyn keskusteluun siitä kummalta pentu kannattaa ottaa ja mitä eroja kasvattajissa on
- Raksupussien tuoteselosteet for dummies, miten kuivaruokapussin ainesosaluetteloa tulkitaan
- Ajatelmia näyttelymaailmasta ja näyttelyharrastuksesta
- Näyttelyihin valmistautuminen, mitä pakata mukaan, mitä tehdä kun rotuna on kääpiösnautseri.
- Reittä pitkin ropiksi - näyttelyyn pukeutuminen,  päivitetty versio aiemman blogin näyttelypukeutumistekstistä
- Muu näyttelyaiheinen teksti, koiran esittäminen/seisomaan opettaminen, näyttelykoiran hoitaminen....?
- Koiran omistaminen käytännössä, mitä se vaatii? 
- Montako koiraa on liian monta, missä menee koiramäärän maksimiraja?
- Turkin rullaaminen, miten ehkäistä nakukäppänä ja helpottaa turkinhoitourakkaa
- Pennun totutus hoitotoimenpiteisiin, mitä turkkirotua harkitsevan on hyvä etukäteen tietää ja mitä mille tahansa pennulle tulisi opettaa hoitotoimenpiteistä
Kääpiösnautserin pentuturkin hoito, miten se tehdään? Miksi? Mitä pitää huomioida?
- Karkeakarvaisen mäyräkoiran trimmaus, kuvin havainnollistettu ohjeistus karkkarimäykyn kotitrimmin tekemiseen
- Trimmaajan työ, ei pelkkää koirien rapsuttelua vaan fyysistä raskasta työtä - ja mikä siinä maksaa
- Koiran inhimillistäminen, missä menee hoitamisen ja ylilyödyn paapomisen raja
- Koiran peseminen, tarpeellista, turhuutta vai turhamaisuutta?
- Ruokinnasta, mitä meillä syödään
- Kun parta punertaa, olisiko syynä hiiva? Yhden hiivailevan koiran ruokavalionmuutos
- Hammashuoltoa, suun hygienia on tärkeä koiran terveyden ja hyvinvoinnin kannalta

Metsästyskoiria harrastavan miehen kanssa elävänä ehkä keponkin saisi innostumaan tänne kirjoittamisesta. Pystykorvaosaston ollessa ajoittain esillä ja keponkin aloitellessa lähitulevaisuudessa kasvatustyötä blogista löytyisi toivottavasti joskus juttuja myös suomenpystykorvista, pystykorvilla metsästämisestä, linnunhaukkukoetoiminnasta ja ylipäänsä pystykorvien kanssa elämisestä.  Koiratalosta on tulossa esittely jahka se nyt kevään aikana valmistuu.

Näihin sanoihin tällä kertaa :)

Tervetuloa tammikuu!

keskiviikko 4. tammikuuta 2017
Messari, joulu ja uusi vuosi tulivat ja menivät. Jottei vallan unohtuisi, niin Messarikuulumiset tähän väliin. Kuvia en kehästä ole vielä saanut kuvaajilta, mutta eiköhän niitäkin vielä ilmaannu.

Reissu oli joka tapauksessa mukava, vaan pitkien välimatkojen ja jännittävän viikonlopun takia raskas. Starttasimme perjantaiaamuna Torniosta Latvian reissulta tutun porukan + kepon kanssa kohti Helsinkiä, kehässä edustivat tuona viikonloppuna Pieta ja karhukoira Natsa. Välipysähdyksineen matkustusaikaa kertyi reippaat 9h. Perillä Helsingissä majoituimme Cumulus Hakaniemeen.


Koirat käyttäytyivät hotellissa varsin siivosti, mutta varmuuden vuoksi meistä oli aina (pl. aamupalalla käynti) jompi kumpi huoneessa koirien kanssa. Viime vuosina etenkin Baltian suunnalla on moni hotelli evännyt koirilta pääsyn tai nostanut roimasti koiramaksuja koirien ja välinpitämättömien omistajien sikailun takia. Sitä suuremmalla syyllä (koska onhan ne halvat hotelliyöt kivat ja ylipäänsä mukava näyttelyreissujen aikana päästä koiran kanssa majoittumaan johonkin) pyrimme siihen, että ainakaan meidän koirista ei olisi muille vieraille ja hotellin henkilökunnalle ylimääräistä vaivaa.

Lauantaina Helsinki Winnerissä käppänä- ja karhukoirakehät olivat onneksi samassa hallissa. Alkuperäinen aikataulu oli kuitenkin sen verran tiukan oloinen, että päällekkäisyyksien ja kiireessä häsläämisen ehkäisemiseksi Salla esitti Pietan kehässä. Jonkin verran ehdin kehää seurata ja kauniisti parivaljakko meni! Harmillisesti tuomari ei tänään ihan tykästynyt Pietaan, tuloksena oli junioriluokan EH.

JUN-EH
tuomari Olga Kupriyanova Sinko, Slovenia

"Good size, elegant. Elegant, light head. Nice neck and topline. Nice compact body. Nice movement. Tail turns over the back. Coat and grooming could be better." 
Turkista tiesinkin, että ihan parhaassa kunnossa ei ollut, mutta trimmistä en tiedä missä vika oli - samaisen maininnan oli kuulema saanut jokunen muukin koira. Näin tällä kertaa.

 Pieta rentoilee kehän jälkeen

Natsa oli varsin vallaton ennen kehää ja vieras paikka hermostutti sitä. Kehässä se kuitenkin meni mukavasti. Olen hyvin tyytyväinen sen käytökseen molempina päivinä kehässä: se ei muita koiria pyrkinyt provosoimaan tuijottamalla ja louskuttamalla, eikä meihin tarvitse pitää metrien hajurakoa kehässä, ellei sitten vieras uros ala ensin haastamaan - mikään lobotomiapotilas ei tämäkään koira kuitenkaan ole.

Lauantaina haviteltu titteli oli ilmeisesti karvan päässä ykkössijalle päätyneestä, karva olisi saanut olla karkeampi. Tuomari oli mielissään erityisesti siitä, kun näin nuori koira on käyttöluokassa kilpailemassa. Natsan sanallisia arvosteluja ei tällä hetkellä hollilla ole, mutta tulos puhukoon koiran puolesta.

KÄK-ERI1, SA, PU2, SERT, vara-CACIB
tuomari Auli Haapiainen-Liikanen 


Päivä oli pitkä ja raskas, mutta etenkin Natsan tuloksiin oltiin tyytyväisiä - PU2 ja kolmas serti Messarin kaltaisesta tapahtumasta ei ole mikään huono saavutus! Pietan kanssa käytiin vielä illemmalla reissaamassa metrolla ja treffaamassa eräs käppänä perheineen, tästä toivottavasti lisää myöhemmin. Hotellin lähellä oli ihana ravintola Juttutupa, josta kävin hakemassa meille myöhäisillan syömiset.

Sunnuntaina Voittajassa kehät olivat ihan eri puolilla messukeskusta, ja Salla oli taas paikalla auttamassa Pietan kanssa. Natsan kanssa kerettiin tällä kertaa kehään ensin. Titteli siirtyi pykälän verran kauemmas kuin edellispäivänä, mutta sininen rosetti me kannettiin silti kehästä ulos.

Kuvat Tanja Ihalainen, kiitos!
 
KÄK-ERI1, SA, PU3, SERT
tuomari Harry Tast

Karhukoirakehältä ehdin kääpiösnautserikehälle juuri junnunarttujen alkaessa. Pieta oli aika väsynyt, eikä ihme, tällainen massiivinen tapahtuma ja pitkät päivät väsyttävät kyllä minkä tahansa kokemattomamman nuoren koiran. Vaihdoimme lopulta Sallan kanssa esittäjän paikkaa lennosta ja esitin Pietan yksilöarvostelussa. Tuli se tuttu hörvääjäkin esille partalapsen tajutessa, että mamma tuli! Hetkeen siihen ei meinannut saada lainkaan tolkkua sen loikkiessa ja riuhtoessa hihnaa, onneksi se rauhoittui omalle vuorolleen. Sinttura esiintyi nätisti ja tuloskin oli edellistä parempi. Harmillisesti sanallisten arvostelujen kanssa oli käynyt kämmi, ja osa arvoteluista oli kirjoitettu väärille papereille.... Varmuutta ei siis ole sattuiko meille lopulta kumminkaan Pietan oma arvostelu, vaikka paperiin olikin kirjoitettu toinen arvostelu ja ylivedetty toinen.

JUN-ERI
tuomari Calin Margineau, Romania

"Good eyes. Small head. Good neck. Good topline. Good angulation in rear."

Loppupäivästä olikin runsaasti aikaa shoppailulle. Koirille lähti mukaan herkkuja ja karva-alustaa, näyttelyhäkkiin kiinnitettävä juoma-astia, trimmisakset, shampoota.... Lähdimme ajamaan kohti pohjoista alkuillasta, puolen yön jälkeen oltiin Torniossa ja siitä parin tunnin päästä kotona. Seuraavan kerran herättiinkin vasta iltapäivällä maanantain puolella. Tulipa taas nähtyä ja koettua, kiitos reissukavereille! Ensi vuonna olisikin 3-päiväinen tapahtuma mukana olevan Pohjoismaiden Voittajan takia. Joku koira meiltä varmasti silloinkin reissussa mukana, vaan saa nähdä jaksetaanko ihan kolmea päivää kehäillä, siinä alkaa niin kaksi- kuin nelijalkaisilla väsymys jo painaa päälle. Kepo taisi kyllä jo sanoa, että hän pitää taas pari vuotta taukoa Helsinki-reissuista, vaan saapa nähdä miten käy, jos lähdetään taas kotimaisen vahvistuksen kanssa esiintymään!

Messarin jälkeen ei olekaan tapahtunut kummempaa. Jouluaatto vietettiin kaikessa rauhassa kotona koirien kanssa, uuden vuoden koirat olivat kepon kanssa minun ollessa töissä myöhään yöhön. Yksikään ei säikkynyt raketteja, mutta reippaana vahtikoirana Vieno oli ilmoittanut omituisesta mekkalasta ulkona ja muut koirat tietysti yhtyneet tähän. Edellinen vuosi oli kyllä monella tapaa yksi murheenkryyni, mutta nyt on monta vanhaa taakkaa heitetty harteilta pois, joten toivottavasti tämä vuosi on monin verroin edellistä parempi! Natsalle on tavoitteena saada viimeinen serti Suomen muotovalion arvoon ja miksei noista läntisistä naapurimaistakin. Enkä pistäisi pahakseni, vaikka Pietallekin jostain sertit napsahtaisi. Natsa on juuri käynyt lonkkakuvissa, vaan vielä näemmä joudutaan odottamaan Kennelliitolta tuloksia. Tenholle olen lupaillut hammaslääkäriä ja Pietalle jos jonkinlaista luuston läpivalaisua ja testiä. Siinähän sitä on tekemistä ja lompakonkevennystä ihan riittämiin ainakin tähän alkuvuoteen.... Ensiviikolla meitä kutsuu Kajaani ja Tamminäyttely, tällä kertaa mukana on vain Pieta.

Loppuun muutama kuva alkuviikon lenkiltä, kun oltiin kerrankin liikkeellä sen lyhyen päivänvalohetken aikaan, mikä meillä täällä pohjoisessa tähän aikaan vuodesta on. Onneksi valoisa aika pitenee koko ajan.... Johan se on kohta taas kesäkin!