Voi huolta ja murhetta

keskiviikko 24. elokuuta 2016
Olin viikonloppuna aikeissa kirjoittaa lauman seesteisestä elämästä ja Vienon kasvavasta mahasta. Isommasta laumasta huolimatta koirat ovat onneksi välttyneet suuremmilta eläinlääkärikäynneiltä ja sairasteluilta. Taisikin olla tyyntä myrskyn edellä....


Maanantaina ajelin Pietan kanssa työpaikkakunnalle ja saimme kuulla, että kämppiskoiralla on nenäpunkkeja. Pieta lähti yökylään koirattomalle työkaverille varmuuden vuoksi. Kepolta kyselin kotilauman turinoita eikä kukaan oireillut - en ollut itsekään havainnut nenäpunkkeihin viittaavaa ryystämistä tai muuta oireilua sinä aikana, mitä olen tässä viime päivinä kotona ehtinyt olla. Seuraavana päivänä saan viestin, että Vieno ryystää nokkaansa - voi helvetin helvetti. Illalla ajamme Pietan kanssa kotiin. Tenho oli viettänyt päivän Kahkun kanssa ulkona häkissä, ja illalla sen tullessa sisälle huomaan, että sen toinen silmä on turvonnut, punainen ja vuotaa vihertävää mähmää. Tenholla oli edellinen silmätulehdus vuodenvaihteessa ja sitä jouduttiin lääkitsemään kahteen otteeseen, joten johan on kumma kun näitä on nyt alkanut esiintyä. Tässä vaiheessa pitkä työmatka, aikainen aamuherätys, väsymys ja huoli koirista sai aivot sen sortin oikosulkuun, että loppuilta ennen nukkumanmenoa menikin itkunsekaisissa tunnelmissa ja huolehtiessa kuinka saadaan koko köörille lääkkeet nenäpunkkiin ja Tenholle silmätulehdukseen. Seuraavana aamuna kepo lähti taas aikaisin töihin ja itse herään pari tuntia myöhemmin hoitaakseni koirien lääkeasioita ja lähteäkseni ajamaan takaisin työpaikkakunnalle työvuoroon - jonne on matkaa tosiaan 140km....
Luojan kiitos taas ihanista auttavaisista ihmisistä, sillä sain tarvitsemani reseptit parilla viestillä ja puhelinsoitolla, eikä minun tarvinnut lähteä ajamaan Tenho-paran kanssa toiselle paikkakunnalle eläinlääkäriin, kun kotipaikkakunnan vastaanotolle minä tai kepo emme olisi työvuorojen ja työmatkojen takia ennättäneet. Tenhon silmää päästiin lääkitsemään iltapäivällä kepon päästessä töistä, ja nenäpunkkilääkitys aloitetaan omille sekä naapurissa asuvalle appiukon Natsalle perjantaina palatessani takaisin kotiin. Koirista Vieno on tosiaan ainoa, joka selkeästi oireilee, mutta koska nämä leviävät herkästi koirasta toiseen lääkitään samalla kertaa kaikki omat ja myös Natsa, jonka kanssa koirat ovat usein tekemisissä.

Nenäpunkkien takia meiltä jää nyt Pyhäjoen ryhmis väliin, koska tietoisesti emme lähde riskeeraamaan muiden koirien terveyttä ja levittämään näitä pikku paskiaisia eteenpäin. Harmittaa, koska kääpiösnautsereilla olisi minulle mieleinen tuomari, mutta näin tällä kertaa. Voi olla, että jätämme myös Limingan ryhmänäyttelyn väliin, terveysasiat ovat kuitenkin ruusukkeita ja arvostelulomakkeita tärkeämmät. Onneksi päästään aloittamaan lääkitys ennen Vienon synnytystä, tähänkään ei ole enää kovin pitkä aika ja missään nimessä en halua nenäpunkkien leviävän myös pentuihin. On tämä kyllä varsinaista sirkusta toisinaan, ja ainakin itsellä on aina älytön huoli ja murhe, jos koirien terveydessä on jokin pielessä. Olin jo ehtinyt toivoa, että homma menee kuin oppikirjoissa ja koko pentuaika on hattaraa ja sateenkaaria, vaan höpöhöpö asiat koskaan tunnu menevän helpoimman kautta....

Mitä Vienoon tulee, niin mammamäyrä kasvattelee tasaisesti mahaansa ja alkaa jo muistuttaa neljällä jalalla kävelevää tynnyriä. Kuvissa vuorokausia on 43. ja 40. Lenkeillä jaksaa edelleen kulkea muiden tahdissa ja touhottaa menemään pitkin ojanpohjia, vaan peruslenkin loppupuolella huomaa, kuinka kulku on jo hitaampaa ja lienee jo mahakin vähän tiellä.


Vieno saa nykyään ruuan aamulla ja illalla (muut koirat saavat ruuan vain iltaisin) ja ruuan määrää on nostettu. Ensi viikolla määrää vielä nostetaan ja ruokailukerrat jaetaan kolmeen. Viikonloppuna aletaan mittailla lämpöjä. Pennut syntyvät meillä kotona Sieppijärvellä, joten viikonloppuna alkaa olla myös pentulaatikon rakentaminen ajankohtaista. Vielä tämä ja seuraava viikko on hektistä, mutta onneksi sen jälkeen pystytään rauhoittumaan pentujen odotukseen ja minulla on mahdollisuus huolehtia mammahauvasta ja vauvoista vaikka 24/7. Nyt vaan peukut pystyyn, että loppuaika menee hyvin....

Oulu KV

sunnuntai 21. elokuuta 2016
Viime viikolla misseiltiin Oulu KV:ssa. Lauantaina sain viedä kehään karjalankarhukoirauroksen Hirviparoonin Welmu. Vesisateessa tehty debyytti toi tuloksen NUK-EH1 Tapani Pukkilan kehässä. Welmun kanssa oli harjoiteltu pari kertaa kehäkuvioita ja olin todella tyytyväinen sen käytökseen kehässä, vaikka uusi tilanne taisi vähän jännittääkin. Mainintaa tuli korvien asennosta ja hännänkannosta, vaan toivottavasti Welmun kanssa tullaan vielä joskus kehissä pyörähtämään, omiin silmiini kun on lupaava yksilö myös näyttelyiden saralla :) Kuvista menee kiitos Juha-kepolle!


Pietan vuoro oli sunnuntaina. Mukavasti saatiin nukkua vähän myöhempään ja körötellä Torniosta Ouluun ilman kiirettä. Näyttelyalueella Tarja oli pystyttänyt meille teltan, joka olikin tarpeen sään lämmetessä päivän mittaa.


Kääpiösnautsereiden tuomarina oli Billy Henderson Irlannista. Sintturan kehäkäytös oli taas loistavaa ja kehien välillä ehti vähän leikkiäkin partakavereiden kanssa.


JUK-ERI1, SA, PN2, vara-SERT
tuomari Billy Henderson, Irlanti

"10 months old. Head of moderate lenght, but expression very good. Dentition correct. Pigmentation(?) correct. Neck long. Good shoulder placement. Nice upperarm. Backline(?) short and firm. Body square and balanced. Moving free. In good coat of correct type."

10:n nartun joukosta Pieta sijoittui 10kk ikäisenä PN2:ksi ja sai vielä vara-SERTIN! Tyytyväisinä lähdettiin kotimatkalle, neidin iän huomioon ottaen tämä on mielestäni erinomainen tulos tältä viikonlopulta :) Kiitos kuvista Arto Sepponen!

Pikkutassuja tulossa

lauantai 13. elokuuta 2016
Näyttelyviikonlopun väliin pentu-uutisia! Vienon kanssa käytiin alkuviikosta ultrassa Johannan paikkeilla ja ainakin 4 pikku-pitkoa siellä näkyi. Tähän mennessä vuorokausia on kulunut astutuksesta 35. Nyt vaan odotellaan mahan pyöristymistä ja toivotaan, että kaikki menee kuten oppikirjoissa.

Vieno-mamma 8-viikkoisena

Kittilä RN x 2

sunnuntai 7. elokuuta 2016
Tämä viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa koiranäyttelyssä. Näyttelykansan suunnistaessa Kuopion triplaan me otettiin toinen suunta ja lähdettiin junioriosaston kanssa katsastaamaan Levin maisemia.

Lauantai oli pystykorvapäivä. Taivas aukeni juuri saapuessamme näyttelyalueelle, ja tietenkään ei ollut käynyt mielessäkään ottaa mukaan kumppareita tai sadetakkia vaihtovaatteista nyt puhumattakaan. Kepolle siinä sadepisaroiden räiskyntää tuulilasiin seuratessa sanoinkin, että ensi vuonna me muuten laitetaan se näyttelyteltta, kun näitä sadepäiviä on tänä vuonna näyttelyreissuille osunut ihan kiitettävästi.
Karjalankarhukoira Komu (Rimpisuon Komu) oli ilmoitettu lauantaille ja Komun kanssa kehässä käytiinkin pyörähtämässä. Sade alkoi uudestaan juuri karhukoirakehän aikaan, siellä sitä juostiin kengät vedestä litisten :D Vaikka näyttelyhälinä vähän ihmetytti Komu esiintyi hienosti ja antoi tuomarin ronkkia kaikki paikat ilman mutinoita. Komulle kotiinviemisenä JUK-EH3: erinomainen arvostelu, mutta tuomarille oli herrassa senttejä vähän liikaa, josta rokotettiin laatuarvosanan laskulla.
Iltapäivällä esitin vielä sukulaisteni jämtlanninpystykorva Väinön, joka oli sekin kehädebyyttiä tekemässä. Väinöä en ollut ennen lauantaita ehtinyt edes nähdä, mutta ensikertalaisuudesta huolimatta Väinö meni kehässä kuin kokeneempikin konkari. Väinölle tuloksena "mettäserti" eli NUO-H, arvostelussa oli paljon hyvää ja kehittymiskelpoista, tyyppi vaan oli eri kuin mistä tuomari tykkäsi :) Karhukoirat ja jämptit arvosteli Maija Mäkinen.
Olin tyytyväinen molempien poikien kehäesiintymiseen niiden kokemattomuudesta huolimatta, ja kun omistajat olivat tyytyväisiä arvosteluihin, joilla kelpaa lähteä halutessa hakemaan käyttötuloksia ja KVA-titteliä, niin päivän tavoitteet täyttyivät! Nyt ei karhukoiraosastolle olekaan hetkeen näyttelyitä tiedossa, mutta toiveissa olisi saada Natsa joulukuun Messariin junnutitteleitä koettamaan.


Sunnuntaina ajeltiin toisen kerran Leville Pietan kanssa. Hieman jännitti minkä värisen kortin saattelemana poistutaan kehästä tuomarin ollessa sama kuin edellispäivänä, pessimistihän ei tunnetusti pety! Tällä kertaa olin pakannut mukaan sadetakin, vaihtovaatteet ja jopa kolmet eri kengät, mutta lopulta selvittiin yhdellä vaatekerralla sään suosiessa - näin tämä välillä vaan menee! Sinttura esiintyi kehässä mallikkaasti kuten siltä saattoi odottaa, laatuarvosana oli viikonlopun paras meidän porukan osalta ja saatiin kotiinviemiseksi mukava arvostelukin.
Kuvista menee kiitos Seppo Pesolalle!


JUK-ERI1
tuomari Maija Mäkinen

"10kk. Femiininen narttu. Hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Hyvä pää ja ilme. Hyvä pään pituus ja linjat. Hyvin kiinnittyneet hieman kookkaat korvat. Tummat silmät. Hyvä kaula ja eturinta. Ikäisekseen hyvä runko. Tasapainoiset kulmaukset. Sopiva luusto, hyvät käpälät. Oikea purenta ja isot hampaat. Hyvä karkea runkoturkki, pehmeä vielä raajoissa. Voimakkaasti selälle kääntyvä häntä häiritsee kokonaiskuvaa. Hyvä käytös. Esiintyy mallikkaasti."

Selälle kiertyvän hännän takia SA jäi tällä kertaa saamatta, vaan sehän ei meitä lannista - ensi viikonloppuna näytelläänkin vuorostaan Oulussa! Alkuviikosta on myös luvassa Vienon ultra. Käytös ainakin viittaisi siihen, että pikku-mäykkyjä on tulossa, mutta parempi käydä varmistamassa asia, kun siihen on mahdollisuus :)