Pennut viikon vanhoja

Vienon pennut syntyivät viikko sitten ja pennuntuoksuinen arki alkaa asettua uomiinsa. Nukuin ensimmäiset yöt Vienon ja pentujen kanssa työhuoneessa, mikä olikin tarpeen istukoiden syömisestä seuranneen ripaskan takia. Nyt maha on jo asettunut uomiinsa ja pikkuhiljaa päästään kaurapuuro-jauheliha-kanamuna -kuurista takaisin kuivamuonaan ja lihaan. Ensimmäiset päivät oliva Vienolta aikamoista murinaa ja örinää, kun emänvaistot ottivat vallaan ja hormonit hyrräsivät. Nyt tilanne on rauhoittunut pahimpien hormonihuurujen laskettua, murinaa kuuluu harvemmin ja yleensä sitä saavat osakseen portin taakse eksähtävät Tenho ja Pieta. Mammakoira on muutenkin alkanut rentoutua ja päivällä muiden koirien ollessa pihalla häkissä Vieno käy välillä huoneesta pois ikään kuin ottamassa omaa aikaa. Sen käyttäytymistä on ollut mielenkiintoista seurata, niin huolella se pentujaan hoitaa ja ennen uloslähtöä tai huoneesta poistumista se aina odottaa, että pennut ovat syöneet ja nukahtaneet.

Pennut ovat voineet koko ajan hyvin ja painot nousseet tasaisesti - tällä hetkellä ovat kukin margariinipaketin painoisia jössiköitä. Paljonhan nämä eivät vielä tässä vaiheessa tee - syövät, nukkuvat ja tekevät tarpeensa - joten isompia eroja pentujen välillä en ole vielä huomannut. Violetti tyttö ja vihreä poika ovat pentueen isoimmat ja näillä onkin massan puolesta kyynärpäätaktiikka käytössä ruoka-aikaan. Violetti tyttö on pennuista ehkä äänekkäin, se kyllä ilmaisee kun jokin ei miellytä. Vihreän pojan kutsumanimi on "Kurttu" sen naamassa olevien ryppyjen takia. Valkoisella pojalla on päässä iso tumma maski, saa nähdä miten väri muuttuu sen kasvaessa. Muuten ovat kaikki aika tasaisia, tyytyväisiä pentuja. Viikon päästä pitäisi silmienkin olla avautuneet ja siitä eteenpäin pentulaatikossa taitaa vilinäkin kasvaa :)

Pentuarki alkakoon!

Vieno olikin touhkas mamma eikä lopulta pantannut ensimmäistä pesuettaan yli 60 vuorokauden. Veikkailin vielä viikonloppuna, että tiistaina tai keskiviikkona alkaa tapahtua, mutta Vieno kun tekee mäyräkoirana kaiken täysillä pennut syntyivätkin jo eilen 59.vrk astutuksesta. 

Kaikki meni kuin oppikirjoissa, mutta sitä oppikirjoissa ei kuitenkaan kerrottu miten paljon pyyhkeitä pentulaatikon vierelle saa lopulta varata, miten pentujen välissä ehtii välillä ehkä juuri vetää henkeä ja välillä voi joutua odottamaan vähän pidempäänkin, ja miten tällainen keltanokka suoriutuu pikku paniikista huolimatta ensimmäisestä koiran kätilöintikokemuksesta. Mäyräkoirat kuulostavat yleisesti olevan todella tehokkaita synnyttäjiä ja hoitavan homman hyvin itsekseen - toisin kuin kääpiösnautserit vaikuttavat olevan enemmänkin himmailijoita, joiden synnytykset voivat kestää tunteja ja asiat tapahtuvat muutenkin vähän pidemmällä sytytyslangalla. Tässä mielessä oli hyvä, kun ensimmäinen synnytyskokemus oli hyvin omatoimisen ja vahvaviettisen mäyräkoiran kanssa, tietää jo vähän mitä on edessä sitten, kun meillä on ensimmäisen käppänäpentueen aika.

Vienon lämmöt laskivat sunnuntaina juuri ja juuri 37 asteen alapuolelle (36,8-36,9C). Ehkä tästä maltillisesta lämmönlaskusta johtuen en osanut vielä sunnuntaina stressata synnytyksen alkamista, itse kun odotin lämpöjen laskevan lähemmäs 36 astetta. Maanantaina ehdin käydä parin kilometrin päässä kaupassakin ostamassa viime tingassa kertakäyttöhanskoja ja talouspaperia, ja kotiin tullessa pentulaatikossa oli peitteet hujan hajan ja koira vaikutti todella levottomalta. Pari tuntia tästä Vienolla alkoivat selkeät työnnöt ja soittelin Vienon kasvattajalle vetäen samalla hanskoja käteen. Ensimmäiset neljä pentua syntyivät lopulta todella sukkelaan, kaksi poikaa ihan perätysten. Vieno alkoi heti nuolla ja hoivata pentuja, avitin sitä käytännössä vain kalvojen avaamisessa ja pentujen hieromisessa kuiviksi. Ensimmäinen tyttö syntyi n. 20min poikien jälkeen, toinen tyttö n. puolen tunnin päästä. Johanna ehti tulla avuksi neljän pennun synnyttyä, ja loppuviimeksi syntyi vielä 3. poika n. tunnin päästä neljännestä pennusta. Lopullinen saldo on siis 5 pentua, 3 poikaa ja 2 tyttöä :) Koko homma oli ohi suurin piirtein neljässä tunnissa.

Mammamäyrä ja pennut voivat kaikki hyvin. Etenkin tytöt olivat heti synnyttyään todella vilkkaita ja jänteviä. Viimeisenä syntynyt poika oli hieman rohiseva, vaan tänään ei ole rohinoista tietoakaan. Kaikki pennut ovat tomeria, syövät hyvin ja ääntäkin lähtee. Vieno on todella omistautunut emo. Uloslähteminen on vielä missio sinänsä ja pakollisen pissatuksen jälkeen toki juostaan häntä suorana takaisin sisälle.

Mikäli Vienon pennut kiinnostavat asian tiimoilta voi ottaa yhteyttää Johannaan/kennel Evening's :)

Synnytys lähestyy

Astutuksesta on kulunut 58. vrk ja meillä odotetaan ensimmäisiä merkkejä synnytyksen alkamisesta. Vienon maha alkaa olla jo niin iso, että Vienolla on selvästi itselläänkin hankala olla. Ulkona käydään tekemässä vain pakolliset tarpeet ja muuten mieluiten makoillaan kyljellään. Syöminen tökkii, mutta pieniä määriä ruokaa kuitenkin syö omaan tahtiin. Lämmöt on vielä tasaisesti 37-asteen yläpuolella. 

Pentuhuonekin on saatu kuntoon ja mammakoira ominut pentulaatikon itselleen. Kaiken kiireen keskellä on tuntunut, ettei millään ehdi saada isompia pakollisia asioita tehtyä, mutta eiköhän nyt ala olla suurimmat valmistelut valmiina. Huomenna käyn vielä tekemässä pienempiä hankintoja, mutta sen jälkeen ei varmaan tarvitsekaan poistua kotoa yhtään kauemmas ainakaan ennen pentujen syntymää.

Muulle laumalle kuuluu tasaisen hyvää. Kaikki saivat eilen toisen satsin lääkettä nenäpunkkeihin. Yhdenkään en ole onneksi kuullut enää rohisevan tai ryystävän, vaan mennään silti kuuri loppuun.  Tenhon silmäkin on parantunut. Pietalta nypin viime viikolla kaikki pitkät karvat pois ja poistin pisimmät pohjavillat. Päälaki, kaula ja selkä ovat lähteneet rullautumaan hyvin ja alla oli hyvä kerros uutta karkeaa ja kiiltävää karvaa tulossa. Vielä kun saataisiin sama kylkiin ja reisiin, mutta hyvällä mallilla ollaan. Tenhonkin turkin olen vihdoin saanut rullautumaan ja sillä on nykyään aina uusi kerros alla nyppimisen jälkeen. Ei enää nakukoiria tässä talossa! Tenho sai muutenkin uudentyylisen trimmin, kun näyttelyt eivät ole ihan hetkeen ajankohtaiset: parta lyhentyi ja pyöristyi ns. asian fusion-tyyliin. Uuteen ilmeeseen meni hetki totutella, vaan onhan tuo lyhyempi parta käytännöllisen näppärä ja koirakin nuorentui äijänkäppyrästä takaisin pennun näköiseksi.

Tulevan talven varalle on takapihalle alkanut kohota pystykorvaosastolle oma koiratalo, joka on pitänyt kepon kiireisenä viime viikkoina. Tänään möksä sai ulkovuorauksen ja kohta päästään laittamaan sisätilaa kuntoon.

Näistä koirataloista on varmasti yhtä monta mielipidettä kuin on koiraihmistäkin, mutta kerrottakoon, että meillä tämän tarkoitus on nimen omaan palvella pääsääntöisesti ulkona asuvia koiria ja taata niille mahdollisimman mukavat asuinolot (ei suinkaan haalia mahdollismman paljon koiria ja sulloa niitä ulkorakennuksiin, kun "sisätiloihin ei mahdu", kuten moni tuntuu näistä koirataloista ajattelevan). Kahku ei ole innostunut kopistaan ja mieluummin töröttää ulkona vaikka vettä tulisi Esterin p:stä tai pakkanen huitelee -35 asteessa. Äärimmäisissä sääolosuhteissa se haetaan aina sisälle, mutta toivottavasti koiratalon valmistuttua se alkaa mieltää sen sisätilat mukavaksi paikaksi ja näin pystyy itse kontrolloimaan ulko- ja sisätiloissa oloaan myös pakkas- ja sadepäivinä. Talossa tulee olemaan lämmitys talvea ajatellen ja tilat sieltä löytyvät kahdelle koiralle, laajennusvaraa löytyy tarpeen vaatiessa kolmannellekin. Me ollaan innoissamme tästä kohoavasta pytingistä, ja toivottavasti Kahkukin oppii sitä arvostamaan! Koiratalon jälkeen vuoden viimeinen isompi projekti onkin koira-aitauksen rakentaminen mineille. 150-senttistä verkkoa on hankittu 80m verran ja tolpat on tehty, ne vain pitäisi saada upotettua maahan ja naputeltua verkko paikoilleen.

Voi huolta ja murhetta

Olin viikonloppuna aikeissa kirjoittaa lauman seesteisestä elämästä ja Vienon kasvavasta mahasta. Isommasta laumasta huolimatta koirat ovat onneksi välttyneet suuremmilta eläinlääkärikäynneiltä ja sairasteluilta. Taisikin olla tyyntä myrskyn edellä....

Maanantaina ajelin Pietan kanssa työpaikkakunnalle ja saimme kuulla, että kämppiskoiralla on nenäpunkkeja. Pieta lähti yökylään koirattomalle työkaverille varmuuden vuoksi. Kepolta kyselin kotilauman turinoita eikä kukaan oireillut - en ollut itsekään havainnut nenäpunkkeihin viittaavaa ryystämistä tai muuta oireilua sinä aikana, mitä olen tässä viime päivinä kotona ehtinyt olla. Seuraavana päivänä saan viestin, että Vieno ryystää nokkaansa - voi helvetin helvetti. Illalla ajamme Pietan kanssa kotiin. Tenho oli viettänyt päivän Kahkun kanssa ulkona häkissä, ja illalla sen tullessa sisälle huomaan, että sen toinen silmä on turvonnut, punainen ja vuotaa vihertävää mähmää. Tenholla oli edellinen silmätulehdus vuodenvaihteessa ja sitä jouduttiin lääkitsemään kahteen otteeseen, joten johan on kumma kun näitä on nyt alkanut esiintyä. Tässä vaiheessa pitkä työmatka, aikainen aamuherätys, väsymys ja huoli koirista sai aivot sen sortin oikosulkuun, että loppuilta ennen nukkumanmenoa menikin itkunsekaisissa tunnelmissa ja huolehtiessa kuinka saadaan koko köörille lääkkeet nenäpunkkiin ja Tenholle silmätulehdukseen. Seuraavana aamuna kepo lähti taas aikaisin töihin ja itse herään pari tuntia myöhemmin hoitaakseni koirien lääkeasioita ja lähteäkseni ajamaan takaisin työpaikkakunnalle työvuoroon - jonne on matkaa tosiaan 140km....

Luojan kiitos taas ihanista auttavaisista ihmisistä, sillä sain tarvitsemani reseptit parilla viestillä ja puhelinsoitolla, eikä minun tarvinnut lähteä ajamaan Tenho-paran kanssa toiselle paikkakunnalle eläinlääkäriin, kun kotipaikkakunnan vastaanotolle minä tai kepo emme olisi työvuorojen ja työmatkojen takia ennättäneet. Tenhon silmää päästiin lääkitsemään iltapäivällä kepon päästessä töistä, ja nenäpunkkilääkitys aloitetaan omille sekä naapurissa asuvalle appiukon Natsalle perjantaina palatessani takaisin kotiin. Koirista Vieno on tosiaan ainoa, joka selkeästi oireilee, mutta koska nämä leviävät herkästi koirasta toiseen lääkitään samalla kertaa kaikki omat ja myös Natsa, jonka kanssa koirat ovat usein tekemisissä.

Nenäpunkkien takia meiltä jää nyt Pyhäjoen ryhmis väliin, koska tietoisesti emme lähde riskeeraamaan muiden koirien terveyttä ja levittämään näitä pikku paskiaisia eteenpäin. Harmittaa, koska kääpiösnautsereilla olisi minulle mieleinen tuomari, mutta näin tällä kertaa. Voi olla, että jätämme myös Limingan ryhmänäyttelyn väliin, terveysasiat ovat kuitenkin ruusukkeita ja arvostelulomakkeita tärkeämmät. Onneksi päästään aloittamaan lääkitys ennen Vienon synnytystä, tähänkään ei ole enää kovin pitkä aika ja missään nimessä en halua nenäpunkkien leviävän myös pentuihin. On tämä kyllä varsinaista sirkusta toisinaan, ja ainakin itsellä on aina älytön huoli ja murhe, jos koirien terveydessä on jokin pielessä. Olin jo ehtinyt toivoa, että homma menee kuin oppikirjoissa ja koko pentuaika on hattaraa ja sateenkaaria, vaan höpöhöpö asiat koskaan tunnu menevän helpoimman kautta....

Mitä Vienoon tulee, niin mammamäyrä kasvattelee tasaisesti mahaansa ja alkaa jo muistuttaa neljällä jalalla kävelevää tynnyriä. Kuvissa vuorokausia on 43. ja 40. Lenkeillä jaksaa edelleen kulkea muiden tahdissa ja touhottaa menemään pitkin ojanpohjia, vaan peruslenkin loppupuolella huomaa, kuinka kulku on jo hitaampaa ja lienee jo mahakin vähän tiellä.

Vieno saa nykyään ruuan aamulla ja illalla (muut koirat saavat ruuan vain iltaisin) ja ruuan määrää on nostettu. Ensi viikolla määrää vielä nostetaan ja ruokailukerrat jaetaan kolmeen. Viikonloppuna aletaan mittailla lämpöjä. Pennut syntyvät meillä kotona Sieppijärvellä, joten viikonloppuna alkaa olla myös pentulaatikon rakentaminen ajankohtaista. Vielä tämä ja seuraava viikko on hektistä, mutta onneksi sen jälkeen pystytään rauhoittumaan pentujen odotukseen ja minulla on mahdollisuus huolehtia mammahauvasta ja vauvoista vaikka 24/7. Nyt vaan peukut pystyyn, että loppuaika menee hyvin....

Oulu KV

Viime viikolla misseiltiin Oulu KV:ssa. Lauantaina sain viedä kehään karjalankarhukoirauroksen Hirviparoonin Welmu. Vesisateessa tehty debyytti toi tuloksen NUK-EH1 Tapani Pukkilan kehässä. Welmun kanssa oli harjoiteltu pari kertaa kehäkuvioita ja olin todella tyytyväinen sen käytökseen kehässä, vaikka uusi tilanne taisi vähän jännittääkin. Mainintaa tuli korvien asennosta ja hännänkannosta, vaan toivottavasti Welmun kanssa tullaan vielä joskus kehissä pyörähtämään, omiin silmiini kun on lupaava yksilö myös näyttelyiden saralla :) Kuvista menee kiitos Juha-kepolle!

Pietan vuoro oli sunnuntaina. Mukavasti saatiin nukkua vähän myöhempään ja körötellä Torniosta Ouluun ilman kiirettä. Näyttelyalueella Tarja oli pystyttänyt meille teltan, joka olikin tarpeen sään lämmetessä päivän mittaa.

Kääpiösnautsereiden tuomarina oli Billy Henderson Irlannista. Sintturan kehäkäytös oli taas loistavaa ja kehien välillä ehti vähän leikkiäkin partakavereiden kanssa.

JUK-ERI1, SA, PN2, vara-SERT

tuomari Billy Henderson, Irlanti

"10 months old. Head of moderate lenght, but expression very good. Dentition correct. Pigmentation(?) correct. Neck long. Good shoulder placement. Nice upperarm. Backline(?) short and firm. Body square and balanced. Moving free. In good coat of correct type."

10:n nartun joukosta Pieta sijoittui 10kk ikäisenä PN2:ksi ja sai vielä vara-SERTIN! Tyytyväisinä lähdettiin kotimatkalle, neidin iän huomioon ottaen tämä on mielestäni erinomainen tulos tältä viikonlopulta :) Kiitos kuvista Arto Sepponen!

Pikkutassuja tulossa

Näyttelyviikonlopun väliin pentu-uutisia! Vienon kanssa käytiin alkuviikosta ultrassa Johannan paikkeilla ja ainakin 4 pikku-pitkoa siellä näkyi. Tähän mennessä vuorokausia on kulunut astutuksesta 35. Nyt vaan odotellaan mahan pyöristymistä ja toivotaan, että kaikki menee kuten oppikirjoissa.

Vieno-mamma 8-viikkoisena

Kittilä RN x 2

Tämä viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa koiranäyttelyssä. Näyttelykansan suunnistaessa Kuopion triplaan me otettiin toinen suunta ja lähdettiin junioriosaston kanssa katsastaamaan Levin maisemia.

Lauantai oli pystykorvapäivä. Taivas aukeni juuri saapuessamme näyttelyalueelle, ja tietenkään ei ollut käynyt mielessäkään ottaa mukaan kumppareita tai sadetakkia vaihtovaatteista nyt puhumattakaan. Kepolle siinä sadepisaroiden räiskyntää tuulilasiin seuratessa sanoinkin, että ensi vuonna me muuten laitetaan se näyttelyteltta, kun näitä sadepäiviä on tänä vuonna näyttelyreissuille osunut ihan kiitettävästi.

Karjalankarhukoira Komu (Rimpisuon Komu) oli ilmoitettu lauantaille ja Komun kanssa kehässä käytiinkin pyörähtämässä. Sade alkoi uudestaan juuri karhukoirakehän aikaan, siellä sitä juostiin kengät vedestä litisten :D Vaikka näyttelyhälinä vähän ihmetytti Komu esiintyi hienosti ja antoi tuomarin ronkkia kaikki paikat ilman mutinoita. Komulle kotiinviemisenä JUK-EH3: erinomainen arvostelu, mutta tuomarille oli herrassa senttejä vähän liikaa, josta rokotettiin laatuarvosanan laskulla.

Iltapäivällä esitin vielä sukulaisteni jämtlanninpystykorva Väinön, joka oli sekin kehädebyyttiä tekemässä. Väinöä en ollut ennen lauantaita ehtinyt edes nähdä, mutta ensikertalaisuudesta huolimatta Väinö meni kehässä kuin kokeneempikin konkari. Väinölle tuloksena "mettäserti" eli NUO-H, arvostelussa oli paljon hyvää ja kehittymiskelpoista, tyyppi vaan oli eri kuin mistä tuomari tykkäsi :) Karhukoirat ja jämptit arvosteli Maija Mäkinen.

Olin tyytyväinen molempien poikien kehäesiintymiseen niiden kokemattomuudesta huolimatta, ja kun omistajat olivat tyytyväisiä arvosteluihin, joilla kelpaa lähteä halutessa hakemaan käyttötuloksia ja KVA-titteliä, niin päivän tavoitteet täyttyivät! Nyt ei karhukoiraosastolle olekaan hetkeen näyttelyitä tiedossa, mutta toiveissa olisi saada Natsa joulukuun Messariin junnutitteleitä koettamaan.

Sunnuntaina ajeltiin toisen kerran Leville Pietan kanssa. Hieman jännitti minkä värisen kortin saattelemana poistutaan kehästä tuomarin ollessa sama kuin edellispäivänä, pessimistihän ei tunnetusti pety! Tällä kertaa olin pakannut mukaan sadetakin, vaihtovaatteet ja jopa kolmet eri kengät, mutta lopulta selvittiin yhdellä vaatekerralla sään suosiessa - näin tämä välillä vaan menee! Sinttura esiintyi kehässä mallikkaasti kuten siltä saattoi odottaa, laatuarvosana oli viikonlopun paras meidän porukan osalta ja saatiin kotiinviemiseksi mukava arvostelukin.
Kuvista menee kiitos Seppo Pesolalle!

JUK-ERI1

tuomari Maija Mäkinen

"10kk. Femiininen narttu. Hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Hyvä pää ja ilme. Hyvä pään pituus ja linjat. Hyvin kiinnittyneet hieman kookkaat korvat. Tummat silmät. Hyvä kaula ja eturinta. Ikäisekseen hyvä runko. Tasapainoiset kulmaukset. Sopiva luusto, hyvät käpälät. Oikea purenta ja isot hampaat. Hyvä karkea runkoturkki, pehmeä vielä raajoissa. Voimakkaasti selälle kääntyvä häntä häiritsee kokonaiskuvaa. Hyvä käytös. Esiintyy mallikkaasti."

Selälle kiertyvän hännän takia SA jäi tällä kertaa saamatta, vaan sehän ei meitä lannista - ensi viikonloppuna näytelläänkin vuorostaan Oulussa! Alkuviikosta on myös luvassa Vienon ultra. Käytös ainakin viittaisi siihen, että pikku-mäykkyjä on tulossa, mutta parempi käydä varmistamassa asia, kun siihen on mahdollisuus :)