Koirapuistoiski on pelkkii leijonii ja ne valvoo öisin

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Muutaman päivän syyslomalla on ehditty valoisaan aikaan lenkille ja koluamaan lähimetsiä. Koirien vaatekaappiakin on päivitetty, pikkukoirilla on nyt tällaisille viileille keleillä Pomppa Jumpy-paidat, jotka saa tarvittaessa mantteleidenkin alle. Nämä ovatkin tulleet tarpeeseen ja koirat ovat saaneet nutut niskaansa joka lenkillä. Eilen Pellosta kotiin ajellessa auton mittari näytti itsepintaisesti -1 astetta ja Ylläkselle on sadellut jo ensilumikin.


Kiisan juoksu on ohi ja se on päässyt taas Juhan kanssa metsälle. Vieno vaikuttaa siltä, että sen juoksu ei ole enää kaukana, Pieta todennäköisesti juoksee vasta marraskuussa. Odottelu jatkuu.... 


Lomalla on vihdoin ehtinyt oikein urakalla karvata koiria, johan ne näyttivätkin aika turilailta. Pieta ja Tenho on nyt nypitty, Tenholla odottelee enää toinen takajalka inspiraatiota. Näyttelyaikaisten puuhkien jälkeen nämä lyhyet karvat ovat olleet kyllä mukavammat koirasta ja omistajasta. Takkuja ei ole tarvinnut setviä ja huomaa kyllä kuinka risut tarttuu helpommin ainoaan pitkässä karvassa olevaan jalkaan. Verrattuna parin vuoden takaiseen muukin turkki on edistynyt. Päälaki, kaula ja selkä rullaavat hyvin ja korviin sekä häntään on saatu väri palautumaan, fading kun pukkaa läpi kun näitä alueita on aiemmin ajettu toistuvasti. Tenhon turkkihan ei ole koskaan ollut helpoimmasta päästä hoitaa, sen huomaa etenkin nyt kun on 2 muutakin nypittävää koiraa ihan erilaisella karvanlaadulla. Helpommalla pääsisi jos surauttaisi koneella, mutta senpä tietää, että lopputuloksena olisi harmaa kikkuraturkkinen lammas, jonka kanssa 2 vuoden päässä siintävät veteraanikehät jäävät haaveeksi. Toivotaan nyt, että saan lopunkin turkin rullautuman kunnolla, jolloin työmäärä vähenee entisestään eikä nahkakaan enää paista läpi. Onneksi näyttelykehissä on ollut nähtävillä suuntaus lyhyempiin koristekarvoihin, otamme nämä uudet trimmausmuodin tuulet ilolla vastaan ;) Onhan ne paksut tolppajalat näyttävät, mutta se pumpuliturkki jolla ne saadaan aikaan ei vain ole miltään kantilta katsottuna järkevä eikä käytännöllinen etenkään koiran kannalta, vaan pelkkää estetiikkaa.

Vieno vielä odottelee hetken aikaa trimmiin pääsyä ;)

Pietan kanssa käytiin eilen parin viikon tauon jälkeen agilitytreeneissä. Edelliskerralla meillä oli ongelmia esteiden ylittämisen kanssa, ensimmäisen esteen ylitti ja toisen sulavasti kiersi. Seuraava kerta jäikin välistä metsästäjätutkintoon preppaavan kurssin takia ja sitä seuraavalla oli itsenäistä treenaamista.
Ennen treeneihin lähtöä otettiin kotona pikaiset harjoittelut kohdetyöskentelyä eli targetia, se kun on meillä jäänyt aikaisemmin opettamatta ja esteiden takana oleva namipurkki oli Pietalle ihan outo juttu. Eihän siinä kauaa mennyt kun koira hoksasi, että pakastusrasia oli ihan huippukiva juttu, samoin sen kansi. Esteet rakentuivat näppärästi kahdesta muovirasiasta ja lattialastasta, niiden ylittäminen hieman takkusi, mutta päästiin sentään eteenpäin.

Treeneissä uusina asioina tulivat putki, kepit ja rengas. Olin aika skeptinen etenkin putken suhteen, mutta nameilla selvittiin tästäkin. Lopulta ei tarvinnut juurikaan houkutella Pietaa putkeen, vaan sinne se singahti nameja metsästämään :D Rengas oli haastavampi, sen omituinen muoto ja kehikko mietityttivät, mutta houkuttelemalla Pieta meni siitäkin läpi. Keppejä otettiin pikaisesti loppuun ja melko nopeasti Pieta hoksasi niidenkin jujun. Juha taitaa joutua lähiaikoina askartelemaan meille omat kepit kotiharjoittelua varten....

Eniten mieltä lämmitti edistyminen hyppyesteellä, joka oli edellisissä treeneissä jäänyt meille möröksi. Aiemmalla kerralla esteitä oli vain 2, nyt 4 - päästäänköhän noita koskaan yli.... Ilmeisesti kotiharjoittelu oli antanut Pietalle sopivasti lisää itsevarmuutta, koska jo ensimmäisellä kerralla Pieta meni puomit nätisti yli, puomien toinen pää oli maassa ja toinen nostettu esteen jalalle 10-15cm korkeudelle maasta. Lisäsin korkeutta ja nostin kaikki puomit esteen samalle tasolle aiemman vaakatason sijaan, sama juttu. Kohta Pieta loikkikin kaikki 4 estettä yli, viimeisimmän puomi oli 20cm korkeudella. "Eteenpäin!", sano mummo lumessa.

Lopuksi vielä mukava uutinen, joka on tosin tullut esille ainakin Instagramin puolella. En juurikaan kerro täällä blogissa henkilökohtaisesta elämästäni mikäli se ei liity koiriin ja koiraharrastukseen. Tämä kuitenkin liittyy sikäli, että kepo (kennelpoika) saa jossain vaiheessa uuden tittelin KNAM (koiranäyttelyaviomies) ;) Mukavia yhteisiä vuosia koiraharrastuksen ja muunkin elämän saralla meille!

1 kommenttia:

Lähetä kommentti

Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen. Sana on vapaa, mutta muistammehan käytöstavat ja asiallisen kielenkäytön!