Kuulumisia

Marraskuu on menty hiljaiseloa, mutta täällä ollaan yhä!

Marraskuun alussa tein reissun Sastamalaan kääpiösnautsereiden jalostuspäivän merkeissä yhtenä tapahtuman järjestäjän roolissa. Päivän luentoaiheina oli monipuolinen kattaus terveys- ja jalostusasiaa, saimme kattavat tietopaketit maksashunteista, selkäsairauksista mm. välimuotoinen lanne-ristinikama sekä jalostuksen perusteista. Vähän jännitti miten päivä lähtee sujumaan, mutta hyvin saatiin tapahtuma vietyä läpi ja seuraavana päivänä jatkettiin jalostustarkastuksella. Se vasta olikin mielenkiintoista, kun ulkomuototuomarin johdolla pääsi tunnustelemaan koiria ja esittämään myös kysymyksiä rakenteen eri osien vikutuksesta koiran ulkomuotoon ja liikkeisiin. Taas vähän viisaampana, ja sen verran hyvä draivi jäi päälle päivästä, että toivottavasti saadaan vastaavia tapahtumia järjestettyä jatkossakin!

Tyttöjen kanssa on jatkettu agilitytreeneissä, ja sanoisinko, että varsin pätevät agiparrat onkin käteen osuneet! Erityisesti Priska herättää ihastusta oma-aloitteellisuudellaan, kaikki menee. Putki? OK! Kepit? Selvä homma! Keinu? Ei ongelmaa! Puomi? Täältä tullaan! Pieta ottaa asiat aavistuksen maltillisemmin, mutta vain aavistuksen. Se tosin tuntuu lukevan ohjaajaansa vähän paremmin, toisin kun tyttärensä, jolla on ihan omat radat usein mielessä. Ohjaajalla taas on niin paljon tekemistä oman kroppansa hallitsemisessa, että hetki menee ennen kuin oikeat moovit on otettu haltuun. Videomatskua en ole treeneistä saanut kuvattua, mutta eiköhän sitäkin tule jossain vaiheessa.

Priska ja Pieta kävivät toistamiseen hierojalla, mehän mielellään tällaista palvelua käytetään kun sellainen on saatu lähistölle. Marjatassu-Kirsi hieroi plikat taas vetreiksi, ja siitä parin päivän päästä lähdettiinkin Suvin ja Sannin kanssa kohti Viron Narvaa. Omasta poppoosta mukana olivat Priska ja veljensä Uuno. Baltian reissu täältä pohjoisen metsistä ovat pitkiä ja raskaita, mutta hyvässä seurassa ja reissumielellä on aina mukava lähteä katsastamaan uusia maisemia. Tuloksellisestikin mukava viikonloppu, juniorit avasivat serti-tilinsä!

Uuno (K. Auspicious Vesper) JUK-ERI1, SA, jun-SERT, ROP-jun, PU3

Priska (K. Aurora Waltz) JUK-ERI1, SA, jun-SERT, VSP-jun, PN3

tuomari Oksana Vertinska (FinnSieger-tuomari)

Sunnuntaina molemmille EH ruotsalaiselta Eva Liljeqvist Borgilta, hänkin FinnSG-tuomari. Hänelle molemmat juniorit, nyt juuri 11-kuukauden ikäiset olivat kesken kehityksen, muuten hyvät arvostelut molemmille. Tästä on hyvä jatkaa kohti Messaria!

Pystykorvat ovat päässeet metsään ja Kiisalle on tälle syksylle saatu 2 metsoa. Yhä on turhan kauas irtoava ja etäisyyttä ottaa kuin hirvikoira, mutta ainakin haukku raikaa ja saalista on tullut. 

Koiriin liittyen, meillä on nyt uudet trimmitilat, vasitusti tähän käyttöön suunnitellut! Tästä suurin kiitos menee miehelleni, joka tilat on pitkälti omin käsin rakentanut, jotta saadaan työhommat asiallisempiin oloihin ja karvat pois meidän kylppäristä ;) Alkavalla viikolla on tulossa Ikea-reissu ja onpa sitä tavaraa tilattu ympäri nettiä, mutta tilat ovat jo tällä viikolla käyttökunnossa. Palvelen Sieppijärvellä kaikenrotuisia kotikoiria ja myös tietyn rotuisia näyttelykoiria turkinhoitoasioissa, lisätietoja löytää kotisivuilta: http://rohkisoma.net/

Pentukyselyitä on jokunen tullut, ja nyt kun kotisivut ovat yhä rempan alla päivitän uusimpia pentuesuunnitelmia tänne. Meillä on seuraava pentue toiveissa loppukesälle/alkusyksylle 2019 Pietalle. Sulhoherra meillä on mietitty ja omistajansa kanssa ajatuksia yhdistelmästä vaihdettu yksimielisessä hengessä. Koska astutukseen on vielä aikaa yhdistelmän julkaisen vasta onnistuneen astutuksen jälkeen. Mikäli Pietan pentue kiinnostaa annan lisätietoja yhdistelmästä mielelläni sähköpostitse nathalie.karakko@gmail.com .

Pietan A-pennut ovat tällä hetkellä 11-kuukauden ikäisiä ja niiden kasvu ja henkinen kehitys on ollut mukava seurattavaa. Suunnitelmissa oleva pentue on Pietan toinen ja mahdollisesti myös viimeinen. Yhdistelmä on minulle kovin mieleinen ja toiveissa on rodunomaista liioittelematonta rakennetta, tasapainoista ja itsevarmaa käppänän luonnetta sekä rehellisesti karkeaa helppohoitoista karvaa. Terveys on tottakai myös tärkeä tekijä. Vanhempien silmät on PEVISA-tutkittu, Pieta tämän lisäksi laajasti luustokuvattu ja tullaan myös DNA-testaamaan MAC:in (Mycobacterium Avium Complex) osalta ennen astutusta.

Kuluneen vuoden aikana olen miettinyt paljon rooliani kasvattajana, ja myös koiraharrastuksen ja koirien asemaa elämässäni. Meillä koirat ovat ensisijaisesti perheenjäseniä, eivät pennutuskoneita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pentueita syntyy harvakseltaan, tarkoin harkituista yhdistelmistä, harkittuina ajankohtina - kasvattaminen ei ole minulle koiraharrastuksessa pääasia, vaikka tärkeässä osassa onkin. Haluan aikaansaada laadukkaita pentueita, koen tämän onnistuvan kasvatustoiminnan ollessa pienimuotoista. Kasvattamisessakin on ongelmansa ja kipukohtansa, enkä halua altistaa koiriani tarpeettoman paljon kantoajan ja synnytyksen riskeille. Yhdistelmissä minulle on tärkeää sairausriskien minimoiminen ja geenipoolin ylläpitäminen mahdollisimman laajana. Toki kun olemme luonnon ja sattuman kanssa tekemisissä ikinä ei voi tietää miten geenilotossa käy ja saako pentu kuitenkin ne huonot geenit, jotka jossain kohtaa johtavat sairasteluun - parhaani pyrin kuitenkin tekemään, että näin ei kävisi. Pidän pennutuksissa mieluummin pidemmät välit, jotta narttu ehtii toipua edellisen tiineyden rasituksista. Pennuille taas pyrin antamaan mahdollisimman hyvän alun elämälle: niitä käsitellään heti ensimmäisistä päivistä lähtien, totutetaan hoitotoimenpiteisiin, ruokitaan laadukkaalla monipuolisella ruualla (jo emän kantoajasta lähtien), aletaan opettaa sisäsiisteyden alkeita, sosialistaa ja tutustuttaa arjen eri ääniin ja toimiin. Ennen kaikkea niille pyritään etsimään parhaat mahdolliset kodit. Välttämättä ei tarvitse olla innostunut esimerkiksi näyttelyharrastuksesta, vaikkakin harrastavat kodit ovat minulle kasvattajana eduksi. Esimerkiksi jalostusuroksia on hankala löytää kotisohvilta, vaan jotta meillä aikaansaadaan uusia käppänäsukupolvia pitää olla erilaisia, erisukuisia uroksia, jotka myös ovat nähtävissä, esimerkiksi siellä näyttelykehässä. Jalostuskoiranhan ei tarvitse olla kovin menestynyt tai ravata näyttelyissä joka viikonloppu, näyttelytuloksilla ei aina ole yhteyttä uroksen jalostusominaisuuksien kanssa. Myyn pentuja myös ihan ns. kotikoiriksi, mutta toivon, että mikäli näen koirassa potentiaalia esimerkiksi näyttelykehiin omistajia tämä harrastus kiinnostaisi edes sen verran, että antaisivat koiransa kerran tai pari lainaan kehässä pyöräytettäväksi. Pennut myyn ensisijaisesti pohjois-Suomen alueelle, jotta voin taata omistajille avun mm. turkinhoidossa.