Voi huolta ja murhetta

Olin viikonloppuna aikeissa kirjoittaa lauman seesteisestä elämästä ja Vienon kasvavasta mahasta. Isommasta laumasta huolimatta koirat ovat onneksi välttyneet suuremmilta eläinlääkärikäynneiltä ja sairasteluilta. Taisikin olla tyyntä myrskyn edellä....

Maanantaina ajelin Pietan kanssa työpaikkakunnalle ja saimme kuulla, että kämppiskoiralla on nenäpunkkeja. Pieta lähti yökylään koirattomalle työkaverille varmuuden vuoksi. Kepolta kyselin kotilauman turinoita eikä kukaan oireillut - en ollut itsekään havainnut nenäpunkkeihin viittaavaa ryystämistä tai muuta oireilua sinä aikana, mitä olen tässä viime päivinä kotona ehtinyt olla. Seuraavana päivänä saan viestin, että Vieno ryystää nokkaansa - voi helvetin helvetti. Illalla ajamme Pietan kanssa kotiin. Tenho oli viettänyt päivän Kahkun kanssa ulkona häkissä, ja illalla sen tullessa sisälle huomaan, että sen toinen silmä on turvonnut, punainen ja vuotaa vihertävää mähmää. Tenholla oli edellinen silmätulehdus vuodenvaihteessa ja sitä jouduttiin lääkitsemään kahteen otteeseen, joten johan on kumma kun näitä on nyt alkanut esiintyä. Tässä vaiheessa pitkä työmatka, aikainen aamuherätys, väsymys ja huoli koirista sai aivot sen sortin oikosulkuun, että loppuilta ennen nukkumanmenoa menikin itkunsekaisissa tunnelmissa ja huolehtiessa kuinka saadaan koko köörille lääkkeet nenäpunkkiin ja Tenholle silmätulehdukseen. Seuraavana aamuna kepo lähti taas aikaisin töihin ja itse herään pari tuntia myöhemmin hoitaakseni koirien lääkeasioita ja lähteäkseni ajamaan takaisin työpaikkakunnalle työvuoroon - jonne on matkaa tosiaan 140km....

Luojan kiitos taas ihanista auttavaisista ihmisistä, sillä sain tarvitsemani reseptit parilla viestillä ja puhelinsoitolla, eikä minun tarvinnut lähteä ajamaan Tenho-paran kanssa toiselle paikkakunnalle eläinlääkäriin, kun kotipaikkakunnan vastaanotolle minä tai kepo emme olisi työvuorojen ja työmatkojen takia ennättäneet. Tenhon silmää päästiin lääkitsemään iltapäivällä kepon päästessä töistä, ja nenäpunkkilääkitys aloitetaan omille sekä naapurissa asuvalle appiukon Natsalle perjantaina palatessani takaisin kotiin. Koirista Vieno on tosiaan ainoa, joka selkeästi oireilee, mutta koska nämä leviävät herkästi koirasta toiseen lääkitään samalla kertaa kaikki omat ja myös Natsa, jonka kanssa koirat ovat usein tekemisissä.

Nenäpunkkien takia meiltä jää nyt Pyhäjoen ryhmis väliin, koska tietoisesti emme lähde riskeeraamaan muiden koirien terveyttä ja levittämään näitä pikku paskiaisia eteenpäin. Harmittaa, koska kääpiösnautsereilla olisi minulle mieleinen tuomari, mutta näin tällä kertaa. Voi olla, että jätämme myös Limingan ryhmänäyttelyn väliin, terveysasiat ovat kuitenkin ruusukkeita ja arvostelulomakkeita tärkeämmät. Onneksi päästään aloittamaan lääkitys ennen Vienon synnytystä, tähänkään ei ole enää kovin pitkä aika ja missään nimessä en halua nenäpunkkien leviävän myös pentuihin. On tämä kyllä varsinaista sirkusta toisinaan, ja ainakin itsellä on aina älytön huoli ja murhe, jos koirien terveydessä on jokin pielessä. Olin jo ehtinyt toivoa, että homma menee kuin oppikirjoissa ja koko pentuaika on hattaraa ja sateenkaaria, vaan höpöhöpö asiat koskaan tunnu menevän helpoimman kautta....

Mitä Vienoon tulee, niin mammamäyrä kasvattelee tasaisesti mahaansa ja alkaa jo muistuttaa neljällä jalalla kävelevää tynnyriä. Kuvissa vuorokausia on 43. ja 40. Lenkeillä jaksaa edelleen kulkea muiden tahdissa ja touhottaa menemään pitkin ojanpohjia, vaan peruslenkin loppupuolella huomaa, kuinka kulku on jo hitaampaa ja lienee jo mahakin vähän tiellä.

Vieno saa nykyään ruuan aamulla ja illalla (muut koirat saavat ruuan vain iltaisin) ja ruuan määrää on nostettu. Ensi viikolla määrää vielä nostetaan ja ruokailukerrat jaetaan kolmeen. Viikonloppuna aletaan mittailla lämpöjä. Pennut syntyvät meillä kotona Sieppijärvellä, joten viikonloppuna alkaa olla myös pentulaatikon rakentaminen ajankohtaista. Vielä tämä ja seuraava viikko on hektistä, mutta onneksi sen jälkeen pystytään rauhoittumaan pentujen odotukseen ja minulla on mahdollisuus huolehtia mammahauvasta ja vauvoista vaikka 24/7. Nyt vaan peukut pystyyn, että loppuaika menee hyvin....