Bones vs Predators

Eilen rouskuteltiin hellepäivän ratoksi ja ajanvietteeksi naudan ydinluita ja sian kylkiluutikkuja. Koirat olivat tohkeissaan herkuista, ydinluita meillä ei ole aikaisemmin taidettu syöttääkän.

Vieno on herkuistaan tarkka neiti. Aikoinaan sen kanssa on pitänyt vähän neuvotella saako se herkkuja syödessään murista ohikulkeville, nykyään se tyytyy vain mulkoilemaan kulmiensa alta. Muut koirat se häätää pois luidensa luota rähinällä.

Tenho kävi ensitöikseen jemmaamassa ydinluun ja keskittyi sitten kylkiluun rouskuttamiseen. Tenho ei ole vuosiin välittänyt isoista ja työläistä luista, vaan sen lemppareita ovat juurikin kylkiluut ja vastaavat pienemmät luut. Broilerin rintarangoista se myös pitää, ja silloin kun ruokinta oli enemmän raakapainotteista meillä olikin rankoja usein tarjolla.

Pieta nautiskeli ja rävelsi. Neiti Possukoira oli haltioissaan isosta luustaan ja mussutteli sen sisusta tyytyväisenä. Pieta saattaa ärhennellä muille koirille luistaan ja herkuistaan, mutta ihmisiä kohtaan ei ole koskaan osoittanut resurssiaggressiivisuutta. Pietalla on pohjaton maha ja joskus vähän hirvittääkin millä nopeudella se ruokaa kitaansa lappaa - siksi sen kanssa olenkin todennut isot luut sille sopiviksi, niitä se ei ainakaan voi imaista kitaansa sekunnin sadasosassa.

Kahku sai rouskutella oman luunsa rauhassa häkissään muide koirien häiritsemättä.

Meille oli käydä vähän köpelösti tämänkertaisen rouskuttelutuokion aikana. Olen monesti miettinyt olenko vain hermoheikko korjatessani aina lattioilla pyörivät puruluutikut ja luunpalaset pois koirien jäädessä keskenään kotiin. Pahin pelkoni on, että joku koirista ahneuksissaan imaisee herkunpalaset liian ahnaasti kitaansa tukehtuen niihin.... Vieno ahneena kakkiaisena haali muilta jääneitä kylkiluunpalasia ja lopulta yksi sopivankokoinen pala kiilautui poikittain sen kitalakeen hampaiden väliin. Ihmettelin miksi se kaapii etutassuilla kuonoaan ja syy paljastui, kun sain venytettyä sen leukoja erilleen.... Tiukassakin oli ja ehdin jo kepollekin soittaa, että nyt taisi tulla lekurireissu, vaan onneksi sain palan lopulta nitkutettua irti. 
Ydinluut ovat melko vaarattomia ja meillä oli tällä kertaa halkaistuja luita, joten koirat pääsivät suoraan ytimeen käsiksi. Lisäksi ne ovat sen verran isoja ja kovia, että niistä ei juurikaan saa pieniä palasia irti. Putkiluut ovat toinen hyvä vaihtoehto. Näissä isommissa ja kovissa luissa on toki vaarana, että innokkaampi koira saattaa lohkaista niihin hampaansa. Muistakaa siis aina vahtia koirien luiden syömistä!  Luihin tottumaton koira pitäisi myös ensin totuttaa luihin pienillä luumäärillä, sillä tottumaton vatsa vetää helposti joko kuralle tai toisessa ääripäässä pahimmillaan tuloksena voi olla suolitukos liian suuresta luumäärästä, jota koiran maha ei ole pystynyt sulattamaan. Luiden kanssa ei kuitenkaan ole tarvetta hysterisoida, maltti ja maalaisjärki on valttia tässäkin asiassa - luut ovat joka tapauksessa koiralle erinomaista ajanvietettä ja niiden kaluaminen voi auttaa myös hammaskiven ehkäisemisessä. Meilläkin jatketaan kylkiluiden syöttämistä kuten ennen vanhaan, aina valvovan silmän alla.