27vrk

Jatketaan mahakuvalinjalla ja nisärivistöllä. Eipä meillä juuri muuta äksöniä elämässä tällä hetkellä ole kuin kytätä Pietan muuttuvaa kroppaa.

Vuorokausia ensimmäisestä astutuksesta takana 27. Tiineeltä näyttää ja tuntuu. Viikonloppuna käyn Rovaniemellä siistimässä yhtä mäykkypoikaa Messariin ja samalla Vienon kasvattaja Johanna ultraa Pietan, niin ei tarvitse tätäkään enää vatuloida. Pentubingo on jo aloitettu, veikkauksia on 5 ja 6 pennun välillä. Tämä suku kun on varsin sikiävää sakkia molemmin puolin on todennäköistä, että Pietankin pentue on isohko.

Tein taannoin muistiinpanoja mitä minun tulee muistaa missäkin vaiheessa tiineyttä ja miten sikiöt kehittyvät - kun ei päähän mahdu kuin rajallinen määrä muistettavaa, ja koen itselleni tärkeäksi tietää missä mennään, silloinkin kun asiaan en voi vaikuttaa. Kirjallisen tuotoksen perusteella sikiöille on tähän mennessä kehittyneet sydän, verisuonisto, hermosto, sisäkorvat, silmät, selkäranka, raajat ja pää. Kokoa niillä on saksanpähkinän verran. Kehityksen kannata ollaan kriittisessä vaiheessa, joten Pietan elämä on pyritty pitämään rauhallisena kuitenkaan kietomatta sitä pumpuliin - eipä tuota hyppymyyrää tuosta noin vain rauhoitetakaan, samanlainen valonnopeudella parkouraava sähikäinen se on kuin normaalistikin.... Vastaavasti se saa mahdollisimman paljon mielihyvää tuottavaa rapsuttelua ja paijaamista, jospa tämä vaikuttaisi positiivisesti myös sikiöihin. Ruuassa menee mukana lohiöljyä (omega 3) ja E-vitamiinia. Näitä meillä käytetään normaalistikin kaikkien koirien ruokinnassa, mutta etenkin nyt näillä pitäisi olla suotuisa vaikutus sikiöiden kehittymiselle.

Aina nälkä....

Putsailin alkuviikosta koirien hampaita, tässä Pietan pepsodent-hymy. Kääpiösnautsereilla erilaiset hammasvaivat ovat valitettavan yleisiä ja voivat alkaa jo hyvin nuorella iällä. Pieta on nyt 2-vuotias ja hampaat ovat yhä näin hyvässä kunnossa, hammaskiveä tarvitsee poistaa ehkä kerran kuussa. Toivottavasti suukalusto pysyy myös jatkossa näin kiiltävänä ja vaivattomana.

Kiinteästi koiriin liittyvänä asiana valokuvausharrastuksen tiimoilta, allekirjoittaneelle saapui vihdoin eilen uusi kuvauskalusto. Canon EOS 1100D ehtikin palvella runsaat 6 vuotta ja alkoi jo potea iän tuomaa kremppaa, joten olen erittäin innoissani tästä uudesta rungosta: tervetuloa Canon EOS 80D! Nyt on pikseleitä, tarkennuspisteitä, kohinansietoa ja sarjakuvausnopeutta, joita olin jo ehtinyt muutaman vuoden kaivata... Samalla päivittyi optiikka, aikoinaan (12 vuotta sitten...) isän filmijärjestelmäkameraan hankittu 75-300mm 3.5-6.3 telezoomi vaihtui 70-200mm f/4 teleen ja 18-135mm monitoimikittiin. Tällä kalustolla lähdetään ensi viikolla kohti Messaria. Koeajo on vielä kesken: täällä eletään sitä aikaa, että töihin lähtiessä on pimeää ja töistä kotiin tullessa on pimeää, valoisaa on korkeintaan parin tunnin ajan puolenpäivän tienoilla. Jospa viikonloppuna ehtisi ulkoiluttaa kameraa ja koiria sen vähäisen päivänvalon aikaan :)

Mahakasta perjantaita

Edellisen päivityksen jälkeen näytin Pietan nisä- ja mahakuvia parille kokeneelle silmäparille. Tuomio oli, että tiine on! Maha tuntuu pyöreämmältä ja pinkeältä, nisät ovat kohonneet ja "tissivako" on näkyvillä. Lupaavalta siis vaikuttaa, mutta koska olen pessimisti me käydään silti ultrassa varmistamassa asia (toivottavasti kuulen sen jälkeen muutaman "mitäs minä sanoin" -kommentin, olisihan se tylyä nähdä pelkkä tyhjä kohtu...). Vuorokausia on nyt takana 22. Pieta voi hyvin, ainakaan vielä ei ole ilmennyt ruokahaluttomuutta, on tyypillinen läheisyyttä ja rapsutuksia rakastava itsensä.

Borta bra men hemma bäst

Saavuimme eilen yöllä Juhan ja koirien kanssa kotiin viikon lomareissun jälkeen. Välillä on pakko saada arki katkaistua ja käydä jossain tuulettumassa. Muutaman päivän ajan kiersimme Tallinnan vanhaa kaupunkia, ostoskeskuksia ja ravintoloita, illat vain levättiin hotellilla. Koirat olivat tämän ajan hoidossa hyvissä käsissä kolmessa eri osoitteessa, suurkiitos rentouttavan loman mahdollistamisesta! Isomman lauman hoitojärjestestelyissä on aina omat huolensa, kun koko katrasta ei kehtaa jättää appivanhempien harteille. Vielä ei ole kohdalle osunut sellaista luottohenkilöä, jota voisi tarvittaessa pyytää meille asumaan ja koiria hoitamaan reissujen ajaksi, mutta onneksi koirat on aina tähän mennessä päässeet tutuille hoitajille asumaan :)

Uudelleenlaumautuminen on sujunut varsin hyvin Tenhon ja Pietan osalta, mutta Vieno viikon huomion keskipisteenä elettyään lämpenee vanhalle systeemille hitaasti. Se on aina ollut tarkka resursseistaan ja näin isossa poppoossa sille myös ihmiset ovat resurssi, joita se puolustaa muilta koirilta. Pärinää on kuunneltu päivä, mutta alkaa jo helpottaa. Päivemmällä se yritti haastaa Pietaa leikkiinkin eikä vain luimistellen kulkenut ohi. Kiisa oli erityisen iloinen kotiinpaluusta, juoksujen jälkeen se tuntuu muutenkin muuttuneen ihmisläheisemmäksi ja leikkisämmäksi.

Elo rullailee muuten normaalisti eteenpäin. Pietan kanssa ollaan tauolla agilitystä, saa nädä koska päästän jatkamaan. Astutuksesta on kulunut 18 päivää, ultrassa käydään kun vuorokausia on takana 30. Vielä ei näy mitään ulkoisia merkkejä tiineydestä, eikä Pietan käytöksestäkään voi sanoa mitään mihinkään suuntaan, se on normaali huomiota kerjäävä ja läheisyyttä rakastava itsensä. Pennuista olen jonkin verran saanut kyselyjä, joten toivotaan ettei jäädä tyhjin käsin :)

Toiveissa pentuja tammikuulle

Nyt on sulhasissa käyty! Reissasimme torstaina ja perjantaina Pietan kanssa Ruotsin Bodeniin tapaamaan Zvante-herraa. Meillä oli kokeneena apukätenä paikalla Zvanten omistajan lisäksi Ulla (kennel Xjar). Treffit sujuivat kuten oppikirjoissa ja astumiset hoituivat molemmilla kerroilla luomusti.

Pietalle sulhoa etsiessäni pyrin luonnollisesti löytämään uroksen, joka kompensoisi Pietan puutteita, mutta joka myös veisi rotua eteenpäin omien visioideni rinnalla. Ensisijaisesti yritin etsiä kotimaista urosta. Täällä rajalla asuessa naapurimaa Ruotsi on kuitenkin niin lähellä ja helposti saavutettavissa, että lopulta aloin katsella urostarjontaa myös joen toiselta puolen.

Zvante on minulle tuttu uros parin vuoden takaa, jolloin se kilpaili Tenhon kanssa samoissa näyttelykehissä. Sillä on reipas, rauhallinen ja tasapainoinen luonne, mikä on hyvä vastakohta Pietan vilkkaudelle. Luonteiden puolesta odotan paljon hyvää ja kaunista, molemmilla vanhemmilla on mielestäni tasapainoiset kääpiösnautserin luonteet hyvillä hermoilla kuorrutettuna. Luonteista on olemassa myös mustaa valkoisella. Pieta on luonnekuvattu viime kuussa LTEP 110 +++ (laukausvarma). Zvante taas on suorittanut Ruotsin Kennelliiton käyttäytymiskokeen BPH (Beteende- och Personlighetsbeskrivning Hund) hyväksytysti (diagrammi) ja se on todettu kokeessa myös laukausvarmaksi.

Vanhemmat 6kk ikäisinä

Terveyspuolta katsoessa yhdistelmä on siinä mielessä "poikkeuksellinen", että molempia vanhempia on tutkittu PEVISA:n edellyttämän silmätarkastuksen lisäksi myös luustolta. Molempien silmät on tutkittu terveiksi 8/2017. Myös sukulaisten silmiä on tutkittu vastikään: Pietan emän ja kahden siskon silmät on todettu terveiksi 10/2017.

Luustolta Pieta on kuvattu heinäkuussa priimatuloksin: selkä terve LTV0 & VA0, lonkat A/A, kyynärät 0/0. Lisäksi polvet on palpoitu 0/0, mutta koska alle 3-vuotiaalla koiralla polvilausunto on voimassa vain vuoden tästä ei ole otettu virallista lausuntoa tuloksen saamiseksi KoiraNetiin. Zvantelta on kuvattu lonkat ja polvet tuloksella UA (utan anmärkning, ei havaittu poikkeavuuksia). Lonkista ei ole tehty asteikkomääritystä kuvauksen ollessa epävirallinen.

Vanhemmat ovat muutenkin eläneet varsin tervettä elämää, ovat ns. perusterveitä ilman kroonisia vaivoja tai sairauksia. Myös hammaskalusto on molemmilla kunnossa, kaikki hampaat löytyvät ja hammaskivikin pysyy aisoissa säännöllisellä hammashuollolla.

Harrastuspuolella vanhemmat ovat menestyneet mukavasti näyttelyissä. Zvante on Suomen ja Ruotsin muotovalio, ja se on mm. ollut ROP-koira rodun kasvattajatuomarilla.  Tämän lisäksi se on suorittanut Ruotsissa MEJÄ:n taipumuskokeen (anlagsklass) ja AVO-luokan kokeen (rörligt prov) hyväksytysti, eli komean ulkomuodon lisäksi myös nenän käyttö on hyvin hallussa.

Pieta on napsinut tasaiseen tahtiin kotimaan näyttelyissä ERI-tuloksia ja saanut pari vara-SERTiä, junnuajoilta sillä on myös Baltic Junior Winner-titteli ja Latvian juniori-SERT. Pietan kohdalla suurin moite on ollut sen selän päälle kääntyvä hännänkanto, josta on usein rokotettu SA:n verran ja käynnit Paras Narttu-kehissä ovat täten olleet aika vähillä - muuten arvostelut ovat olleet kokonaisuudessaan mukavaa luettavaa. Missikisojen lisäksi ollaan tehty mielenvirkistykseksi verijälkeä. Pietalla on ylipäänsä luonnostaan taipumus nenän käyttöön ja jälkien seuraamiseen - olenkin vitsaillut kepolle, että tiedä vaikka saisin tästä yhdistelmästä itselleni hirvikoiran ;) Agilityn alkeiskurssi aloitettiin tänä syksynä ja treeneissä on hyvin viihdytty ja edettykin. Pieta lukee erinomaisesti ohjaajaa ja oppii nopeasti motivoituen erityisesti herkkupalkalla. 

Mitä tulee ulkonäköseikkoihin, molemmilla vanhemmilla on hienot vahvat luustot ja ylipäänsä tasapainoiset rakenteet kompakteilla rungon mittasuhteilla. Pietalle etsin erityisesti sulhoa, jolla olisi hyvä ylälinja hännänkiinnitys mukaan lukien, parempi hännänkanto, tasapainoisesti rakentunut takaosa ja vahvat reidet. Zvantella on nämä kaikki. Zvante on hieman isompi uros 36,5cm säkäkorkeudella, missä Pieta tulee vastaan 33cm sä'ällä. Yhtenä kriteerinä oli myös laadukas karkea peitinkarva, enkä tästäkään joutunut onneksi tekemään kompromissia: molemmilla vanhemmilla on erinomaiset karkeat peitinkarvat, joita hoidetaan rullaamalla. Jälkikasvulle on siis laitettu tilaukseen ulkomuotoa siihen malliin, että kehissä pitäisi voida halutessa käydä pyörähtämässä eikä turkkeja tarvitsisi rapata sormet kipeinä.

Rodun monimuotoisuutta ajatellen yhdistelmän sukutaulu on mieleeni: siellä on jotain uutta ja jotain vanhaa hyväksi havaittua. Koiraa ei ole ilman sen esi-isiä ja sukutaulu kertoo mistä koira on tehty. Kun kristallipalloa ei ole näyttämässä millaisia jälkeläisiä mistäkin yhdistelmästä saa aikaan eikä kaikkiin perinnöllisiin sairauksiin ole vielä geenitestejä olemassa sukutaulu ja sen tunteminen on tärkeä väline yhdistelmiä miettiessä. Tässä yhdistelmässä pyrin siihen, että geeniperimän monimuotoisuuden takaamiseksi sukusiitosprosentti olisi mahdollisimman pieni ja sukukatokerroin taas korkea. Mikäli tästä yhdistelmästä onnistun saamaan pennun, jolla voin myöhemmin jatkaa kasvatustyötä yhdistelmiä on helpompi miettiä, kun sukusiitosprosentti ei heti alussa nouse kovin korkeaksi ja riskaabeleiksi tiedettyjä koiria on vähän tai ne ovat kaukana sukutaulussa. Tämä taas osaltaan vähentää riskiä, että pennut sairastuisivat perinnöllisiin sairauksiin.
Neljällä polvella laskettuna yhdistelmän sukusiitosaste on 0,00%. Sukukatokerroin on 1,0 (4 polvea) ja 0,95 (6 polvea).

Zvanten taulusta tulee erityisesti isänemän kautta sellaisia linjoja, joita ei ennestään kotimaisten koirien tauluista juurikaan löydy. Toisaalta sieltä löytyy myös paljon sellaisia koiria, joista on olemassa paljon tietoa ja joista täten tiedetään niin hyvät kuin huonot puolet mitä yhdistelmältä voi odottaa.

Yhtenä kriteerinä urokselle oli, että sillä olisi jo olemassa jälkeläisnäyttöä, mutta hillitty määrä. Zvantella on ennestään Ruotsissa yksi pentue (1 uros + 3 narttua). Tämä olisi sen ensimmäinen pentue Suomessa. 

Tähän paatoksen loppuun todettakoon, että nyt vaan jäädään odottamaan merkkejä mikäli Pieta on tiine. Toivottavasti luontoäiti on meille suopea ja tammikuun alussa, tarkemmin n. 5.1. kieppeillä meillä syntyy ensimmäinen Kaiserschnauz's-pentue. Joulukuun alussa viimeistään ollaan jo paremmin kartalla onko pentuja tulossa. Tässä on siis muutama viikko aikaa jännätä....

Pentueesta löytyy pidempää sukutaulua ja linkkejä kotisivuilta. Mikäli olet kiinnostunut pentueesta ja haluat lisätietoja ota rohkeasti yhteyttä! (nathalie.karakko@gmail.com tai puh. 045 6130  806)

The heat is on

Sunnuntain kunniaksi aurinko helli meitä loistollaan pakkasilmassa. Harmillisesti meille satanut lumi ei taida maassa kovin kauan pysyä, viikolle luvataan taas plusasteita.

Koirien kanssa käytiin pitkä rauhallinen lenkki tutulla metsätiellä. Vaikka kilpailuhenkisessä koiramaailmassa tuntuu tänä päivänä olevan tavoitteena pyrkiä harrastamaan koirien kanssa mahdollisimman paljon, tahkoa tuloksia joka viikonloppu jossain päin Suomea ja treenata ainakin kolmena päivänä viikossa..... Niin kyllä tässä koko hommassa on parasta nämä hitaat lenkit luonnossa, koirien kirmatessa ympärillä sinne minne nenä vie. Stressitaso laskee ja sitä keskittyy vain itse hetkeen. Miten monet ahdistukset onkaan vuosien varrella jääneet metsään, kun koirien kanssa on käyty reipas lenkki ajatuksia selvittämässä.

Tätä lenkkiä ei kuitenkaan tehty ahdistuksen ja stressin poistamiseksi, vaikka syytä ehkä olisi(?). Meillä nimittäin juostaan, ja se on Pieta joka juoksee. Ei pantannut neiti japaninlippupäiviään marraskuulle kuten olin uumoillut. Tämähän tarkoittaa sitä, että kohta loppuu yhden sortin odottelu ja meidän matka käy sulhon luo. Muutama kuukausi sulhon kosimisesta ja varmistumisesta juoksun odotteluun on mennyt peukaloita pyöritellen "koska ne alkaa"-meiningillä, joten nyt alkaa jo vähän jännittää, kun ajatukset pitäisi siirtää paperilta käytäntöön. Vielä on monta estettä ylitettävänä ennen ensimmäisen pentueen syntymää, alkaen oikeasta astutusajankohdasta ja sujuvasta astutuksesta tiinehtymiseen ja kantoaikaan, puhumattakaan siitä synnytyksestä.... Asia kerrallaan. Jännän äärellä ollaan :)

Koirapuistoiski on pelkkii leijonii ja ne valvoo öisin

Muutaman päivän syyslomalla on ehditty valoisaan aikaan lenkille ja koluamaan lähimetsiä. Koirien vaatekaappiakin on päivitetty, pikkukoirilla on nyt tällaisille viileille keleillä Pomppa Jumpy-paidat, jotka saa tarvittaessa mantteleidenkin alle. Nämä ovatkin tulleet tarpeeseen ja koirat ovat saaneet nutut niskaansa joka lenkillä. Eilen Pellosta kotiin ajellessa auton mittari näytti itsepintaisesti -1 astetta ja Ylläkselle on sadellut jo ensilumikin.

Kiisan juoksu on ohi ja se on päässyt taas Juhan kanssa metsälle. Vieno vaikuttaa siltä, että sen juoksu ei ole enää kaukana, Pieta todennäköisesti juoksee vasta marraskuussa. Odottelu jatkuu.... 

Lomalla on vihdoin ehtinyt oikein urakalla karvata koiria, johan ne näyttivätkin aika turilailta. Pieta ja Tenho on nyt nypitty, Tenholla odottelee enää toinen takajalka inspiraatiota. Näyttelyaikaisten puuhkien jälkeen nämä lyhyet karvat ovat olleet kyllä mukavammat koirasta ja omistajasta. Takkuja ei ole tarvinnut setviä ja huomaa kyllä kuinka risut tarttuu helpommin ainoaan pitkässä karvassa olevaan jalkaan. Verrattuna parin vuoden takaiseen muukin turkki on edistynyt. Päälaki, kaula ja selkä rullaavat hyvin ja korviin sekä häntään on saatu väri palautumaan, fading kun pukkaa läpi kun näitä alueita on aiemmin ajettu toistuvasti. Tenhon turkkihan ei ole koskaan ollut helpoimmasta päästä hoitaa, sen huomaa etenkin nyt kun on 2 muutakin nypittävää koiraa ihan erilaisella karvanlaadulla. Helpommalla pääsisi jos surauttaisi koneella, mutta senpä tietää, että lopputuloksena olisi harmaa kikkuraturkkinen lammas, jonka kanssa 2 vuoden päässä siintävät veteraanikehät jäävät haaveeksi. Toivotaan nyt, että saan lopunkin turkin rullautuman kunnolla, jolloin työmäärä vähenee entisestään eikä nahkakaan enää paista läpi. Onneksi näyttelykehissä on ollut nähtävillä suuntaus lyhyempiin koristekarvoihin, otamme nämä uudet trimmausmuodin tuulet ilolla vastaan ;) Onhan ne paksut tolppajalat näyttävät, mutta se pumpuliturkki jolla ne saadaan aikaan ei vain ole miltään kantilta katsottuna järkevä eikä käytännöllinen etenkään koiran kannalta, vaan pelkkää estetiikkaa.

Vieno vielä odottelee hetken aikaa trimmiin pääsyä ;)

Pietan kanssa käytiin eilen parin viikon tauon jälkeen agilitytreeneissä. Edelliskerralla meillä oli ongelmia esteiden ylittämisen kanssa, ensimmäisen esteen ylitti ja toisen sulavasti kiersi. Seuraava kerta jäikin välistä metsästäjätutkintoon preppaavan kurssin takia ja sitä seuraavalla oli itsenäistä treenaamista.

Ennen treeneihin lähtöä otettiin kotona pikaiset harjoittelut kohdetyöskentelyä eli targetia, se kun on meillä jäänyt aikaisemmin opettamatta ja esteiden takana oleva namipurkki oli Pietalle ihan outo juttu. Eihän siinä kauaa mennyt kun koira hoksasi, että pakastusrasia oli ihan huippukiva juttu, samoin sen kansi. Esteet rakentuivat näppärästi kahdesta muovirasiasta ja lattialastasta, niiden ylittäminen hieman takkusi, mutta päästiin sentään eteenpäin.

Treeneissä uusina asioina tulivat putki, kepit ja rengas. Olin aika skeptinen etenkin putken suhteen, mutta nameilla selvittiin tästäkin. Lopulta ei tarvinnut juurikaan houkutella Pietaa putkeen, vaan sinne se singahti nameja metsästämään :D Rengas oli haastavampi, sen omituinen muoto ja kehikko mietityttivät, mutta houkuttelemalla Pieta meni siitäkin läpi. Keppejä otettiin pikaisesti loppuun ja melko nopeasti Pieta hoksasi niidenkin jujun. Juha taitaa joutua lähiaikoina askartelemaan meille omat kepit kotiharjoittelua varten....

Eniten mieltä lämmitti edistyminen hyppyesteellä, joka oli edellisissä treeneissä jäänyt meille möröksi. Aiemmalla kerralla esteitä oli vain 2, nyt 4 - päästäänköhän noita koskaan yli.... Ilmeisesti kotiharjoittelu oli antanut Pietalle sopivasti lisää itsevarmuutta, koska jo ensimmäisellä kerralla Pieta meni puomit nätisti yli, puomien toinen pää oli maassa ja toinen nostettu esteen jalalle 10-15cm korkeudelle maasta. Lisäsin korkeutta ja nostin kaikki puomit esteen samalle tasolle aiemman vaakatason sijaan, sama juttu. Kohta Pieta loikkikin kaikki 4 estettä yli, viimeisimmän puomi oli 20cm korkeudella. "Eteenpäin!", sano mummo lumessa.

Henkilön Kennel Kaiserschnauz's (@kaiserschnauzers) jakama julkaisu 17. 10ta 2017 klo 12.31 PDT

Lopuksi vielä mukava uutinen, joka on tosin tullut esille ainakin Instagramin puolella. En juurikaan kerro täällä blogissa henkilökohtaisesta elämästäni mikäli se ei liity koiriin ja koiraharrastukseen. Tämä kuitenkin liittyy sikäli, että kepo (kennelpoika) saa jossain vaiheessa uuden tittelin KNAM (koiranäyttelyaviomies) ;) Mukavia yhteisiä vuosia koiraharrastuksen ja muunkin elämän saralla meille!

Henkilön Kennel Kaiserschnauz's (@kaiserschnauzers) jakama julkaisu 7. 10ta 2017 klo 11.55 PDT

WANTED: väriristeytysjälkeläinen tai näyttelyttämätön uros, huomio!

Kääpiösnautsereilla on ollut vuosina 2014-2018 pysyvä poikkeuslupa yhdistelmille, joissa toinen osapuoli on valkoinen ja toinen musta, musta-hopea tai pippuri&suola. Tätä ennen näitä väriristeytysyhdistelmiä on voinut tehdä vain anomalla poikkeuslupaa rotuyhdistykseltä (silloin kun yhdistelmän toinen osapuoli ei ole valkoinen, vaan halutaan yhdistää esim. musta ja pippuri&suola poikkeuslupa on edelleen anottava). Projekti aloitettiin, jotta valkoisten kääpiösnautsereiden kantaan saataisiin lisää monimuotoisuutta. Projektin jatkosta päätetään Suomen Kääpiösnautserikerhon yleiskokouksessa keväällä 2018.

Anna Pukkila (kennel Supervisor's) haastoi kääpiösnautsereiden trimmauksen taitajat, jotta väriristeytysyhdistelmien jälkeläisiä saataisiin suuremmassa määrin jalostustarkastuksiin. Projektin tuloksista tarvitaan tietoa, jotta sen jatkosta pystytään päättämään, ja jalostustarkastukset ovat hyvä keino päästä näkemään ja toteamaan miten projekti on tähän mennessä onnistunut.

Otin Annan haasteen vastaan, mielestäni väriristeytysjälkeläisiä on tärkeä saada enemmän esille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että teen kaksi trimmausta (nypintä + siistiminen) ilmaiseksi yhdelle kääpiösnautserille tietyin ehdoin. Koska näin pohjoisessa väriristeytysjälkeläisiä on vähän eikä jalostustarkastuksiakaan ihan joka nurkan takana omalta osaltani haluaisin tuoda vaihtoehtoisesti esille sellaisen uroksen, jolla voisi olla oma kortensa kekoon kannettavana rodun geenipopulaation puolesta. Toivon, että tällä saataisiin edes yksi uusi ja potentiaalinen uros jalostuskäyttöön, oli väri mikä tahansa. 

Ehdot ovat seuraavat:

• koira on väriristeytyskoira TAI uros (mikä tahansa väri), joka ei ole käynyt näyttelyissä 
• omistaja sitoutuu käyttämään koiran jalostustarkastuksessa TAI sovitussa näyttelyssä hakemassa laatuarvostelun 
• koiran suhteen on jalostussuunnitelmia tai sillä mahdollisesti olisi jotain annettavaa rodulle

Koira täytyy olla asianmukaisesti hoidettu ja takuton. Trimmaan kotonani Sieppijärvellä tai mahdollisesti kotikäyntinä Kittilä/Rovaniemi/Tornio-Kemi -akselilla omien kulkemisteni mukaan.

Löytyykö sinulta koira, joka täyttäisi nämä kriteerit ja sitoutuisit käyttämään koiran näyttelyssä/jalostustarkastuksessa? Hakemukst perusteluineen ja mieluiten kuvien kera voi laittaa minulle sähköpostitse nathalie.karakko@gmail.com