Kesäkuun

Kesäkuu on jo yli puolen välin, huh! Kiirettä on pitänyt ja reissattu on kirjaimellisesti Suomen päästä päähän - ja pari reissua on vielä edessä tämän kuun puolella, heinäkuusta puhumattakaan.

Pari viikkoa sitten oli odotettu etelä-Suomen reissu kääpiösnautsereiden pääerikoisnäyttelyn muodossa. Ajelimme Pietan kanssa torstai-iltana äitini luo Tornioon yöksi, josta matka jatkui seuraavana aamuna Kajaanin Annen ja Sannin luo. Kajaanissa hypättiin Annen ja Sannin kyydille, matka taittui porukalla mukavasti etelään asti ja majapaikkaamme keskelle Vihdin kaunista maaseutua.

Lauantaiaamu käynnistyi 8:n koiran pesulla ja föönaamisella, mutta silti aamu oli melko kiireetön ja oltiin hyvissä ajoin näyttelypaikalla.

Musta-hopeita oli ilmoitettu 54, joten meni tovi jos toinenkin ennen kuin päästiin Pietan kanssa kehään. Sää alkoi olla aika paahtava, mutta ehkä kuitenkin se aurinko kuin viime vuonna ollut vesisade...

Musta-hopeat arvosteli saksalainen rodun erikoistuomari Peter Schön. Erkkariin lähdettiin nimen omaan kuulemaan erikoistuomarin näkemys, menestys oli ajatuksissa toissijalla. Vaan ei meillä mennyt huonostikaan, meidän sileiden ERI:en putki katkesi vihdoin!

Pietan kuva Sari Möller, kiitos!

NUK-ERI2, SA

Seitsemän nartun NUO-luokassa Pieta sijoittui toiseksi saaden SA:n. Paras narttu-kehässä ei sijoituttu, mutta olen Pietan tulokseen enemmän kuin tyytyväinen! Kannatti lähteä täältä peninkulmien takaa kauas etelään.

Illalla majapaikassa syötiin Leenan tuomaa ihanaa kiinalaista ruokaa ja oltiin ja rentouduttiin. Sunnuntaiaamuna lähdettiin ajamaan takaisin pohjoiseen. Kajaanista kotiinpäin taas sattui ja tapahtui, tämä Murphyn laki alkaa jo käydä tutuksi.... Navigattori eksytti  kuoppaiselle pikkutielle matkalla kohti Oulua, bensavalo paloi, puhelimesta akkukin miltei lopussa - tyypillistä tuuria. Päädyttiin lopulta johonkin pieneen kylään, josta ei ensin meinattu saada autoon bensaa, mutta kiitos ystävällisten paikallisten auto saatiin lopulta tankattua ja päästiin jatkamaan matkaa Tupokselle, josta taas saatiin autolaturi. Kotona oltiin klo 2 yöllä, mutta pääasia että päästiin perille.

Kiitos Anne, Sanni ja Leena mukavasta viikonlopusta! Oli myös mukava nähdä pitkästä aikaa eteläisen pään käppänähmisiä, täältä pohjoisesta kun on kuitenkin niin pitkä matka joka suuntaan ja rodun harrastajia on aika vähän.

Seuraavana viikonloppuna otettiinkin suunnaksi Suomen toinen pää ja Norja. Perjantaina pakattiin Pieta, Vieno ja Natsa autoon ja auton keula kohti pohjoista. Sen verran monta kertaa on reitti jo ajettu, että navigaattoria ei edes tarvittu. Norjan puolella ajoimme Tromssasta 25km pohjoiseen sijaitsevalle Skittenelv Campingille, josta meillä oli pikku mökki varattu viikonlopulle. Näiden Tromssa KV:n aikaisten majoitusten kanssa saakin olla aikaisin liikkeellä. Aloin tehdä majoitusvarausta omasta mielestäni ajoissa tammikuussa, mutta niinhän siinä taas kävi, että myöhässä oltiin ja esimerkiksi ihan näyttelypaikan vieressä olevasta Tromsö Campingista ei ollut muita kuin koirattomia luxus-mökkejä vapaana. 

Viime reissusta viisastuneena (la-iltana Rovaniemen näyttelystä suoraan Norjaan, jossa yö ja seuraavana aamuna muutaman tunnin unien jälkeen paahdettiin 60km päästä näyttelypaikalle....kokemus tämäkin) lauantaina vaan oltiin ja nautittiin maisemista ja yleisestä tekemisenpuutteesta. Sunnuntaina lähdettiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle, vaan onneksi tänä vuonna järjestelyt mm. parkkipaikkojen osalta olivat toimivat ja auto saatiin ohjatusti parkkiin - toissavuonna paikoitustila oli loppunut heti aamusta ja auto kurvattiin sinne minne se saatiin mahtumaan kävelymatkan päähän näyttelypaikasta. Teltta oltiin käyty pystyttämässä jo edellisiltana, ja vaikka kepo tätä telttaostosta kummastelikin, niin sepä maksoi itsensä takaisin jo tällä reissulla. Puolen päivän jälkeen vettä nimittäin viskoi kuin Esterin siitä kuuluisasta.....

Kolmen koiran kanssa liikkeellä ollessa ilmeni ongelma, kun aikataulutoiveeni ei ollut mennyt läpi eikä sitä oltu edes huomattu järjestäjien puolesta, ja kaiken lisäksi kaikki rodut menivät aikataulun mukaan päällekäin. Onneksi kanssaharrastajat eivät jättäneet pulaan, Pieta oli Maritan osaavissa käsissä käppänäkehällä ja Vieno Marikan (kennel Tigertan's) luotsattavana mäykkykehällä. Kiitos avusta! Minä sain keskittyä Natsan esittämiseen. Kehäkuvia meillä ei tältä reissulta ole kuin Vienosta, mutta tulokset puhukoon puolestaan.

Suvenkehrän Stuffe "Natsa" KÄK-ERI1, SA, PU1, SERT, CACIB, ROP

Proceller Waltz With Kaiser "Pieta" NUK-ERI1, SA

Evening's Unni "Vieno" AVK-ERI1

Karhukoiria oli ilmoitettu 2, Natsan lisäksi NUO-luokan narttu. Natsa sai reissulta kaiken sen mitä lähdettiin hakemaankin, eli sertin ja cacibin ollen myös ROP! Karhukoirakehältä ehdin parahiksi käppänäkehälle, jossa nartut olivat juuri alkaneet ja kerkesin viemään Pietan kehään. Pieta pärjäsi hienosti voittaen luokkansa, PN-kehässä ei enää sijoitusta - sen sijaan Pietan emä "Elli" (P. Quencienta Sky), joka oli tullut pitkän matkan päästä viimeisen cacibin metsästysreissulle sijoittui PN2:ksi saaden cacibin ja myös Norjan sertin, ja valioitui siis C.I.B:iksi ja myös POHJ & NO MVA:ksi. Onnea Minna & Satu!

Vienon kehäsuoritusta en ehtinyt näkemään, mutta mäykkyneiti oli kuulema käyttäytynyt edukseen ja ollut mukava esitettävä. Tuomari oli moittinut liikkeitä puuttuvan temperamentin takia, joten Vienolle tältä reissulta ERI ilman SA:ta.

Natsan kanssa jäätiin kokeilemaan onnea myös ryhmäkehään, mutta se ei mennytkään kuten Strömsössä. Näyttelyiden loppu oli todella huonosti organisoitu, ryhmät alkoivat tunnin myöhässä, kokoomakehien kokoaminen oli todella jähmeää ja hidasta - Suomessa kun on totuttu siihen, että RYP-kehään osallistuvia aletaan koota kun ryhmän rodut on tuomaroitu, mutta täällä odotettiin kaikki mahdolliset kehät valmiiksi..... Tähän lisäksi taukoamaton vesisade, joka oli parhaimmillaan niin rankka, että siellä oli koirat ja esittäjät litskumärkinä. Natsa oli pitkän päivän päätteeksi väsynyt ja ilmaisi hyvin selkeästi, että kehään meno ei kiinnostanut enää pätkääkään - aamulla sillä oli hyvä draivi päällä, kehässä esiintyi edukseen ja motivoitui myös herkuista, mutta kokoomakehässä herkut vain syljeskeltiin pois, koiraa sai nostella jaloilleen ja ylipäänsä koko touhu meni ihan pelleilyksi. Olisi pitänyt jättää leikki kesken jo siinä vaiheessa, kun esiarvostelu meni ihan hölmöilyksi..... Ei sijoitusta meille, ihan ymmärrettävästä syystä. Kotimatkalla tehtiin päätös, että Natsa ei enää osallistu ryhmiin vaikka sinne asti pääsisikin, tässä on jo muutaman kerran käyty sama kaava läpi.... Ei ole mieltä jäädä odottelemaan ryhmiä ja pahoittamaan omaa ja koiran mieltä, jos koiraa ei vaan touhu kiinnosta - parempi jättää välistä ja lähteä hyvissä ajoin kotiin, tässäkin kaikista eniten harmitti, kun kotiinlähtö venyi pitkälle alkuiltaan. Muuten oltiin kyllä reissun tuloksiin tyytyväisiä. Ja mistä sen tietää jos Natsakin joskus aikuistuttuan ja kypsyttyään jaksaisi vielä loppupäivästä, senpä näkee sitten. Kotona oltiinkin taas vasta puolenyön jälkeen, ja aamulla töihin... 

Huomenna reissataan taas, onneksi tällä kertaa kyseessä lähinäyttely Rovaniemellä. Kehään on meidän koplasta menossa Pieta ja Natsa. Natsa metsästää nyt viimeistä Suomen sertiä muotovalioituakseen, ja sitä onkin nyt urakalla ilmoiteltu näyttelyihin, että se serti jostain tulisi ennen koekauden alkua. Katsotaan miten käy! :) Teltta on vielä pakkaamatta ja koirakin vailla viimeistelytrimmiä, onneksi tässä on yö aikaa puuhailla.....

Toukokuu

Kuukausi on taas kulunut blogihiljaisuutta, vaikka täällä ruudun toisella puolella onkin touhotettu enemmän tai vähemmän.

Toukokuun alussa pakkasimme narttulauman autoon urosten jäädessä appivanhemmille hoitoon, ja hurautimme Kannonkoskelle Suomen Pystykorvajärjestön järjestämille suomenpystykorvapäiville. Lauantaina keskityttiin lähinnä luentoihin ja sunnuntaina paikalla järjestettiin pystykorvaurosten jalostustarkistus sekä PEVISA-tarkki. Harmillisesti äitienpäivä oli sekoittanut suunniteltua ohjelmaa ja muutama minua kiinnostava luento jäi tällä kertaa kuulematta, mutta onneksi tilalle oli löydetty vähintään yhtä kiinnostavia luennoitsijoita. Aamulla oli koko osallistujien kesken mielenkiintoinen paneelikeskustelu pystykorvapennun koulutuksesta lintumetsälle, keskustelusta on myöhemmin tulossa yhteenveto SPJ:n lehteen. Iltapäivällä luontokuvaaja Esa Ringom kertoi kuvausreissuistaan ottamiensa kuvien johdatuksella. Tämä jälkeen eläinfysioterapuetti Emmi Aarnio-Metsänen piti todella hyvän luennon koira lihashuollosta. Siinä tuli pohdittavaa niin uusille kuin vanhemmille metsästyskoiraihmisille kuinka koira pitäisi lämmitellä ja erityisesti venytellä työpäivän jälkeen.

Pystykorvapäivien yhteydessä tapasimme myös Kiisan kasvattajat sekä Kiisan emän ja siskon. Olihan sisaruksissa paljon samaa näköä!

Kiisa Hiisu-emän ja Unna-siskon kanssa

Seuraavana viikonloppuna meidän piti olla Ruotsissa Piteåssa näyttelyssä, mutta meidän epäonneksi sinne tuli tuomarimuutos. Karjalankarhukoirille tuli tuomariksi sama herra, jolta Natsa oli saanut kuukausi aiemmin ERI:n ja rokottanut silmien vaaleudesta. Koska tulos oli ennalta-arvattavissa päätettiin jättää lähtemättä. Myös Pieta jäi kehästä pois, vaikka sille tuomarinmuutos olisikin ehkä ollut eduksi. Ehtiipä sitä Ruotsiin myöhemminkin, ja säästyipä pakarat yli 8h autossaistumisreissulta.

Piteån sijaan ajelin lauantaina Rovaniemelle Muurolan ryhmikseen kuvailemaan ja kaupunkiasioita hoitamaan. Muurolaan oli ilmoitettu ensimmäistä kertaa Vienon "pikkupoika" Sulo (E. Quintus), ja ihan silläkin piti päästä näyttelyitä katsomaan. Paljon on pojassa emäänsä, mutta myös isäänsä, ja hyvin oli lapsi kasvanut. Sulo menestyikin näyttelyssä hienosti ollen ROP-pentu!

Evening's Quintus

Sitten olikin vuorossa meidän "kesän" ensimmäinen näyttely, Sodankylä RN. Kyllä siinä aamulla klo 6 autoa startatessa ja hiekkateitä pitkin Sodankylään ajaessa tuli taas mietittyä, että on tämä hullun hommaa... Välillä sateli lunta ja lämpötila huiteli +2 tuntumissa, ihan ei tuntunut eikä näyttänyt toukokuulta.

Näyttelypaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, mutta aamun muka-väljästä aikataulutukseta huolimatta lopulta kiirettä pukkasi. Jämptikehästä käytiin ottamassa vähän vauhtia, välissä kerettiin trimmata yksi koira ja seuraavaksi jo juostiinkin kehään.

Kuvat Josefiina Niska

NUK-ERI1

tuomari Hannele Jokisilta

"Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä nartun pää, jossa oikea pituus. Hyvä ilme. Suuret korvat. Sopivat kulmaukset. Hieman lyhyt rintakehä. Värin tulee puhdistua ja tummentua. Selällä makaava häntä. Liikkuu erinomaisella asenteella, leveästi edestä." 

Koiria sijoittaessa tuomari vielä kommentoi, että erinomainen tulee, mutta SA:ta ei johtuen hännästä ja haluaisi myös värien puhdistuvan.

Taannoin eräässä Facebookin koiraryhmässä oli keskustelua näyttelytulosten julkaisemisesta. Minulle on ollut alusta asti selvää, että meillä ei häpeillä "huonompiakaan" tuloksia, vaan julkaisen kaikki riippumatta siitä, onko tulos ERI vai H. Julkaisen myös koirieni saamat kirjalliset arvostelut, koska pelkkä laatuarvosana ei kerro oikeastaan yhtään mitään. Kukin kiinnostunut voi siis halutessaan lukea mistä arvostelu on kullakin tuomarilla muodostunut. Valitettavasti joillakin ihmisillä on edelleen se käsitys, että näyttelymenestys tai -menestymättömyys määrittelee koko koiran arvon. Tämä on erikoista putkinäköisyyttä ja kertonee myös siitä mihin suuntaan monen rodun jalostuksessa ollaan menossa.

Näyttelyt ovat mukava harrastus, mutta näyttelytulokset eivät kerro koirasta kaikkea. Näyttelytulos on yhden tuomarin mielipide koirastasi, ja vaikka rotumääritelmä on sama tuomareiden mieltymykset voivat olla erilaiset. En tarkoita, että näyttelytulokset olisivat yhtä tyhjän kanssa, toki se aina jotain koiran rakenteesta kertoo, ja totta kai meilläkin iloitaan kun koirat kehissä pärjää. Erityisesti metsästyskoirapuolella, jossa pääsääntöisesti liputetaan koiran käyttöominaisuuksien puolesta koen hyväksi, että koira edes joskus käy rodun tuntevalla tuomarilla, koska näillä koirilla on erityisen tärkeää, että myös koiran rakenne palvelee sen käyttötarkoitusta. Silti se H, T tai ERI ei kerro koirasta kaikkea - on tuomareita, jotka katsovat kokonaisuutta, ja tuomareita, jotka kiinnittävät erityishuomiota detaljeihin. On käynyt niinkin, että koira voittaa edellispäivänä kaiken mahdollisen ja seuraavana päivänä sille rätkäistään H.

Näyttelyissä ei myöskään pääsääntöisesti mitata esim. koiran luonnetta eikä terveyttä. Koiran käsiteltävyyttä kyllä, mutta kehässä esiin tuleva luonne on vain jäävuoren huippu siitä mitä koira todellisuudessa on. 

Siitäkin huolimatta, että meille ei tänä vuonna osuisi kohdalle yhtäkään sertiä me jatkamme Pietan kanssa näyttelyiden koluamista - se ei välttämättä jokaisen tuomarin sydäntä sykähdytä väreillään, korvillaan tai hännällään, mutta minulle se, kuten meidän muutkin koirat ovat aina BIS-voittajia. Seuraava reissu onkin ihan nurkan takana, viikonlopuksi matkaamme nimittäin toiseen päähän Suomea kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyyn Espooseen kuulemaan saksalaisen kasvattajatuomarin mielipiteen Pietasta.

Kehäkuulumiset

Tuoreimmat näyttelykäynnit ovat jääneet raportoimatta, joten tähän hiljaisuuden väliin terveisiä kehistä!

Kuun alussa heitimme mutkan Vaasassa Pietan kanssa. Torniossa loikattiin Minnan ja Marin kyydille ja lähdettiin ajelemaan kohti Pohjanmaata. Kerrankin ei tarvinnut pitää kiirettä ja pysähdyttiin muutaman kerran kaffepussilla ja syömässä. Täällä blogissakin on vinkattava ennen Vaasaa sijaitseva Tesses Cafesta, aivan loistavat ruuat ja miljöökin mitä kodikkain! Aiottiin pysähtyä siellä myös paluumatkalla, mutta moni muukin oli huomannut paikan erinomaisuuden pihalla olleista autoista päätellen, joten toinen käynti jäi nyt toiseen kertaan.

Yövyimme Best Western Hotel Valloniassa, huonekavereinamme Tarja ja pikku-Iiris.Tytöt tulivat varin hyvin toimeen keskenään, Pieta ollen itselleen ominaiseen tapaan vieraskoreampi ja hitaasti lämpenevä.

Aamulla nautittiin hotellin runsas aamupala ja lähdettiin Botniahallille. Edellinen reissu Vaasaan lienee ollut 20 vuotta sitten pikkutyttönä, näyttelyreissuna tämä oli meille ensimmäinen kerta. Näyttelypaikka yllätti positiivisesti tilavuudellaan, mukava oli myös nähdä pitkästä aikaa tuttuja kehän laidalla!

Käppänät tuomaroi Veli-Pekka Kumpumäki. Syyni oli tarkka, mutta arvostelu kattava ja ihan Pietan näköinen.

NUK-ERI2

"Reipas nuori narttu, jolla erittäin hyvät mittasuhteet. Sopiva luusto. Ilmeikäs narttumainen pää. Vielä eturinnaltaan vailla täytteitä. Seisoessaan kaunis ylälinja. Rintakehä saa syvetä ja rotevoitua. Hyvä takaosa, mutta hännän tulisi olla suorempi. Karkea, hyvin trimmattu karvapeite. Huojuu hieman edestä liikkeessä."

Sijoittamisen jälkeen saatiin vielä maininta, että nätti narttu, mutta liikkeessä häntä taittuu liikaa selälle. Sinänsä vähän harmittaa, kun Pieta on kokonaisuutena nätti pakkaus, mutta hännän takia se SA on nyt jäänyt saamatta parissa näyttelyssä.Toki virhe mikä virhe, mutta me ei luovuta toivosta - näyttelykausi on vasta alussa.

Seuraavaksi näyteltiin Pello RN:ssä Natsan kanssa. Natsaa on käytetty alkuvuodesta harvoin kehässä, sillä kun on jo 4 sertiä kasassa eikä se oikeastaan tarvitse mitään ennen 2-vuoden ikää - veisi vaan turhaan sertit niitä ehkä enemmän tarvitsevilta, mikäli palkintopallille pääsisi. Pelloon kuitenkin lähdettiin ihan oman seuran kannatuksen vuoksi.

Natsa on vuodessa miehistynyt ja maailmaa ihmettelevästä karhukoiranuorukaisesta on kasvanut itsetietoinen ja itsevarma uros. Muille koirille se kertoo mielipiteensä louskutusta kuullessaan, mutta itse ei kyllä aloita provosointia.

KÄK-ERI2
tuomari Kurt Nilsson

"Erinomainen pää ja ilme. Hieman vaaleat silmät. Hyvä kaula. Hyvät mittasuhteet. Hyvä rintaosa. Hyvät kulmaukset. Hyvät liikkeet. Hyvä häntä. Hyvä väri." (suomennettu)

Sijoittamisten jälkeen tuomari kävi kertomassa, että silmät ovat liian vaaleat ja se määräsi sijoittumisen. Tämä vuosi on siis aloitettu molempien koirien kanssa sileällä ERI-tilillä, vaan jos kesää kohti mentäessä petrataan ja alkaisi sitä SA:takin tipahdella....

Seuraavat näyttelyt kisataankin Ruotsin puolella, Natsa ja Pieta on molemmat ilmoitettu Piteån KR-näyttelyyn. Natsalle on toiveissa saada Ruotsin serti, vaikka se ei Ruotsiin valioituisikaan kuin "sitten joskus" mikäli sille saadaan Ruotsin KVA-titteli... Olivat valioitumissäännöt länsinaapurissa kiristyneet vuoden alussa. Aloitetaan siitä Suomen käyttövalionarvosta, hirvenhaukkukokeita sille on jo syksylle laitettukin kalenteriin. Pietalle odotan taas mainintaa hännästä ja lämmintä kättä, mutta koska kaksi koiraa menee siinä missä yksikin, niin samahan se on ottaa mukaan ja lähteä kokeilemaan - jos sitä vaikka yllättyisi positiivisesti....

Ennen seuraavia missikisoja on kuitenkin luvassa reissu Keski-Suomeen Kannonkoskelle SPJ:n pystykorvapäiville. Lauantaina on luvassa mielenkiintoiselta vaikuttavia luentoja mm. käyttökoiran ruokinnasta ja pennun koulutuksesta lintukoiraksi, joista tällainen keltanokkakin pystynee oppia ammentamaan. Kiisa lähtee luonnollisesti mukaan ja samalla reissulla tavataan pikku-Kisun kasvattajatkin, niin pääsevät hekin näkemään neidin kehittymistä.

Kiisa 4,5kk

Kiisa on päässyt tutkan kanssa seikkailemaan metsään ja on tähän mennessä tehnyt pätevänoloista hakulenkkiä - koppelonkin on jo itsenäisesti löytänyt. Pikkuhiljaa alkaa siis pohdinnoissa olla josko jo syksyllä lähdetään ensimmäisiin kokeisiin.... Koppelohaukkujen tämänvuotista paikkaa ja ajankohtaa yritin kaivellakin, mutta aika heikolla menestyksellä.

Ollaan käytyä myös tälle vuodelle ensimmäisissä näyttelytreeneissä Pellossa. Rotua asiantuntevilta saatiin kommentteja lupaavasta nartusta, joten jos kehityksessä ei tapahtu mitään maata kaatavaa loppukesästä olisi tarkoitus lähteä Kiisan kanssa näyttelyihin. Saatiin myös kutsu tulla Pelloon viikonloppuna järjestettävän tapahtumaan, jossa on Suomi100-juhlavuoden kunniaksi kotimaisten rotujen esittely - meidät voi siis bongata lauantaina Rohki-Hallilla järjestettävästä perhetapahtumasta!

Muuta porukkaa on siistitty kevätkuntoon, Tenho ja Vieno pääsivät eroon pitkistä karvoista ja ovat taas katseenkestäviä. Vienolle on joku näyttely mietinnässä tälle kesälle, mutta kovin ahkerasti emme taida kehissä kiertää ainakaan Suomen puolella.

Tenhon kanssa käytiin alkuviikosta eläinlääkärin paikkeilla sen saatua omituisia kipukohtauksia, mutta syitä näille ei löytynyt. Mistään epilepsiatyyppisestä ei kuitenkaan ole kyse, vaan todennäköisemmin kyseessä on jotain ruuansulatukseen liittyvää häikkää. Sille aloitettiin kokeeksi närästyslääke Antepsin. Nyt kipuilua ei olekaan ollut ja myös ruokinnan jälkeinen nuoleskelu on vähentynyt, joten ilmeisesti lääke toimii. Samalla käynnillä siltä palpoitiin myös mahan alue sekä eturauhanen, joista ei löytynyt mitään poikkeavaa, ja tutkittiin virtsanäyte (ei kiteitä/kiviä). Ainoa poikkeus löytyi sydänkuuntelussa, jossa havaittiin "mahdollisesti hyvin lievä sivuääni". Tätä tullaan nyt seuraamaan eläinlääkärireissujen yhteydessä, mutta mikäli pumpussa nyt jotain on, se on hyvin hyvin lievää vaikuttamatta koiran elämään eikä aiheuta tällä hetkellä mitään toimenpiteitä. Tenholta tullaan tutkituttamaan sappihappoarvot samalla kun ne katsotaan Pietalta, jos kohtausten aiheuttava voisikin olla siellä.... Toivotaan kuitenkin, että Antepsinin aloittamisen jälkeen näitä ei enää tule.

Tähän loppuun vielä vähän lehtikuvaa. Joulukuisen Helsinki-reissun tiimoilta Natsasta löytyi kuva uusimmasta SPJ:n lehdestä :)

Villa Spitz

Kesällä aloitettu koiratalon rakennusurakka on saavuttanut sen vaiheen, että pystykorvaosasto on päässyt muuttamaan uusiin asuintiloihinsa. Kahku haaveili tönöön kotiutumisesta jo ennen kuin lattialaudat oli laitettu paikoilleen, siihen malliin se yritti pyrkiä sisään kiinnilaudatuista kulkuaukoista. Sitä ei tarvinnutkaan houkutella sisätiloihin talon valmistuttua asumiskuntoon, nytkin sen näkee usein makailevan talossa ikkunasta pihaa vahtien.

Talosta löytyy tällä hetkellä sopet kahdelle koiralle, laajennusvaraa on tarvittaessa kolmannenkin koiran asumukselle. Nukkumistasot on sijoitettu kulkuaukkojen yläpuolelle vedon välttämiseksi, lisäksi hurtat pääsevät tiirailemaan maisemia ikkunoista. Kulkuaukoissa on vinkkaa estämässä paksut puuvillakaistaleet, eteis-/tuulikaappiratkaisu on vielä ideoinnissa ja rakennetaan myöhemmin. Onneksi meilläkin on ilmat jo sen verran lauhtuneet, että mikään kiire tällä ei ole. Talossa on myös lämmitys päällä, että senkin puolesta koirilla on oikein mukavat oltavat ilman tuulikaappiakin.

Pientä yksityiskohtien hiomista vielä löytyy, valaisinten asennusta jne., mutta nämä edistyy sitten aikanaan.

Kiisa ja Kahku käyttävät molemmat samaa soppea, vaikka molempiin on kulku ulkohäkistä  eikä häkkiä ole vielä pistetty kahtia. Koirilla on siis myös ruhtinaallisen paljon ulkoilutilaa, ja tilaa on sittenkin reippaasti, kun häkki joskus kesempänä jaetaan.

Pystykorvat tulevat hyvin juttuun toistensa kanssa. Kastroinnin jälkeen Kahku on rauhoittunut selkeästi, välillä se tuntuu pyörittelevän silmiään kakaran säntäilylle ja nuoruudeninnolle.

Kiisa 16vko

Saatiin me jotain minilaumallekin, joskin tässä tapauksessa elämänlaatu koheni pikemminkin talon kaksi- kuin nelijalkaisilla. Meillä on koko talven pyörinyt kuistilla jos jonkinlaista barrikadiviritelmää ehkäisemässä koirien pääsy vapauteen, ne kun kulkevat etupihan pienempään aitaukseen kuistin kautta. Yhtenä iltana sain kuvaviestin ihanasta näystä - portti! On se hienoa, kun on käsistään kätevä mies, joka tylsyyksissään naputtelee kaikenlaisia arjen parantajia :) Kuvassa näkyykin portin takana myrtynyt minikolmikko, tätä estettä ei läpäise edes mäyräkoira....

Maaliskuun menoja

Otsikko juksaa, sillä maaliskuussa ei menty yhtään mihinkään eikä tehty yhtään mitään arjesta poikkeavaa. Työharjoittelu vie käytännössä kaiken valoisan ajan ja kotiin tullessa olen ollut niin rättipoikkiväsynyt, että kaikenlainen koirien kanssa touhuaminen on ollut ihan minimissä. Onneksi mennään koko ajan kesää ja valoa kohti, ja kalenterikin täyttyy jos ei muusta niin edes näyttelyistä, niin virtaa ja aikaa on taas harrastuksillekin.

Kiisasta on kasvamassa toimelias ja lupaava metsästyskoiranalku. Kuvassa sillä on ikää 13vkoa. Kääpiösnautsereihin tottuneena onhan se ihan erilainen, ja toki sen kuuluu ollakin. En vain ole ymmärtänyt kuinka erilainen rotu todellisuudessa on, jopa karjalankarhukoiriin verrattuna...

Suomenpystykorvan rotumääritelmän tulkintaopas kuvaa rodun luonnetta seuraavasti: Suomenpystykorva on luonteeltaan omaperäinen, vain isännälleen ja kotiväelleen uskollinen. Se on peitellysti hyvin älykäs ja kuritus loukkaa sitä ikuisesti. Haukku- ja hälytyskynnys ovat sillä herkät. Mitkään laatusanat sen pirteyden ja eloisuuden korostamiseksi eivät ole ylimitoitettuja. -- Juuri nyt olemme suomenpystykorvn luonteen suhteen sen omaperäisyyden omimmalla alueella, on osattava ymmärtää ja käsitellä sitä oikein. Vasta nyt olen todella huomannut kuinka erikoinen rotu on luonteeltaan. Esimerkiksi hankikoira.fi-sivustolla rotua kuvataan "Vilkas, tarmokas, rohkea ja peräänantamaton. Voi olla vieraita kohtaan hieman pidättyväinen, mutta silti sosiaalinen.", vaan tämä raapaisee vaan pintaa. Kiisa on utelias ja rohkea, omanarvontunteva ja sen "minäminäminäMINÄ"-asenne on potenssin 2500, vähintään. Pienistä se ei hätkähdä, mutta jos sitä lähestyy aikomuksena ottaa siitä kiinni esim. kynnenleikkuun takia koira näkee aikeen metrien päästä ja loikkii saman verran taaksepäin sitä lähestyessä. Kahkun kohdalla luulin, että se on vain käsittelyyn tottumaton, mutta ilmeisesti tämä on jonkun sortin rotuominaisuus, Kiisan kanssa kun käsittelyä on harjoiteltu ja harjoitellaan edelleen. Purutikut ja kaikki muu mahdollinen on sen, jos se jonkin haluaa niin tavarahan riistetään vaikka toisen koiran suusta. Jos toinen koira ei siitä suosiolla luovu, niin sitten alkaa läpitunkeva haukkuminen.... Juha on käynyt sen kanssa metsässä tarpomassa, ja siellä se seikkailee ja tutkii maastoa erittäin itsenäisesti, on kiinnostunut riekkojen kiepeistä, innostuu liikkeelle lähtevistä metsoista jne.

Kynnenleikkuu meillä jo sujuu, tähän mennessä koira on ollut sylissäni ketarat kohti kattoa ja kynnet on napsittu tassu kerrallaan runsaiden kehujen kera. Tänään vähän harjailtiin karstalla pentuhöttyrää pois, harjaaminen oli hirveän kivaa ja etenkin karstan pureminen superkivaa. Hampaiden katsomista on harjoiteltu runsaasti, vaan koska koira tosiaan on hyvin omanarvonsatunteva ja kaikenlainen epäkunnioittava iholle tunkeva lääppiminen on siitä tosi ällöä, niin tämän kanssa tehdään vielä töitä ennen kuin uskaltaudutaan ensimmäisiin näyttelyihin - onneksi sellainen on katsottu vasta heinäkuulle, ehditään vielä monta kertaa neuvotella toimintaohjeista asian suhteen. Millään tavalla arka, epävarma tai aggressiivinen Kiisa ei ole, vaan ihan päinvastoin, egoa on nahan alla parinkin pilvenpiirtäjän verran.

Tenhon, Pietan, Vienon ja Kiisan kanssa käytiin yhtenä aurinkoisena vapaapäivänä ottamassa pitkästä aikaa kuviakin. Hirveän vähän on tälle keväälle koiria tullut kuvailtua...

Natsasta otettiin myös jokunen kuva. Paljon se on miehistynyt! Tasan vuosi sitten sen kanssa oltiin ensimmäisessä virallisessa junnuluokassa näyttelemässä tuloksena SERT & ROP, ja tästä se on selvästi massaantunut ja muutenkin kaikin puolin aikuistunut. Natsan ensimmäinen näyttely tälle vuodelle on Pellon ryhmis, mennään nyt käymään kun on käytännössä kotinäyttely. Muutenkin Natsan kanssa reipastutaan tällä saralla kesää kohti mentäessä, tarkoitus on koluta jokunen lähinäyttely kotimaassa ja myös naapurimaissa.

Pietan ja ystäväni Niinan kanssa tehtiin viime viikonloppuna reissu Ouluun. Lauantaina osallistuimme Juha Kareksen ohjaamalle handler-kurssille. Esittämispuolella meillä ei ilmeisesti hirvittävästi korjattavaa ollut, sen sijaan rakenneluonnolta tuli paljon uusia juttuja, joita ei ollut osannut edes ajatella kuinka taas kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ehdittiin myös lauantai-iltana ja sunnuntaina koluta kauppoja ja löytyihän sieltä tälle kesälle yksi uusi kehämekko. Kiitos Tiina Pietan perään katsomisesta sunnuntaina! Viikonloppuna suuntaamme Pietan kanssa Vaasaan katsomaan, mitä Veli-Pekka Kumpumäki on siitä mieltä.