Yhden aikakauden loppu

tiistai 8. toukokuuta 2018


Olin sunnuntaina pitämässä Torniossa mäyräkoirien kotitrimmauskurssia, jonka tiimoilta Vieno tuli meille viikonloppua viettämään. Olin toivonut, että dynamiikka Vienon ja muiden koirien välillä olisi parantunut pitkän poissaolon jälkeen, mutta vielä mitä.... Perjantaina sen tullessa se vastaanotti riekkuvat käppänät häntää kyllä heilutellen, mutta murinan säestämänä. Trimmaamisen jälkeen se luikahti taas tuttuun paikkaan portaiden alle, jonka jälkeen päätin, että se saa viettää yönsä appivanhemmilla rauhassa muilta koirilta. 

 Vieno ja pikku-Natsa v. 2015

Vienolla on onneksi mennyt nykyisessä kodissaan hyvin, joten sen tulevaisuutta ei tarvitse enempää vatvoa. Samalla olen pohtinut omaa tulevaisuuttani rodun parissa. Joskus tuntui siltä, että meillä tulee varmasti aina olemaan mäyräkoira. Pitkään haaveilin hankkivani seuraavaksi ei-käppänäksi kääpiömäyräkoiran. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että minun polkuni mäyräkoirien omistajana päättyy tähän. Rotu on ihana, mutta mitä enemmän olen eri rotuihin tutustunut ja miettinyt mitä koiralta haluan alan olla varmempi siitä, että tämä ei lopulta ole minulle se ns. oma rotu. Alun perinhän mäykky valikoitui roduksi, kun halusin Tenholle kaverin, mutta edellinen siippa ei halunnut toista kääpiösnautseria. Rotuvaihtoehtoja oli kolme; jackrussel, whippet tai mäyräkoira. Mäyräkoira oli minulle näistä tutuin vietettyäni tuolloin ajoittain aikaa Tappijalan Miss Marplen omistajan Ninnin luona, jossa tutustuin myös tähän Korppuun. Paljon on vettä virrannut Torniojoessa näiden vuosien varrella, jossain kovalevyn kätköissä lienee Korpusta ja Vienosta otettu yhteiskuvakin Oulun näyttelystä. Vieno on ihana koira, ja yhä toivon että asiat olisivat menneet toisin, jotta Vieno olisi voinut asua meillä elämänsä ehtooseen. Kokonaan siitä ei kuitenkaan tarvitse luopua, vaan Vieno tulee vierailemaan meillä säännöllisesti trimmausten merkeissä. Koen, että eri rotuisten koirien omistaminen, sekä ylipäänsä eri rotuihin tutustuminen avartaa näkökulmia. Nyt keskitymme kuitenkin meidän omiin ykkösrotuihimme, eli kääpiösnautsereihin ja suomenpystykorviin. 


2 kommenttia:

Irvikissa kirjoitti...

Ikävää ettei Vieno tullutkaan teidän muiden koirien kanssa toimeen :(
Mä en ole oikeastaan koskaan pitänyt Mäyräkoirista, joskus lapsena ihastuin tosin kkmäyräkoiraan kaverilla, mutta en silti tunne että koskaan omistaisin omaa. Ehkä mä en uskalla ostaa mäyräkoiraa, kaverilla kun on niitä kolme ja kaikilla on jonkin sortin epileptisiä oireita ollut :/

Nath kirjoitti...

Irvikissa meillä on kaikilla varmasti ne rodut, jotka tuntuvat omaan käteen sopivilta - ja sitten ne rodut, joita ei ikinä voisi kuvitella omistavansa :) Syytkin riippuu henkilöstä, joskus se on ulkonäkö, luonne, terveys, käyttötarkoitus ei vastaa omia tarpeita - ja joskus rotu ei vaan yksinkertaisesti "nappaa".
Mäykky on mukava rotu, mutta vaatii tietynlaisen ihmisen omistajakseen. Hassusta ulkonäöstä huolimatta nämä eivät kuitenkaan ole välttämättä helppoja lemmikkikoiria, onhan rotu kuitenkin jalostettu alun perin metsästykseen. Minä olen tässä koiraharrastuksen aikana havainnut, että minulle sopii parhaiten rotu, jonka yksilöt toimivat hyvin suuressakin laumassa, niillä on tietynlainen luonne ja tietynlainen koulutettavuus jne. Mäyräkoirissa on yksilöitä, jotka tulevat parhaiten toimeen ainoana koirana tai korkeintaan toisen koiran seurana. Vienokin on luonteena niin huomiota rakastava, että isommassa laumassa sen luonne ei toimi. Mutta meillä tämä tarina sai lopulta onnellisen lopun :)

Lähetä kommentti

Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen. Sana on vapaa, mutta muistammehan käytöstavat ja asiallisen kielenkäytön!