Maaliskuun menoja

tiistai 4. huhtikuuta 2017
Otsikko juksaa, sillä maaliskuussa ei menty yhtään mihinkään eikä tehty yhtään mitään arjesta poikkeavaa. Työharjoittelu vie käytännössä kaiken valoisan ajan ja kotiin tullessa olen ollut niin rättipoikkiväsynyt, että kaikenlainen koirien kanssa touhuaminen on ollut ihan minimissä. Onneksi mennään koko ajan kesää ja valoa kohti, ja kalenterikin täyttyy jos ei muusta niin edes näyttelyistä, niin virtaa ja aikaa on taas harrastuksillekin.

Kiisasta on kasvamassa toimelias ja lupaava metsästyskoiranalku. Kuvassa sillä on ikää 13vkoa. Kääpiösnautsereihin tottuneena onhan se ihan erilainen, ja toki sen kuuluu ollakin. En vain ole ymmärtänyt kuinka erilainen rotu todellisuudessa on, jopa karjalankarhukoiriin verrattuna...
Suomenpystykorvan rotumääritelmän tulkintaopas kuvaa rodun luonnetta seuraavasti: Suomenpystykorva on luonteeltaan omaperäinen, vain isännälleen ja kotiväelleen uskollinen. Se on peitellysti hyvin älykäs ja kuritus loukkaa sitä ikuisesti. Haukku- ja hälytyskynnys ovat sillä herkät. Mitkään laatusanat sen pirteyden ja eloisuuden korostamiseksi eivät ole ylimitoitettuja. -- Juuri nyt olemme suomenpystykorvn luonteen suhteen sen omaperäisyyden omimmalla alueella, on osattava ymmärtää ja käsitellä sitä oikein. Vasta nyt olen todella huomannut kuinka erikoinen rotu on luonteeltaan. Esimerkiksi hankikoira.fi-sivustolla rotua kuvataan "Vilkas, tarmokas, rohkea ja peräänantamaton. Voi olla vieraita kohtaan hieman pidättyväinen, mutta silti sosiaalinen.", vaan tämä raapaisee vaan pintaa. Kiisa on utelias ja rohkea, omanarvontunteva ja sen "minäminäminäMINÄ"-asenne on potenssin 2500, vähintään. Pienistä se ei hätkähdä, mutta jos sitä lähestyy aikomuksena ottaa siitä kiinni esim. kynnenleikkuun takia koira näkee aikeen metrien päästä ja loikkii saman verran taaksepäin sitä lähestyessä. Kahkun kohdalla luulin, että se on vain käsittelyyn tottumaton, mutta ilmeisesti tämä on jonkun sortin rotuominaisuus, Kiisan kanssa kun käsittelyä on harjoiteltu ja harjoitellaan edelleen. Purutikut ja kaikki muu mahdollinen on sen, jos se jonkin haluaa niin tavarahan riistetään vaikka toisen koiran suusta. Jos toinen koira ei siitä suosiolla luovu, niin sitten alkaa läpitunkeva haukkuminen.... Juha on käynyt sen kanssa metsässä tarpomassa, ja siellä se seikkailee ja tutkii maastoa erittäin itsenäisesti, on kiinnostunut riekkojen kiepeistä, innostuu liikkeelle lähtevistä metsoista jne.


Kynnenleikkuu meillä jo sujuu, tähän mennessä koira on ollut sylissäni ketarat kohti kattoa ja kynnet on napsittu tassu kerrallaan runsaiden kehujen kera. Tänään vähän harjailtiin karstalla pentuhöttyrää pois, harjaaminen oli hirveän kivaa ja etenkin karstan pureminen superkivaa. Hampaiden katsomista on harjoiteltu runsaasti, vaan koska koira tosiaan on hyvin omanarvonsatunteva ja kaikenlainen epäkunnioittava iholle tunkeva lääppiminen on siitä tosi ällöä, niin tämän kanssa tehdään vielä töitä ennen kuin uskaltaudutaan ensimmäisiin näyttelyihin - onneksi sellainen on katsottu vasta heinäkuulle, ehditään vielä monta kertaa neuvotella toimintaohjeista asian suhteen. Millään tavalla arka, epävarma tai aggressiivinen Kiisa ei ole, vaan ihan päinvastoin, egoa on nahan alla parinkin pilvenpiirtäjän verran.

Tenhon, Pietan, Vienon ja Kiisan kanssa käytiin yhtenä aurinkoisena vapaapäivänä ottamassa pitkästä aikaa kuviakin. Hirveän vähän on tälle keväälle koiria tullut kuvailtua...


Natsasta otettiin myös jokunen kuva. Paljon se on miehistynyt! Tasan vuosi sitten sen kanssa oltiin ensimmäisessä virallisessa junnuluokassa näyttelemässä tuloksena SERT & ROP, ja tästä se on selvästi massaantunut ja muutenkin kaikin puolin aikuistunut. Natsan ensimmäinen näyttely tälle vuodelle on Pellon ryhmis, mennään nyt käymään kun on käytännössä kotinäyttely. Muutenkin Natsan kanssa reipastutaan tällä saralla kesää kohti mentäessä, tarkoitus on koluta jokunen lähinäyttely kotimaassa ja myös naapurimaissa.


Pietan ja ystäväni Niinan kanssa tehtiin viime viikonloppuna reissu Ouluun. Lauantaina osallistuimme Juha Kareksen ohjaamalle handler-kurssille. Esittämispuolella meillä ei ilmeisesti hirvittävästi korjattavaa ollut, sen sijaan rakenneluonnolta tuli paljon uusia juttuja, joita ei ollut osannut edes ajatella kuinka taas kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ehdittiin myös lauantai-iltana ja sunnuntaina koluta kauppoja ja löytyihän sieltä tälle kesälle yksi uusi kehämekko. Kiitos Tiina Pietan perään katsomisesta sunnuntaina! Viikonloppuna suuntaamme Pietan kanssa Vaasaan katsomaan, mitä Veli-Pekka Kumpumäki on siitä mieltä.


3 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Teillä se on sitten aina niin hiton komeita koiria, että! ♥ Mites teidän elo sujuu kun löytyy nyt useampi koira, onko tullut haasteita eteen esim. luonteiden yhteensopimisessa vai sujuuko kaikki vettä vain? :)

admin kirjoitti...

Apua kun luin tota sun 'taistelua' Kiisan kanssa niin voit olla varma että mulla palais hermo :D Mä en siedä edes kissalta minkäännäköisiä vastaväitteitä hoitotoimenpiteistä (just rapsuttelin hammaskiveä ja leikkelin kynnet), saatika sit koiralta.... :D Ei muuta kuin pitkää pinnaa ja tsemppiä.

Nath kirjoitti...

Laura kiitos paljon! Onhan näitä ilo katsella, paitsi nyt on kaksi sen verran ruokkoamattomassa karvassa, että niitä katsoo mieluummin vähän sormien lomasta :-D Karvauskinkerit odottaa heti seuraavana vapaana viikonloppuna....
Kaikki koirat tulevat toimeen toistensa kanssa, siinä mielessä näinkin ison lauman yhteensovittaminen ja yhteiselo on sujunut hyvin. Ei täällä toki jatkuvasti missään pilvilinnoissa tanssahdella, Vieno kaikessa mäyrämäisyydessään pitää kyllä huolen siitä, että Hänen Kunnianarvoisaa Mataluuttaan ei loukata - etenkin juoksujen aikaan kärty haisee..... Pieta ja Kiisa ovat molemmat luonteiltaan aika säpäköitä ja voimakastahtoisia nuoria narttuja ja niitä joutuu välillä komentamaan kovemmin, ettei ihan lähde leikit lapasesta. Toisaalta ne ovat myös ylimmät ystävykset. Tenhoa vähän ärsyttää pennun toilailu ja se saattaa sille räsähdellä, mikä on minusta ihan ok - kurittamistahan se ei muutoin harrastakaan, ääni useimmiten riittää vaikka pystykorva välillä tästä vähän nokkiinsa ottaakin. Mutta kyllä päivän rauhallisin hetki on, kun kaikki koirat ovat yöunilla :D

Natsimutsi sielunsisko! Tässä on tosiaan totuttelemista, ei mulla yksikään näistä ns. omanrotuisista harrasa tuollaista höpöttelyä kuin pystykorva :D Odotan jo mielenkiinnolla mitä siitä tulee, kun ensimmäinen pesupäivä lähestyy.... Pahin kauhukuva on, että se heittäytyisi näyttelyissä pelleksi, olen nähnyt tätä pystykorvakehällä ihan liikaa enkä haluaisi olla samassa tilanteessa :D kiitos!

Lähetä kommentti

Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen. Sana on vapaa, mutta muistammehan käytöstavat ja asiallisen kielenkäytön!