Vuosi on aloitettu panostamalla koirien terveyspuoleen. Viime viikolla Pieta kävi ottamassa rokotukset niskaan ja samalla varattiin aika Tenhon hammashuoltoon. Keskiviikkona oli Tenhon vuoro käväistä vastaanotolla vilauttamassa suukalustoa.
Kääpiökoiraroduilla on paljon ongelmia hampaiden kanssa, eikä
kääpiösnautserikaan ole näiltä vaivoilta säästynyt.Tenho on jokseenkin tyypillinen hammaspotilas. Sen hampaisiin on muodostunut aina runsaasti hammaskiveä, ensimmäinen hammasputsi sille tehtiin vuoden ikäisenä. Kun kyse oli vielä ensimmäisestä tämänsorttisesta koirasta täytyy myöntää, että alkuun (pentuaikana) ei tullut kauheasti suuhun vilkuiltua. Koira söi runsaasti luita ja sai ruuan mukana merilevää, mutta silti hammaskiveä muodostui. Harmillisesti huomasin tämän liian myöhään, ja ikenet olivat jo alkaneet vetäytyä hampaiden päältä. Ensimmäisen hammasputsin jälkeen koiralle kotiutui vessan kaappiin oma hammasharja ja -tahna, ja myöhemmin suun kotihoitoarsenaali on vielä laajentunut. Vaikka Tenhon hammaskalustoa hoidetaan kotona säännöllisesti tämäkään ei onnistunut täysin ehkäisemään ienten vetäytymistä ja hammaskiven muodostumista. Muilla koirilla hammaskiveä ei ole ollut riesaksi asti, ja tähän mennessä kotihoito (harjaus ja raspilla rapsuttelu) on riittänyt pitämään leegot kunnossa.
Tenho on käynyt putsauttamassa kalustonsa muutaman kerran, mutta parina viime kertana ilmeni uusi ongelma: Tenho ei nuku. Ja hampaita on vaikea hoitaa koiralta, joka pyrkii puolihorteessakin pystyyn - siitäkin huolimatta, että on saanut kokoisekseen 3x annostuksen. En tiedä tarkkaan kuinka laaja kirjo erilaisia rauhoitus- ja nukutusaineita on Suomessa käytössä, mutta Tenhon kohdalla ainakin Domitor + L-Polamivet on todettu tehottomaksi nahan alle laitettuna - sitten taas olen nähnyt, kuinka monta kertaa isompi paimenkoira reagoi tähän coctailiin sammuen kuin soihtu pari minuuttia aineen laitosta.... Olisi sinänsä mielenkiintoista tietää kuinka yleistä tämä nukutusaineisiin reagoimattomuus on kääpiösnautsereilla ja mitkä aineet ovat kyseessä. Kun jo pelkkä koiran nukuttaminen toimenpidettä varten on näin hankalaa käytän Tenhon hammasputsissa vain silloin, kun on oikeasti pakko. Nytkään en juurikaan ollut huolestunut itse toimenpiteestä vaan siitä 1) nukkuuko koira 2) millaisen hevosannoksen se tällä kertaa vaatii 3) herääkö se lopulta nukutuksesta.
Olin jo jonkin aikaa huomioinut, että Tenho ei juurikaan suostu pureskelemaan kovia puruluita, ja purressaankin se käyttää vain toista puolta ja tiettyjä hampaita. Koska katson koirien hampaat viikoittain syykin oli aika selvä: yhden premolaarin (kulma- ja poskihampaiden välissä olevat välihampaat) kohdalta oli ien vetäytynyt niin, että hampaan ja ikenen välissä näkyi pieni rako. Lisäksi sen etuhampaat ovat olleet jo pidemmän aikaa karun näköiset vetäytyneiden ienten takia. Yksikään hammas sillä ei heilu, mutta varmaa oli silti, että joku leego sieltä lähtee pois, vetäytyneiden ienten kanssa ei juuri muuta keinoa ole.
Tenhon hammaskalusto ennen operointia.
Vastaanotolla kävimme Kolarin kunnaneläinlääkärillä. Tenholla oli taas nukahtamisvaikeuksia, aineen lisäämisen jälkeenkin se puolihorteessa paiskoi häntäänsä pöytätasoa vasten. Uni tuli vasta, kun ainetta laitettiin sille suoraan suoneen. Lähdin käymään kaupassa ja kylästelemässä, vajaan tunnin päästä operaatio oli valmis. Koska kyse on Tenhosta mennessäni sitä hakemaan se kekkuloi jo hereillä... ei paljon tarvinnut herätellä.
Kuten oletinkin, hampaita oli otettu pois useampi: ei vain premolaari, vaan myös pari etuhammasta ja molemmin puolin taaimmaiset poskihampaat. Jälkimmäiset olivat pieni ylläri, en arvannut niiden oleva niin huonossa kunnossa - olivat kuulema niin mädät, että eivät paljon edes vaatineet irrotakseen. Ihmekös pureskelu on tuntunut epämiellyttävältä :/ Todennäköisesti hammasremppa ei edes jää tähän ja seuraavalla käynnillä perushammastarkastuksen yhteydessä lähtövuorossa on mahdollisesti toiset premolaarit ja pari etuhammasta lisää. Koirallakin mahtaa olla totuttelemista uusitun pepsodentinsa kanssa, vaan pääasia on, että sen elämänlaatu paranee eikä suu ole kipeä.
Sitkeänä Sissinä Tenho koisasi kotona pari tuntia häkissä, ja torkkujen jälkeen se jo loikkasi yhä tutisevin jaloin pööpöilemään pitkin keittiötä. Muut koirat olivat sitä mieltä, että kaverissa on nyt jotain omituista ja jättivät sen omaan rauhaansa. Ulkona käytiin pari kertaa, vasta toisella onnistui tarpeiden teko - reppana parkkeerasi itsensä lumipenkkaa vasten nostaakseen kinttua kaatumatta. Ilmeisesti kipulääke toimi hyvin, kun pihalla se jo yritti loikiskella ja innostui tarttumaan hanskoihinkin hampaillaan. Yön se nukkui häkissä varmuuden vuoksi, ja aamulla olikin normaali itsensä. Se saa vielä parin päivän ajan kipulääkettä, mutta suu on jo tervehtynyt hyvin.
Tenhon koloisa pepsodent-hymy
Seuraava eläinlääkärireissu onkin helmikuun alussa, tällä kertaa vuorossa on Kahku ja piilokivesten poisto.
7 kommenttia:
Voi tuota jääkiekkoilijan hymyä! :D
Kaskon papalla (emän isällä) on vielä 10-vuotiaana täydelliset hampaat, eivät ole ikänä keränneet kökköä pintaansa vaikka niitä ei kuulemma erikoisemmin ole hoidettukkaan. Täytyy toivoa, että Kasko on perinyt hammasgeenit sieltä.. Amorin hymyhän muistutti Tepan hymyä loppuvuodet.
Nopsaa paranemista Tenholle!
Aatulle 14 hampaan poisto tehtiin joulukuun alussa, ja nyt kaikki on jo hyvin, paitsi, että se pehmittää dentastixiään suussa pari tuntia ennen pureskelemista. Puuttuvat etuhampaat ehkä, koska ikenet näyttävät terveiltä. Tikkien sulaminen kesti aika kauan ja ihan viimeiset repaleet jouduin nyppimään pinseteillä.
Pienet poskihampaat ovat meidän ellin mukaan useimmiten poistettavia, koska koirat eivät niitä juurikaan käytä, ja niiden pesukin jää usein huonoksi, kun ne ovat piilossa isompiensa takana.
Tenho pärjää hyvin jäljellä olevilla hampaillaan, pärjäähän se käppänämummokin, jolta vietiin kaikki hampaat :)
Vaiva on periytyvä, Aatun tapauksessa se tulee isän puolelta, koska 11-vuotiaalla Helmi-mammalla ovat hampaat kuin helmet, eikä hammaskiveä ole ollut koskaan.
Kurjia nuo hammasongelmat. Anopin molemmiltä käppänöiltä on kans ennen 10-vuoden ikää kiskottu toistakymmentä leegoa per nuppi, melko hurjat on heidänkin hymyt. Mahtoiko toiselle jäädä yhtäkään etuhammasta.. Me harjataan siitä motivoituneena hampit joka ilta, mutta ikävää että teillä ei hampaiden hoitokaan ole auttanut.. Toivottavasti meillä parempi tuuri. Miten muuten hampaiden puute sopii näyttelyhommiin?
Ei sovi, paitsi jos on tapaturman vuoksi lähtenyt tai otettu pois. Ja siinä tapauksessa siitä pitää olla eläinlääkärin todistus mukana näyttelyssä.
Nuo hammasongelmat ovat tosi ikäviä. Vanhempieni perhoskoiralla hammaskiveä alkoi kertyä jo nuorella iällä ja nyt, koiran ollessa 7-vuotias, sen hammaskalusto on siinä kunnossa, että sen kaikki jäljellä olevat hampaat (joita ei ole paljon) pitäisi poistaa. Siskon kleinillä puolestaan hammaskiveä kertyy jo nyt aikamoista vauhtia, vaikka koira on alle vuoden ikäinen. Johtuu kuulemma kapeiden leukojen aiheuttamasta ahtaudesta.
Omalla, pian vuoden täyttävällä silkkiterrierillä on toistaiseksi hohtavan valkoinen purukalusto, mutta lievä yläpurenta ja vasemman alakulmahampaan linguoversio, jonka vuoksi edessä saattaa olla hampaan pulpa-amputaatio.
Kiitos teille kaikille kommenteista! :)
Josefiina astetta rankempaa elämää eläneet nämä meidän papat, ainakin hammaskalustosta päätellen :D Pirullinen vaiva kyllä, harvemmin käy edes mielessä kurkata emäkoiran suuhun pentua hakiessa. Hyvä asia laittaa korvan taakse jalostusta pohtiessa. Toivottavasti Kakella on käynyt jättipotti hammasgeeniarvonnassa ja rivi kimaltelee timanttisena vielä 10-veenä! Pietan leegot onneksi näyttävät lupaavasti siltä, ettei hammaskiveä ole ainakaan rasitteeksi asti.
Aatu Hauva luinkin, että teilläkin on hammasremppaa ollut (olen vaan tosi huono kommentoimaan blogeihin). Kiitos, suu on parantunut hyvin! Tikkejä ei edes laitettu, hyvin umpeutuivat reiät itsestään parissa päivässä. Mitä hampaita Aatulla vielä on suussa? Lähinnä mietin tuota luiden jne. syömistä, että miten sujuu jos vaikka isot poskihampaat on poistettu.
Tämä periytyvyys on kyllä kinkkinen, kun asia ei minusta ole ollut paljonkaan esillä tästä näkökulmasta. Ei siis voi oikeastaan tietää periytyykö ominaisuus dominantisti/resessiivisesti, riittääkö että toisella vanhemmalla on hyväkuntoiset hampaat jne. Luin aiheeseen liittyviä artikkeleita, ja ainakin suun rakenteella (liian kapea/lyhyt leuka, liian tukka hammasrivi) on asiaan vaikutusta. Tenhon kohdalla ei kuitenkaan suun rakenteessa ole minusta moitittavaa, sillä on vahvat leuat ja hampaatkaan ei hypi riveistä ulos. Totta tähän vaikuttaa siis moni muukin asia, mikä tekee kasvatusnäkökulmasta katsottuna asian entistä hankalammaksi. Täytyy tutkia asiaa lisää!
Hanna kurjuus, että tästä kärsitään sielläkin suunnalla! Toivottavasti Mennillä tilanne on toinen :) Synnynnäiset hammaspuutokset ovat hylkäävä virhe (rotumääritelmä: Täydellinen, voimakkaasti kehittynyt ja tiiviisti sulkeutuva leikkaava purenta (hammaskaavion mukaisesti 42 hammasta); hampaat ovat puhtaanvalkoiset. -- Virheet: tasapurenta -- hylkäävät virheet: purentavirheet kuten ala-, ylä- ja ristipurenta), mutta Tenholle sain hampaiden poistosta eläinlääkärin todistuksen, joka kelpaa näyttelyissä. Kennelliiton sivuilta, "Todistusta käytetään osoittamaan, että koiran arvosteluun mahdollisesti vaikuttava vika on ollut tapaturman tai sairauden aiheuttama, eikä koirassa alun perin oleva ominaisuus. Tilanteita joissa lomaketta esimerkiksi käytetään ovat tapaturmaiset hampaiden irtoamiset tai poistamiset sekä todistus normaaleista kiveksistä sairauden vuoksi kastroidulle koiralle.". Eli koska Tenholla on kuitenkin alun perin ollut purenta kunnossa ja oikea määrä hampaita todistus periaatteessa pitäisi kelvata, jotta pystytään näyttelyissä vielä käymään - ja veteraaneissa tuomarikohtaisesti annetaan hammaskaluston puutteellisuus helpommin anteeksi. Suurin MUTTA asiassa on tuomari, hän jos päättää ettei hammastodistusta kelpaa, niin sieltä tulee todennäköisesti HYL. Eli arpapelillä mennään, mutta sitähän näyttelyt ovat muutenkin :)
Anonyymi, kuulostaa kyllä ikävältä, jos koko kalusto on poistokunnossa :( Vaikka periaatteessa koira pärjää vähemmälläkin kalustolla, kunhan sapuska on suulle sopivaa. Toivottavasti sinun silkilläsi hampaat hohtavat valkoisina myöhemmälläkin iällä :)
Aatulta lähti 10 etuhammasta, neljä ylhäältä ja kuusi alhaalta sekä pienet poskihampaat. Ei enää vaikuta syömiseen muuten kuin, että etuhampailla ei voi ottaa kiinni esimerkiksi porkkanasta tai puruluusta. Meillä luita ei voi antaa, kun Aatulle tulee niistä ummetusta ja Jirille ripuli. Tenho kyllä keksii tavan syödä luita, kunhan suu on kokonaan parantunut.
Perinnöllisyyden tapa kiinnostaa minuakin, mutta siitä ei tosiaankaan ole tehty riittävästi tutkimusta selvittämään periytyvyyden mekanismia. Jos käyttäisin Aatua jalostukseen, pitäisi nartulla olla priima hampaat. Ja nyt olen hyvilläni siitä, ettei Ninnin astutus Aatulla onnistunut, koska Ninnin hampaat ovat vielä huonommat kuin Aatulla.
Minun kokemukseni näyttelyistä hampaiden poiston jälkeen on, että ei kannata, ellei kyse ole tapaturmasta. Hylsyjä tulee, etenkin ei-suomalaisilta tuomareilta. Sitä helpommin, mitä enemmän hampaita puuttuu. Tämä on kyllä muilta kuultua ja näyttelyissä nähtyä.
Lähetä kommentti
Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen. Sana on vapaa, mutta muistammehan käytöstavat ja asiallisen kielenkäytön!