Pentuaitaus hiljentyi

Torstaina muuttivat viimeisetkin B-pennut omiin koteihinsa. Hyvää matkaa elon taipaleelle Kyllikki, Mila, Noki, Karu, Kaapo ja Käpy! Kotipesässä ollaan nyt kaikki vähän kummissamme, kun 8 viikkoa eli käytännössä kesä hurahti nopeasti ohi ja enää ei aamulla kuulu alakerrasta vapaudenkaipuista kiljuntaa eikä sukat sotkeennu pissalätäköihin. Ruokittavat suutkin vähenivät 11:sta normaaliin 5:een, mitä nyt tällä hetkellä pystykorvien riemuna on myös veljeni staffimix ruokakuntaa täydentämässä. Ei päässyt Thor kalareissulle Norjaan, kun ovat ottaneet mallia Tanskasta kieltämällä ns. pittityyppisiä rotuja.

B-pentuihin palatakseni, uusista kodeista on jo tullut viestejä ja hyvin on kotiutuminen lähtenyt etenemään. Todella tyytyväinen olen myös itse näin reippaisiin pentuihin, ilmeisesti yksikään ei ole pitänyt erityisemmin ikävyyskonsertteja ja ovat ottaneet uudet kodit hyvin haltuun.

A-pentujen mönkiessä pentulaatikossa kuvittelin, että minusta tulee kasvattaja, joka soittelee joka toinen päivä pentujen kuulumisia, säksättää asioista jotka tehdään eri tavalla kuin itse tekisin ja torottaa ja neuvoo jatkuvasti mitä tehdä, miten tehdä ja milloin tehdä. Kuitenkin todellisuus on (onneksi...) osoittautunut toisenlaiseksi. Kun uusista omistajista on jo alussa hyvä tunne ja ajatusmaailma kohtaa voi hyvällä omatunnolla todeta tehneensä parhaansa, luovuttaa pennut koteihinsa, ottaa askeleen taaksepäin ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Että kasvavat suoraselkäisiksi reippaiksi pikku naussereiksi, jotka pysyvät mahdollisimman terveinä ja tuovat iloa sekä hyviä hetkiä omistajilleen. Luovutuksen jälkeen minun tehtäväni on tarvittaessa auttaa, neuvoa ja tukea uusia perheitä, mutta ohjat on osattava luovuttaa uusille omistajille - en jaksaisi itsekään, jos koiran ostaessani kasvattaja on joka mutkassa hönkimässä niskaan. Välillä toki saatan vähän potkia persauksille, esimerkiksi terveystutkimuksista on jokaisen perheen kanssa puhuttu ja toivon, että kukin koiran omistaja kantaa oman kortensa kekoon rodun terveyden eteen tutkituttamalla edes koiransa silmät virallisesti. Tämä ei voi olla vain kasvattajien harteilla, vaan tähän tarvitaan kaikkia rodun omakseen valinneita ihmisiä.

Tässä pentueessa on niitä ominaisuuksia, joita tältä yhdistelmältä alun perin toivoin: sain hyviä karvoja, parempia värimerkkejä, pitkiä kauloja, nättejä päitä, tasapainoista perusrakennetta ja ilmeisesti ainakin yhden suoran hännän. Luonteetkin ovat kaikilla tasaisen varmoja ja reippaita. Toki vasta aika näyttää mitä pennuista lopulta kasvaa, mutta toiveikas olen.

 K. Bedtime Story "Mila"

Mila asuu sijoituskodissa lapsiperheessä Keminmaassa. Pitkään mietin myynkö vai sijoitanko sen, mutta kasvaessa sen luonne ja kirsikkana kakun päällä karvanlaatu kallistivat vaa'an sijoittamisen puolelle. Ihan ei joka päivä kävele vastaan näin tikkukarvaista käppänää ja todella toivon, että Milasta kasvaa potentiaalinen jalostuskoira ja aikanaan saan siitä jälkikasvua yhtä laadukkaalla karvalla. Milakin on aika "mustikki" eli värimerkeiltään nokinen emänsä ja siskopuolensa Priskan tapaan, katsotaan mihin suuntaan merkit alkavat kehittyä. Hirvittävän reipas ja rohkea tapaus, paljon tykkäsi ainakin täällä kotopesässä käyttää hampaitaan milloin mihinkin ja painia sisarustensa kanssa. Tuntui hyvältä luovuttaa Mila perheeseen, jossa sitä oli odotettu käytännössä heti sen syntymästä saakka, vaikka 7-viikkoiseksi panttasinkin tietoa kumpi narttupennuista muuttaa kumpaan kotiin.

 K. Butterfly Effect "Kyllikki"

Kyllikki muutti Kajaaniin Annen ja Sannin (kennel Juliuksen) huomaan. Kyllikki on niitä pentuja, joista tietää heti syntymästä lähtien, että tätä ei ns. näpeistä päästetä eikä ainakaan myydä peräkammariin piiloteltavaksi. Ulkoisesti siinä on paljon sitä, mistä itse pidän - on päätä, kaulaa, luustoa, kompakti kroppa ja tyyppi, joka tuntuu omalta. Karvalta geenilotto osui nyt sinne runsaamman puolelle, mutta onpahan silti karkea ja on myös selkeät värimerkit. Kyllikin tiimoilta, kuten myös muutenkin tulemme tekemään tulevaisuudessa yhteistyötä Annen ja Sannin kanssa.

 K. Beast Mode "Kaapo"

Kaapo syntyi viimeisenä ja kieltämättä siitä tuli kasvattajan pikku lutupussi - ei liene yllätys, kun se niin kovalla työllä kirjaimellisesti vedettiin tähän maailmaan. Kaapo on junioriversio isästään, siinä on monta kivaa peruspalikkaa kohdallaan. Luonteeltaan tuntui niin omalta, että kotiin olisin jemmannut mikäli koiranpaikka olisi ollut avoinna. Onneksi Kaapolle löytyi sopiva koti Rovaniemeltä, jossa se asuu lapsiperheessä toisen käppänän kaverina. Kaapoon minulla on jalostusoikeus, joten toivottavasti siitä kasvaa vähintään isänsä veroinen ja voisin joskus tulevaisuudessa käyttää sitä jollekin omalle nartulle tätä linjaa ja sen ominaisuuksia jatkaakseni.

K. Biting Bullets "Karu"

Karu (ent. Raipe) on pentueen söpöliini. Pienestä koosta huolimatta se ei antanut isompien talloa itseään jalkoihin saati jäänyt keneltäkään huomaamatta eikä etenkään kuulematta - Karu oli porukasta se, joka aamulla ensimmäisenä kiljui pentuaitauksessa vapauteen pääsyä. Pentujen kasvaessa Karu osoittautui luonteeltaan porukan rauhallisimmaksi, vaan kylläpä siltäkin virtaa ja pilkettä silmäkulmast löytyy. Pennuista se on pienin, sillä on  miellyttävä tiivis runko ja hyvä karkea karva sekä kirkkaat värimerkit. Karu asuu Rovaniemellä, tarkemmin Hirvaalla lapsiperheessä, jolle käppänä on ennestään tuttu rotu.

 K. Behold The Hurricane "Noki"

Noki on pentueen itsenäinen tuumailija. Se oli pennuista se, joka nukkui yleensä erillään muista, valitsi omat polkunsa ja katseli sisarusten riehumista hieman kauempaa. Sitten kun innostui leikkimään muiden kanssa leikki kyllä täysin rinnoin. Pihalla ollessaan kanniskeli mielellään leluja ja kilpaili niistä muiden pentujen kanssa. Hyvin omilla jaloillaan seisova pikkupoika, jolla ei rakennekaan ole hassumpi. Noki muutti kotipesää lähelle Ylläsjärvelle pariskunnalle, jonka kanssa pääsee nauttimaan aktiivisesta luonnossa liikkumisesta. Nokilla on seuranaan vanhempi käppänäuros.

K. Blaze of Glory "Käpy"

Käpy (ent. Mörkö) on pentueen tummin, jonka takia alkujaan saikin työnimensä. Se on reipas ja leikkisä käppänänalku, erityisesti vetoleikit ja sisarusten kanssa painiminen olivat sen mieleen kotipesässä asuessa. Jollain etäisellä tavalla se muistuttaa enoaan Tenhoa pentuna, karva sillä on kuitenkin onneksi huomattavasti parempi kuin setämies Tepalla. Tyyppi ja rakenne ovat mieleiset, toivottavasti värimerkitkin aikanaan kirkastuvat kunnolla. Käpyn koti on Torniossa lapsiperheessä.

Ilahduttavasti kävi niin, että kaikilla pentujen omistajilla on jo ennestään kokemusta rodusta. Pennut muuttivat lähelle (täällä pohjoisessahan joku 200km ei ole matka eikä mikään...), joten pääsen omistajia tarvittaessa opastamaan kädestä pitäen ja pentuja näkemään jatkossakin.  Ylipäänsä minulla ei tällä hetkellä ole intressejä myydä kasvattejani Oulua pidemmälle, koska haluan tarvittaessa auttaa perheitä konkreettisesti esim. turkinhoidossa. Meillä kotimaassa suurin osa rodun kasvattajista asuu joka tapauksessa eteläisessä Suomessa, joten etelässä asuvat pennunetsijät löytänevät kyllä sopivan pennun lähempääkin kuin täältä tunturin juurelta.

Nyt vaan odotellaan mitä pennuista kasvaa! Toivottavasti aikanaan useampaa näkee näyttelykehissäkin, jotta pääsevät muutkin näkemään mitä täällä perähikiällä touhutaan ;) Nyt meillä on käppänäpentueista taukoa, toivottavasti seuraava pentue on Priskalle ehkä vuonna 2021. Priskalla on pikkuhiljaa alkanut aivolohkoissa tapahtua järkeistymistä, mutta saa vielä kasvaa ja aikuistua ennen kuin jaksan edes miettiä mahdollisia puolisoita. Lisäksi olisihan se nyt hauska saada meidän hyvin alkanut agilityharrastus eteenpäin ja ehkä jopa kisoihin asti, Priskalla kun on selkeästi lajiin lahjoja - tarttis vaan saada tämä ohjaajakin hallitsemaan kroppansa ja opettelemaan parempaa ohjausta.
Mahdollisesti meillä on tässä välissä suomenpystykorvapentue Kiisalle Juhan kasvattamana, suuntia saadaan tämän syksyn kokeista aletaanko millekään. Kiisa on talven aikana selkeästi aikuistunut fyysisesti ja psyykkisesti, toivottavasti samaa kehitystä on nähtävillä metsälläkin. Kohtahan tämäkin selviää, kun kiinnipitoaika päättyy parin viikon kuluttua ja syyskuussa alkaa linnustus. Eiköhän tänä syksynä ole itselläkin enemmän aikaa lähteä isännän ja koiran kanssa metsälle.