Aika rientää! Vastahan näiden silmät avautuivat, ja kohta lähtevät jo kotipesästä...
Minulta on kysytty miten pennuista voi luopua ja eikö niitä tule ikävä. Totta kai pentujen luovutus liikuttaa, vähän surettaakin. Mielenrauhan tuovat kuitenkin uusia perheenjäseniä odottavat mukavat perheet, joiden kanssa on tavattu etukäteen kerran tai useammin. Pennuille pyrin löytämään kodit, joilla on mielenkiintoa pitää kasvattajaan yhteyttä luovutuksen jälkeenkin - kasvattajana taas toivon voivani olla sellainen tuki ja turva, jonka puoleen on helppo kääntyä ongelmatilanteissa, toki muutenkin ihan jo kuulumisten muodossa.
Nyt näyttäisi ilahduttavasti siltä, että kaikille pennuille on kodit löytyneet pohjoisesta, yhtä lukuun ottamatta poppoo jää Lapin lääniin asustamaan. Vielä joutuvat uudet omistajat pentujaan vartomaan pari viikkoa, lähtöluvan saavat vasta kun ollaan eläinlääkärin paikkeilla käyty ja mittarissa on ikää 8 viikkoa. Kauaa ei meillä hiljaisuutta kuitenkaan kestä pentujen lähdön jälkeen - tosin, Priska pitää joka tapauksessa huolen, että ääntä ei talosta puutu....
Kevin ja Kaapo
Mila ja Kaapo
Mörkö
Mila 
Raipe 
Kiira-Kyllikki
Kiira-Kyllikki
Mila
Kaapo
Raipe
Kevin
Kaapo
Mörkö
Kevin ja Raipe
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen. Sana on vapaa, mutta muistammehan käytöstavat ja asiallisen kielenkäytön!