Baltic Winner-viikonloppu

Elokuun puolella teimme reissun Viroon, päämäränä Tallinna ja siellä järjetetty Baltic Winner- sekä Schnauzer Cup-erikoisnäyttely snautseriroduille. Menossa mukana kotolauman Pietan ja Priskan lisäksi kasvattipoika Roisto, Josefiina Reskon ja Kaskon kanssa sekä Henna p&s käpsypoika Väinön kera.

Tämäkin reissu alkoi perinteisesti auton kanssa taistellessa, voi luoja.... Peräluukun lukko oli heittänyt toimimasta, ja viikko ennen reissua siihen tilattiin Saksasta uutta lukkoa ja punottiin piuhoja. Noh, lukko kun saatiin toimimaan (maadoitusjohto poikki) kesken ajon siitä meni sylinteri lukkoon. Tämä tapahtui vain pari päivää ennen kuin oli tarkoitus startata kohti etelää, joten kyllähän siinä stressiä pukkasi. Juha haki yhden päivän ajan ympäri Pelloa ja Rovaniemeä oikeaa osaa, mutta aina kun luultiin, että oikea osa löytyi paikan päällä se osoittautuikin vääräksi. Yritä siinä töissä hoitaa hommia toisella kädellä ja toisella kriisipuhelinta reissuporukan ja urhean autonkorjaajan kanssa. Ehdimme jo kehitellä suunnitelmat B, C ja D Skodan varalle, vaan onneksi reissuunlähtöä edeltävänä iltana Juha sai auton kursittua kasaan (taas...) ja päästiin matkaan. Tällä kertaa kyse oli runsaasta ruosteen määrästä, joka junttasi sylinterin kiinni, joten Skodalla on lähiaikoina tiedossa ruosteenpoistoa ja jarrujen uusimista. Saas nähdä montako Skoda-tarinaa tähän blogiin mahtuu tämän auton olemassaolon aikana, toivottavasti ei enää kovin montaa ainakaan koiriin liittyen :D

Reissuun päästiin aikataulun mukaisesti torstaina ajaessani ensin täältä mettänperältä Ouluun, josta napattiin muut matkalaiset kyytiin. Paljon ei jäänyt tilaa takapenkille, mutta kaikki suunniteltu saatiin mukaan.

Dreamteam goes to Estonia, ja tilaihmeeseen mahtuu mm. 2 pöydällistä näyttelykärryä

Meillä oli koko reissu hyvin aikataulutettu siinä mielessä, että kiirettä ei tullut kertaakaan. Ajoimme läpi yön Helsinkiin ja siellä satamaan, jossa koirat pääsivät ulkoilemaan vielä ennen laivaannousua. Helteisen kesän takia olimme varanneet lemmikkihytin, jossa ehdittiin levätä koirien kera pari tuntia laivan seilatessa lahden yli. Koirat suhtautuivat laivallaoloon varsin lunkisti, lähinnä stressaavin vaihe oli päästä autokannelta hytteihin näin ison lauman kanssa.

Priska, Pieta ja Roisto Nõmmen metsissä

Viron päässä selviydyttiin satamasta majapaikkaan, joka sijaitsi Tallinnassa Nõmmen kaupunginosassa.Tämä olikin ehkä matkan mielenkiintoisin osuus, koska majoitusta varatessa olin ymmärryksessä, että kyseessä oli oma mökki.... Lopulta tämä "mökki" osoittaututui vanhaksi 4-asuntoiseksi puutaloksi, meidän huoneistomme sijaitsi talon yläkerrassa. Ei kovin ihanteellinen majoitus silloin, kun mukana oli 6 + 3 yön yli kyläilevää koiraa, ja talossa ei varmasti ollut juuri minkäänlaista äänieristystä. Emme olleet myöskään saaneet mitään ennakko-ohjeistusta majoittumiseen liittyen, joten kun vihdoin löysimme oikean talon päädyimme kolkuttelemaan asuntojen ovia. Kävi ilmi, että talossa asui huoneistoa vuokraavan perheen lisäksi 2 virolaismummoa, jotka eivät puhuneet sanaakaan suomea tai englantia. Vuokraaja ei ollut tuolloin edes kotona, mutta vihdoin sain hänet puhelimen päähän ja ohjeet majoittua yläkerran huoneistoon. Huoneisto itsessään oli tällaiseen viikonloppuvisiittiin sopiva ja yllättävän tilava, joskaan ei siistein mahdollinen - tuskin tulemme sitä enää toiste varaamaan... Illalla seuraamme liittyi vielä Mikaela koirineen, joten seurasta ei ollut pulaa.

Aamulla ajettiin näyttelypaikalle Luigeen, jossa olikin vastassa tuttuja suomalaisia käppänäihmisiä. Liitimme telttamme Sannin ja Susannan teltan jatkoksi ja aloimme odottaa kehään pääsyä.

Ensin kehään meni Väinö, ja täytyy vaan sanoa, että onneksi Henna innostui lähtemään kanssamme reissuun - Väinö nimittäin pokkasi kotimatkalle mukaansa tittelin Baltic Junior Winner 2018 ja jun-SERTin!Väinön jälkeen kehässä kävi pyörähtämässä Kasko tuloksella VAK-ERI4. Sitten oli käppänäkehässä puppejen vuoro ja kivastihan sekin meni: Priskasta ROP-pentu ja Roistosta VSP-pentu, epävirallisesti "Baltic Puppy Winnerit" siis. Pieta-mammalle AVK-ERI2. Resko-keskarille samaan aikaan toisaalla kehässä PU4, SERT, va-CACIB ja uusi Viron MVA!

Roisto7kk. Kuva Josefiina Niska

Priska: "7 months, nice female, good in size, very good topline, good tail, feminine head, correct flat skull, could have bit more forechest - but correct for the age, nie puppy movement." tuom. Gerard Jipping. PEK1, KP, ROP-pentu

Pieta: "Almost 3, correct proportions, topline could be better when connecting with rear angulations, correct skull & earset, nice eye & expression, good bite, correct forechest, good headshape, good mover." tuom. Gerard Jipping. AVK-ERI2

Alla video Baltic Winnerin pentujen kokoomakehästä, jossa käytiin Priskan kanssa kunniakierros. Tippa kihosi linssiin, kun kehään kävellessä mieleen nousi, että hihnan toisessa päässä on tosiaan oma kasvatti ensimmäisestä kasvattamastani pentueesta. Meille ei menestystä tällä kertaa, mutta tunnelma oli hieno!

Meillä oli tarkoitus käydä kehien jälkeen Tallinnassa syömässä ja tutustumassa vanhaan kaupunkiin, vaan kehien venyessä ja vesisateenkin alkaessa ajoimme näyttelypaikalta Solaris-kauppakeskukseen. Koiratkin olivat tervetulleita kauppakeskukseen JA ravintolaan (Vapiano), mikä tuntui aika hurjalta Suomeen verrattuna. Näyttelykärryt ovat kyllä hinnastaan huolimatta olleet tämän harrastuksen saralla yksi parhaimmista hankinnoista, koirat nimittäin reissasivat nätisti niissä läpi kauppakeskuksen ja nukkua tursottivat kärryjen kätköissä meidän syödessä. Illalla oli majapaikassa väsynyttä, mutta tyytyväistä porukkaa.

Sunnuntai valkenikin sateisena, joten koirat välttyivät puunaamiselta ja saatiin nukkua hieman pidempään. Näyttelypaikka oli sama kuin edellispäivänä, erikoisnäyttely pidettiin alueen toisella laidalla. Meillä olikin taas hieno rivariteltta viritettyjen katosten kera sadetta estämässä, vaan onneksi sade hellitti ajan mittaa.

Tulosrivi oli jopa edellispäivää parempi! Resko PU2, Kasko PU2, SERT ja uusi Viron MVA, Väinö VSP-juniori, PU3 ja toinen jun-SERT, Pieta PN4, Priska KP, VSP-pentu ja Roisto KP, ROP-pentu ja BIS2-pentu! Roisto oli kovasti tuomarin mieleen, vaikka hän vähän huokaillen minulle totesikin, että "he's big, he's dark, but I like him very much! He has a real schnauzer type!". Olkoon kuinka pentu tahansa, mutta jos erikoisnäyttelyssä kasvattajatuomarilta saa tuollaista kommenttia, niin onhan se mannaa korville ;)

Kuvat Josefiina Niska, kiitos!

BIS-kehän jälkeen tetristeltiin taas tavarat autoon ja suuntasimme kohti satamaa. Yö ajettiin kohti pohjoista, välillä käytiin Mäkkärissä syömässä ja nukuttiin pari tuntia huoltoaseman pihalla. Auto oli käytännössä kattoa myöten täyteen pakattu, kilometrejä mittariin kertyi  n. 1900. Kotona olin vasta iltapäivällä, mutta vaikka matka oli pitkä onneksi auto kulkee ja seura oli mitä loistavin! Kiitos vielä tätäkin kautta, ja kiitos Pinjalle Roiston lainasta! "Harmi" kun Josefiinan Viron valloitusta ei tarvitse jatkaa kertaa enempää, mutta onneksi baltiasta löytyy vielä pari muuta maata ;) Hennan kanssa meillä onkin uudet suunnitelmat tulilla, pitäähän Väinölle kolmas junnuserti hakea.

Vaikka blogi onkin nyt ollut varsin näyttely- ja tulospainotteisella linjalla täytynee vielä tähän loppuun mainita, että näyttelyharrastuksesta huolimatta koirat ovat meille ennen kaikkea seuralaisia, tovereita ja perheenjäseniä. Näyttelyt ovat vain yksi, lopulta hyvin pieni osa niiden elämää, 90% ajasta ne viettävät ihan normaalia "kotikoiran" arkea kuin mikä tahansa muu koira. Näyttelyharratus on enemmän meitä omistajia varten, vaikka koirat tämän harrastuksen varsinaisia tähtiä ovatkin. Silti näyttelyt antavat paljon meille ihmisille: monta reissua olisi jäänyt tekemättä, uutta paikkaa näkemättä ja ystävyyttä solmimatta ilman tätä harrastusta. Tämäkin reissu sai alkunsa, kun Josefiinan kanssa tuli puheeksi kuinka voisi tehdä reissun Viroon, ja kohtahan sitä kaivettiinkin Eesti Kennelliitin näyttelykalenteria esille ja varattiin majoitusta.... Kasvattajana pidän myös tärkeänä saada jonkun muun henkilön mielipiteen koirieni rakenteista, vaikka itsekin varsin kriittisellä silmällä omiani katson ja varmasti niiden rakenteelliset ongelmakohdat tiedän paremmin kuin yksikään tuomari. Ja ovathan näyttelyt myös paikka kohdata muita koiria (isäehdokkaita on varsin hankala bongata kenenkään kotisohvalta) ja tuoda omaa kasvatustyötä esille.