Heinäkuun lopun näyttelymenot

Hetki on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Kesä ja kesän näyttelykausi alkaa olla lopuillaan, mutta on meillä ollut varsin mukavia kehäkäyntejä! Menestyspuolesta taas on jäänyt vähänlaisesti jälkikasvulle kerrottavaa, vaan sehän ei ole se pääasia (eihän?).

Heinäkuisen Oulu KV:n jälkeen suuntasimme kehäkemuihin länsinaapuriin. Piteå-reissulle pakkautui mukaan Esteri ja Uuno, Tiina ja Miikka & Siri sekä Josefiina ja Resko & Kasko. Omasta laumasta mukana olivat Pieta ja Priska. Auto oli kirjaimellisesti kattoon asti täynnä, ja tunnelma oli vähintään yhtä tiivis kuin kaloilla sardiinipurkissa - reissufiilis siis ylimmillään!

Skoda-tetris kotona ennen reissuunlähtöä. Mahtuu, mahtuu!

Matka sujui joutuisasti, perillä Piteåssa käytiin kaupassa ja suunnattiin majapaikkaan Sikfors campingiin. Vähän meinasi stressikäyrä nousta respan tätien siunaillessa miten aiotaan nelistään koirien kanssa mahtua pieneen mökkiin näillä helteillä, "hot hot!". Mökki oli lopulta tällaiseen lyhyeen viipymiseen ihan soppeli ja koiratkin saatiin jaettua sopivasti oleskelutilaan ja makkariin kompostiverkkoelementeillä. Päivisin ei mökin kuumuudessa edes ehditty viettää aikaa, vaan sekin hikoiluosuus hoitui näyttelypaikoilla. Illalla koiria ulkoiluttaessa seuraan lyöttäytyi leirintäalueella perheineen majaillut nuori poika, joka kävi koko viikonlopun ajan meitä vähän väliä viihdyttämässä jopa liiaksi asti.... 

 Kompakti majapaikka kera 7:n koiran

Lauantaina aloitimme näyttelyviikonlopun Piteå KV:lla. Päivä oli kuuma, niin kuuma, että koiria ei juuri haluttanut hiuttaa kehän ulkopuolella yhtään pakollista enempää. Kehässä oli omasta porukasta Priska pentuluokassa ja Pieta AVO-luokassa, Uuno osallistui pentuluokkaan vasta sunnuntaina. KV:ssa käppäöiden tuomari oli Ruth Thompson, Australia

Priska PEK2, KP

"Quality puppy with good proportions. Very pleasant head & correct expression. Good lenght of neck. Good laid of shoulders. Little short upperarm. Compact body. Excellent hindquarters. Excellent topline. Moves very well. Good coat & colour."

Pieta AVK-ERI

"Very pleasing bitch with good proportions. Very pleasing head & expression. Good lenght of neck. Well constructed forequarters just her feet in east west in pasterns. Good body & spring of ribs. Well angulated hindquarters. Good topline. Tailset a little low. Moves well. Excellet coat texture."

Priskalle tämä oli erikoisnäyttelyn jälkeen toinen kerta kehässä, ja ihan kivastihan se meni. Erityisesti mieltä lämmitti arvostelun alku "quality puppy". Luokassa oli Priskan lisäksi toinen narttupentu, joka sijoittui ensimmäiseksi tuomarin kommentin ollessa, että toinen narttu oli kehittyneempi- Priska kun on vielä vähän kalapuikkomallia eikä meillä oikein noita koristekarvojakaan vielä ole, kasvatellaan ja kasvetaan. Muuten olen kyllä tyytyväinen pentusen kehitykseen, siitä on kasvamassa emänsä junioriversi.

Pieta taas on pentujen jälkeen kehittynyt edukseen. Sen runkoon on tullut pyöreyttä, tällä hetkellä sillä on ehkä pikkasen liikaakin massaa. Mutta onhan se nätti, vaikkei ehkä kehän näyttävin narttu varsinaisesti olekaan. Luokassa oli 6 narttua, joista Pieta oli sijoitusjärjestyksessä 5. SA edelleen kiertää meidät kaukaa....

Koiraihmisen luottokampe: kompostiverkkoelementit.

Sunnuntaina oli vuorossa ISPU-erikoisnäyttely. Tiedossa oli, että aika lailla samat koirat tulee tänäänkin olemaan kehässä, joten suurempia odotuksia ei ollut - pikemminkin tuntui siltä, että mitä jos vaan oltais lähdetty hyvissä ajoin kotiin. Päivä alkoi pennuilla, kehässä siis molemmat Uuno ja Priska. Tuomari Carina Andersson Rapp, Ruotsi.

Uuno PEK2

(suomennettu) "Maskuliininen pää ja ilme. Erinomainen sukupuolileima. Hieman etuasentoinen lapa. Vahva selkä. Hyvä häntä. Riittävät kulmaukset. Kroppa vielä kesken kehityksen. Erittäin karkea karva, mutta toivoisin puhtaamman värin merkkeihin. Liikkuu tänään vähän keveästi edestä ja ahtaasti takaa. Hyvin esitetty."

Priska PEK2

Uunon sijoittuminen 2:ksi ei ihan vieläkään uppoa meikäläisen päähän, mutta noh... Näin tällä kertaa. Hienosti menivät molemmat pennut, vaikka jo edellispäivänä olivat viettäneet pitkän päivän helteessä. Tuomarilta tuli noottia tummista merkeistä, mutta Priskan kohdalla kommenttia päästä "fantastic head". Sanallisten arvostelujen käännökset ovat jossain jemmassa, lisään ne viimeistään kotisivuille jahka saan sinne joskus päivitettyä uuden ulkoasun.

Pitkän odottelun jälkeen oli vihdoin Pietan vuoro mennä kehään. AVO-luokassa oli taas useampi narttu, joten en odottanut ihmeitä. Vaan joskus ne ihmeet tapahtuu silloin kun niitä vähiten odottaa...

 Pieta AVK-ERI1, SA, ISPU-kiinnitys

tuomari Jeanette Lemmeke, Ruotsi

Pieta voitti luokkansa ja sai samalla ensimmäisen ISPU-kiinnityksen! Mitä! Minun pieni tirriäinen, joka ei yleensä pärjää näyttävämpien puuhkajalkaisten narttujen seurassa kiilasi jonon kärkeen! PN-kehässä jäätiinkin vuorostaan jonon hännille, vaan väliäkös sillä - nauroinkin, että Ruotsiin asti piti lähteä rikkomaan meidän sileiden ERIen putki, vieläpä kattojärjestön alaisessa erikoisnäyttelyssä. ISPU-kiinnitys on vastaava Suomen FinnSieger-pisteelle, näitä kun jaksaisi lähteä havittelemaan Pietasta voisi tulla joku kaunis päivä ISPU Club Winner.

Kotimatkan alussa jätettiin Tiina ja koirat toiselle kyydille ja suunnattiin Josefiinan ja Esterin kanssa pikaruuan äärelle. Sen jälkeen lähdettiin etsimään tankkausmahdollisuutta Skodan kurisevalle bensasäiliölle, ja tämähän ei mennyt kuten Strömsössä. Ensin ei ymmärtänyt automaatti minun maksukortin päälle, ja seuraavaksi me ei ymmärretty tankkausaseman kanssa toisiamme. Lopulta kun tästä kielimuurista päästiin yli lorotti pistooli löpöä niin itarasti, että siinä 10-litran tankkaamisessa hurahti useampi minuutti.... Vihoviimeisenä asiana otettiin vähän osumaa rotvallin reunasta, tehtiin varmasti lähtemätön vaikutus huoltoaseman henkilökuntaan. Äkkiä takaisin Suomeen, ennen kuin hajoaa koko auto..... Kotimatkan reitti kulki Tornion kautta Rovaniemelle ja sieltä tänne metsän perälle, mutta hengissä selvittiin! Kiitos vielä tätäkin kautta meidän ryhmä Rämälle!

Piteån jälkeen ehdittiin taas muutama hassu arkipäivä levätä ennen seuraavaa reissua. Perjantaina pakkailin autoa suunnatakseni illaksi Roiston ja omistajansa Pinjan luo Muhokselle, ja kumartuessani nostamaan kamppeita maasta huomioni kiinnittyi auton takarenkaaseen - voi perkele, mikä tuo viilto on! Parin paniikkipuhelun jälkeen ajoin naapuriin, jossa appiukko avusti vaihtamalla renkaan vararenkaaseen, joka sentään oli ehjä ja samaa kokoakin muiden renkaiden kanssa. Myöhemmin kävi ilmi, että tämä viilto oli aiheutunut juurikin tästä viime viikolla sattuneesta rotvallin lähemmästä tutkiskelusta, kuinkas muuten.... Matkaan päästiin sentään ja selvittiin ilman kommelluksia Muhokselle. Seuraavana aamuna Pinja lähti seurakseni viikonlopun näyttelyrientoihin, muun pohjoisen näyttelykansan suunnatessa Kemin KV-näyttelyyn me lähdimme etelään kohti Seinäjoen ryhmänäyttelyä. Tämä olikin varsinaista Proceller-juhlaa, kun musta-hopeissa ei muita ollutkaan kuin Satun omia koiria ja kasvatteja.

Pieta AVK-ERI3, SA, PN4

tuomari Juha Putkonen

"Hyvänkokoinen (34cm), ryhdikäs. Erinomaiset rungon mittasuhteet ja sopiva luusto. Narttumainen pää, lähes yhdensuuntaiset pään linjat. Hyvät korvat. Tummat silmät. Hyvä purenta ja hampaat. Erinomainen rintakehä, riittävä eturinta. Karkea karva rungossa raajoissa pehmeä. Häntä kaartuu koskien lannetta. Tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu ryhdikkäästi riittävällä askelpituudella."

 

Pieta osallistui myös Proceller-kasvattajaryhmään, joka olikin ROP-kasvattajaryhmä ja päivän lopulla BIS1-kasvattajaryhmä. Onnea Satu! Juuri BIS-kehien aikaan taivas aukeni ja saatiin vettä niskaan, kamppeiden kasaamisen autoon siinä rankkasateessa olikin varsinaista hupia - vaan kuulunee Suomen näyttelykesään. Seinäjoelta otimme suunnaksi Toholammin, jossa meillä oli yön majapaikka. Tykästyimme molemmat entisestä palvelutalosta tehtyyn hostelliin, huone oli iso, siisti ja hyvin rempattu.

Aamulla matka jatkui takaisin pohjoiseen päin, nyt otettiin suunnaksi Ylivieska. Tänne oli tullut musta-hopeille tuomarimuutos, ja vielä näyttelypaikalle saapuessa olin sitä mieltä, että turistihommiksi meni enkä vie Pietaa kehään. Siinä arvostelua seuratessa (ja Pinjan lupaamaan kiinalaisbuffet-lounaan houkuttelemana) päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan onnea, tuomari ei näyttänyt olevan niin häntien päälle. Muutama minuutti ennen kehän alkua Pieta sai pikasukimisen ja sitten mentiin. Ja taas yllätyttiin....

 Pieta AVK-ERI1, SA

tuomari Kirsi Tevalin

"Hyvä koko, tanakka neliömäinen narttu, jolla kaunis ylälinja. Hyvät pään linjat & sopiva pituus. Kauniit silmät. Hieman kookkaat, mutta hyväasentoiset korvat. Tasapainoisesti kulmautunut edestä & takaa. Saisi kantaa häntäänsä paremmin. Vaivattomat, reippaat liikkeet."

Luokkavoitto tuli yllätyksenä, ja kehän laidan taputuksista päätellen en ollut ainoa. PN-kehässä ei sijoitusta, mutta meidän viime vuoden kehänkiertojen jälkeen olen hyvin tyytyväinen SA:iin. Näyttelyn jälkeen suunnattiin lupausten mukaisesti syömään lähimpään kiinalaiseen ravintolaan ja sieltä kotimatkalle. Kiitos Pinja reissuseurasta ja te kaikki muut mukavista hetkistä kehän laidalla!

Tänä kesänä on kyllä tullut suhattua kotimaata ristiin rastiin, lienee tämän harrastuksen yksi parhaimpia anteja. Nyt elokuun puolella tehtiin pitkään odotettu ja yli odotusten mennyt reissu Viroon Baltic Winneriin ja Estonian Schnauzer CUP-näyttelyyn, muistoja tästä seuraavassa postauksessa. Sitten aletaankin olla taas hetken aikaa ajan tasalla kuulumisissa.