A-pentue

Pietan pennut syntyivät eilen 1.1., näppärästi vuoden ensimmäisenä päivänä ollen myös mitä todennäköisimmin vuoden ensimmäinen kääpiösnautseripentue Suomessa. Vuorokausia kertyi 59, eli ihan tämän linjan normiin ei päästy - alan jo epäillä onko meillä juomavedessä jotain, koska myös Vieno synnytti pentunsa 59. vuorokaudella ;) Toisaalta koska kyseessä on Pietan ensimmäinen pentue ja pennut olivat isohkoja ei mikään ihme, etteivät malttaneet olla kohdussa kauempaa.

Pietan lämpö alkoi sahailla sunnuntaina ja kävi alimmillaan 36,5 asteessa. Eipä tarvinnut edes kuvitella lähtevänsä kotoa kauemmas uuden vuoden viettoon, yön nukuin pentuhuoneessa. Pieta alkoi päivän aikana hakeutua itsekseen pennutuslaatikkoon ja oli levoton, läähätteli ja petaili, mutta rauhoittui kuitenkin nukkumaan. Klo 4 ummistin silmät ja 6.30 sain koiran päälleni ensimmäisten supistusten alkaessa. Käväistiin Pietan kanssa ulkona ja ryhdyttiin sitten odottelemaan ensimmäistä pentua. Klo 9 maissa tulivat ensimmäiset kunnon supistukset. Työntövaihe kesti tunnin, ja luulin pitkään ensimmäisenä näkyviin tulleen pussukan olevan pelkkää nestettä ja kalvoa. Olin Pietan kasvattajan Satun kanssa puhelimitse yhteydessä ja sitten soitin myös päivystävälle eläinlääkärille (miten nämä sattuukin aina pyhäpäivinä...), koska homma ei ottanut edetäkseen. Ohjeiden mukaan aloin tutkia onko pentu tulossa kuinka kaukana kalvopussista, ja yllätyin kun tunsinkin pussin vielä sisällä olevassa osassa hännän ja käpälän. Sain ohjeet tehdä pussiin reiän, jos suuri veden määrä hankaloittaa pennun tuloa. Jalat näkyivät jo, Pieta-reppana työnsi voimiensa takaa eikä mitään tapahtunut. Tässä vaiheessa soitin itku kurkussa uudestaan päivystävälle, Juha lähti laittamaan autoa käyntiin ja itse aloin valmistella tulevaa eläinlääkärireissua. Päätin kuitenkin vielä kokeilla saisinko pennusta sen verran otetta, että saisin sitä vedettyä ulospäin - takajalat roikkuivat jo ulkona ja tuntui hullulta lähteä ajamaan koiran ja osittain ulostulleen pennun kanssa 40 minuutin matka Äkäslompoloon. Pelko oli, että pentu olisi joka tapauksessa jo kuollut. Lopulta vetoavustuksella pentu humpsahti tälle puolen maailmaa, äkkiä avaamaan kalvot ja kuivaamaan pentua - ja se oli elossa!  Kröhäinen pieni, mutta rivakasti kuivaamalla veri lähti kunnolla kiertämään ja kohta pentu kiljui koko keuhkoilta. Hetki meni ennen kuin hoksasi ottaa ensimmäiset maitohörpyt, mutta muuten pentu on oikein jäntevä ja eloisa. Pietan esikoistyttö <3 Strategiset luvut klo 10.15 ja 214g. Eläinlääkäri soitteli takaisin toimintaohjeita hieroessani pentua kuivaksi, ja tuumattiin että jatketaan hommaa kotona ja katsotaan myöhemmin jos ilmenee tarve lähteä vastaanotolle.

Tunnin päästä klo 11.30 syntyi toinen pentu huomattavasti sutjakkaammin, poika 248g. Tällä pojalla on pieni tähti rinnassa. Jäntevä ja vilkas tapaus, saman tien nisässä kiinni. 

Kolmatta pentua jouduttiin odottelemaan kolme tuntia. Käytin välillä Pietaa ulkona, koska tämä selkeästi vahvisti polttoja ja avitti pentujen työntämisessä. Työntövaihe oli edellisiä pidempi, ja lopulta pentu jäi lantion kohdalta kiinni synnyskanavaan, joten autoin taas pennun vetämisessä. Klo 14.30 syntyi iso tyttö 264g. Valitettavasti tämän pennun kohdalla vastaan tuli myös kasvattamisen nurja puoli - pentu oli jo menehtynyt, ja liman imemisestä ja hieromisesta huolimatta se ei saanut enää elämänlangasta kiinni. Itkuahan siinä pukkasi, ulkoisesti pennussa kun ei ollut mitään vikaa mikä olisi selittänyt sen menehtymisen. Todennäköisesti matka kohdusta oli sille liian pitkä, ja koska pentu oli todella iso oli sen synnyttäminen iso ponnistus Pietallekin. Eviraan en pentua kuitenkaan lähetä avattavaksi, vaan se pääsee kesällä kotimetsään nukkumaan ikiunta.

Viimeinen pentu syntyi klo 15.30 todella sutjakkaasti, viirurintainen ja leukapartainen poika 240g. Tämäkin oli heti hyvin elinvoimainen, kunhan sai ilmaa keuhkoihin oli heti imemässä pyyhkeenkulmaa. Kuolleena syntyneen pennun jälkeen olin todella helpottunut, että tämä viimeinen oli elossa, ja ylipäänsä siitä, että kaikki muut pennut ovat todella elinvoimaisia ja jänteviä. Ulkoisesti pennuissa ei myöskään ole mitään vikaa, kuten häntäknikkejä tai kitalakihalkioita. Tassuissa näkyy jo hieman hopeoitumista, muut värimerkit antavat vielä odottaa itseään. Kaikilla pennuilla on lisäksi "ylimääräiset" viirut eturinnoissa, toisella pojalla myös yhdessä tassussa ja leuassa. Nämä mitä todennäköisimmin pienenevät pentujen kasvaessa eikä niitä välttämättä edes huomaa enää aikuisiässä.

A-pennut alle vuorokauden ikäisinä

Pitkä tarina synnytyksestä, mutta olkoon se itselleni tulevaisuutta varten muistiona, ja mahdollisesti muita aloittelevia kasvattajia varten yhtenä esimerkkinä miten asian voi mennä. Eilispäivä meni väsyneissä ja sumuisissa tunnelmissa. Synnytys oli pitkä, kuten toisaalta kuulemani perusteella osasin odottaakin. Vertailun vuoksi, Vieno synnytti vuosi sitten 5 pentuaan muistaakseni 4h:ssa. Pieta jaksoi silti koko ajan hienosti, välillä hörpittiin hunajaa energiaboostiksi. Tyytyväinen saa olla, kun tähän asti kaikki on sujunut astutuksesta synnytykseen ja pentujen hoitamiseen luomusti. Pennuille Pieta on loistava emä, sai heti juonen päästä kiinni ja tyytyväisen oloisena näyttää hoitavan pienokaisiaan. Myös näin ihmisnäkökulmasta se on helppo emä, kun pentuhuoneeseen tullessa ei kuulu murinaa, pentuja saa käsitellä ja punnita ilman purruksi tulemisen pelkoa ja se myös itsenäisesti huolehtii, että pääsee tarvittaessa tarpeilleen. Tänään olin torkkumassa, kun Pieta loikkasi rintakehälleni ilmoittaakseen, että nyt tarttis päästä käymään pissalla ;) Ulkoilun jälkeen se on viivana takaisin pentuhuoneessa. Tämä vuodenaikana on kyllä vähän rasite, kun ulkoa meinaa kantautua kinttukarvoissa lunta pentulaatikkoon. Jalat pitää joko pyyhkiä tai huuhtaista vedellä ennen Pietan pääsyä takaisin pentujen luo. Alun perin haaveilin kesäpennuista, mutta oli otettava huomioon mahdollisesti tuleva ulkomaanmatka, joka olisi osunut todennäköisesti tiineyden loppuvaiheelle - siksi meillä on nyt talvipennut.

Pentulaatikossa on kaikki hyvin. Painot ovat lähteneet hienosti nousuun: nyt illasta nartulla on painoa 241g, ensimmäisellä uroksella 287g  ja toisella uroksella 284g. 

Vaikka nämä ensimmäiset vuorokaudet ovat pentujen elämän kannalta kriittisimmät on hepuilla jo nimet valmiina. Pentueiden nimet tulevat noudattamaan tyypillistä kirjainjärjestystä A, B, C...jne., ja pyrin vielä erikseen nimeämään pennut teemoittain kirjaimen mukaan. Tämä pentue on siis A-pentua, ja vuodenaikaan sekä syntymäpaikkaansa sopien teema on Arctic (arktinen). Nimet ovat olleet mietittynä jo vuoden päivät, joten oli ihana päästä vihdoin antamaan ne kantajilleen!

narttu Kaiserschnauz's Aurora Waltz

uros Kaiserschnauz's Alluring Arctic

uros Kaiserschnauz's Auspicious Vestertine

Kaikille pennuille on mitä todennäköisimmin jo kodit odottamassa. Arvatenkin tyttö jää meille kotiin emänsä rinnalle kasvamaan, mikäli se nyt kehittyy kauniisti ja jatkoa ajatellen potentiaaliseksi rotunsa edustajaksi - tämä pentue (kuten jatkossa muutkaan pentueet) ei ole teetetty ns. myyntiä ja oman pörssin lihottamista varten (tienaako muka kasvattamisella? hah-hah), vaan kasvatuksessa lähden siitä ajatuksesta, että pentueillani on rodulle annettavaa. Mielenkiinnolla seuraan mitä näistä pennuista kasvaa :) Luonnollisesti toivon, että tulevat omistajat saavat pennuista hyväluonteiset ja reippaat uudet perheenjäsenet, joissa on potentiaalia myös erilaisiin harrastuksiin.