Vuosi on aloitettu panostamalla koirien terveyspuoleen. Viime viikolla Pieta kävi ottamassa rokotukset niskaan ja samalla varattiin aika Tenhon hammashuoltoon. Keskiviikkona oli Tenhon vuoro käväistä vastaanotolla vilauttamassa suukalustoa.
Kääpiökoiraroduilla on paljon ongelmia hampaiden kanssa, eikä
kääpiösnautserikaan ole näiltä vaivoilta säästynyt.Tenho on jokseenkin tyypillinen hammaspotilas. Sen hampaisiin on muodostunut aina runsaasti hammaskiveä, ensimmäinen hammasputsi sille tehtiin vuoden ikäisenä. Kun kyse oli vielä ensimmäisestä tämänsorttisesta koirasta täytyy myöntää, että alkuun (pentuaikana) ei tullut kauheasti suuhun vilkuiltua. Koira söi runsaasti luita ja sai ruuan mukana merilevää, mutta silti hammaskiveä muodostui. Harmillisesti huomasin tämän liian myöhään, ja ikenet olivat jo alkaneet vetäytyä hampaiden päältä. Ensimmäisen hammasputsin jälkeen koiralle kotiutui vessan kaappiin oma hammasharja ja -tahna, ja myöhemmin suun kotihoitoarsenaali on vielä laajentunut. Vaikka Tenhon hammaskalustoa hoidetaan kotona säännöllisesti tämäkään ei onnistunut täysin ehkäisemään ienten vetäytymistä ja hammaskiven muodostumista. Muilla koirilla hammaskiveä ei ole ollut riesaksi asti, ja tähän mennessä kotihoito (harjaus ja raspilla rapsuttelu) on riittänyt pitämään leegot kunnossa.
Tenho on käynyt putsauttamassa kalustonsa muutaman kerran, mutta parina viime kertana ilmeni uusi ongelma: Tenho ei nuku. Ja hampaita on vaikea hoitaa koiralta, joka pyrkii puolihorteessakin pystyyn - siitäkin huolimatta, että on saanut kokoisekseen 3x annostuksen. En tiedä tarkkaan kuinka laaja kirjo erilaisia rauhoitus- ja nukutusaineita on Suomessa käytössä, mutta Tenhon kohdalla ainakin Domitor + L-Polamivet on todettu tehottomaksi nahan alle laitettuna - sitten taas olen nähnyt, kuinka monta kertaa isompi paimenkoira reagoi tähän coctailiin sammuen kuin soihtu pari minuuttia aineen laitosta.... Olisi sinänsä mielenkiintoista tietää kuinka yleistä tämä nukutusaineisiin reagoimattomuus on kääpiösnautsereilla ja mitkä aineet ovat kyseessä. Kun jo pelkkä koiran nukuttaminen toimenpidettä varten on näin hankalaa käytän Tenhon hammasputsissa vain silloin, kun on oikeasti pakko. Nytkään en juurikaan ollut huolestunut itse toimenpiteestä vaan siitä 1) nukkuuko koira 2) millaisen hevosannoksen se tällä kertaa vaatii 3) herääkö se lopulta nukutuksesta.
Olin jo jonkin aikaa huomioinut, että Tenho ei juurikaan suostu pureskelemaan kovia puruluita, ja purressaankin se käyttää vain toista puolta ja tiettyjä hampaita. Koska katson koirien hampaat viikoittain syykin oli aika selvä: yhden premolaarin (kulma- ja poskihampaiden välissä olevat välihampaat) kohdalta oli ien vetäytynyt niin, että hampaan ja ikenen välissä näkyi pieni rako. Lisäksi sen etuhampaat ovat olleet jo pidemmän aikaa karun näköiset vetäytyneiden ienten takia. Yksikään hammas sillä ei heilu, mutta varmaa oli silti, että joku leego sieltä lähtee pois, vetäytyneiden ienten kanssa ei juuri muuta keinoa ole.
Tenhon hammaskalusto ennen operointia.
Vastaanotolla kävimme Kolarin kunnaneläinlääkärillä. Tenholla oli taas nukahtamisvaikeuksia, aineen lisäämisen jälkeenkin se puolihorteessa paiskoi häntäänsä pöytätasoa vasten. Uni tuli vasta, kun ainetta laitettiin sille suoraan suoneen. Lähdin käymään kaupassa ja kylästelemässä, vajaan tunnin päästä operaatio oli valmis. Koska kyse on Tenhosta mennessäni sitä hakemaan se kekkuloi jo hereillä... ei paljon tarvinnut herätellä.
Kuten oletinkin, hampaita oli otettu pois useampi: ei vain premolaari, vaan myös pari etuhammasta ja molemmin puolin taaimmaiset poskihampaat. Jälkimmäiset olivat pieni ylläri, en arvannut niiden oleva niin huonossa kunnossa - olivat kuulema niin mädät, että eivät paljon edes vaatineet irrotakseen. Ihmekös pureskelu on tuntunut epämiellyttävältä :/ Todennäköisesti hammasremppa ei edes jää tähän ja seuraavalla käynnillä perushammastarkastuksen yhteydessä lähtövuorossa on mahdollisesti toiset premolaarit ja pari etuhammasta lisää. Koirallakin mahtaa olla totuttelemista uusitun pepsodentinsa kanssa, vaan pääasia on, että sen elämänlaatu paranee eikä suu ole kipeä.
Sitkeänä Sissinä Tenho koisasi kotona pari tuntia häkissä, ja torkkujen jälkeen se jo loikkasi yhä tutisevin jaloin pööpöilemään pitkin keittiötä. Muut koirat olivat sitä mieltä, että kaverissa on nyt jotain omituista ja jättivät sen omaan rauhaansa. Ulkona käytiin pari kertaa, vasta toisella onnistui tarpeiden teko - reppana parkkeerasi itsensä lumipenkkaa vasten nostaakseen kinttua kaatumatta. Ilmeisesti kipulääke toimi hyvin, kun pihalla se jo yritti loikiskella ja innostui tarttumaan hanskoihinkin hampaillaan. Yön se nukkui häkissä varmuuden vuoksi, ja aamulla olikin normaali itsensä. Se saa vielä parin päivän ajan kipulääkettä, mutta suu on jo tervehtynyt hyvin.
Tenhon koloisa pepsodent-hymy
Seuraava eläinlääkärireissu onkin helmikuun alussa, tällä kertaa vuorossa on Kahku ja piilokivesten poisto.
