1500km, punanuttuja ja Tamminäyttely

Viikonloppu meni käytännössä autossa istuen. Perjantaina starttasimme klo 6 aamulla auton nokan kohti Keski-Suomea. Koirista mukana oli vain Pieta muiden ollessa appivanhempien hellässä huomassa. Reitti kulki perjantaina väliä Sieppijärvi-Äänekoski-Kajaani, Äänekoskella koukkauksen syy näkyy kuvissa :)

Kepo on etsinyt pitkään toista metsästyskaveria, ja nyt vihdoin on uusi tuleva perheenjäsen löytynyt. Neiti jäi vielä synnyinkotiinsa kasvamaan ja oppimaan tärkeitä taitoja emältään, muutaman viikon päästä on tiedossa uusi keski-Suomen reissu pennunhaun merkeissä.

Kajaanissa olimme puolenyön jälkeen. Majoituimme Mieslahdessa sijaitsevan Kainuun Opiston tiloissa, oikein näpsäkkä paikka tällaisia yön yli-reissuja varten. Aamulla ajelimme Kajaanin ja pienen navigaattorin ohjauksessa heitetyn ylimääräisen eksymismutkan jälkeen löysimme näyttelypaikalle. Edellisestä Tamminäyttelystä olikin kulunut muutama vuosi, tällä välin hallin lattialle oli vedetty keinonurmimatot.

Rehellisesti sanottuna tämä näyttelykauden aloitus ei ollut esiintymisen kannalta parhaimmistoa. Vaikka Pietan häkki oli lattiatason yläpuolella kärryissä, sillä oli vaatetta päällä, huopa häkissä ja häkin päällä toinen huopa ei neiti säästynyt kylmältä. Hallissa oli ahdasta, eikä paljon liikkumavaraa lämmittelyyn ollut. Koiraparka meni kehään takajalat täristen, ja näyttipä sillä kaiken lisäksi pissahätäkin olleen, vaikka ennen näyttelypaikalle lähtöä oli ulkoilemassa käynyt... Liikkuminen oli kankeaa ja koira meni nokka maassa, seisomisestakaan ei tahtonut tulla tärinän takia mitään. Itseäkin turhautti, kun normaalisti niin nätisti seisova ja hyvin keskittyvä koira oli nyt omissa maailmoissa, aseteltunakin seisominen oli hötkymistä - ei puhettakaan vapaana esittämisestä. Esiintymisellä tuskin oli varsinaisesti kuitenkaan vaikutusta tulokseen. Olin ilmoittanut Pietan NUO-luokkaan, mutta pienikokoinen ja aika sirpsakka ja kehityksessä kesken oleva narttu kun on tuli noottia siitä, että koira kaipaa vielä aikaa - mikä on ihan totta.

NUK-ERI3

tuomari Birgitta Hasselgren

"Feminint huvud. Mycket bra hals och resning. Bra skuldra. Något lösa armbågar. Behöver utveckla sig i kroppen. Normala vinklar bak. Bra päls men onskar bättre färger. Rör sig bra."

Och samma på fiska, "Femiininen pää. Todella hyvä kaula ja koko. Hyvät lavat. Hieman löysyyttä kyynärpäissä. Rungon tulee kehittyä. Normaalisti kulmautunut takaosa. Hyvä karva, mutta toivoisin parempaa väriä. Liikkuu hyvin." Kehityskelpoinen arvostelu, ja tästä on hyvä jatkaa kohti kevään ja kesän näyttelyjä. Suuria odotuksia ei muutenkaan ollut tälle reissulle, tältä tuomarilta kun on aikoinaan saatu Tenholle EH.
Olen itsekseni miettinyt sitä, kun näyttelyharrastuksen alkuaikoina totuin siihen, että melkein joka näyttelystä lähdettiin kotimatkalle rosetit kourassa. Tenho menestyi näyttelyissä erinomaisesti, samoin Vieno voitti junnuässä helposti ensimmäiset sertit. Tässä välissä on näyttelytetty karhukoira Natsaa, jonka kanssa on saatu aina vähintään serti kouraan. Pietan kanssa ollaan vasta alussa, lisäksi kääpiösnautserinartuissa on kova taso ja narttuja on kehissä yleensäkin enemmän kuin uroksia. On ollut hyvä opetella nöyryyttä, vaikka olen aina pyrkinyt lähtemään näyttelyihin sillä mielellä, että kaikki EH:ta parempi on vaan plussaa, henkseleitä en turhia paukuttele. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea arvostelulajista, ja mitä enemmän kehiä on kerennyt kokea sitä varmempi alan olla siitä, että tulokseen vaikuttaa tuomarin mieltymysten lisäksi kuun asento ja lottonumerot. Tässä välissä olen ehtinyt ajoittain väsyä näyttelyihin ja jättänyt useammat kisat väliin silloin, kun ei vaan huvita. Etenkin kesäisin on joskus mukava olla viikonloput ihan vaan kotona autossa istumisen ja koirien puunaamisen sijaan. Olenkin todennut, että niin kauan kuin harrastus tuntuu itsestä ja koirasta mukavalta näyttelyissä käymme. Niin pyhimyskään en ole ettenkö myöntäisi, että menestystähän siellä toki myös tavoitellaan. Aina se on kivempi lähteä kotiin edes joku muovipytty kourassa kehässä saadun lämpimän käden sijaan. Mutta sitten kun mennään siihen, että kilpaillaan hampaat irvessä, niin täytyy tajuta tehdä asennemuutos korvien välissä, pitää taukoa tai heittää kokonaan pois.

"Niin kylmä!"

Kotimatkalle lähdettiinkin hyvin pian kehästä pääsyn jälkeen, että päästiin ajaman vielä valoisaan aikaan. Erityiskiitos Juliuksen-porukalle seurasta ja pöytälainasta! Me otetaan nyt pikkasen reilu kuukauden mittainen näyttelytauko ja tehdään muita juttuja. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus käydä tutustumassa Pietan kanssa rally-tokoon :)