Syksyn koostetta

Syksy ja alkutalvi on porhallettu menemään pitkin Suomea ja vähän Baltiaakin. Nyt eletään pientä harrastustaukoa, joka todella tuli tarpeeseen, ehtii istahtaa läppärin ääreen päivittämään kuulumisia.

Sherin kanssa on aloiteltu näyttelyrintamalla kotimaassa, Ruotsissa ja Latviassa. Latviasta tuli kotiintuomisina 2 junnusertiä, yritetään ensi vuoden puolella saada kolmaskin junnuvalion arvoon vaadittava tulos. Tämän vuoden puolella riitää Baltiassa reissaaminen, on sinne meiltä kuitenkin niin pitkä matka...

Siikajoki RN JUK-ERI3, kuvat Petra Tiittanen

Latvia, Reto KR JUK-ERI1, SA, jun-SERT, PN2 & jun-SERT, PN1, VSP
Kuvat Mari Mäki

Kuva Alexdesign

Priskan nappasin Retoon mukaan kokeilemaan onnea josko se serti tulisi. Lauantaina EH ja lämmintä kättä, sunnuntaina ROP ja SERT! Priska valioituu siis Latviaan aikanaan, kun jostain toivottavasti saamme viimeisen Suomen sertin kotimaan valionarvoon.

Latvia, Reto KR AVK-EH & AVK-ERI1, SA, PN1, SERT, ROP
Kuvat Alexdesign

Vuoden viimeinen näyttelyreissu tulee olemaan perinteisesti joulukuun Messari. Ensi vuoden puolella keskitytään taas enemmän käppänäosastoon, kun nuoriso saavuttaa junnuiän. 

Sheri on kotiutunut hienosti porukkaan ja arki rullaa eteenpäin. Viikoittaiset pesutuokit vievät oman osansa (vapaa-)ajasta, kun pelkkään turkin kuivaamiseen saattaa hyvinkin mennä kolmatta tuntia. Parhaimmillaan koko urakka pesusta kuivaamisen kautta pää- ja niskaturkin ponnarointiin ja nyytittämiseen kestää 5-6h. Vaikka välillä tekisi mieli jättää pesupäivä välistä fakta on, että pidemmällä pesuvälillä turkki takkuuntuu helpommin, jolloin edessä on vielä isompi työmaa. Oppimishalu pitää myös yllä motivaatiota, kun ensimmäisiä kertoja yhden suoran jakauksen tekoon saattoi mennä vartti  nyt tuossa ajassa tekee jo 3-4 osiota ponnarointeineen. Myös erilaiset purkki-, pullo-, suihke- ja pussukkarivit trimmaamossa ovat kasvaneet, kun vastaan tulee jatkuvasti uusia mielenkiintoisia tuotteita, joita haluaa testata turkinhoidossa.
Persoonana Sheri aikamoinen, mikä on toisaalta vahvistanut ajatusta, että villakoirien kokomuunnoksista juuri iso on tähän talouteen sopiva. Vaikka alkuun sen tukkalaitteet saivat ajattelemaan, että siinä on elegantti salonkileijona joka elää vain ollakseen nätti, niin on tuolta frisyyrin alta paljastunut kovapäinen ja vauhdikas junnu, jolle joutuu käyttämään myös vahvempaa äänenpainoa. Aika näyttää kuinka syvälle tämän rodun saloihin haluaa paneutua, mutta vaihtelua ja uusia näkökulmia koiraharrastukseen Sheri on ainakin tuonut.

Käppänäpuolella on ollut sikäli tapahtumia, että Priska kävi ensimmäistä kerta ECVO-silmätutkimuksessa, tuloksena terveet silmät. Vuodenvaihteen jälkeen on vuorossa luustokuvat ja ensi syksynä luonnetesti, kun kerta tälle linjalle on alettu. Myös geenitestaaminen on ajankohtainen, koska Priskan isä todettiin PRA B-kantajaksi. A-pentueen astutuksen aikaan PRA B-testi teki vasta tuloaan, mutta toisaalta taas hyvä osoitus siitä, että meillä on uusi työkalu entistä terveempien koirien kasvattamista ajatellen. Huomautuksena, jos perusgenetiikka ei ole jollekin blogin lukijalle tuttua, että kantajuus ei tee koirasta sairasta eikä sulje koiraa jalostuskäytöstä. Sairauden periytyessä autosomaalin resessiivisesti (sukupuolesta riippumatta peittyvästi) koiralla ilmenee sairaus, kun se on perinyt molemmilta vanhemmiltaan viallisen geenin. Teoriassa viallista geeniä kantavista vanhemmista voi syntyä yhteen pentueeseen 25% todennäköisyydellä sairas pentu (perii viallisen geenin molemmilta vanhemmilta), 25% todennäköisyydellä terve pentu (perii molemmilta vanhemmiltaan normaalin geenin) ja 50% todennäköisyydellä kantaja-pentu (perii toiselta vanhemmalta normaalin ja toiselta viallisen geenin). Kantaja-koiria jalostukseen käyttäessä, mikäli geneettinen status periytyvän sairauden suhteen on tiedossa (kääpiösnautsereillahan on tällä hetkellä olemassa vasta kolme geenitestiä, joista on jalostuksellisessa mielessä hyötyä: MAC, myotonia congenita ja nyt tämä PRA-B) kantaja-koiralle on järkevin käyttää terveeksi testattua koiraa, jolloin syntyvät pennut ovat joko terveitä tai kantajia. Ennen astutussuunnitelmia Priska tullaan geenitestaamaan ainakin PRA-B:n osalta ja Pieta kantanarttuna testataan MAC:in, myotonian ja PRA-B:n osalta, sitten ollaan taas vähän viisaampia.

Joskus tulee pohtineeksi tekeekö asiat itselleen vaan hankalaksi, koska tänä päivänä terveystutkimuksiin voisi käyttää niin paljon resursseja kuin vain mahdollista on, ja sitten jos jotain jalostuskäytön estävää ikävää ilmaantuu onko se kaikki aika, vaiva ja raha hukkaan heitettyä. Tätä tulee mietittyä usein, kun normaalisti tässä rodussa ainoa mitä tutkitaan on silmät. Olisi paljon helpompaa jos toimisi kuten enemmistö eikä "tutkisi koiraa sairaaksi". Sitä en tiedä kuinka suuri painoarvo esimerkiksi luustokuvausten tuloksilla tulee olemaan omassa kasvatustyössä, omat koirat kun kuvaan enemmän oman mielenkiinnon vuoksi, jotta tietäisin koiristani enemmän. Aika näyttää tämänkin asian.

Muuta terveysrintamalla, Pietalta hoidettiin kuukausi aikaa puhjenneita anaalirauhasia. Ihme sissi, kun ei missään vaiheessa rauhasia vikonut, päivä ennen puhkeamista viiletti agilitytreeneissäkin, silläpä tätä ongelmaa ei edes huomattu ennen kuin tilanne oli edennyt. Sinänsä erikoinen vika, koska Pieta ei ole tyypillinen anaalirauhaspotilas, se syö järkevää ruokaa, liikkuu, on perusterve eikä liikalihava. Nyt tilanne on jo ohi, mutta seurattavaksi jää kuinka paljon tämä vaikutta jatkossa anaalirauhasten toimintaan.

Tenho-pappa on ja puksuttaa yhä, tasaisen varmasti. Keskusteltuani sitä hoitaneen eläinlääkärin kanssa todettiin, että tilanne kun on vakaa verikokeita otetaan jatkossa voinnin mukaan, kuitenkin kontrolloidaan n. puolivuosittain. Tenhon maksa ei tule vajaatoiminnasta enää toipumaan ja se on loppuelämänsä maksan toimintaa tukevalla ruokavaliolla ja päivittäisellä lääkityksellä. On pitänyt hyväksyä, että tämä sairaus lyhentää sen elinikää ja jäljellä oleva yhteinen aika on lyhyempi kuin jos Tenho se olisi terve. Etukäteen ei kuitenkaan kukaan tiedä millaisesta ajasta on kyse, puhutaanko nyt kuukausista vai vuosista. Hampaat siltä hoidettiin perinpohjin kesällä, kaikki etuhampaat ja useita pieniä sivuhampaita lähti poistoon, joten suun kautta ei tällä hetkellä tule syömistä enempää rasitetta maksalle. Lenkeillä se jaksaa käydä entiseen malliin, nyt talven tultua puen sille herkemmin vaatetta päälle, koska kylmää se ei siedä enää samaan tapaan kuin nuorempana ja terveempänä. Tenhon kohdalla tuntosarvet on koko ajan vähän kohollaan ja sitä seuraa nykyään ihan eri tavalla kuin ennen. Me yritetään nyt nauttia hetkestä ja samalla valmistaudutaan henkisesti siihen, että jossain vaiheessa meilläkin on eron hetki edessä. Sen tiedän jo nyt, että mikäli Tenhon kunto romahtaa ruokavaliosta ja lääkityksestä huolimatta samaan tapaan kuin vuosi sitten joulukuussa tekohengitystoimenpiteisiin ei enää aleta. Päivä kerrallaan....

Pystykorvaosastolle kuuluu hyvää. Kiisan kanssa käytiin huvin ja urheilun vuoksi luonnetestissä, Kisu oli 10 vuoden aikana 12:sta luonnetestattu pystykorva.

Toimintakyky +1B kohtuullisen pieni
Terävyys +1B ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1A hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepääsyävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
LTEP 140+++

Metsällä on myös riistaa saatu omaan pakkaseen asti. Kokeissa taas ei valitettavasti ole mennyt yhtä vahvasti, maastojen kanssa ei arpaonni suosinut ja lintuja on ollut huonosti. Liekö myös lumikelit vaikeuttaneet, kun ne vähäisetkään eivät ole pysyneet haukussa. Tältä syksyltä kokeista siis saldona 0-tuloksia, mikä on kyllä harmi, kun koira on petrannut mielettömästi työskentelyään metsällä ja sen päänupissa on selvästi palikat loksuneet paikoilleen mitä siellä kuuluu tehdä. Sitten taas odotellaan ensi vuotta ja seuraavaa koekautta....
Kahku on käynyt appiukon kanssa virkistäytymisreissuilla metsällä, mutta muuten se elelee pitkälti seurakoiran virassa eikä sen kuulumisissa sinänsä ole paljon erikoista kerrottavaa.

B-pentuja alkaa pikku hiljaa tulla puolivuositrimmiin, koko poppoo on trimmattu läpi ensimmäisen kerran syyskuun aikana. Kuvassa lähimmäksi kotipesää jäänyt Noki, K. Behold The Hurricane trimmauksen jälkeen. Joitain pentuja tulnee näkymään ensi vuoden puolella näyttelykehissä, seurataan miten kehittyvät.
A-pennuista Roisto treenailee tokoa ja nose workia ja Uuno agilitya, luustokuvaus- ja luonnetestiasioista on puhuttu jos niitä järjestettäisiin ensi vuodelle.

Kaikkien pentujen omistajien kanssa on juteltu jo ennen myyntisoppareiden tekoa ja myös tekohetkellä terveystarkastusten teosta ja kaikki pennut ovat lähteneet uusiin koteihin nk. terveyspantin kera - myyntisoppareihin asti on kirjattu summa, jonka palautan omistajalle kunhan pentu on käynyt virallisessa silmätarkastuksessa 2-3 vuoden iässä tai omistajan halutessa luustokuvauttaa koiran hyvitän tämän summan luustokuvausmaksuista. Koska panostan itse siihen, että koiristani on julkisesti olemassa muutakin terveysdataa kuin pelkkä silmätarkastuslausunto toivon, että myös omistajat ymmärtävät miksi näitä terveystutkimuksia tehdään ja haluavat kantaa korren kekoon rodun yleisen terveyden takia. Ketään en voi pakottaa koiraansa tutkimuksiin viemään, mutta toivottavasti aikanaan kaikista kasvateistani (tai edes suurimmasta osasta...) on KoiraNetissä edes yksi aikuisiän silmätutkimuslausunto, myös niillä joita ei käytetä jalostuksessa. Kasvattajana näen erikoisena ajatuksena tämän nykypäivän vaatimuskulttuurin, kun joskus törmää siihen, kuinka aina kyllä vaaditaan kasvattamaan terveitä koiria ja tutkituttamaan jalostuskoirat jne.jne., mutta kysyttäessä onko itse tutkituttanut mahdollisia aiempia koiriaan tai onko itse kiinnostunut koiransa tutkituttamaan tämä ei olekaan tärkeää. Jos kasvattajalta vaatii terveystutkimuksia pitäisi minusta olla kiinnostunut tutkituttamaan myös omaa koiraansa, terveeksi tutkitut  vanhemmathan eivät tarkoita aina sitä, että myös jälkeläiset olisivat terveitä ( ja nyt palaamme taas jo käsiteltyy aiheeseen autosomaalin resessiivinen perityminen).

Tässä syyskiireiden ohella on ehtinyt miettiä monenlaisia aiheita mistä pitäisi kirjoittaa täällä blogin puolella, mutta aika ei vaan tahdo riittää. Ehkä tammikuussa on sen verran hiljaista, että ehtisi ajatuksia taas koota tänne...