Vauhdikas viikonloppu

Meillä on ollut tapahtumia toisensa perään, vasta tänään sain aikaiseksi kirjoittaa niistä täällä bloginkin puolella.

Viime viikonloppu oli tarkoitus viettää säpäkällä näyttelyturneella välillä Sodankylä - Tromssa. Monta kertaa olin kalenterista laskenut päivät ja aina sama luku, Pietalla vuorokausia 57-58. Kyydin olin kuitenkin reissukavereille luvannut ja koirat ilmoitettu, joten kotona kepo-parka sai viime hetken ohjeistuksen "jos nyt alkaa synnytys" ennen matkaan lähtöä. En odottanut synnytystä tapahtuvaksi ennen maanantaita, mutta näistähän ei ikinä tiedä...

Lauantaiaamuna starttasimme reissukavereiden Marin ja Hilman sekä australianterrieri Tillin kanssa kohti Luostoa, olikohan kello vielä kuuttakaan. Parin vuoden takaisesta oppineena jätettiin pikkutiet rauhaan ja ajettiin valtateitä pitkin, sujuikin joutuisammin kun oli paremmin kartalla missä mennään. Luntakaan ei tipahdellut tällä kertaa, vaikka keli ei muuten kovin lämmin ollutkaan.

Aikataulutoiveesta huolimatta australianterrierit ja kääpiösnautserit olivat hyvin eri aikaan, joten leirin pystytyksen jälkeen kotiuduttiin näyttelypaikalle... Ja odotettiin. Tilli kävi kehässä ensin, onneksi tuomari oli nopea ja ajoittain jopa edellä aikataulua. Priskan karva ei tällä hetkellä ole parhaimmillaan, kevään kiireisinä päivinä tunnit loppuivat päivistä kesken ja omien koirien turkin laitolle ei juuri ollut aikaa - ja tällaisen rodun kanssahan se kostautuu, jos karvaa ei ole ehtinyt rullata 8-10 viikkoa sitten.

Käppänöitä oli harmillisen vähän: musta-hopeita paikalla 3 ja kaikki narttuja, pippureita 1 ja valkoisia 2 - mustia pyöreä 0. Näin ryhmiksessä, nykyään alkaa KV-näyttelyissä musta-hopeita olla niin kehän täydeltä, että välillä mietin pitäisikö ottaa joku muunkin värinen kehäkaveri, vielä en ole kuitenkaan pystynyt työstämään ajatusta sen pidemmälle (kepo kiittää).

Oli iloinen yllätys, kun karvasta ei noottia tullut ja värimerkeistäkin vain maininta kuinka voisivat olla kirkkaammat - Priskalle kotiinviemisinä ensimmäinen ROP ja toinen SERT!

Sodankylä RN 25.5., tuomari Hans Almgren

JUK-ERI1, SA, PN1, SERT, ROP

Kieltämättä tuntuu hyvältä, nyt on ensimmäinen kasvatti sertiä vaille Suomen muotovalio!

Matkalla kohti välipysäkkiä Muoniota anoppilasta tuli viestiä, että Pietan lämpö on alle 37 astetta. Kun kokemusta on, että synnytykseen ei tuosta ole enää kovin pitkä matka oli tehtävä päätös mihin suuntaan reissu jatkuu - onneksi oltiin vielä lähimaastossa menossa, joten kotimatka ei ollut pitkä ja Muoniosta kyytiin hypänneeltä kolmannelta reissukaverilta sain autonkin lainaan. Tällä kertaa jäi siis käsivarren maisemat ihastelematta ja Norja valloittamatta, katsotaan loppuvuodesta onko intoa lähteä Harstadiin vai kokeillaanko uutta reissua vasta ensi vuonna. Sodankylän tulos lämmitti niin mieltä, että reittimuutos ei edes harmittanut - tärkeämpää on olla Pietan tukena synnytyksessä ja saada pennut turvallisesti maailmaan.

Kotona oli rauhallista, Pieta oli itsekseen mennyt pentuaitaukseen lepäämään. Lämpö sahasi 37 asteen molemmin puolin, joten vietin yön Pietan kanssa siskonpedissä pentuaitauksessa. Pieta välillä petaili ja läähätteli, ruoka maistui pieninä annoksina. Vasta iltapäivän puolella alkoi tapahtua.

Pennut syntyivät sunnuntaina ja viimeinen maanantain vastaisena yönä. Synnytys oli pitkä ja vaati veronsa koiralta ja kätilöltä, viimeistä pentua maailmaan auttaessa silmiä kirveli väsymyksestä...

Klo 16.29 tumma uros 229g (vihreä)

Klo 17.05 vaaleamerkkinen viirurintainen uros 196g (sininen)

Klo 18.26 vaaleatassuinen viirurintainen narttu 227g (oranssi)

Klo 19.09 vaaleamerkkinen uros 216g, haukkoi hetken henkeä mutta ei virkistynyt (kuollut)

Klo 20.50 tumma uros 214g (keltainen)

Klo 22.44 vaaleamerkkinen narttu 212g (pinkki)

Klo 00.50 vaaleamerkkinen uros, pieni tähti rinnassa 216g (punainen)

Näin iso pentue oli todella yllätys, vaikka olihan Pieta muhkean kokoinen. Ultrassa sikiöitä oli arvion mukaan 5, ja viidennen pennun synnyttyä ajattelin, että tottapa se oli tässä. Oli yllätys, kun 1,5h tämän jälkeen saatiin vähän jälkitoimituksena kaivattu toinen narttupentu, ja sen jälkeen oli vielä isompi yllätys viimeinen urospentu. Suurin osa pennuista syntyi perätilassa, ja ensimmäistä sekä viimeistä avitin vetämällä - muut tulivat varsin nätisti itsekseen. Viimeisen pennun kohdalla oletin sen jo menehtyneen synnytyskanavaan, sen kalvo puhkesi jo ensimmäisten työntöjen aikana ja pennun ulossaaminen oli työn takana, Pieta oli jo niin väsynyt ja supistuksia tuli harvemmin. Otettiin vähän lisäpontta portaista ja pihamaalta, tukevasti kiinni pennun jaloista mistä saatiin hyvä ote ja vihdoin puolen tunnin äherryksen jälkeen saatiin pentu ulos - hieman heikkona, mutta hönkä alkoi heti kulkea ja oli saman tien nisällä. On ne sitkeitä, vaikka pieniä ja vieä varsin avuttomia ovatkin.

Pentue on todella tasainen painoiltaan, ja nyt 3vrk iässä kaikilla on painot yli 300g. Pieta hoitaa pentuja antaumuksella, ruoka- ja juomatarjoilu hoidetaan pentulaatikkoon ja sieltä se poistuu ainoastaan ulos tarpeille - lenkille olisi tosin mieli tehnyt, kun kuuli hihnojen kilinän ja oli salamana eteisessä.
Tässä pentueessa näyn myös vihdoin saaneeni haluamiani vaaleita värimerkkejä, nyt on nokisten mu-hojen kierre tässä tallissa katkaistu ;) Aika näyttää täyttyvätkö muut yhdistelmälle asetetut toiveet ja tavoitteet. Tämäkään yhdistelmä ei ole hetkellisen aivopierun tulos, vaan pitkään pohdittu vanhempien ominaisuuksia vertailemalla ja sukutaulua analysoimalla. Jokaisessa yhdistelmässä on omat hyvät ja huonot puolensa, ja vaikka paperilla ajatus näyttäisi kuinka hyvältä vasta pentujen kasvettua näkee kantoiko ajatus käytännössä vai mentiinkö metsään. Mielelläni kysyn myös minua kokeneempien ja näkeneempien apua riskejä miettiessäni, Pietan ja Hugon sukutauluja ja ominaisuuksia on yhdessä analysoitu niin Pietan kasvattajan Satun kuin Hugon kasvattajan Sannin kanssa. Lopputulos näistä keskusteluista on tässä, ajan saatossa näkee oliko meidän kristallipallot kuinka kiillotettuja.

Pentueen synnyttelyn aikaan Suomen jääkiekkojoukkue pelasi finaaliottelua Kanadaa vastaan. Pennut saivat työnimensä uuden maailmanmestarijoukkueen jäsenten ja parin muun kaukalossa mainetta niittäneen mukaan. Aakkosjärjestyksessä pentue on B-pentue, tällä kertaa pentujen virallisia nimiä inspiroivat B-kirjaimella alkavien laulujen (biisien) nimet. Pitkä nimilista on valmiina, katsotaan myöhemmin kuka saa kantaakseen minkäkin nimen.

Alkuvuodesta meillä ihmeteltiin rodun kohonneita keisarinleikkauslukuja ja mietittiin missä on vika. Nyt pari synnytystä hoitaneena, en yhtään ihmettele näin verkkaisella tahdilla, jos synnytyksen kestäessä alkaa puntit tutista ja etenkin kaltaisestani keltanokasta alkaa tuntua siltä, että parempi hoitaa homma loppuun leikkaussalissa. Myös ensimmäisen pennun jäädessä jumiin (kuten meillä on käynyt molemmilla kerroilla) ja kun kokemusta ei juurikaan ole, tuntuuhan se turvallisemmalta lähteä eläinlääkäriin pentua irrottelemaan. Iso kiitos siitä, että minulla on tukenani kokeneita ja luotettavia mentoreita, jotka tsemppaavat ja tukevat etänäkin - onneksi tämä nykyaika älypuhelimineen mahdollistaa myös se, että voi vaikka ottaa videonpätkää tapahtumien kulusta ja näyttää konkreettisesti missä ollaan menossa. Ihan kaikille aloitteleville kasvattajille, tai vaikka vaan narttunsa kerran pennuttaville, suosittelen todella lämpimästi etsimään itsellenne tukihenkilön, joka jakaa samat kasvatukselliset ajatukset ja pystyy neuvomaan kriittisissäkin tilanteissa. Älkää jääkö yksin, ja se mitä on itse tullut opittua parista kerrasta, älkää hoppuilko. Kiitos taas Satulle ja Sannille hyvistä neuvoista ja tsempeistä, Sanni etäkätilöi viimeistä pentua ihan loppuun asti, kun täällä meinasi jo puhti olla vähissä. Olette korvaamattomia! Kiitos myös teille muille kanssaeläjille! Kiitos myös tätä kautta appivanhemmilleni Pietan ja Tenhon hoidosta!

Nyt vain odotellaan pentujen kasvua, kriittisimmät ensipäivät alkavat olla ohi ja kaikki ovat tiukasti elämänlangoissaan kiinni. Seuraava virstanpylväs on syntymäpainon tuplaantuminen - johon ei enää pitkä matka olekaan -, ja sitten aletaan odotella silmien avautumista.

Tällä hetkellä näyttää lupaavasti siltä, että pennuille on alustavasti kodit odottamassa.