Kun maksa vaivaa...

Messarin jälkeen meillä on ollut huolta ja murhetta, jonka vuoksi en ole tuloksia jaksanut aikaisemmin päivittääkään.

Palasin kotiin maanantaiaamuna. Ihmettelin tiistai-iltana Tenhon oksennettua ruokansa, että mistähän nyt kiikastaa. Pistin kuitenkin tämän suolisto-ongelmien syyksi ja ehkä kuppiin oli kipattu poissaollessani jotain, mitä ei suolisto sulata. Keskiviikkoiltana sama tapahtui, ja torstaiaamuna aloin todella huolestua, kun Tenho oli oksentanut loputkin ruuat. Töistä kotiin tullessa ostin meidän perussetin vatsan hoitoon, broiskujauhista ja riisiä. Olin juuri keittämässä näistä Tenholle iltaruokaa, kun sivusilmällä näin kuinka narttujen riehuessa olohuoneessa jompikumpi tönäisi Tenhon kumoon ja Tenho putosi erikoisesti jalat suorana kyljelleen, eikä päässyt itse ylös. Ensimmäisenä mielessä oli joku aivoperäinen kohtaus mennessäni auttamaan koiraa pystyyn. Konsultoin paria tuttua kasvattajaan asiasta ja jäin seuraamaan tilannetta. Yrittäessäni juottaa Tenhoa lusikalla se sai uudestaan kohtauksen, jossa sillä vain lähti jalat alta ja se lysähti voimattomana maahan pysyen kuitenkin tajuissaan. Soittelin päivystävälle (tottakai nämä tulevat aina illalla ja yleensä vielä pyhiä vasten...) ja sovittiin, että tuon koiran aamulla vastaanotolle. Tenhon tila alkoi kuitenkin pian huonontua, se kompuroi, hengitti raskaasti ja sai vielä yhden kohtauksen, joten lähdimmekin yötä vasten ajamaan päivystävälle Äkäslompoloon n. 60km päähän.

Tilanteen karmeus alkoi selvitä perillä, kun kävin eläinlääkärille oireita läpi. Pyörtyilyn ja oksentelun lisäksi Tenho hengitti raskaasti ja sen virtsa oli huolestuttavan väristä, hyvin tummaa oranssiin vivahtavaa. Eläinlääkäri tutki Tenhoa hetken ja totesi, että sinähän olet koira aivan keltainen, maksa tätä vaivaa. Tuossa vaiheessa muistin pari päivää aikaisemmin Tenhon hampaista ottamani kuvan, jonka ienten keltaisuutta ihmettelin. Luulin tämän olevan vain kameran omituista valotusta... Tarkemmin kun alkoi katsoa Tenho tosiaan oli keltainen, ihossa oli selkeä kellertävä sävy ikeniä ja silmämunia myöten. 

Tenhon hampaista otettu kuva, jossa näkyy ienten keltaisuus

Tenho sai ensiapuna nesteytystä, mutta koska asumme täällä kaukana kaikesta ei verikokeita ollut kannattavaa ottaa, koska ne olisivat jääneet pyhien takia jumiin postiin. Olimme seuraavana päivänä ajamassa Rovaniemen kautta Kemijärvelle pappani hautajaisiin, joten sain ohjeeksi pyrkiä saamaan ajan Rovaniemelle eläinlääkäriasemalle, jossa pystyttiin tutkimaan verinäytteet paikan päällä. Tuossa vaiheessa en voinut olla synkkänä miettimättä lasketaanko ensin pappani lepoon ja pian sen jälkeen myös Tenho... Oli karua tajuta, että saatan todella menettää pappakoiran, joka ei ole vielä edes veteraani-iässä!

Yön nukuin vähän väliä heräillen ja Tenhon hengitystä kuulostellen. Aamulla soitin useamman eläinlääkäriaseman läpi ja vihdoin Rovaniemen kaupungineläinlääkäriltä saimme ajan verikokeisiin. Olen äärimmäisen kiitollinen, että meidät otettiin ulkopaikkakuntalaisina vastaan ja Tenho sai tarvitsemaansa hoitoa, se oli todella huonossa kunnossa enkä tiedä miten pitkään olisi hoitamattomana selvinnyt, kun joulun pyhätkin osuivat kohdalle... Asemalla oli todella kiire akuuttitapausten takia ja annettu vastaanottoaika venyi, mutta olisin tuossa vaiheessa istunut maailman tappiin asti kunhan olisin saanut Tenholle apua. Pissanäytettä kun yritin ottaa Tenho menetti raajojensa hallinnan vaikkei muuta tehnyt kuin seisoi paikoillaan. Maksa ei pystynyt puhdistamaan verta kuona-aineista ja ammoniakin korkea pitoisuus alkoi jo vaikuttaa sen aivoihin. Odotustilassa se kyllä tenhomaiseen tapaansa yritti äykätä muille tilassa olleille koirille.
Tenholta otettiin verinäytteet, jonka lisäksi se sai nesteytystä nahan alle. Kaikkia arvoja ei pystytty analysoimaan ja crp lähti iltapäivän postin mukana ulkopuoliseen labraan analysoitavaksi. Bilirubiini oli niin koholla, että se häiritsi jopa muiden arvojen analysointia, tämä kyseinen aine värjäsi myös virtsan sairaalloisen väriseksi. Kohollaan olevat leukosyytit antoivat sen verran osviittaa, että kyseessä voisi olla tulehdus. Kun vihdoin iltapäivällä pääsimme jatkamaan matkaa kohti Kemijärveä Tenholle oli antibioottia maksan- ja mahdollisen haimatulehduksen hoitoon, pahoinvoinninestolääkettä, Samytolia maksan toimintaa tukemaan sekä Hill's i/d Liver Care-ruokaa. Yöllä Tenhon raskasta hengitystä kuunnellessa ja selkeästi epämukavaa olotilaa seuratessa mietin teinkö oikein - yritänkö vain tekohengittää koiraa takaisin elävien kirjoihin ja pitkitänkö sen kärsimystä? Toipuuko se tästä, missä sillä on vika, onko se parannettavissa? Olisiko ollut armeliainta lopettaa se jo eilen päivystävällä? En ole vuosiin joutunut näiden kysymysten äärelle, ja kipeää teki, kun koira selkeästi kärsi. Olin jossain vaiheessa yötä ihan varma, että löydän sen aamulla herätessäni kuolleena sängyn jalkopäästä, ja papan lisäksi olisi pitänyt luopua Tenhostakin.

Kotiin päästyämme kaivoin klassisen 10-terän esille ja ajelin Tenhon parran lyhyeksi, parin päivän päästä lähtivät toiselta puolelta myös jalkakarvat. Tenhon tämänhetkinen troppiarsenaali on isompi mitä meillä on koko lauma joutunut tähän mennessä lääkkeitä syömään, ja koska Tenho ei itse suostunut syömään saati juomaan kaikki lääkkeet ja nesteet oli pakko juottaa sille spruutalla. Varmaa diagnoosia maksan vajaatoiminnan aiheuttajaan ei saatu eikä tiedossa ole kauanko tätä joudutaan jatkamaan. Siis valmiiksi hankalasti hoidettavien ja pehmeiden koristekarvojen rapsuttelu takuttomiksi ei ole prioriteettilistan kärkipäässä. Parraton käppänä aiheuttaa usein negatiivisia reaktioita rodun harrastajissa, viimeksi Tenhon ollessa lyhyessä parrassa sain oman osani huvittavista ja jopa asiattomista kommenteista. Henkilökohtaisesti minulle on yksi lysti miten koirani parran pituus sopii kenenkin silmään, jos lyhyt parta on koiran hyvinvoinnin etu niin sitten se leikataan lyhyeksi, piste.

Tenhoa on hoidettu viikon ajan ja nyt alkaa näyttää valoisalta. Antibiootit ovat alkaneet tehota ja koira on jo lähes entisensä ainakin käytökseltään. Tiistaina töistä tullessa ihmettelin oliko Tenho itsekseen tullut portaiden alta minua vastaan, häntäänsäkin vähän heilutteli ja ruokakin hieman maistui, ensimmäistä kertaa sitten lauantaiaamun. Fyysisesti se on ihan kamalassa kunnossa, lihakseton ja niin laiha, että selkäranka näkyy... Ruokinta on kuitenkin voitu aloittaa hyvin varovasti, pitkän syömättömyyden jälkeen suolistolla menee hetki totutellessa kiinteään ruokaan. Ruokana menee vielä i/d-ruoka, vaan toivottavasti tämä oli nyt tulehdusperäinen vajaatoiminta ja päästään lähiaikoina palaamaan jollekin normaalille sapuskalle, tämä sapuska kun koiraparkaa närästää ja onpa alkaneet taas suupielet värjäytyä runsaan viljapitoisuuden takia.... Antibiootteja jatketaan vielä viikon ajan ja ensi viikolla käydään kontrollissa otattamassa taas liuta verikokeita.

Tenhon jäädessä näyttelyeläkkeelle kolmisen vuotta sitten ajatus oli tuoda se takaisin kehiin veteraani-iässä. Tätä silmällä pitäen sen turkkia on yhä nypitty ja saatu se rullattavaksi ja olin myös saanut jalkakarvat parempaan kuntoon ja karkeuteen. Tenhon oli tarkoitus tehdä comeback kehiin 2019 kesällä sen täytettyä kesäkuussa 8 vuotta. Nyt eletään kuitenkin päivä kerrallaan ja toivotaan, että pappakoira tästä toipuu ennalleen, terveys menee kehäkäyntien edelle. Tenholla piti myös olla kattava suunhuoltokäynti Rovaniemellä tammikuun alussa, mutta koska vajaalla toimivalla maksalla ei nukuttaminenkaan onnistu joudutaan hampaat hoitamaan kuntoon myöhemmin.