27vrk

Jatketaan mahakuvalinjalla ja nisärivistöllä. Eipä meillä juuri muuta äksöniä elämässä tällä hetkellä ole kuin kytätä Pietan muuttuvaa kroppaa.

Vuorokausia ensimmäisestä astutuksesta takana 27. Tiineeltä näyttää ja tuntuu. Viikonloppuna käyn Rovaniemellä siistimässä yhtä mäykkypoikaa Messariin ja samalla Vienon kasvattaja Johanna ultraa Pietan, niin ei tarvitse tätäkään enää vatuloida. Pentubingo on jo aloitettu, veikkauksia on 5 ja 6 pennun välillä. Tämä suku kun on varsin sikiävää sakkia molemmin puolin on todennäköistä, että Pietankin pentue on isohko.

Tein taannoin muistiinpanoja mitä minun tulee muistaa missäkin vaiheessa tiineyttä ja miten sikiöt kehittyvät - kun ei päähän mahdu kuin rajallinen määrä muistettavaa, ja koen itselleni tärkeäksi tietää missä mennään, silloinkin kun asiaan en voi vaikuttaa. Kirjallisen tuotoksen perusteella sikiöille on tähän mennessä kehittyneet sydän, verisuonisto, hermosto, sisäkorvat, silmät, selkäranka, raajat ja pää. Kokoa niillä on saksanpähkinän verran. Kehityksen kannata ollaan kriittisessä vaiheessa, joten Pietan elämä on pyritty pitämään rauhallisena kuitenkaan kietomatta sitä pumpuliin - eipä tuota hyppymyyrää tuosta noin vain rauhoitetakaan, samanlainen valonnopeudella parkouraava sähikäinen se on kuin normaalistikin.... Vastaavasti se saa mahdollisimman paljon mielihyvää tuottavaa rapsuttelua ja paijaamista, jospa tämä vaikuttaisi positiivisesti myös sikiöihin. Ruuassa menee mukana lohiöljyä (omega 3) ja E-vitamiinia. Näitä meillä käytetään normaalistikin kaikkien koirien ruokinnassa, mutta etenkin nyt näillä pitäisi olla suotuisa vaikutus sikiöiden kehittymiselle.

Aina nälkä....

Putsailin alkuviikosta koirien hampaita, tässä Pietan pepsodent-hymy. Kääpiösnautsereilla erilaiset hammasvaivat ovat valitettavan yleisiä ja voivat alkaa jo hyvin nuorella iällä. Pieta on nyt 2-vuotias ja hampaat ovat yhä näin hyvässä kunnossa, hammaskiveä tarvitsee poistaa ehkä kerran kuussa. Toivottavasti suukalusto pysyy myös jatkossa näin kiiltävänä ja vaivattomana.

Kiinteästi koiriin liittyvänä asiana valokuvausharrastuksen tiimoilta, allekirjoittaneelle saapui vihdoin eilen uusi kuvauskalusto. Canon EOS 1100D ehtikin palvella runsaat 6 vuotta ja alkoi jo potea iän tuomaa kremppaa, joten olen erittäin innoissani tästä uudesta rungosta: tervetuloa Canon EOS 80D! Nyt on pikseleitä, tarkennuspisteitä, kohinansietoa ja sarjakuvausnopeutta, joita olin jo ehtinyt muutaman vuoden kaivata... Samalla päivittyi optiikka, aikoinaan (12 vuotta sitten...) isän filmijärjestelmäkameraan hankittu 75-300mm 3.5-6.3 telezoomi vaihtui 70-200mm f/4 teleen ja 18-135mm monitoimikittiin. Tällä kalustolla lähdetään ensi viikolla kohti Messaria. Koeajo on vielä kesken: täällä eletään sitä aikaa, että töihin lähtiessä on pimeää ja töistä kotiin tullessa on pimeää, valoisaa on korkeintaan parin tunnin ajan puolenpäivän tienoilla. Jospa viikonloppuna ehtisi ulkoiluttaa kameraa ja koiria sen vähäisen päivänvalon aikaan :)