Bones vs Predators

Eilen rouskuteltiin hellepäivän ratoksi ja ajanvietteeksi naudan ydinluita ja sian kylkiluutikkuja. Koirat olivat tohkeissaan herkuista, ydinluita meillä ei ole aikaisemmin taidettu syöttääkän.

Vieno on herkuistaan tarkka neiti. Aikoinaan sen kanssa on pitänyt vähän neuvotella saako se herkkuja syödessään murista ohikulkeville, nykyään se tyytyy vain mulkoilemaan kulmiensa alta. Muut koirat se häätää pois luidensa luota rähinällä.

Tenho kävi ensitöikseen jemmaamassa ydinluun ja keskittyi sitten kylkiluun rouskuttamiseen. Tenho ei ole vuosiin välittänyt isoista ja työläistä luista, vaan sen lemppareita ovat juurikin kylkiluut ja vastaavat pienemmät luut. Broilerin rintarangoista se myös pitää, ja silloin kun ruokinta oli enemmän raakapainotteista meillä olikin rankoja usein tarjolla.

Pieta nautiskeli ja rävelsi. Neiti Possukoira oli haltioissaan isosta luustaan ja mussutteli sen sisusta tyytyväisenä. Pieta saattaa ärhennellä muille koirille luistaan ja herkuistaan, mutta ihmisiä kohtaan ei ole koskaan osoittanut resurssiaggressiivisuutta. Pietalla on pohjaton maha ja joskus vähän hirvittääkin millä nopeudella se ruokaa kitaansa lappaa - siksi sen kanssa olenkin todennut isot luut sille sopiviksi, niitä se ei ainakaan voi imaista kitaansa sekunnin sadasosassa.

Kahku sai rouskutella oman luunsa rauhassa häkissään muide koirien häiritsemättä.

Meille oli käydä vähän köpelösti tämänkertaisen rouskuttelutuokion aikana. Olen monesti miettinyt olenko vain hermoheikko korjatessani aina lattioilla pyörivät puruluutikut ja luunpalaset pois koirien jäädessä keskenään kotiin. Pahin pelkoni on, että joku koirista ahneuksissaan imaisee herkunpalaset liian ahnaasti kitaansa tukehtuen niihin.... Vieno ahneena kakkiaisena haali muilta jääneitä kylkiluunpalasia ja lopulta yksi sopivankokoinen pala kiilautui poikittain sen kitalakeen hampaiden väliin. Ihmettelin miksi se kaapii etutassuilla kuonoaan ja syy paljastui, kun sain venytettyä sen leukoja erilleen.... Tiukassakin oli ja ehdin jo kepollekin soittaa, että nyt taisi tulla lekurireissu, vaan onneksi sain palan lopulta nitkutettua irti. 
Ydinluut ovat melko vaarattomia ja meillä oli tällä kertaa halkaistuja luita, joten koirat pääsivät suoraan ytimeen käsiksi. Lisäksi ne ovat sen verran isoja ja kovia, että niistä ei juurikaan saa pieniä palasia irti. Putkiluut ovat toinen hyvä vaihtoehto. Näissä isommissa ja kovissa luissa on toki vaarana, että innokkaampi koira saattaa lohkaista niihin hampaansa. Muistakaa siis aina vahtia koirien luiden syömistä!  Luihin tottumaton koira pitäisi myös ensin totuttaa luihin pienillä luumäärillä, sillä tottumaton vatsa vetää helposti joko kuralle tai toisessa ääripäässä pahimmillaan tuloksena voi olla suolitukos liian suuresta luumäärästä, jota koiran maha ei ole pystynyt sulattamaan. Luiden kanssa ei kuitenkaan ole tarvetta hysterisoida, maltti ja maalaisjärki on valttia tässäkin asiassa - luut ovat joka tapauksessa koiralle erinomaista ajanvietettä ja niiden kaluaminen voi auttaa myös hammaskiven ehkäisemisessä. Meilläkin jatketaan kylkiluiden syöttämistä kuten ennen vanhaan, aina valvovan silmän alla.

Onhan tää koiran elämää....

....saa päivät mettäs häseltää...

...ja turhat huolet, murheet unohtaa....

Mä sanon, koiran elämää,

näin luontoäiti järjestää,

sen minkä toiset työllä aikaan saa 

Natsa Keminmaassa

Viime viikonloppuna käytiin Keminmaan ryhmänäyttelyssä Natsan kanssa. Päivä oli pitkä, kolea ja sateinen ja kehässä tuli lennettyä kunnon perslennot (kummasti se asvalttikin liukastuu, kun siihen heitetään kipollinen vettä...), mutta tämä ei onneksi vauhtia pysäyttänyt, ainoastaan hetkellisesti hidasti!

Ajatus oli lähteä kokeilemaan saataisiinko saman tien toinenkin serti kasaan, kun niitä nyt on alettu metsästää. Karjalankarhukoira vaatii näyttelyistä valioituakseen kolmen sertin lisäksi käyttäkoetuloksen (1 x HIRV1 hirvenhaukkukokeista tai 1 x LINT-AVO 1 tai 2 x LINT-AVO 2 linnunhaukkukokeista), ja koska yhden sertin täytyy olla vastaanotettu koiran ollessa yli 2-vuotias mikään hoppu sertien keräämiseen ei varsinaisesti ole. Natsakin täyttää vast vuoden 28.5., joten tässähän keretään rundata kehiä vielä vaikka kuinka.

Karhukoiria oli ilmoitettu yllättävän vähän, vain 10 (5 u + 5 n). Junnukehässä ei tarvinnut onneksi olla yksin, sillä kehässä oli myös Natsan veli Suvenkehrän Sisu.

Natsa on aavistuksen haastava esittää, sillä se ei palkkaudu kehässä lainkaan nameista ja sitä kiinnostaa ihan muut jutut kuin paikallaan pönöttäminen. Taktiikka onkin ollut mennä kehään ja toivoa, että poika jaksaisi edes pari sekuntia seistä edustavasti ja juosta sellaista vauhtia, etten lentäisi turvalleni. Tällä kertaa tosiaan tuli lennettyä, mutta pitäähän sitä joskus tämäkin kokea :D Liikkeet tällä kaverilla ovat todella upeat, kunhan se malttaa ravata.

Meille kaikille oli mukava ylläri, kun Natsa menestyi kehässä loistavasti ja tuloksena oli toinen serti ja ROP-sija. Kun alle vuoden ikäinen koira vetää tällaisen saldon kahdesta peräkkäisestä näyttelystä se pistää hymyilyttämään. Tuomari kehui Natsan kirsusta hännänpäähän ja erityisesti mieltä lämmitti lause "mielestäni tässä koirassa on kaikki, mitä karhukoirassa kuuluukin olla".

Suvenkehrän Stuffe "Natsa" 11,5kk

JUK-ERI1, SA, PU1, SERT, ROP

tuomari Raimo M. Viljanmaa

Jäätiin myös RYP-kehiin, mutta pitkän päivän jälkeen junioria väsytti ja kehässä sen keskittyminen ei riittänyt millään, vaan seisominen meni nojailuun ja loikkimiseen. Noh, ehkä vielä joskus.... On vaan meikäläisellekin niin harvinaista herkkua tuo ryhmäkehään pääsy, että pitäähän siellä käydä vetämässä se kunniakierros, vaikkei sijoitusta tulisikaan.

Seuraavat tapahtumat ovat Vienon luonnetesti 28./29.5. ja Rovaniemi KV 18.-19.6., jonne meiltä on ilmoitettu Pieta ja Vieno. Keskikesä elelläänkin näemmä tapahtumapuolella hissukseen, toiveissa on nimittäin pikkutassujen rapinaa ja juniorit saavat keskittyä hetkeksi ihan vaan kasvamiseen ja kehittymiseen :)

Elämää ja erotiikkaa sekalaumassa

Meillä eletään sitä aikaa vuodesta, kun yksi narttu kulkee pöksyt jalassa sisätiloissa Tenhoa kiusaten ja toinen on aloittelemassa juoksuja. Sekalauman arkea rytmittää pääsääntöisesti puolen vuoden välein narttujen hormonimyräkkä ja sen seurauksena järjestelyt ei-toivottujen pentueiden välttämiseksi.

Urosten ja narttujen yhteiselo samassa taloudessa mietityttää monia ja aiheesta kysellään säännöllisesti keskustelupalstoilla. Narttujen juoksut aiheuttavat pään raapimista, etenkin jos koirapoppoolla on kaikilla pelit ja vehkeet tallessa. Tuleeko yhteiselosta mitään? Leikata vai ei leikata? Miten järjestää asiat juoksujen aikaan?
Lueskelin mielenkiinnosta joitakin aiheeseen liittyviä keskusteluja. Enemmistö vaikutti olevan sitä mieltä, ettei voisi missään olosuhteissa ottaa leikkaamattomia uroksia ja narttuja samaan talouteen. Joku oli jopa sitä mieltä, että jos useamman koiran haluaa, niin miksei ottaisi vain yhtä sukupuolta ja pitäytyisi siinä? Kuulostaa helpommalta vaihtoehdolta, mutta onko sekalauman kanssa eläminen lopulta niin hankalaa kuin yleinen luulo vaikuttaa olevan?

Meille sekalauman arki on tuttua vähän päälle puolen vuoden ajalta, ja sitä ennen ehdimme Tenhon ja Vienon kanssa elellä kolmistaan puolentoista vuoden verran. Alkujännityksestä huolimatta tähän mennessä kokemukset sekalauman yhteiselosta ovat olleet ainoastaan myönteiset. Juoksuja lukuun ottamatta koirien sukupuolijakauma ei juurikaan näy elämässä isommin. Koirat tulevat hyvin toimeen keskenään ja urosten tasaisuus tuntuu ajoittain rauhoittavan narttujen hormoitöhinöitä.

Meidän lauman ollessa "uusiolauma" koirien päätyttyä saman katon alle omistajien kemioiden kohtaamisen vuoksi sekalauma on ollut itsestäänselvyys. Ehkä jos kummallakaan meistä ei olisi koiria ollut ennestään olisimme ehkä päätyneet helpompaan ratkaisuun hankkia vain jompaa kumpa sukupuolta. Ken tietää. Kaikki koiramme ovat leikkaamattomia, eikä yhtäkään ole aikomus lähiaikoina viedä operoitavaksi.

Miten tämä homma sitten meillä toimii ja miten sukupuolten väliset erot lopulta vaikuttavat elämäämme?

 Tenho ja Vieno toukokuussa 2015

Uroksissa ja nartuissa on eroja, joskaan nämä sukupuolelliset luonteisiin vaikuttavat erot eivät ole suuren suuria. Meillä nartuista huomaa helposti milloin on juoksut tulossa ja menossa, hormonitason vaihtelu vaikuttaa selvästi niiden luonteisiin. Pieta ja Vieno ovat juoksujen alkaessa molemmat hellyydenkipeitä ja hakevat huomiota normaalia enemmän, lisäksi Vieno on selkeästi kärttyisämpi muille koirille ja äsähtää herkästi, jos joku ei matamimäyrää miellytä. Urokset ovat tasaisempia. Olen aina pitänyt uroksista enemmän, osittain niiden massavamman ulkonäön ja myös tasaisuuden takia, mutta aikoinaan toista koiraa hankkiessa oli ajateltava kauaskatseisemmin ja päädyin lopulta narttuun. Kasvatusajatukset olivat käyneet mielessä ja ajattelin, että on helpompi elää sekalaumassa yhden uroksen ja useamman nartun kanssa kuin tilanteen ollessa päinvastainen. Mikäli kasvattaminen ei kiinnostaisi olisin todennäköisesti jatkossakin pysynyt uroksissa.

 Lauman vanhin ja nuorin

Laumadynamiikka toimii meillä loistavasti. Kun puhutaan normaalitilasta, jolloin juoksuja ei ole sekoittamassa poikien päitä kaikki koirat tulevat hyvin toimeen keskenään. Meille on sattunut yksilöitä, joiden luonteenpiirteet ja ominaisuudet toimivat hyvin yhteen eikä meillä ole tähän mennessä tullut koirien välisiä konflikteja. Uusia karvaisia perheenjäseniä hankkiessa on tosin pitänyt miettiä kuinka muu lauma ottaa uudet tulokkaat vastaan ja ennakoida mahdollisia ongelmatilanteita. Minä en esimerkiksi ottaisi tähän nykyiseen laumaan toista mäyräkoiraa, koska kahden mäyräkoiran egot eivät välttämättä mahtuisi tämän katon alle - Vieno saa siis pitää itseoikeutetusti kuningattaren asemansa. Toisesta uroskäppänästä haaveilen säännöllisesti, mutta en toisaalta haluaisi ottaa sitäkään riskiä, että urosten välille syntyisi rähinä ja Tenhon elämä vaikeutuisi, se kun on jo nyt akkalauman yliotteen nujertama. Tarkoitus ei kuitenkaan ole hankaloittaa nykyisten koirien elämää, etenkin kun tämänhetkinen tilanne on hyvä ja elämä on todella helppoa, kun kaikki koirat tulevat toimeen keskenään. Jatkossa mikäli uusia laumanjäseniä tulee ne tulevat ainakin lähivuosina olemaan narttuja. Luonne-eroja toki yksilöiden välillä on, mutta tähän laumaan tuntuu olevan helppo sulauttaa uusia narttuja mukaan. Meidän molemmat urokset sietävät melkoisen hyvin muita uroksia, mutta ennakoivasti olemme päättäneet jättää urokset tällä hetkellä laumanlisäysajatuksista, ettei jo olemassaolevien ja uusien välille syntyisi rähinää etenkään juoksujen aikaan.

Tenho, Pieta ja Vieno vappuna

 Minit ulkoilemassa Kahkun häkissä huhtikuussa

Arjen sekoittajat, juoksut, ovat Vienolla tulleet n. 6-7kk välein, Pietan juoksujen toivon noudattavan samaa kaavaa.

Juoksut ovat sekalaumoja miettiessä yleensä Se Juttu, joka saa karvat nousemaan pystyyn. Oven takana ulvovia uroksia, vahinkoastumisia, urosten merkkailuja verhoissa ja ovenpielissä..... Toki kaikki riippuu yksilöistä ja koirien sukupuolivietistä. Meillä nartut ovat sen sortin tyrkkyjä tärppien aikaan, että oman talon urokset olisivat oikein potentiaalisia sulhokandidaatteja niiden mielestä. Uroksetkin ymmärtävät tärppien päälle, mutta yllättävän rauhallista meillä on silti tyttöjen juostessa, yöt saadaan nukkua rauhassa eikä kumpikaan ole tullut ovien läpi.

Kaupungissa pienissä yksiöissä asuessa juoksut olivat hankalia ihan jo siksi, että pienen tilan vuoksi ei ollut sopivaa paikkaa eristää koiria toisistaan. Ainoat mahdollisuudet olivat käytännössä pieni vessa tai vaatehuone/komero.... Koiranomistajan suurin apu löytyykin usein hyvästä sosiaalisesta verkostosta ja koirarakkaista ystävistä. Meillä juoksujen aikainen ongelma ratkesi Tenhon mennessä hoitoon yleensä sen veli- ja siskopuolen omistajien luo tärppien ajaksi, onneksi tällaisia ihania ja luotettavia hoitopaikkoja löytyy!

Nykyään maalla asuessa on tilaakin ihan eri tavalla, ja juoksujen aikaan koko lauma pystyy olemaan kotona. Nyt lämpimillä ilmoilla Tenho on viettänyt päivät Kahkun kanssa ulkohäkissä, jotta sen ei tarvitsisi nököttää pitkää päivää sisätiloissa työhuoneeseen eristettynä. Tenhoa järjestely ei vaikuta haittaavan, se viihtyy muutenkin ulkona. Poikien välille ei ole syntynyt tappeluitakaan, vaikka tyrkkypylly-Pieta on pörrännyt häkin lähettyvillä. Kahkua se on selvästi kiinnostanut ja se onkin pitänyt enemmän ääntä kuin normaalisti, mutta onneksi kumpikaan pojista ei ole niin Äijä, että olisi edes yrittänyt harrastaa hellyyttä häkin läpi. Talviaikaan meillä on vain pidetty koiria erillään, niiden ollessa yksin ovien takana ja jomman kumman kaksijalkaisen ollessa kotona koirien välille on riittänyt portti.

 "Siellä se tyttö menee ja me ollaan täällä häkissä."

Sterilisaatiota/kastraatiota meillä ei ole vakavammin edes harkittu. Tyttöjen kohdalla sterkkaus ei olisi edes mahdollista jalostussuunnitelmien vuoksi, joten veitsenterä osuisi poikiin. Kahkun kulkuset ovat jääneet laskeutumatta, mutta ainakaan vielä leikkausta ei ole koettu tarpeelliseksi terveydellisistä syistä tai seksuaalihaluja hillitsemään - etenkään kun jälkimmäinen ilmenee lähinnä sen hurmaavana tapana ruikkia häkin verkon läpi juoksuisen nartun päälle.... Nivusonteloissa olevia pallukoita toki seurataan ja toimitaan mikäli jotain huolestuttavaa ilmenee. Tenho jää näillä näkymin vanhapojaksi eikä sille tule jälkikasvua, mutta en silti ole kokenut tarpeelliseksi pohtia sen kastroimista kuin korkeintaan pintapuolisesti. Uroksena se on tarkka oikeista päivistä ja se on rasittava vain tärppipäivien ajan, mikä käytännössä tarkoittaa n. 2 viikkoa vuoden 52:sta viikosta. Juoksut eivät sitä onneksi isommin stressaa, pissat pitää toki käydä lupsuttamassa ja sen jälkeen leuka louskuu, jonkin verran se saattaa vinkua oven takana narttujen perään. Nytkin se nukkuu rauhallisesti työhuoneessa pedissään Pietan tärpeistä huolimatta. Ehkä on sattunut tuuri, kun Tepa ei vouhota heti ensimmäisestä veritipasta ja ulvo seuraavaa kolmea viikkoa putkeen ja syö lastulevyovia rei'ille päästäkseen narttujen luo, ja juuri sen juoksujen aikaisen käytöksen takia en ole kokenutkaan kastroimista tarpeelliseksi "ihan vaan varmuudeksi" tai oman mukavuuden vuoksi. En myöskään ole kovin innoissani kastroinnin mahdollisista vaikutuksista luonteen tai turkin laadun muuttumiseen. Mikäli narttujen juoksut alkaisivat häiritä kotirauhaa ja partapojan päätä tosissaan ja koira selkeästi kärsisi tilanteesta asia olisi toinen.

Olen kokenut, että meillä koirat viihtyvät mainiosti sekalaumassa ja omalla tavallaan eri sukupuolet tasapainottavat toisiaan. Totta kai kyse on myös yksilöllisistä ja rotukohtaisista eroista, ja todennäköisesti elämä olisi hankalampaa, mikäli uroksilla olisi suurempi sukupulivietti. Tavallaan asiaa helpottaa myös se, että toinen uroksista asuu pääsääntöisesti ulkona ja toinen taas sisällä, kahden uroksen hörvääminen sisätiloissa juoksuisten narttujen perään voisi koetella sietokykyä enemmän.

Elämä yhtä sukupuolta edustavan lauman kanssa on toki helpompaa, mutta sekalaumakaan ei ole ongelma, jos siitä ei tee itselleen ongelmaa. Ratkaisuja juoksujen varalle kuitenkin löytyy useampi (koirien erottaminen eri huoneisiin, hoitoon laitto ja leikkaaminen), ja kun tämä asia on ratkaistu mielestäni suurempi merkitys sekalaumoissa on koirien laumadynamiikassa ja koirien välisissä kemioissa.

Vapun nenätyöskentelyä ja helatorstai mätsäröintiä

Vappuviikonloppu vietettiin Vienon kanssa Pellossa Nose Work-kurssin merkeissä. Vähän mietitytti mitähän tästä hommasta tulee, koska vaikka nenä hyvin pelaakin Vienon mielenkiinto saattaa olla enemmän paikalla olevissa ihmisissä kuin tuoksuissa. Mäyräneiti oli kuitenkin selkeästi omassa elementissään, se hoksasi nopeasti alkuharjoittelussa käydä nuuskuttamassa laatikoit herkkujen toivossa, ja hyvin näppärästi se yhdisti myös eukalyptuksen tuoksun makupaloihin. Tuoksun etsiminen eri esineistä oli jo haastavampaa, mutta jahka kotona maltetaan harjoitella lisää tämäkin tlee varmasti sujumaan tulevaisuudessa nopeammin. Kurssi oli kaikkiaan mukava avaus Nose Workin maailmaan ja on ylipäänsä hienoa, että meillä täällä pohjoisessa on mahdollisuus kokeilla ja harrastaa eri lajeja.

Vieno ja eukalyptuksen tuoksu muovilaatikossa

 

Helatorstaina oltiin taas käymässä Pellossa, tällä kertaa match shown merkeissä. Koirista menossa mukana oli kepon veljen koira Komu (Rimpisuon Komu), jonka kanssa olisi syksympänä tarkoitus käydä näyttelyissä pyörähtämässä. Komun kanssa ollaan viimeksi otettu kehäkrumeluuritreenejä alkukeväästä, ja nyt ajatuksena olikin totuttaa sitä kehässä olemiseen ja näyttelyiden koira- ja ihmisvilinään.

Mukavastihan se lopulta meni, tuloksena oli nimittäin isojen pentujen PUN2-sijoitus. Alkuhäsläyksen jälkeen Komukin pääsi jutun jujulle ja kehässä juostiin ihan hyvään malliin, vaikka vauhtia oli ajoittain vähän liikaa ja seistessä olisi kivempi olla pakarat tuomariin päin :D Pääasia, että treeniä tuli ja Komu sai tuntumaa tilanteeseen.

Mätsärit ja vastaavat tapahtumat ovat hyvää harjoitusta mille tahansa koiralle ennen virallisiin näyttelyihin menoa. Nykyiset näyttelyilmoittautumismaksut ovat kuitenkin sen verran arvokkaita, että on harmi, kun koirat viedään kehään kirjaimellisesti pystymetsästä ja niiden hämmennys voi jopa vaikuttaa tulokseen alentavasti. Olisi myös tärkeää totuttaa koira kaikenlaiseen käsittelyyn ja etenkin hampaiden ja kivesten tarkistamiseen - on ikävää, kun muuten todella lupaava koira voi saada EVA:n (ei voida arvostella), koska se ei anna tuomarin katsoa hampaita.

Ensi viikonloppuna ollaankin Keminmaassa näyttelyiden merkeissä, tällä kertaa kehässä on vuorostaan Natsa (Suvenkehrän Stuffe). Natsan kanssa vietimmekin tänään keposat pari tuntia anoppilan pesuhuoneessa puunaten ja föönaten kevätpölyt turkista pois. Täytyy laittaa nämä pesunraikkaat kuvat tänne bloginkin puolelle, värit on niin kirkkaat ja pohjavilla selvä ja tuuhea :)

Leppoisaa arkea on nyt sotkenut Pietan juoksut, jotka ovat vaatineet hieman järjestelyitä vahinkojen välttämiseksi. Tenho on saanut viettää ihanan lämpimiä kevätpäiviä Kahkun kanssa häkissä ulkoillen, jottei sen tarvitsisi napottaa koko päivää sisällä suljetun oven takana. Pietan tärppipäivät ovat parhaimmillaan menossa, mutta näistä huolimatta meininki on ollut onneksi varsin rauhallista, Tenhokin rauhoittuu nukkumaan eikä vollaa koko yötä hempukan perään. Seuraavaksi alammekin odottaa Vienon juoksuja.....